Olen yksinhuoltaja. Raskausaikana minulla ja lapseni isällä tuli ero. Se ero johtui kuulemma minusta. Minussa oli kaikki vika. Raskausaikani oli kamala, muurauduin kotiini yksin ja en halunnut tavata ketään. Raskaudesta en iloinnut, koska tuleva hirvitti. Pyysin apua lapseni isän äidiltä, kirjoitin hänelle kirjeen. Hän ei kuitenkaan välittänyt vastata siihen. Hieman ennen synnytystä lapseni isä ja hänen äiti alkoi soitella minulle. Olin tunteitteni kanssa niin lukossa etten pystynyt vastaamaan. Kun lapseni oli 3kk pystyin ottamaan yhteyttä lapseni isään ja hänen perheeseen. Kaikki tuntui alkavan hyvin. Mies pyysi anteeksi kaikkea ja oli pahoillaan kun ol.in yksin joutunut selviämään. Myös minä pyysin anteeksi, koska kummassakin oli vikaa varmastikin. Sitten alkoi henkinen väkivalta, piilo vittuilua ja arvostelua kaikesta mitä tein. Se tuntui hyvin kamalalta. Sanoin asiasta ja lapseni isä suhtautui siihen ylimielisesti. Huomasin myös kuinka lapseni isän suvulle minusta oltiin tehty syntipukki ja ilmeisemmin oli keksitty, että hankin itse itseni raskaaksi. Tämä söi ja musersi minua. En voinut käsittää kuinka ihmiset voivat tehdä tuollaista pestääkseen omat kätensä. Minun oli vaikea luottaa lapseni isään ja hänen vanhempiinsa ja ajatus jättää lapseni heille tuntui vaikealta. Silloin tällöin annoin lastani kuitenkin lapsen isän äidille hoitoon. Kun hain lastani minulle vinoiltiin joka tavalla. Huomasin ettei asioita voi saada kuntoon. Olin hyvin väsynyt ja hoidin kaiken yksin. Kun pyysin apua lapseni isältä ei hän koskaan kerennyt, koska oli sopinut kavereiden kanssa jotakin. Hänellä myös vaihteli mielialat suuresti. Joskus tuntui hänen pitävän lasta riesana ja toisinaan hän kävi kaupassa ostamassa ruokaa lapselle. Hän olisi saanut viettää aikaa lapsen kanssa kotonani niin paljon kuin olisi halunnut. Mutta kuitenkin hän ei välittänyt lapsesta ja aikaa hän ei viettänyt paljoakaan lapsen kanssa. Minulta hän halusi vain seksiä ja kun tuli kylään oli kello jo niin paljon, että lapsi oli nukkumassa. Näin hän vältteli lastaan. Minun on äitinä vaikea käsittää kuinka joku voi olla noin kylmä ja kamala. Kuinka joku voi kohdella lastaan ja lapsensa äitiä näin. Tällä hetkellä hän latelee sääntöjä minulle ja minun on pitänyt alistua näihin jotta hän joskus ees näkee lastaan. Hän tulee koska tulee. Hän ei rahallisesti osallistu ja on myös hankkinut tulonsa tulevan pimeänä, joten ei ole mitään mistä mitään voisi saada. Hän latelee kuinka minun pitää muuttua tehdä sitä ja tätä. Minä sitten koitan olla niin jotta sopu säilyisi. Teen tämän vain siksi, että lapsellani olisi jokin suhde isään. Mietin tulevaisuutta ja tiedän ettei tässä touhussa ole mitään järkeä. Kuitenkin jos vaadin häntä ilmoittamaan koska tulee, pitämään lupaukset, osallistumaan rahallisesti jollakin tavalla edes tai pyytää hänen kohtelevan minua kuin ihmistä, niin hän laittaa välit poikki ja ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa. Tämä on siis kiristystä. Aina haukutaan naisia jotka sabotoi isiä tapaamasta lapsia. Tässä on sitten isä, joka on suoraan painajaisesta. On paljon asioita jotka vaivaa minua. Minua ei ole koskaan satutettu näin. En enää koskaan halua toista lasta. Pelkään sekoavani jos tulisin raskaaksi. En voisi luottaa yhteenkään mieheen enää. Joskus tuntuu, että lapseni isä on kehittänyt päähänsä tarinan tästä kaikesta, tarina tietenkin menee niin, että minä olen ansainnut tämän kaiken ja hänen ei tarvitse kantaa mitään vastuuta. Olen niin rikki kaikista näistä kokemuksista. On hyviä ja huonoja päiviä. Joskus minun on vaikea nähdä itselleni enää tulevaisuutta tai näen sen ankeana. En ole itsetuhoinen ja rakastan lastani yli kaiken. Kuitenkin pala palalta tämä tilanne syö minua. Olen niin sekaisin etten tiedä ulospääsyä. Minulle on sanottu, että ei pitäisi olla tekemisissä lapsen isän kanssa. Mutta voinko tehdä niin. Lapsi on kuitenkin hänenkin. Vaikka hän ei isyydestä piittaakaan. Jos hän piittaisi ei hän olisi tuollainen. Hän koittaa lynssätä minua, ei koskaan kannusta etc. Jos minulla on hyvä päivä hän latistaa sen kommentoimalla jotakin luonteenpiirrettäni tai tekemääni asiaa ikävästi. Miksi aikuinen mies ei osaa olla kun aikuinen. Jos tämä tälläisena jatkuu kärsii lapsemme varmasti. Miksi ei ihmiset voi käyttäytyä toisiaan kohtaan asiallisesti ja katsoa samaan suuntaa lapsen asioissa. Vaikka yhdessä ei oltaisi onko niin vaikeaa huolehtia asiallisesti lapsen asiat. Lapsi saa vaikutteita vanhemmista. Antaako tälläinen kuvio terveen kuvan ihmissuhteista lapselle. Lapseni isän äiti on ihan samanlainen kuin hänen poika. Viis välittää, että hoidan kaiken yksin. Rahallista apua kun olen pyytänyt lääkäriin mm. niin olen ahne ja käytän ne omiin menoihini... En halua kenellekään muulle tälläistä kokemusta tai elämää mitä minä joudun kestämään. En varmastikaan kestäisikään ellei minulla olisi tuota lastani. Se on syy koittaa painaa eteenpäin keinolla millä hyvänsä.
LAPSENI ISÄ ON PAHA IHMINEN ?
Saara36--
12383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta sinun ei todellakaan pitäisi olla tekemisissä lapsesi isän, eikä hänen äitinsäkään kanssa. Se, ovatko he tekemisissä lapsen kanssa, ei ole sinun vastuullasi, vaan se on heidän vastuullaan. Jos haluavat olla lapsen kanssa tekemisissä, niin anna heidän olla, mutta ole heihin yhteyksissä vain siltä osin, kuin mitä tapaamisten sopiminen edellyttää. Sinun ei tarvitse kuunnella lapsen isältä mitään kommentteja itseäsi koskien, älä vastaa äläkä reagoi niihin mitenkään, hoida vain lapseen liittyvä kommunikointi.
Lapsesi isä tulee jatkamaan tuota toimintaansa niin kauan kuin sinä annat sen tapahtua. Älä anna hänen kohdella itseäsi noin, kenelläkään ei ole oikeutta kohdella ketään tuolla tavalla. Sinä olet vastuussa omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi, ja siitä, miten annat toisten kohdella sinua. Päätä, että nyt se loppuu ja tee se hyvin, HYVIN selväksi lapsen isällekin. Voit olla varma, että siellä suu loksahtaa auki ja hämmästys on suuri, kun pistät hänen toiminnalleen stopin. Ja pysy lujana. Kyse on sinun elämästäsi.
Jouduin samantapaiseen pyöritykseen vuosiksi. Kiristystä, uhkailua, manipulointia jne.
Älä yritä saada heidät ymmärtämään, miltä sinusta tuntuu – se ei onnistu. Tuonkaltainen mies on kiinnostunut pelkästään siitä, miten he tuntevat – sinun tunteesi eivät merkitse mitään. Älä tuhlaa aikaa yrittämällä saada heitä ymmärtämään, sillä he näkevät jokaisessa keskustelussa mahdollisuuden saada sinut tuntemaan enemmän syyllisyyttä ja mahdollisuuden päästä manipuloimaan sinua.
Kyllä siinä terveenkin ihmisen suhteellisuudentaju horjuu jos joutuu vuosikausia ottamaan paskaa niskaansa eli kestämään kohtuutonta kritiikkiä ja arvostelua.
He vain hyödyntävät sinun hyvyyttäsi omiin tarpeisiin..kyltymättä..koettu ja kokeiltu on..ne ei muutu koskaan!!
Elämäsi helpottuu kun lopetat yhteydenpidon, alat elämään perheenä lapsesi kanssa. Saat rauhan. Pystyt yksin kasvattamaan lapsen, kun olet itse tasapainossa elämäsi kanssa ja onnistut siinä varmasti!
Olet saanut todella hyvä vastauksia. Ota ne tosissasi!
Hae itsellesi keskusteluapua.
Tarinasi kuulosti hirrrrween tutulta, on kuin olisit paikka paikoin minun entisetä elämästäni kirjoittanut.
Vastaavassa tilanteessa aikanaan sain hyviä neuvoja ja ohjeita, miten minun tulee jättää mies ja miten hän on vain hyväksikäyttäjä. Sisimmässäni minä sen tiesinkin, mutta... Olin itse henkisesi ripustautunut tähän mieheen. Iloitsin salaa niistä pienistä hyväolon hetkistä joita meillä oli (vaikka kaikki oli suurta valhetta). Perustelin itselleni että lapsella täytyy olla isä... Toisaalta hän ei lapsesta välittänyt ja lapsi näytti pelkäävänkin häntä. He eivät koskaan tehneet oikeasti mitään kahdestaan. Minun piti aina olla se, joka oli mukana huolehtimasta kummastakin. keksi,suunnitteli, järjesti ja maksoi sen mitä tehtiin. Pitkään uskoin ja ajttelin että minun elämäni on tätä ja olin henkisesti riippuvainen hänestä, vaikka selitinkin asian lapsen tarpeiden kautta.
Jos osaisin, niin kuvaisin mitä sitten tapahtui. Kävin useamman vuosia keskustelemassa psykologin kanssa, joka ei koskaan arvostellut minua kyvyttömyydestäni pysytellä erossa tästä miehestä.
Jossain vaiheessa se sitten kolahti! Tajusin että minä olen vapaa, itsenäinen nainen ja pärjään kyllä. Kun itse koin tämän ahaa elämyksen, tunsin oloni todella helpottuneeksi. Jokin side vain katkesi.
Siihen loppui tuo suhde ja liiallinen yhteydenpitoni tämän miehen sukuun (joka sekin kuulostaa kovin samanlaiselta kuin sinulla).
MUTTA
Yllättäen kävi myös niin että mies ei halunnutkaan luopua niin helpolla roolistaan ja saavuttamistaan eduista (oman egon pönkittäminen minua alistamalla, valehtelemalla jne, taloudellinen hyöty ja aina varma olinpaikka jossa myös seksi toimi).
Siinä kohdassa tarvistin todellista tukea ja voimia ja taistellakin piti MUTTA se kannatti ;D
Nyt olen tästä asiasta irti päässyt nainen. Lapseni on jo nuori aikuinen, joka jo ajat sitten on halunnut muistella lapsuuttaan ja sanonutkin minulle monesti miten helpottunut oli, kun elämämme muuttui. Se mitä olin itselleni perustellut sillä että lapsella täytyy olla isä. olikin ollut lapselleni taakka.
Muistan erään ammattiauttajan sanat vuosein takaa, kun olin hänelle ihmetellyt sitä miten mies voi toimia niin kuin toimi. Hän kysyi minulta olenko koskaan ajtellut että miehellä ehkä ei ole olemassa ollenkaan sellaista palaa/osaa itsessään, jolla hän kokisi tekevänsä mitään väärin. Se oli ensimmäinen kipinä minussa. Siihen asti olin ajatellut että MINUN on saatava tämä ihminen (mies) ymmärtämään miten pahasti hän toimii minua ja lasta kohtaan...
Oikeasti hän ei tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt mitään tehneensä väärin, enkä todella odota hänen sitä koskaan ymmärtävänkään. (lapsi on nyt 19v ja olen miehestä irtautunut pian 10 vuotta sitten, "seurustelumme" alkoi noin 5v ennen lapsen syntymää).
Kyllä minussakin vikaa oli. Suurin vika oli se että minulla oli taustalla itselläni ns. "vaikea lapsuus", enkä osannut suojella ja arvostaa itseäni. Annoin kohdella itseäni huonosti. Vaikeinta on ollut itsellenikin myöntää miten riippuvainen hänestä henkisesti olin. Riitti kun hän edes tuli.
Meni kauan kasata kokoon itsensä rippeitä ja alkaa eheytymään. Koen siinä kuitenkin onnistuneeni. Elän nykyään hyvässä parisuhteessa ja olen onnellinen. Nykyinen puolisoni joutui alkuaikoina lujille siinä että opin luottamaan häneen. Samoin hän joutui "muutaman" kerran huomauttamaan (hermostumaan) minulle siitä että hän asuu tässä talossa myös ja siksi hän vastaa osaltaan kaikista menoista taloudellisestikin. OIKEASTI hän suuttui siitä että yritin aluksi kantaa vastuun kaikesta yksin. Häntä loukkasi se että hän koki että en päästä häntä osalliseksi tät perhettä, perheenjäseneksi jolla on oma paikkansa, vastuunsa ja velvollisuutensa.
Huomasin suhteen alussa, että vaikka olin entisetä irronnut ja itsetunto oli parantunut, oli minusta tullut liian kaikkivoipa.Toisen aitoa huolenpitoa oli vaike ottaa vastaan. Nykyään nautin täysillä ;D
Huh! olipa vuodatus, enkä ole näitä asioita kovin syvällisesti kerrannutkaan hetkeen.
Toivon että tämä kertomus on anakin tieto sinulle siitä, että muut ovat kokeneet samaa. Voimia sinulle ja ennen kaikkea oman polkusi löytämistä siihen että sinäkin pystyt irrottautumaan tuosta tuhoisasta suhteesta ja löytämään itsellesi ja lapsellesi tasapainoisemman elämän.
Narsisti mies.
Keinotteli itsensä takaisin elämääsi ja hallitsee sitä nyt.
Ja on jo alistanut sinut niin pahasti että olet masentunut ja itsetuntosi on olematon.
Jos et ajattele itseäsi niin ajattele tuota viatonta lasta.
Tee kaikkesi ettei hänen tarvitse olla alistuksen uhrina eikä sinunkaan koska masentuneena näytät sen lapsellesi joka syyttää siitä itseään.
Lue narsismista. Keinoa itsesi ulos siitä ihmisestä.
Lapselle hän on isä, mutta joskus on parempi yksi kunnollinen vanhempi kuin että toinen olisi todella huono ja toinen kelvollinen.
Lapsesi tarvitsee sinua.
Älä jää tilanteeseesi päiväksikään enää.
Kiitos vastauksista. Täytyy myöntää, että tunnen itseni todella typeräksi ja heikoksi. En itsekään tajua miksi sallin tämän. Olen loukussa ja en oikeen osaa löytää voimia arvostaa itseäni. Päähäni on vain pinttynyt, että isä täytyy olla lapsella. Tuntuu aivan kamalalta kun toinen kohtelee minua näin. Aina kaikki vika on minussa. En ymmärrä. Minusta tuntuu, että uskon jo sen vian olevan minussa. Tiedän ettei tämä ole minun vika, ei ainakaan kaikki. En tietenkään ole täydellinen. Mutta huomaan syyttäväni itseäni, koska kuulen jatkuvasti mieheltä vaan syytöksiä. Hän on heittäytynyt uhriksi ja joudun koko ajan korvaamaan asioita hänelle ja miellyttämään. Se syö minua, koska minun ei pitäisi. Silti hänellä on vahva ote minusta ja olen hyvin heikko. On varmasti totta, että olen masentunut. Silti pystyn hoitamaan lapseni, opiskella ja töitäkin koitan tehdä, jotta meillä olisi lapseni kanssa rahaa. On todella rankkaa kun kukaan ei ymmärrä. Kun lapsen isä tulee kylään, käymme kaupassa ja joudun maksamaan kaiken. Olen aivan pelle. Hoidan lapsen, maksan kaiken ja olen hänen saatavilla seksuaalisesti. Olen aivan nolla. Olen pettynyt itseeni ja siihen, että arvioin tilanteen väärin ja tein lapsen kyseisen miehen kanssa. Hän kuitenkin vaikutti silloin vastuulliselta ja halusi perheen. Kuitenkin se kaikki oli valhetta. Minua sattuu tämä kaikki. Sattuu kun hänen perhe ja hän ovat valehdelleet heidän suvulle, että olen yksinään tehnyt lapsen. Minä en käsitä miten hän pystyy tähän. Olen joskus kysynyt kun olemme olleet kahden, että teimmekö yhdessä lapsen. Hän on vastannut tehtiin. Minun on pitänyt kysyä sitä siksi, koska todellisuus alkaa hämärtyä minulta. On vaikea käsittää miten hän pystyy toimimaan noin. En varmana ikinä saa vastausta. Toivon, että saisin voimia jostain ja en sallisi enää tätä. Mutta jos en salli, hän ei tapaa lastaan. Sitten koen, että se on minun vika. Miksi minulle on käynyt näin. Tiedän olevani säälittävä kun täällä uikutan. Minulla ei ole ketään jolle puhua. Tämä kaikki on raskasta ja vaikeaa. Mietin tulevaisuutta ja se pelottaa minua. Täytyy koittaa hyväksyä nämä asiat. Toivottavasti saisin jostakin voimia itselleni. Kiitos kaikille vastaajille. Kiitos kun luitte kirjotukseni.
Et sinä ole typerä. Lopeta ihan aluksi sellaisen ajatteleminenkin, SINÄ ET OLE TYPERÄ.
Me kaikki teemme joskus virheitä, virhearviointeja ja niistä vain täytyy selvitä, jokaisen meistä. Minusta oli hyvä tuo kommentti kehottaen tutustumaan narsismiin, sillä näytää kovasti siltä, että olet narsistisen ihmisen piirteitä omaavan ihmisen pauloissa.
kaikesta selviää, minä tiedän sen., sillä olen itse selvinnyt elävänä ihan helvetinmoisesta suhteesta, kahden lapsen kera, selvinnyt ja vieläpä hyvin menestynyt kaiken sen jälkeen.
Nyt on kaikkein tärkeintä se, että rauhoitat itsesi kaikelta tuosta vähättelystä, mollaamisesta ja muusta. ÄLÄ TAPAA LAPSESI MIESTÄ ENÄÄ, ÄLÄ KERTAAKAAN, ÄLÄ KOSKAAN ÄLÄKÄ MILLOINKAAN!
Ala pitämään puolesi, päätä, ettet enää ole se heikko, yllätä ne, ne kaikki luulevat että olet heikko, yllätä ne ihan täysin, sulla on kaikki valtit käsissäsi. Minulla ei ollut, olin täysin altavastaaja yksin vastaan koko sukua, mutta niimpä selvisin vain, lujalla tahdolla ja vielä lujemmalla mielellä.
PISTÄ NIILLE LUU KURKKUUN !
Kyllähän se oman lapsen mies kannattaa tavata jotta tietää millasen jannun kanssa tytär elämänsä jakaa :D
Olipa ilkeätä tarttua typoon, mutta tuo teksti nyt oli niin sekavaa paatosta että oli ihan pakko. Asiaa siis sisällöltään, mutta se muoto...
ÄLÄ OLE MISSÄÄN TEKEMISSÄ, KYSEESSÄ ON NARSISTI JA TULEE VAAN AIHEUTTAMAAN VAHINKOA SINULLE SEKÄ MYÖS TÄLLE LAPSELLE.
OTA YHTEYTTÄ NARSISTIEN TUKEEN, HAE KIRJASTOSTA KIRJOJA JOTKA KERTOO NARSISTA KANNATTA LUKEA MYÖS LUKEA KIRJA KIUSAAJA KESKELLÄMME BRITA JOKINEN ON KIRJOITTANUT ON PALJON MUITAKIN KIRJOJA.
NEUVO ON JUOKSE KARKUUN NARSISTIA..
Parantumattomalle,mistä tiedät,että mies on narsisti,onko se todettu lääketieteellisesti,onko nainen ehkä sukunsa avustamana johdattanut miehen agressiivisuuteen/riitaisuuteen,yleensä tarvitaan riitelyyn osapuolet.Ei narsistin pauloissa ketään ole jos ei halua,paitsi jos se on läheisriippuvainen sisar
lekurilla käynyt ei taida osata lukea
eiks tuossa lue et kirjottajassakin vikaa
siinä taas yksi mies joka alistaa ja on vastuuton
sit täällä räävit ja kyseenalaistat
ole hiljaa kun et elämäst mittää tajuu dingo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Lekurilla käynyt käy nyt uudestaan ja ottaa selvää mitä narsisti tekee ihmiselle! Juuri sehän on narsistin taito: KOUKUTTAA ja todellakin saada pauloihinsa lähimmäisensä!
p.s. puhuisin ennemmin persoonllisuushäiriöisestä edelläoleville kuin narsistista
riitelyyn tarvitaan toki kaksi. kyllä varmasti jokaisella menee hermo kun toinen ei osallistu millään tavalla ja pompottelee?! kyllä varmasti jokaista käy kiristää jos maksaa kaiken, hoitaa lapsen ja kaiken.. toinen vaan syylistää, haukkuu, alistaa ???!!! miehet ei koskaan ymmärrä millasta naisen arki on yksin lapsen kanssa. on vaikea myös ymmärtää mitä näiden ihmisten päässä liikkuu jotka omatunnottomasti kaataa toisen niskaan kaiken ja valehtelee naisen hankkineen lapsen yksin, jotta voi kerätä sympatiaa!? minusta on aika sairasta. en ikinä pystyisi tuollaiseen. tämä on kyllä outo palsta.. haukutaan äitejä. on varmasti hyviäkin miehiä ja jotka kantaa vastuunsa, huolehtii lapsista ja kohtelee exäänsä kunnioittavasti. jotakin mätää on näissä tyypeissä jotka tekee toisin??? en tajua ja en tiedä. olen tosi typerä kun olen lapsen vääntänyt kamalan ihmisen kanssa. siksi naiset miettikää tarkkaan sitä lasten hankintaa. ei minun elämä ruusuista ole