olet pitääkö 60 viettää elämänsä omissa oloissaan,vai pitääkö olla menossa pää kolmantena jalkana kaikissa kissanristiäisissä ja miittilöisissä.
mitä mieltä
omissa nurkissaan.
22118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
kun saisin olla omissa oloissaan...
Mielestäni "ikäetapit" ovat, virallisia käännekohtia lukuun ottamatta, historiaa.
Liukuva eläkeikä poikkeuksena.
Synymästämme saakka, ja kuulemani mukaan jopa sitä ennen, olemme temperamentiltamme erilaisia.
Mielestäni harvoja ikääntymiseen liittyviä hyviä puolia on, että on aikaisempaa vähemmän asoita joita "pitää" tehdä.
Käytyäni kurkkaamassa muutaman perhebudjettiin liittyvän asian, jäin koneelle odottelemaan elämäni sulostuttajan aamupalan mutustamista lähteäksemme "kissanristiäisiin" tyydyttämään uteliaisuuttamme uuden sukupolven suhteen.
Muotoilisin asian niin, että mitä vielä viitsii!
ei missään tapauksessa saa erakoitua pitää pitää yhteyttä ystäviin ja harrastaa ihan samalla lailla kun nuorempanakin ei tarvi pitkäkskään aikaan jämähtää sinne kotiin kun e sieltä tuu enää liikuttua mihinkään eikä se todellakaan oo pitkän päälle kovin hyväksi on niitä niin monta mummua ja vaaria nähty jotka sinne kotiin on jääny ja kyllä siinä ajanmittaan köpelösti käy.
Teoriassa kyllä, mutta mihinkäs meet kun ei oo mihin meet...
mutta, ei liikaa vaan kohtuudella, ei sitä vaan jaksa fyysisestikkään olla meniossa koko aikaa..
Riippuu varmaan luonteen lisäksi siitä minkälaista elämää on elänyt.
Ruuhkavuosina olin reissussa jatkuvasti, lisäksi oli kaikenkarvaiset seminaarit, illanistujaiset ja kissanristiäiset, vapaa-ajan matkat niin koti kuin ulkomailla. Seitsemän vuoden mummi-urakkakin on päosin takana, lapsenlapset ovat jo koulussa.
Pari kertaa viikossa on kiva käydä jossakin, mutta enää en millään jaksaisi lentää jonnekin joka päivä. Onko vanhuutta vai kiintiö täynnä, mene ja tiedä. Tuttavapiirissä on paljon niitä ikiliikkujia, koko ajan menossa jonnekin.
Minusta on jo mukavaa olla rauhassa tylsä. Lohikiusaus muhii uunissa, pyykit koneessa ja ulkona sataa räntää. Stockettin Piiat odottaa yöpöydällä lukemista, mikä sen mukavampaa, tänään ei tarvi enää lähteä muualle kuin koiran kanssa ulos,.
tulihan se sieltä viimeisessä lauseessa paljon useemmin sun pitää lähtee kun mun vaikka mää oon sen lähtemisen kannalla sulla on koira sitä on varmaan ainakin kaks kolme kertaa vietä ulos päivittäin kissat voi päästää ovesta ulos niitten kans ei tartte lähtee kävelylle ja pari kertaa viikossakin on tosi hyvä saldo kun niitä on paljon jotka ei liiku kun kauppaan kerran viikossa neljän seinän sisältä.
"tiinaex"
"niitä on paljon jotka ei liiku kun kauppaan kerran viikossa neljän seinän sisältä. "
Hänkö sit vihjailee jollekki? :)
H.
Mun mielestä jokainen saa tehdä niinkuin itse haluaa ja miten sielu sietää, yksin, kaksin, porukoissa tai kaivaa itselleen haudan elämässä ja kömpiä sinne. Miten se olisi jostain iästä kiinni? Siis jos muistaa käydä suihkussa ja pestä hampaansa niin jengiin mukaan vain :) Jos huvittaa.
Miten niin "pitääkö", eikös se ole ihan jokaisen ihan ikioma asia kuinka haluaa elää, sosiaalisesti aktiiviista elämää tai jos viihtyy pienemmissa kuvioissa sekin on kai oukou..., mutta jos kärsii yksinolosta, tai ainakin yksinäisyydestä, niin silloin kai pitäisi pakottaa itsensä immeisten ilmoille...
Tekee niin kuin hyvältä tuntuu, iässä, missä vain.
Miitti, en todella tollompaa sanaa taida tietää.
Ei ole 60 mikään merkkipaalu menemisien suhteen.
Samalla tavalla välillä ollaan vaan ja välillä mennään.
Aikataulut tulevat vain vuosi vuodelta löysemmiksi ja on hauskaa
keksiä jotain ihan vain extemporeeeeee.
Aloitukseen
60 ihmiset taitavat enimmäkseen elää noiden esimerkkiesi väliin sijoittuvaa, "tavallista", itselleen sopivaa elämää.
Tuosta että "pitääkö" kaikkiin kissanristiäisiin olla menossa. Kyllä joihinkin mielestäni pitää mennä, vaikka ei aina niin huvittaisikaan.
Saamattomuus ja laiskuus, ylenkatsova ja vähättelevä asenne, liiallisen itsekäs asioiden ja ajankäytön tärkeysjärjestys, piittaamattomuus hyvistä tavoista ja muiden tunteista - tuollaisistakin voi olla kysymys, ellei mene vaikka on kutsuttu.
bessie* , .
Olen saamaton ja laiska, muuta en noista tunnista, paitsi, että alan mielessäni myös poiketa noista hyvistä tavoista ja muiden tunteista, koska en halua osallistua tulevaisuudessa mihinkään, en häihin, enkä hautajaisiin.
Painajaiseni onkin, jos mieheni tai sisaruksistani joku kuolee ennen minua, tai vaikka oma lapseni, jota ounastelen, niin hautajaisiin en osallistu.
Paljonhan täällä arvostellaan "puskia", mutta olen puska puskien tavoin, yksin ja joskus on kiva vaihtaa mielipiteitään toisten kanssa, mutta on minullakin ollut ns. elämä, jolloin matkustelimme perheen kanssa ympäri maailmaa.
Sanoisinko näin, kuten äitini kuolinvuoteellaan, kun kysyin, haluaisko hän terveiset toiselle lapselleen hänen nimppari korttiin, niin hän vastasikin yht´äkkiä;"mie en enää jaksa"???Hän oli ollut koomassa kaksi päivää puhumattomana! Hän kuoli lapsensa nimpparina ja minulla oli kunnia olla hänen kuolinhetkenään pitämään häntä kädestä kiini. Olinhan hänen luonaan ma-perj. ja se oli siinä, äidin lähtö.
Omissa nurkissa eli äitinikin, kuten myös häntä nuoremmatkin maataloudesta elinkeinonsa saavat. Eivät he tietääkseni koskaan kaivanneet mitään "pää kolmantena jalkana" matkoja?
Onko suomenkansa jo niin vieraantunut maaseutuun ja pääkaupunkilaisuuteen, että kysymyksesi vastaukset osoittavat jo kansakunnan jakutumista?
No, en viitsi kirjoittamaani poistaa, josko tämäkään menee perille, koska aloittajallekin vastasin.
Saamaton ja laiska olen minäkin kotioloissani. Laiskuudesta en edes halua "parantua", mutta saamattomuus joskus vähän heikentää elämäni laatua.
Olen aika huono poistumaan mukavuusalueeltani joten mm. siirrän joskus ihan liikaa niitä hommia joista en pidä. Lopulta onkin urakka edessä. Tai jotain on mennyt peruuttamattomasti ohi.
En tarkoittanut että kaikista noista mainitsemistani olisi kerralla kysymys, saamattomuus taitaa olla aika tavallinen syy. Enkä ottanut mukaan terveydellisiä tai taloudellisia syitä, koska niiden takia kotiin jääminen on aivan hyväksyttävää.
Saamattomuuden taustallakin voi tietenkin olla joku sairaus.
Läheisenkin hautajaisista pois jääminen voi joskus olla aivan perusteltua. Muistotilaisuuteen en jättäisi menemättä.
Mitä tarkoitat tässä yhteydessä tuolla kansakunnan jakautumisella? Meillä täällä pääkaupunkiseudulla taitaa olla enemmän yksin asuvia kuin maaseudulla.
Yksin minäkin elelen, ja joskus tunnen itseni yksinäiseksikin. En silti mitään "pää kolmantena jalkana" matkoja kaipaa, mutta toisaalta en haluaisi noilla sanoilla luonnehtia itseäni energisempien ja aikaansaapien menemisiä.
Jokaisella on oikeus sanoa "en jaksa". Jos minulle niin sanotaan, hyväksyn sen täysin, mutta saatan kyllä tehdä ehdotuksia ja tarjota apua jaksamiseen.
Koskaan en ole katunut niitäkään kertoja, jolloin olen pakottamalla pakottanut itseni johonkin. "Tulipahan tehtyä" huonompaa jälkifiilistä ei ole ollut ja useimmiten fiilis on ollut "Kyllä kannatti!"
Kerran tartuin jo puhelimeen valehdellakseni tekosyyn sille, etten tule. Kuinka ollakaan, valitsinkin jääkaapin oveen kiinnitetyn taksin numeron. Hirveällä huiskeella parempaa päälle, partsilla meikkasin tarkkaillen taksin tuloa.
Varmasti katuisin vielä tänä päivänä, jos en silloin olisi mennyt.
Olen minäkin tuon kokenut, että ei olisi mieli tehnyt lähteä ja kuitenkin hauskaa oli, kun lähdin. Yksi kotini on Espoossa, jossa olen asunut 43-vuotta, sitä ennen Hesassa, lapsuuskotiani lukuun ottamatta. Nyt (6-v sitten) lähdin lapseni lastenlasten vuoksi pois ja olen siis sielläsuntäällä, mutta asunto minulla on täällä toisaallakin "siellä" ja sitten välillä "täällä", riippuen ajankohdasta.
Menoni on lapseni lasten luokse ja lähi kauppaan. Joskus käyn teatterissa ja kerran olin jopa elokuvateatterissa, en vain muista, mikä oli niin kiinnostava? Onko unohdus hyväksi, kysympähän vain, koska mitämieltä on mennä teatteriin, jos ei seuraavalla viikolla muista, mitä oli katsomassa ja mitä siellä esitettiin?
Kieltämättä tunnen joskus itseni yksinäiseksi, koska voi mennä jopa pari viikkoa, kun olen jonkun kanssa vaihtanut sanaakaan, muuta kuin kaupan kassalla, kiitos ja näkemiin.
Itsekseni en viellä juttele ja hyvin olen tietoinen, että jos haluan juttuseuraa, niin heti löytyy, mutta kun en halua. Luen kirjoja paljon ja nyt olikin yksi lapseltani lainattu kirja ajatuksia herättävä.
Lukaiseppa lainastosta; Juntunen ja Muthana kirja Abu Ghraib-Varissuo. Minunkin ajatusmaailma sain aivan toisenlaisen käsityksen Irakista ja ennenkaikkea kommunistista, jota Irakissa edustivatkin liikemihet ja varakkaat?
Toinen asia oli pieni, mutta hyvinkin oleellinen Irakilaisten perhekeskeisyydestä ja heidän osanotostaan perheen suruihin. Oli siis mies, joka oli suomalaisen naisen kanssa avossa, joka ei ollut avio, eikä avoliitto. Miehen omainen oli kuollut ja hän suri sitä kovasti, ollen kolme päivää jopa partaa ajamatta. Kun hän itki sitä avokilleen, niin tämä totesi, että Voi, Voi?
Samoin on Irakilaisille ihme, että Suomessa surraan kissan ja koiran kuolemaa enemmän, kuin jonkun omaisen?
Nyt minustakin on ihme, että me sotaa näkemättömät pyorimme viellä Talvisodassa, kun maailmalla tänäänkin tapahtuu teurastusta, jopa pahempaa, kuin Hitlerin juutalaisvainot ja murhat? Eikö vielläkään ole rohkeutta puuttua esim Syyrian verilöylyihin, johon pakeni Irakilaisia? Onko uskonto kuitenkin niin raakalainen vihollinen, kuten Suomessa aikoinaan Kristin usko, Saksassa Juutalaiset ja nyt lähi-idässä siiat ja sunnit?
Tässä syy, miksi en hakeudu paikallisiin tapahtumiin, jossa keskustelut pyörii ympyrää, mitähän sekin naapuri teki ja mitä jätti tekemättä?
erakoitunut...
No huhuhh - annoit sitten tulla kaiken ...
Ja nyt lopeta se yksin/julkisesti kirjoittamalla miettiminen :D...
Itsehän sinä sen päätät eikä joku muu. Miksi aloituksesa on tuo pitää-verbi ikäänkuin muistuttamassa,että on kysyttävä lupa joltakulta, miten pitää olla eli saa olla. No, keneltä nyt kysyt luvan?
Toinen juttu on se,että kaikkia ei kutsuta kaikkiin kisanristiäisiin. Kovin umpimielistä ja/tai muuten ikävää ihmistä ei kutsuta mihinkään. Siksi kai täällä vilske käykin. Niinikään hyljeksitään sellaista, joka ei osaa olla suittu eikä muiden mielen mukainen. Heitä odottaa aika yksinäinen 60-vuotiselo, tosin erittäin itsenäinen. Jees- miehelle ja naiselle sellainen elämä on tietysti maanpäälinen h-kirjaimella alkava paikka. Enkä tarkoita tällä Sveitsiä, jonka nimi vieraalla kielellä kääntyy Helvetiaksi.
Pää kolmantena jalkana taitaa olla kuuskymppiselle jo sellainen suoritus,että siinä tivolialan Sariolatkin kalpenevat. Jos tosiaan pystyt vääntämään pääsi kolmanneksi jalaksi, tuskin kannattaa täällä palstoilla aikailla vaan eikun enempi hyödyntämään taitojasi kaupallisesti. Oletko sukua edesmenneelle Harry Houdinille ehkä?
Olisiko kuitenkin niin,että salaa kadehdit niitä, jotka laukkaavat kolmella jalalla kissoja ristimässä kaikialla? Eivätkä kehnot edes kysy sinulta siihen lupaa, todella ikäviä ihmisiä. Ehkä kissan ristimisessä on jotakin omanlaistaan huumaa, joka on jäänyt sinua jäytämään.
Ehdotan,että hankit pienen ihanan kisulin ja järjestät sille ristiäiset. Sinne kutsut vaikka Nyt-liitteen avustuksella kaikki Suomessa asuvat yli 4-vuotiaat omin eväin. Ja lisäksi eläkeläisen Tarja Halosen miehineen. Molemmat ovat kisujen ystäviä. Vielä otat yhteyttä tv:n Puoli Seitsemän lähetykseen, jossa uudistat kutsusi.
Stadionin kenttä on ainakin tarpeeksi laajaa ja aukeeta aluetta niin kisojen kuin kissojen ristimiseen, kesähän tässä on tulossa. Tilaisuudessa keskustelette, mitä kaikkea yli 60-kymppisen on ihan pakko tehdä ja mitä ei. Tarjan ynnä valiokuntaneuvoksen sen ainakin luulisi tietävän. Kyllä se siitä.
olisiko hän ehkä kostoretkeilemässä?
Tämäkin on niin yksilökohtaista, jotkut pääsevät vasta vanhempana erilaisiin tapahtumiin, toinen on juossut niissä kyllästymiseen asti.
Tehköön kukin vointinsa, kiinnostuksensa ja rahavarojensa mukaan. Miksi se muille pitäisi kuulua?
Pitkään yhdessä olleilla pareilla tuollaista jätinää huomasin. Jompikumpi halusi mennä ja se toinen jarrutti työnään://
Itse nautin tästä rauhallisesta pikkuisesta elämästäni, minulle riittää kauppareisut fillarilla kauemmaksikin, pikkupihan nyppiminen pitkin kesää ja teattereissa käymiset.
Pitää pitää, omissa oloissaan. Joku kunnanviskaali käy vielä keräämässä turhat telkkarit ja tietsikat pois ja lukitsee oven ulkopuolelta...
YLÖS ulos ja lenkille,,,,,
muuten sinusta tulee tupajumi,,,
sairastut alzhaimeriin,,
se on nykyään kansan tauti,,,