Siirrän aloitustani tänne tuolta nuorempien ryhmästä, koska tajusin, ettei siellä ehkä osata tällaisia vielä ajatella.
Miltä tuntuu, mitä ajattelee vanhempi, joka on joutunut tunnustamaan itselleen, että omasta lapsesta on tullut ns. laveamman tien kulkija. Miten kestää sen, että oma lapsi on osoittautunut asosiaaliseksi, yhteiskunnan säännöistä ja velvotteista piittaamattomaksi aikuiseksi.
Kysehän on siitä, että ympärillämme elää ihmisiä, jotka tekevät rikoksia, käyttävät väkivaltaa, uhkaamista, alistamista keinoina hallita toisia. On heitä, joille rikollinen elämä on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Käytetään huumeita, irtosuhteita,valvotaan yöt, nukutaan päivät. Niitä, jotka valehtelevat ja varastavat, rikkovat ja tappavat.
Näilläkin ihmisillä on vanhemmat, isä ja äiti. Kysymykseni on se, että miltähän tuntuu, kun huomaa oman lapsensa kasvaneen rikolliseksi, epäsosiaaliseksi, sosiopaatiksi.
Miltä tuntuu, mitä ajattelee vanhempi, joka on joutunut tunnustamaan itselleen, että omasta lapsesta on tullut ns. laveamman tien kulkija. Miten kestää sen, että oma lapsi on osoittautunut asosiaaliseksi, yhteiskunnan säännöistä ja velvotteista piittaamattomaksi aikuiseksi.
Kysehän on siitä, että ympärillämme elää ihmisiä, jotka tekevät rikoksia, käyttävät väkivaltaa, uhkaamista, alistamista keinoina hallita toisia. On heitä, joille rikollinen elämä on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Käytetään huumeita, irtosuhteita,valvotaan yöt, nukutaan päivät. Niitä, jotka valehtelevat ja varastavat, rikkovat ja tappavat.
Näilläkin ihmisillä on vanhemmat, isä ja äiti. Kysymykseni on se, että miltähän tuntuu, kun huomaa oman lapsensa kasvaneen rikolliseksi, epäsosiaaliseksi, sosiopaatiksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että aina vain hoki, että hyökkää vain röyhkeästi takaa päin, ihan omalla nimelläsi hyökkäät, ja jos opettaja tulee väliin, sitten sanot, että tämä on leikkiä.
Koettu on tällaista röyhkeyttä nykyisin tarpeeksi. Mistä se on tullut?
Jo kasvatuksen alkuvaiheessa nuo syrjään poikkeamiset joutuu karsimaan ja kertomaan mihin mikin johtaa!
En pysty vastaamaan, mutta uskoisin jokaisen vanhemman kokevan epäonnistumisen ainakin alkuun.
Saattaahan olla psykopaattiluonne, sattumoisin sellainen syntyy, eikä silloin vanhemmat voi kuin pahoitella syyttöminä, ja kokea tuskaa, ei sitä voi tajuta
miten kauheaa se olisi. Kai sitä yrittäisi aina vaan saada tolalleen!
Eivät nämä kaikki "epäsosiaaliset" useinkaan ole pohjimmaltaan sellaisia, vaan heistä voi tulla sellaisia ikävien kokemusten, tapahtumienkin vuoksi.
Joku on voinut käyttää heitä hyväkseen pitkätkin ajat, on saanut tuta vain halveksuntaa, aliarvostusta ja syrjintää.
Rakkausasioitta monet menevät todella sekaisin. Nykyaikana tuntuu rakkaus ja pitäminen olevan monellekin vain täyttä humpuukia, josta heille on tullut käsitys olla miten vain ja kohdella miten vain esim. nuoria, kokemattomia, kehittymättömiä, ajattelemattomia ja hyväuskoisiakin.
Näiden sekamelskaisten toimien ja ajatustenkin kaaoksessa toiset menettävät mielenrauhansa, terveytensä ja jopa järkensä.
Toisten hyväksikäyttö näissä tunne- ja rakkausasioissa on nykyaikana todella yleistä.
Niillä pelataan ja pelehditään mielin määrin kirjoituksissa ja teoissa, ajattelematta kuinka vaarallista pelehtimistä on esim. seksin kanssa leikkiminen.
Nykyisin on nettikin täynnä näitä pelehtimispelejä ja valtavaa mainostusta väärästä seksipropagandasta, joka usein kohdistuu, nuoriin, heikompiin ja ajattelemattomiin ryhmiin.
Mainostaen pakoitetaan ihmiset seksuaalisiin kanssakäymisiin ja luulemaan, että se on vain sitä oikeaa elämää, ja jos et jo nuoreta seurustele ja ole sukupuolisessa kanssakäymisestä yhden jos toisenkin kanssa, olet mukamas kuin epänormaali.
Todella surkeaksi on mennyt jo markkinointikin kaikissa seksuaalisuuteen viittaavisaa asioissa, joka on todella vaarallista menoa.
Vain osa ihmisistä osaa suhtautua tähän menoon oikein, jos hekään loppujen lopuksi ihan hyvin.
Tuutin täydeltä kun paasataan vain seksuaalisuutta.
Tästä tulee myös elämään vaikeuksia.
Ei mikään auta, kun järki pimahtaa rakkaushylkäyksessä, oli mikä vain opetus ollut lapsena, niin iän mukana tulee jopa vääriä oppeja ja luulojakin
Jollain tavalla pitäisi nuoria opettaa,ettei kaikki asiat voi aina onnistua,
että he ymmärtäisivät myös epä onnistumisia ja oppisivat niitä sietämään.
Ettei se ole aivan maailmanloppu,huominen voi korjata tilanteen täysin
ja sitten vain ihmettelet,että miksi olin niin surullinen ja äkeä!
Sitä toivoa nuorille pitäisi saada,se on parasta,ei moite.
kaduttaa varmaa Breivikin isääkin hylkäämisensä
ja äitiä kaduttaa,
että aina vain hoki, että hyökkää vain röyhkeästi takaa päin, ihan omalla nimelläsi hyökkäät, ja jos opettaja tulee väliin, sitten sanot, että tämä on leikkiä.
Koettu on tällaista röyhkeyttä nykyisin tarpeeksi. Mistä se on tullut?
Lapset eli tässä ijässä aikuiset jälkeläiset ovat kouluttaneet omat vanhempansa nöyräksi,
omani ovat voimakastahtoisia, kovan koulun käyneitä, keskiikäisiä ihmisiä, hyvin toimeen tulevia nykyään.
omilla jaloillaan seisovia, mutta nuoruus on kolhuja osa niistä koviaki käyny läpi, kyllä on vanhempien sydän vertavuotanu usein,
näyttää siltä että kyllä ihmislapset vaat selviytyy ,
alottajalle lohduksi sanon älä menetä toivosasi vaikka sydän verta vuotaakin,
rukoile ja luota luojaan, kyllä kaikki järjestyy jollakin tavalla parhain päin.
Niinpä. Tässä kohtaa lienee turhaa alkaa ruotimaan ja syyttämään ketään. Lapset tekevät omat ratkaisunsa, ohjasi, ojensi rakasti ja rajoitti heitä miten paljon tahansa. Heilläkin on oikeus tehdä omat virheensä, ja he tosiaankin niitä tekevät ihan yhtä lailla, mitä itsekin on saanut tehdä.
Luotan luojaan, tiedän, että asiat menee niinkuin ne on mennäkseen. Ja.. mikä erikoisinta, aina käy niinkuin parhaaksi on. Sehän ei tarkoita, että elämä olisi aina kuin silkkiä vaan, joskus se on myös kuin ruusuilla tanssimista; joka ruusulla piikkinsä.
luin juuri tänään jostain että poika 80v isänsä tappoi. mikä on tullut
ihmisiin ,kun noin raakojav ovat. ENNEN OLI10-15LASTA perheessä ja sopu säilyi,nyt meistä on on tllut phempia kuin eläimet.
siunausta ja suojelua rukoilen kaikille jälkeläisille, vain luoja voi auttaa,
on kohdallani auttanukki.
Vanhempien suru on mittaamaton, kun jälkeläinen epäonnistuu elämässään, vaikka kuinka olis hyvin kasavttanu, tulos saattaa olla yllättävä,
elämä kouluttaa ja kolhii niitä, niitten käytös voi olla yllättävää omia vanhempiaan kohtaan.
luulempa että useimmat vanhemmat kokevat epäonnistuneensa vanhempina.