Naisten miellyttämisen mahdottomuus

Ei ole ristiriitaa. Asia on kuten alussa esitetty.

ei ristiriitaa kirjoitti:

Ei ole ristiriitaa. Asia on kuten alussa esitetty.

Sä et vaan osaa.

osaajia maailma täys kirjoitti:

Sä et vaan osaa.

määpä ossaan

Sen sijaan että kirjoittelet tuollaisia aivopieruja, niin voisit kumota ne aloituksen väitteet ihan argumentaatiolla. Jos ne ovat höpöhöpöä, niin onnistunee helposti.

ap kirjoitti:

Sen sijaan että kirjoittelet tuollaisia aivopieruja, niin voisit kumota ne aloituksen väitteet ihan argumentaatiolla. Jos ne ovat höpöhöpöä, niin onnistunee helposti.

En pidä tämmöisistä yleistävistä (mies-nais) keskusteluista, koska ihmiset on niin erilaisia.
Vaikka tämä palsta pitää sisällään pääasiassa naisten haukkumista, niin tiedän onneksi, että myös hyviä ja naisia arvostavia miehiä on olemassa.

höpsistä pussi kirjoitti:

En pidä tämmöisistä yleistävistä (mies-nais) keskusteluista, koska ihmiset on niin erilaisia.
Vaikka tämä palsta pitää sisällään pääasiassa naisten haukkumista, niin tiedän onneksi, että myös hyviä ja naisia arvostavia miehiä on olemassa.

Lue lisää

Anteeksi nyt vain, mutta ilman yleistyksiä ei ole öitään keskustelua sukupuolista. Ja kun oikein tarkkasn miettii, niin mitään laajoja asioita ei voi käsitellä ilman karkeitakin yleistyksiä.

Sitäpaitsi minä rakastan maisia ja pidän naisista. En esimerkiksi koskaan huoritteåisi tai lutkittelisi ketään naista. Minulla on aina ollut naispuolisia ystäviä ja yleisesti minun on helpompi olla maisten seurassa kuin miesten.

Olen kuitenkin myös heteromies, ja kai naisista pitäväkin mies saa välillä turhautua naisiin ihan yleiselläkin tasolla? Kyllä minä sallin naisille saman miehiä koskien. Välillä sitä vihaa mitä rakastaa, se on normaalia. Ainakin minun mielestäni.

Voisi varmnaan paremminkmin toimia, olen samaa mieltä, että näin päin tässä ei ole mitään järkeä.

ap kirjoitti:

Voisi varmnaan paremminkmin toimia, olen samaa mieltä, että näin päin tässä ei ole mitään järkeä.

Miehethän sen valinnan vallan ovat naisille antaneet. Miksi me syytämme naisia siitä, että he sitä sitten käyttävät? Ja jos miehet vaativat naisilta seksuaalista kontrollia, niin miksi me valitamme, ettei seksiin suostuvaisia naisia ole tarpeeksi tarjolla? Aika skitsofrenista mielestäni.

Ratikkakuski kirjoitti:

Miehethän sen valinnan vallan ovat naisille antaneet. Miksi me syytämme naisia siitä, että he sitä sitten käyttävät? Ja jos miehet vaativat naisilta seksuaalista kontrollia, niin miksi me valitamme, ettei seksiin suostuvaisia naisia ole tarpeeksi tarjolla? Aika skitsofrenista mielestäni.

Lue lisää

Tässä kohtaa voin puhua vain omasta puolestani. Minulle naisen seksuaalinen kontrolli on ihan yhdentekevä, ja naisen seksuaalihistoria toissijainen asia. Minulle merkkaa kaikkein eniten poersona, mutta sen perosonan pitää asua tietynlaisissa ulkoisissa puitteissa. Kriteerit niihinkään eivät nyt ole ihan maailman tiukimmat.

Varmaan miehet yleisesti tykkäävät naisista, jotka eivät hirveän monen kanssa ole olleet, mutta koska en itse kuulu heihin, niin en halua ottaa kantaakaan.

Se taas että miehet ovat antaneet vallan valita naiselle, ei minusta ole asia, mistä pitäisi erikseen edes puhua. Tottakai miehet ovat sen antaneet, koska me elämme sivistyneessä maassa, emmekä missään kivikauden ajoissa. Siinä mielessä kysymys ei ole valinta sen enempää kuin sekään on valinta, että emme esimerkiksi jätä lloukkaantuneita kuolemaan ojaan.

Ratikkakuski kirjoitti:

Miehethän sen valinnan vallan ovat naisille antaneet. Miksi me syytämme naisia siitä, että he sitä sitten käyttävät? Ja jos miehet vaativat naisilta seksuaalista kontrollia, niin miksi me valitamme, ettei seksiin suostuvaisia naisia ole tarpeeksi tarjolla? Aika skitsofrenista mielestäni.

Lue lisää

Pillunnuolija.

Kieli pois vitusta! kirjoitti:

Pillunnuolija.

Mitäs vikaa naisen oraalisessa tyydyttämisessä on ;)

Ja mielelläni nuolen naisia myös henkisesti, ainakin silloin jos satun oikeasti olemaan sitä mieltä.

Mutta mene sinä palstapsyko aloittamaan ketju vaikka siitä, miten naiset haluavat vain maahanmuuttajia tai väkivaltaisia miehiä ja jätä tämä ketju rauhaan.

ap kirjoitti:

Mitäs vikaa naisen oraalisessa tyydyttämisessä on ;)

Ja mielelläni nuolen naisia myös henkisesti, ainakin silloin jos satun oikeasti olemaan sitä mieltä.

Mutta mene sinä palstapsyko aloittamaan ketju vaikka siitä, miten naiset haluavat vain maahanmuuttajia tai väkivaltaisia miehiä ja jätä tämä ketju rauhaan.

Lue lisää

iiiihaanaaa miees

Minä en ole vaikea, en ole koskaan ollut.
Olen sitten varmaan poikkeus...

Vaikka naiset ovat minulle tärkeitä ja hyviä ystävinäkin, siinä kuin miehetkin, niin eivät naisetminuun ihastu sellaisena kuin olen. Ilmeosesti minussa ei ole kenellekään sitä ratkaisevaa kipinää, mikä erottaa ystävät rakastetuista. Joten jos sallit niin suhtaudun neuvoosi tietyllä varauksella, koska nimenomaan omana itsenäni oleminen ei ole minua hyödyttnyt parisuhde- tai seksimielessä koskaan. Ja voin sanoa tämän jonkinlaisella kokemuksella, koska olen 35-vuotias.

En myöskään halua mitään sellaista mitä sanoit miesten haluavan. Haluan tass-arvoisen rakkauteen perustuvan patisuhteen jonkun erityisen naisen kanssa. Otinpahan aloitulsessani esiin piirteen naisista, mikä oli minusta avauksen arvoinen. Ei sen kummempaa.

ap kirjoitti:

Vaikka naiset ovat minulle tärkeitä ja hyviä ystävinäkin, siinä kuin miehetkin, niin eivät naisetminuun ihastu sellaisena kuin olen. Ilmeosesti minussa ei ole kenellekään sitä ratkaisevaa kipinää, mikä erottaa ystävät rakastetuista. Joten jos sallit niin suhtaudun neuvoosi tietyllä varauksella, koska nimenomaan omana itsenäni oleminen ei ole minua hyödyttnyt parisuhde- tai seksimielessä koskaan. Ja voin sanoa tämän jonkinlaisella kokemuksella, koska olen 35-vuotias.

En myöskään halua mitään sellaista mitä sanoit miesten haluavan. Haluan tass-arvoisen rakkauteen perustuvan patisuhteen jonkun erityisen naisen kanssa. Otinpahan aloitulsessani esiin piirteen naisista, mikä oli minusta avauksen arvoinen. Ei sen kummempaa.

Lue lisää

"Vaikka naiset ovat minulle tärkeitä ja hyviä ystävinäkin, siinä kuin miehetkin, niin eivät naiset minuun ihastu sellaisena kuin olen."

Jos esität jotain muuta kuin olet ja saat teeskentelyllä naisen ihastumaan... mitä luulet tapahtuvan kun et enään jaksa teeskennellä? Moni sortuu alussa mielistelemään, ja usein se ei toimi. Sen sijaan että mielistely saisi toisen vakuuttuneeksi yhteensopivuudesta se saa useammin naisen vetäytymään tai aiheuttaa helposti kismaa myöhemmin kun nainen kokee tulleensa huijatuksi. Huijaaminen ei ole koskaan hyvä pohja pitkälle parisuhteelle.

ENFP-nainen kirjoitti:

"Vaikka naiset ovat minulle tärkeitä ja hyviä ystävinäkin, siinä kuin miehetkin, niin eivät naiset minuun ihastu sellaisena kuin olen."

Jos esität jotain muuta kuin olet ja saat teeskentelyllä naisen ihastumaan... mitä luulet tapahtuvan kun et enään jaksa teeskennellä? Moni sortuu alussa mielistelemään, ja usein se ei toimi. Sen sijaan että mielistely saisi toisen vakuuttuneeksi yhteensopivuudesta se saa useammin naisen vetäytymään tai aiheuttaa helposti kismaa myöhemmin kun nainen kokee tulleensa huijatuksi. Huijaaminen ei ole koskaan hyvä pohja pitkälle parisuhteelle.

Lue lisää

No enpä tiedä että mitä tässä pitää sitten tehdä, kun oma persoona ei riitä, eikä muunlaistakaan saa esittää? Keksitkö sinä mitä tättä pitäisi tehdä? Etenkin kun minusta omassa persoonassani ei ole mitään sellaista vakavaa virhettä, mikä olisi helppo osoittaa syyksi tähän tilanteeseen, eli toisinsanoen en edes tiedä mitä persoonassani pitäisi muuttaa.

Ja haluan tehdä nyt jyrkän eron itseni ja tämän palstan niiden kirjoittajien välille, jotka toistelevat noita ATM-juttuja. Pitää vaan mainita, kun olen mieskirjoittaja ja tällä palstalla, mistä helposti tulee mielleyhtymä että olisin näitä palstan vakiovatipäitä.

ap kirjoitti:

No enpä tiedä että mitä tässä pitää sitten tehdä, kun oma persoona ei riitä, eikä muunlaistakaan saa esittää? Keksitkö sinä mitä tättä pitäisi tehdä? Etenkin kun minusta omassa persoonassani ei ole mitään sellaista vakavaa virhettä, mikä olisi helppo osoittaa syyksi tähän tilanteeseen, eli toisinsanoen en edes tiedä mitä persoonassani pitäisi muuttaa.

Ja haluan tehdä nyt jyrkän eron itseni ja tämän palstan niiden kirjoittajien välille, jotka toistelevat noita ATM-juttuja. Pitää vaan mainita, kun olen mieskirjoittaja ja tällä palstalla, mistä helposti tulee mielleyhtymä että olisin näitä palstan vakiovatipäitä.

Lue lisää

Tähän voisin ottaa mielelläni kommentteja naisilta laajemmenkin. Että jos oma persoona ei riitä (kun se ihan aidosti ei riitä, tämä ei ole kiistanalainen asia), eikä saa esittääkään muuta kuin mitä on, niin mitä tässä sitten pitää tehdä?

Teillä tietysti on jokin etukäteiskäsitys siitä millainen persoona minulla voisi olla, mutta voisin veikata että se varmaankin on väärä. Viittaan edelleen siihen, että en esimerkiksi jaa mitään mielipiteitä tämän palstan naistenvihaajien kanssa.

ap kirjoitti:

Tähän voisin ottaa mielelläni kommentteja naisilta laajemmenkin. Että jos oma persoona ei riitä (kun se ihan aidosti ei riitä, tämä ei ole kiistanalainen asia), eikä saa esittääkään muuta kuin mitä on, niin mitä tässä sitten pitää tehdä?

Teillä tietysti on jokin etukäteiskäsitys siitä millainen persoona minulla voisi olla, mutta voisin veikata että se varmaankin on väärä. Viittaan edelleen siihen, että en esimerkiksi jaa mitään mielipiteitä tämän palstan naistenvihaajien kanssa.

Lue lisää

No, kuule kun elämässä ei aina kaikki mene niinkuin haluaisi.

Sinä voit elää elämääsi ja toivoa parasta, tai sitten voit aktiivisesti etsiä esim. netin kautta tai muuten. Yks vaihtoehto on tietysti järjestetty liitto ulkomaalaisen kanssa.

Ja mitä höpötät jostain väärästä persoonasta... Ehkä voisit miettiä asennettasi uudelleen, mikäli olet negatiivisella ja epäuskoisella asenteella liikkeellä, niin se kyllä ei tee hyvää vaikutusta.

ap kirjoitti:

Tähän voisin ottaa mielelläni kommentteja naisilta laajemmenkin. Että jos oma persoona ei riitä (kun se ihan aidosti ei riitä, tämä ei ole kiistanalainen asia), eikä saa esittääkään muuta kuin mitä on, niin mitä tässä sitten pitää tehdä?

Teillä tietysti on jokin etukäteiskäsitys siitä millainen persoona minulla voisi olla, mutta voisin veikata että se varmaankin on väärä. Viittaan edelleen siihen, että en esimerkiksi jaa mitään mielipiteitä tämän palstan naistenvihaajien kanssa.

Lue lisää

"Että jos oma persoona ei riitä (kun se ihan aidosti ei riitä, tämä ei ole kiistanalainen asia), eikä saa esittääkään muuta kuin mitä on, niin mitä tässä sitten pitää tehdä?"

Miksi kysyt kun tuohon on vain yksi vastaus jos haluaa jotain muutosta, eli muuttua.

ap kirjoitti:

No enpä tiedä että mitä tässä pitää sitten tehdä, kun oma persoona ei riitä, eikä muunlaistakaan saa esittää? Keksitkö sinä mitä tättä pitäisi tehdä? Etenkin kun minusta omassa persoonassani ei ole mitään sellaista vakavaa virhettä, mikä olisi helppo osoittaa syyksi tähän tilanteeseen, eli toisinsanoen en edes tiedä mitä persoonassani pitäisi muuttaa.

Ja haluan tehdä nyt jyrkän eron itseni ja tämän palstan niiden kirjoittajien välille, jotka toistelevat noita ATM-juttuja. Pitää vaan mainita, kun olen mieskirjoittaja ja tällä palstalla, mistä helposti tulee mielleyhtymä että olisin näitä palstan vakiovatipäitä.

Lue lisää

Saat toki esittää jotain muuta kuin olet, mutta en usko että sillä saa pitkää parisuhdetta ja alussakin se voi toimia tarkoitustasi vastaan. Et sinussa pidä olla mitään vikaa, vaikka sitä oikeaa ei olisi löytynyt.

Useimmin syynä paritta jäämiseen voi olla oma passiivisuus mennä tilanteisiin, jossa uusia ihmisiä tapaa tai se, ettei näissä tilanteissa uskalla/halua ottaa riskiä tutustua ihmisiin "hyvää-päivää kirvesvartta"-syvemmälle. Harvalle riittää, että ihminen on ulkoisesti viehättävä ja perusmukava. Ihmisen oikea tunteminen, ja sitä kautta se oikea kiinnostavuus, tulee vasta kun ottaa osaa keskusteluun, paljastaa asioita itsestään, kuuntelee toista. Ujokin voi paljastaa itseään, vaikka se vaatisi enemmän aikaa ja stemppaamista. Jos haluaa tavata sen oikean, kannattaa ennakkoluulottomasti jutella monenlaisten ihmisten kanssa mahdollisimman monissa tilanteissa ja kun joku kiinnostava osuu kohdalle tehdä puoliviaton aloite (lounas, kahvi, kävely, konsertti, tms.) jolla pääsee tutustumaan paremmin. Puoliviattomalla tarkoita aloittetta, joka voisi olla yhtä hyvin kaverimielessä tehty (vastapuoli ei voi olla varma aloitteen laadusta).

Yksi syy voi olla, se että lannistuu liikaa pakeista tai epäonnistumisista tai ei uskalla viedä kaveritapailua riittävän nopeasti uudelle tasolle. Jos "kaveri"-tapaamiset osoittautuu onnistuiksi myös pariutumistoiveiden kantilta, kannattaa myös toimia. Nopeat syövät hitaat. Nopeasti reagoiville se on huomattavasti helpompaa kuin niille, joilla kestää hetki lämmetä.

Joskus myös se, että etsii "vääränlaista" ihmistä voi olla syy. Joku taas vaatii ihmistä, joka on harvinaisempi otus populaatiossa kuin mensan-jäsen tai etsiminen tapahtuu vain tilanteissa, jossa onnistuminen on aika epätodennäköistä (esim. 2 promillen humala). Osa taas etsii jotain mitä ei itse selkeästi täytä "ehtona". Harvinaisen voi tietysti löytää, mutta se kestää kauemmin. Kriteerejä pitää ja saa olla, mutta niissä jokaisessa kannattaa oikeasti miettiä onko se loppujen lopuksi oikeasti tärkeää.

On lisäksi paljon asioita, jotka aiheuttavat ihmisissä ennakkoluuloja. Ennaluulot tuskin estävät suhteen saamista, mutta löytäminen voi olla hitaampaa. Samoin se miten kanssaihmisiä kohtelee (myös asenne näkyy eleistä läpi) ja käsittelee vaikuttaa myös lopputulokseen. Jos vaikka aloittaa tutustumisen ahteriin tarttumalla, tuskin saa kovin positiivista vastinetta on tiedossa. Peruskäytöstavat on syytä osata.

Jos joku syistä osui, asiaan voi vaikuttaa ajan kanssa. Mikään ei ole varsinaisesti persoona-asia, vaan käytöstä. Paremmin en osaa neuvoa. Mikä omasta mielestäni on syy miksi olet pariton? Jos osaa sanoa, mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi kumppanina (3kpl/laji).

20+17 kirjoitti:

No, kuule kun elämässä ei aina kaikki mene niinkuin haluaisi.

Sinä voit elää elämääsi ja toivoa parasta, tai sitten voit aktiivisesti etsiä esim. netin kautta tai muuten. Yks vaihtoehto on tietysti järjestetty liitto ulkomaalaisen kanssa.

Ja mitä höpötät jostain väärästä persoonasta... Ehkä voisit miettiä asennettasi uudelleen, mikäli olet negatiivisella ja epäuskoisella asenteella liikkeellä, niin se kyllä ei tee hyvää vaikutusta.

Lue lisää

No totta kai olen vähän negatiivinen, mutta väitän että se ei ulospäin minusta mitenkään erityisemmin säteile. Jos säteiolisi, niin ei minulla silloin olisi kuitenkin kohtuullisen laaja sosiaalinen piiri ympärilläni.

Ei kai kenenkään persoona sinänsä ole vääränlainen tai väärä. Olen vain todennut tämän ihan kylmästi tässä vuosien varrella, että minun persoonassani on jotakin sellaista mikä tekee minusta kyllä hyvän ystävän, mutta ei sitten sen enempää.

En minä välttämättä tätä ajattele mitenkään kovin katkerasti, mutta ihan vaan faktojen varjossa tältä vaikuttaa.

Tiedän myös että elämässä ei kaikki mene niinkuin pitäisi, mutta olisihan se kiva että niinkin luonnollinen ja jokapäiväinen asia kuin rakkaus osuisi omallekin kohdalle. ei minusta ehkä niitä toiveista mahdottomimpiakin. Mutta jos sitä ei sitten tapahdu, niin ei tapahdu.

Jotenkin vaan on alkanut vähän tässä vuosien varrella nyppimään se, kun sanotaan että sen pitää riittää kuin millainen on. Sehän on monessakin asiassa ihan päinvastoin, aika harvat ihmiset loppujen lopuksi ovat koko ajan 100% omia itsejään eri tilanteissa ja näin siksi, että se ei riitä, tai on väärä olemisen tapa joissain tilanteissa. Kaikki esittävät esim. työhaastattelussa parempaa kuin ovatkaan. Miksi sitten tämä osa-alue olisi jälleen kerran ihan erillinen saareke muusta elämästä? No tämä nyt on tässä tällaista jaarittelua, mutta kirjoitinpahan paremman tekemisen puutteessa.

ENFP-nainen kirjoitti:

Saat toki esittää jotain muuta kuin olet, mutta en usko että sillä saa pitkää parisuhdetta ja alussakin se voi toimia tarkoitustasi vastaan. Et sinussa pidä olla mitään vikaa, vaikka sitä oikeaa ei olisi löytynyt.

Useimmin syynä paritta jäämiseen voi olla oma passiivisuus mennä tilanteisiin, jossa uusia ihmisiä tapaa tai se, ettei näissä tilanteissa uskalla/halua ottaa riskiä tutustua ihmisiin "hyvää-päivää kirvesvartta"-syvemmälle. Harvalle riittää, että ihminen on ulkoisesti viehättävä ja perusmukava. Ihmisen oikea tunteminen, ja sitä kautta se oikea kiinnostavuus, tulee vasta kun ottaa osaa keskusteluun, paljastaa asioita itsestään, kuuntelee toista. Ujokin voi paljastaa itseään, vaikka se vaatisi enemmän aikaa ja stemppaamista. Jos haluaa tavata sen oikean, kannattaa ennakkoluulottomasti jutella monenlaisten ihmisten kanssa mahdollisimman monissa tilanteissa ja kun joku kiinnostava osuu kohdalle tehdä puoliviaton aloite (lounas, kahvi, kävely, konsertti, tms.) jolla pääsee tutustumaan paremmin. Puoliviattomalla tarkoita aloittetta, joka voisi olla yhtä hyvin kaverimielessä tehty (vastapuoli ei voi olla varma aloitteen laadusta).

Yksi syy voi olla, se että lannistuu liikaa pakeista tai epäonnistumisista tai ei uskalla viedä kaveritapailua riittävän nopeasti uudelle tasolle. Jos "kaveri"-tapaamiset osoittautuu onnistuiksi myös pariutumistoiveiden kantilta, kannattaa myös toimia. Nopeat syövät hitaat. Nopeasti reagoiville se on huomattavasti helpompaa kuin niille, joilla kestää hetki lämmetä.

Joskus myös se, että etsii "vääränlaista" ihmistä voi olla syy. Joku taas vaatii ihmistä, joka on harvinaisempi otus populaatiossa kuin mensan-jäsen tai etsiminen tapahtuu vain tilanteissa, jossa onnistuminen on aika epätodennäköistä (esim. 2 promillen humala). Osa taas etsii jotain mitä ei itse selkeästi täytä "ehtona". Harvinaisen voi tietysti löytää, mutta se kestää kauemmin. Kriteerejä pitää ja saa olla, mutta niissä jokaisessa kannattaa oikeasti miettiä onko se loppujen lopuksi oikeasti tärkeää.

On lisäksi paljon asioita, jotka aiheuttavat ihmisissä ennakkoluuloja. Ennaluulot tuskin estävät suhteen saamista, mutta löytäminen voi olla hitaampaa. Samoin se miten kanssaihmisiä kohtelee (myös asenne näkyy eleistä läpi) ja käsittelee vaikuttaa myös lopputulokseen. Jos vaikka aloittaa tutustumisen ahteriin tarttumalla, tuskin saa kovin positiivista vastinetta on tiedossa. Peruskäytöstavat on syytä osata.

Jos joku syistä osui, asiaan voi vaikuttaa ajan kanssa. Mikään ei ole varsinaisesti persoona-asia, vaan käytöstä. Paremmin en osaa neuvoa. Mikä omasta mielestäni on syy miksi olet pariton? Jos osaa sanoa, mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi kumppanina (3kpl/laji).

Lue lisää

Olen erittäin keskustelutaitoinen, kekseliäs, hauska ja nokkela jutuissani ajoittain jopa.

Olen ehdottoman uskollinen, tekemättä siitä kuitenkaan pointtia.

Olen seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Uskallan olla avoin tunteistani ja fiiliksistäni silloin kun siihen on tarvetta.

Pyrin ihan aitoon tasa-arvoon ja perisuhde edustaa minulle, ei mitään perinteisiä roolimalleja tai töitä mitä osapuolien pitää tehdä, kuten remontointi tai ruuanlaitto. Parisuhde edustaa minulle kahden aikuisen ihmisen halua olla yhdessä sen takia, että on innostunut toisesta ihmisenä, sekä seksuaalisesti rakastajana. Minulle parisuhde edustaa ensisijaisesti sitä nimenomaista toista ihmistä, eikä esim. yksinäisyydenpoistoa tai seksiä tai mitäänm muutakaan yksittäistä ja irroitettua asiaa.

Se taas miksi minulla ei ole parisuhdetta ja miksi sellaista ei ole näköpiirissäkään johtuu juurikin siitä mitä sanoit tuolla aiemmin, että en osaa käyttää tilanteita hyväkseni, epäröin, olen liian hidas ja näissä asioissa minulla on huono naisten suhteen huono itsetunto. Sew on synnynnäinen temperamenttiin liittyvä piirre, mikä koskee jossain määrin myös muitakin sosiaalisia ympyröitä. Mutta tämä naisten kanssa toimiminen on ainoa asia, mitä en saa millään toimimaan, muut sosiaaliset ahdistukset eivät ole kovia ja kuten sanoin, on minulla aika paljon ystäviä, enkä suinkaan elä sosiaalisesti eristyksissä.

Mutta tiedän 100% varmasti, että jos voisin jollain päästä parisuhteeseen, niin silloin en enää olisi arka naisen kanssa. Silloin elämä olisi ihan normaalia kaikin puolin. Se on se lähestyminen ja ne "courtship"-kuviot (mikä hitto tän suomenkielinen vastine nyt oli?), joita en osaa, hallitse ja joita jopa pelkään jonkin verran.

ap kirjoitti:

Olen erittäin keskustelutaitoinen, kekseliäs, hauska ja nokkela jutuissani ajoittain jopa.

Olen ehdottoman uskollinen, tekemättä siitä kuitenkaan pointtia.

Olen seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Uskallan olla avoin tunteistani ja fiiliksistäni silloin kun siihen on tarvetta.

Pyrin ihan aitoon tasa-arvoon ja perisuhde edustaa minulle, ei mitään perinteisiä roolimalleja tai töitä mitä osapuolien pitää tehdä, kuten remontointi tai ruuanlaitto. Parisuhde edustaa minulle kahden aikuisen ihmisen halua olla yhdessä sen takia, että on innostunut toisesta ihmisenä, sekä seksuaalisesti rakastajana. Minulle parisuhde edustaa ensisijaisesti sitä nimenomaista toista ihmistä, eikä esim. yksinäisyydenpoistoa tai seksiä tai mitäänm muutakaan yksittäistä ja irroitettua asiaa.

Se taas miksi minulla ei ole parisuhdetta ja miksi sellaista ei ole näköpiirissäkään johtuu juurikin siitä mitä sanoit tuolla aiemmin, että en osaa käyttää tilanteita hyväkseni, epäröin, olen liian hidas ja näissä asioissa minulla on huono naisten suhteen huono itsetunto. Sew on synnynnäinen temperamenttiin liittyvä piirre, mikä koskee jossain määrin myös muitakin sosiaalisia ympyröitä. Mutta tämä naisten kanssa toimiminen on ainoa asia, mitä en saa millään toimimaan, muut sosiaaliset ahdistukset eivät ole kovia ja kuten sanoin, on minulla aika paljon ystäviä, enkä suinkaan elä sosiaalisesti eristyksissä.

Mutta tiedän 100% varmasti, että jos voisin jollain päästä parisuhteeseen, niin silloin en enää olisi arka naisen kanssa. Silloin elämä olisi ihan normaalia kaikin puolin. Se on se lähestyminen ja ne "courtship"-kuviot (mikä hitto tän suomenkielinen vastine nyt oli?), joita en osaa, hallitse ja joita jopa pelkään jonkin verran.

Lue lisää

Olen myös siinä mielessä kiltti, että minulla ei kai ole tietyistä huonoista elämäntavoistani huolimatta sellaista pahan pojan pilkettä silmäkulmassa, eli varmasti vähän puuttuu myös karismaa, ainakin seksuaalista sellsista. En uskalla olla avoimen seksuaalinen (ja en nyt tarkoita mitään törkyläppää tai munan heiluttamista ulkona) eli käytökseni ei ehkä ole lainkaan viettelevää, enkä osaa sellaista käytöstä ainkaan. Eli en varsinaisesti tai ollenkaan ole hurmuri.

ENFP-nainen kirjoitti:

Saat toki esittää jotain muuta kuin olet, mutta en usko että sillä saa pitkää parisuhdetta ja alussakin se voi toimia tarkoitustasi vastaan. Et sinussa pidä olla mitään vikaa, vaikka sitä oikeaa ei olisi löytynyt.

Useimmin syynä paritta jäämiseen voi olla oma passiivisuus mennä tilanteisiin, jossa uusia ihmisiä tapaa tai se, ettei näissä tilanteissa uskalla/halua ottaa riskiä tutustua ihmisiin "hyvää-päivää kirvesvartta"-syvemmälle. Harvalle riittää, että ihminen on ulkoisesti viehättävä ja perusmukava. Ihmisen oikea tunteminen, ja sitä kautta se oikea kiinnostavuus, tulee vasta kun ottaa osaa keskusteluun, paljastaa asioita itsestään, kuuntelee toista. Ujokin voi paljastaa itseään, vaikka se vaatisi enemmän aikaa ja stemppaamista. Jos haluaa tavata sen oikean, kannattaa ennakkoluulottomasti jutella monenlaisten ihmisten kanssa mahdollisimman monissa tilanteissa ja kun joku kiinnostava osuu kohdalle tehdä puoliviaton aloite (lounas, kahvi, kävely, konsertti, tms.) jolla pääsee tutustumaan paremmin. Puoliviattomalla tarkoita aloittetta, joka voisi olla yhtä hyvin kaverimielessä tehty (vastapuoli ei voi olla varma aloitteen laadusta).

Yksi syy voi olla, se että lannistuu liikaa pakeista tai epäonnistumisista tai ei uskalla viedä kaveritapailua riittävän nopeasti uudelle tasolle. Jos "kaveri"-tapaamiset osoittautuu onnistuiksi myös pariutumistoiveiden kantilta, kannattaa myös toimia. Nopeat syövät hitaat. Nopeasti reagoiville se on huomattavasti helpompaa kuin niille, joilla kestää hetki lämmetä.

Joskus myös se, että etsii "vääränlaista" ihmistä voi olla syy. Joku taas vaatii ihmistä, joka on harvinaisempi otus populaatiossa kuin mensan-jäsen tai etsiminen tapahtuu vain tilanteissa, jossa onnistuminen on aika epätodennäköistä (esim. 2 promillen humala). Osa taas etsii jotain mitä ei itse selkeästi täytä "ehtona". Harvinaisen voi tietysti löytää, mutta se kestää kauemmin. Kriteerejä pitää ja saa olla, mutta niissä jokaisessa kannattaa oikeasti miettiä onko se loppujen lopuksi oikeasti tärkeää.

On lisäksi paljon asioita, jotka aiheuttavat ihmisissä ennakkoluuloja. Ennaluulot tuskin estävät suhteen saamista, mutta löytäminen voi olla hitaampaa. Samoin se miten kanssaihmisiä kohtelee (myös asenne näkyy eleistä läpi) ja käsittelee vaikuttaa myös lopputulokseen. Jos vaikka aloittaa tutustumisen ahteriin tarttumalla, tuskin saa kovin positiivista vastinetta on tiedossa. Peruskäytöstavat on syytä osata.

Jos joku syistä osui, asiaan voi vaikuttaa ajan kanssa. Mikään ei ole varsinaisesti persoona-asia, vaan käytöstä. Paremmin en osaa neuvoa. Mikä omasta mielestäni on syy miksi olet pariton? Jos osaa sanoa, mitkä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi kumppanina (3kpl/laji).

Lue lisää

En tiedä mikäö voisi olla huono puoleni kumppanina. Ehkä se on se, että olen vähän laiska, siis tällaisessa fyysisessä aktiivisuusmielessä, en ole siis mikään himokuntoilija tai en sinnepäinkään. En tykkää siitä että koko ajan pitäisi muutenkaan olla menossa sinne tai tänne. Tykkään kokeilla kaikkia uusia aktiviteetteja ja asioita ja käydä paikoissa, mutta haluan myös kohtuullisen paljon joutoaikaa, milloin voi tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä ja tämä ei varmaankaan ole naisista kovinkaan houkutteleva piirre miehessä.

ap kirjoitti:

Olen erittäin keskustelutaitoinen, kekseliäs, hauska ja nokkela jutuissani ajoittain jopa.

Olen ehdottoman uskollinen, tekemättä siitä kuitenkaan pointtia.

Olen seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Uskallan olla avoin tunteistani ja fiiliksistäni silloin kun siihen on tarvetta.

Pyrin ihan aitoon tasa-arvoon ja perisuhde edustaa minulle, ei mitään perinteisiä roolimalleja tai töitä mitä osapuolien pitää tehdä, kuten remontointi tai ruuanlaitto. Parisuhde edustaa minulle kahden aikuisen ihmisen halua olla yhdessä sen takia, että on innostunut toisesta ihmisenä, sekä seksuaalisesti rakastajana. Minulle parisuhde edustaa ensisijaisesti sitä nimenomaista toista ihmistä, eikä esim. yksinäisyydenpoistoa tai seksiä tai mitäänm muutakaan yksittäistä ja irroitettua asiaa.

Se taas miksi minulla ei ole parisuhdetta ja miksi sellaista ei ole näköpiirissäkään johtuu juurikin siitä mitä sanoit tuolla aiemmin, että en osaa käyttää tilanteita hyväkseni, epäröin, olen liian hidas ja näissä asioissa minulla on huono naisten suhteen huono itsetunto. Sew on synnynnäinen temperamenttiin liittyvä piirre, mikä koskee jossain määrin myös muitakin sosiaalisia ympyröitä. Mutta tämä naisten kanssa toimiminen on ainoa asia, mitä en saa millään toimimaan, muut sosiaaliset ahdistukset eivät ole kovia ja kuten sanoin, on minulla aika paljon ystäviä, enkä suinkaan elä sosiaalisesti eristyksissä.

Mutta tiedän 100% varmasti, että jos voisin jollain päästä parisuhteeseen, niin silloin en enää olisi arka naisen kanssa. Silloin elämä olisi ihan normaalia kaikin puolin. Se on se lähestyminen ja ne "courtship"-kuviot (mikä hitto tän suomenkielinen vastine nyt oli?), joita en osaa, hallitse ja joita jopa pelkään jonkin verran.

Lue lisää

"Parisuhde edustaa minulle kahden aikuisen ihmisen halua olla yhdessä sen takia, että on innostunut toisesta ihmisenä, sekä seksuaalisesti rakastajana. Minulle parisuhde edustaa ensisijaisesti sitä nimenomaista toista ihmistä, eikä esim. yksinäisyydenpoistoa tai seksiä tai mitään muutakaan yksittäistä ja irroitettua asiaa."

Näinhän sanot ja se on hyvin sanottu. Mutta jos on niin kuin aloituksessa todettu, että yrität useampaa naista yhtä aikaa ja he ovat tietoisia päällekkäisistä yritelmistäsi, kukaan heistä ei saa sitä kuvaa, että olet innostunut juuri hänestä ihmisenä. Etkä silloin kai olekaan? Vai innostutko vähän joka toisesta ihmisenä? ;)

ap kirjoitti:

En tiedä mikäö voisi olla huono puoleni kumppanina. Ehkä se on se, että olen vähän laiska, siis tällaisessa fyysisessä aktiivisuusmielessä, en ole siis mikään himokuntoilija tai en sinnepäinkään. En tykkää siitä että koko ajan pitäisi muutenkaan olla menossa sinne tai tänne. Tykkään kokeilla kaikkia uusia aktiviteetteja ja asioita ja käydä paikoissa, mutta haluan myös kohtuullisen paljon joutoaikaa, milloin voi tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä ja tämä ei varmaankaan ole naisista kovinkaan houkutteleva piirre miehessä.

Lue lisää

Ihmetyttää edelleen nämä yleistykset. Etkö ymmärrä, että naisiakin on hyvin erilaisia, kaikenlaisia?

sivusta heitän kirjoitti:

"Parisuhde edustaa minulle kahden aikuisen ihmisen halua olla yhdessä sen takia, että on innostunut toisesta ihmisenä, sekä seksuaalisesti rakastajana. Minulle parisuhde edustaa ensisijaisesti sitä nimenomaista toista ihmistä, eikä esim. yksinäisyydenpoistoa tai seksiä tai mitään muutakaan yksittäistä ja irroitettua asiaa."

Näinhän sanot ja se on hyvin sanottu. Mutta jos on niin kuin aloituksessa todettu, että yrität useampaa naista yhtä aikaa ja he ovat tietoisia päällekkäisistä yritelmistäsi, kukaan heistä ei saa sitä kuvaa, että olet innostunut juuri hänestä ihmisenä. Etkä silloin kai olekaan? Vai innostutko vähän joka toisesta ihmisenä? ;)

Lue lisää

En ole yrittämässä, omalta osaltani kysymys oli lähinnä teoreettinen, koska ymmärrän sellaista toimintatapaa hyvin pitkälle ja pidän sitä myös järkevänä. Itsestäni ei persoonani piirteiden takia ole sarjadeittailijaksi, mutta sulosittelen sitä kyllä kaikille miehille, joista siihen voisi olla.

höpsistäpussi kirjoitti:

Ihmetyttää edelleen nämä yleistykset. Etkö ymmärrä, että naisiakin on hyvin erilaisia, kaikenlaisia?

Totta kai ymmärrän. Puhun keskiarvoisesti, tai mitä itse pidän keskiarvona. On minulla miehistäkin ihan samanlaisia yleistäviä mielipiteitä, vaikka olen itse mies, ja ne yleistykset eivät edes koske minua itseäni. sehän se vasta tyhmää luulisi olevan, että pitää miehiä jonkinlaisina, vaikka itse on mies, eikä sellainen. Sulla tuntuu nyt olevan kovasti pihviä tän yleistysasian kanssa. Minä taas puolestani olen edelleen sitä mieltä, että mistään laajoista asioista ei voi puhua tekemättä yleistyksiä. Koko ihmisen mieli toimii suurelta osin stereotypioiden ja yleistysten varassa, koska jos maailman ottaisi tapauskohtaisesti, se muuttuisi liian kaaottiseksi ja sitä ei pystyisi järjestämään mielessä tarpeeksi hyvin.

Se ei tarkoita etteikö sitten taas voisi yksilöitä kohdatessaan kohdella heitä yksilöinä. Eivät nämä asiat minusta ole toisilleen vastakkaiset.

ap kirjoitti:

Olen erittäin keskustelutaitoinen, kekseliäs, hauska ja nokkela jutuissani ajoittain jopa.

Olen ehdottoman uskollinen, tekemättä siitä kuitenkaan pointtia.

Olen seksuaalinen ja kokeilunhaluinen.

Uskallan olla avoin tunteistani ja fiiliksistäni silloin kun siihen on tarvetta.

Pyrin ihan aitoon tasa-arvoon ja perisuhde edustaa minulle, ei mitään perinteisiä roolimalleja tai töitä mitä osapuolien pitää tehdä, kuten remontointi tai ruuanlaitto. Parisuhde edustaa minulle kahden aikuisen ihmisen halua olla yhdessä sen takia, että on innostunut toisesta ihmisenä, sekä seksuaalisesti rakastajana. Minulle parisuhde edustaa ensisijaisesti sitä nimenomaista toista ihmistä, eikä esim. yksinäisyydenpoistoa tai seksiä tai mitäänm muutakaan yksittäistä ja irroitettua asiaa.

Se taas miksi minulla ei ole parisuhdetta ja miksi sellaista ei ole näköpiirissäkään johtuu juurikin siitä mitä sanoit tuolla aiemmin, että en osaa käyttää tilanteita hyväkseni, epäröin, olen liian hidas ja näissä asioissa minulla on huono naisten suhteen huono itsetunto. Sew on synnynnäinen temperamenttiin liittyvä piirre, mikä koskee jossain määrin myös muitakin sosiaalisia ympyröitä. Mutta tämä naisten kanssa toimiminen on ainoa asia, mitä en saa millään toimimaan, muut sosiaaliset ahdistukset eivät ole kovia ja kuten sanoin, on minulla aika paljon ystäviä, enkä suinkaan elä sosiaalisesti eristyksissä.

Mutta tiedän 100% varmasti, että jos voisin jollain päästä parisuhteeseen, niin silloin en enää olisi arka naisen kanssa. Silloin elämä olisi ihan normaalia kaikin puolin. Se on se lähestyminen ja ne "courtship"-kuviot (mikä hitto tän suomenkielinen vastine nyt oli?), joita en osaa, hallitse ja joita jopa pelkään jonkin verran.

Lue lisää

Se mitä kerrot olevasi ja etsiväsi parisuhteesta on varmaan sitä mitä suuri osa naisista etsii. Itse naisena ainakin arvostan samoja asioita.

Tiedän, että hitaus/nopeus on tempperamenttiin liittyvä piirre. Sitä ei voi muuttaa, eikä ole tarvettakaan. Olen itse vikkeläliikkeinen eksvertti, silti nuorena hyvin ujo (olen vieläkin, muttei se näy ulospäin). Jos oikeasti haluaa voi olla oma itsensä ja silti uskaltaa. Itseään voi spyykata, valmistella tilanteisiin, jolloin ne ei tule niin puun takaa. Jos menee vaikka juhliin, jossa tietää ihastuksensa olevan voi miettiä etukäteen tilanteita missä voi tehdä helppoja liikkeitä aloitteen suuntaan. Edetä voi yhtä hyvin pala-palalta, "isoa pelottavaa elefanttia" ei tarvitse syödä kokonaisena. Tai voi miettiä esimerkiksi miten reagoi, jos toinen tekee aloitteen. Iltaa ei kannata suunnitella (ei toimi ja vaan pettyy), mutta etukäteen voi miettiä strategioita ja sanoa "mitä jos"-tyyliin. Ja kumma kyllä, jos tilanteeseen on valmistautunut, saattaa uskaltaa niin että itsekin yllättyy. Jos ihminen on sellainen (lähinnä baarissa), jota et ennalta tunne, voit sanoa itsellesi, mitä väliä tuleeko pakit, kun kukaan ei tiedä etkä tapaa samaa ihmistä uudestaan. Uskaltamisen opettelun voi myös nähdä oppimisprosessina, jokainen aloite ja uskaltamisen kynnyksen ylittäminen vie lähemmäksi lopullista maalia. Omaa rimaa voi nostaa kerta kerralta.

Turhaan podet huonoa itsetuntoa! Tiedän ettei sitä noin vain muuteta, mutta voit itse tiedostaa että kelpaisit kyllä kun uskaltaisit. Kun saat hyviä kokemuksia, ehkä itsetuntosi naisasioissa paranee. Uskaltaminen sisältää aina riskin. Kun yrittää kannattaa muistaa, että isommalla panoksella riski on aina isompi, mutta myös voitto on isompi kun osuu kohdilleen.

ap kirjoitti:

Olen myös siinä mielessä kiltti, että minulla ei kai ole tietyistä huonoista elämäntavoistani huolimatta sellaista pahan pojan pilkettä silmäkulmassa, eli varmasti vähän puuttuu myös karismaa, ainakin seksuaalista sellsista. En uskalla olla avoimen seksuaalinen (ja en nyt tarkoita mitään törkyläppää tai munan heiluttamista ulkona) eli käytökseni ei ehkä ole lainkaan viettelevää, enkä osaa sellaista käytöstä ainkaan. Eli en varsinaisesti tai ollenkaan ole hurmuri.

Lue lisää

Tarkoitan avoimen seksuaalisella käytöksellä tässä kohdassa siis lähestymis- ja tutustumisvaihetta.

ENFP-nainen kirjoitti:

Se mitä kerrot olevasi ja etsiväsi parisuhteesta on varmaan sitä mitä suuri osa naisista etsii. Itse naisena ainakin arvostan samoja asioita.

Tiedän, että hitaus/nopeus on tempperamenttiin liittyvä piirre. Sitä ei voi muuttaa, eikä ole tarvettakaan. Olen itse vikkeläliikkeinen eksvertti, silti nuorena hyvin ujo (olen vieläkin, muttei se näy ulospäin). Jos oikeasti haluaa voi olla oma itsensä ja silti uskaltaa. Itseään voi spyykata, valmistella tilanteisiin, jolloin ne ei tule niin puun takaa. Jos menee vaikka juhliin, jossa tietää ihastuksensa olevan voi miettiä etukäteen tilanteita missä voi tehdä helppoja liikkeitä aloitteen suuntaan. Edetä voi yhtä hyvin pala-palalta, "isoa pelottavaa elefanttia" ei tarvitse syödä kokonaisena. Tai voi miettiä esimerkiksi miten reagoi, jos toinen tekee aloitteen. Iltaa ei kannata suunnitella (ei toimi ja vaan pettyy), mutta etukäteen voi miettiä strategioita ja sanoa "mitä jos"-tyyliin. Ja kumma kyllä, jos tilanteeseen on valmistautunut, saattaa uskaltaa niin että itsekin yllättyy. Jos ihminen on sellainen (lähinnä baarissa), jota et ennalta tunne, voit sanoa itsellesi, mitä väliä tuleeko pakit, kun kukaan ei tiedä etkä tapaa samaa ihmistä uudestaan. Uskaltamisen opettelun voi myös nähdä oppimisprosessina, jokainen aloite ja uskaltamisen kynnyksen ylittäminen vie lähemmäksi lopullista maalia. Omaa rimaa voi nostaa kerta kerralta.

Turhaan podet huonoa itsetuntoa! Tiedän ettei sitä noin vain muuteta, mutta voit itse tiedostaa että kelpaisit kyllä kun uskaltaisit. Kun saat hyviä kokemuksia, ehkä itsetuntosi naisasioissa paranee. Uskaltaminen sisältää aina riskin. Kun yrittää kannattaa muistaa, että isommalla panoksella riski on aina isompi, mutta myös voitto on isompi kun osuu kohdilleen.

Lue lisää

Voin kyllä helposti olla samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Se on vaan näissä asioissa vähän vaikeeta saada niitä onnistumisen kokemuksia, kun se käytännössä tarkoittaa sitä että pitää laittaa itsensä heti alttiiksi varsinaiselle torjunnalle.

Olisikin hyvä jos näissä asioissa voisi menestyä pikkuhiljaa, kerätä pienempiä onnistumisia ennenkuin tarvitsee ruveta varsinaisesti tekemään niitä lähestymisiä. Tokihan pienempinä menestyksinä vois pitää vaikka katsekontakteja tai pientä flirttiä, mutta olen jotenkin hirveän huono havaitsemaan sellaista.

Tietyllä tavalla luulen myös, että tietynlainen feminiinisyyteni on myöls eräs osatekijä siinä että ei viuhka käy ja naiset kiinnostu niin hyvin kuin useimmista muista suht koht normaaleista miehistä. Mutta toisaalta taas ei välttämättä yhtään noin.

ap kirjoitti:

En tiedä mikäö voisi olla huono puoleni kumppanina. Ehkä se on se, että olen vähän laiska, siis tällaisessa fyysisessä aktiivisuusmielessä, en ole siis mikään himokuntoilija tai en sinnepäinkään. En tykkää siitä että koko ajan pitäisi muutenkaan olla menossa sinne tai tänne. Tykkään kokeilla kaikkia uusia aktiviteetteja ja asioita ja käydä paikoissa, mutta haluan myös kohtuullisen paljon joutoaikaa, milloin voi tehdä mitä huvittaa, tai olla tekemättä ja tämä ei varmaankaan ole naisista kovinkaan houkutteleva piirre miehessä.

Lue lisää

Aika harva vaatii himoliikkujaa. Olen suhteellisen tavallinen nainen monessa suhteessa, minun on helpompi vastata sinulle käyttäen itseäni esimerkkinä: Ainakin itse tykkäisin, että olisi jotain yhteisiä liikuntajuttuja, joita voisi tehdä arjessa vaikka kävely tai retkeily pyörällä/hiihtäen. Tykkään itse rääkkiliikunnastakin, mutten olen koskaan ajatellut että vaatisin sitä myös toiselta. Itselläkin voi mennä pitkiä aikoja, etten pääse liikkumaan kunnolla. Ihan toissijainen juttu parisuhteessa.

Myöskään se, että haluaa olla paljon kotona tai vain oleilla ei välttämättä ole ongelma, vaikka toinen tykkäisi mennä enemmän. Erilaisuus voi olla ylitsepääsemätön este vain, jos kotona oleva ei aina menevän mennä ilman syyyllistämistä tai menevä vaatii kotona viihtyvää mukaansa. Hyvässä parisuhteessa voi olla ja onkin myös omaa aikaa. Myöskään toisen toiveista ei voi päätellä kauheasti edes luonteen perusteella. Esimerkiksi itse olen ihminen, joka läheisten ja kollegojen palautteen perusteella koetaan aikaansaavaksi ja kohtuullisen vauhdikkaaksi. Kuitenkin tarvitsen paljon myös aikaa kotona, myös itsekseni. Monet ihmiset kokee, että olen kuin kala vedessä isoissa tilaisuuksissa, vaikka koen ne hieman stressaaviksi (silti pärjään niissä ihan hyvin). OIkeasti viihdyn läheisten ihmisten kanssa. Siis omia ennakkoluuloja ei kannata luoda ennen kuin on tutustunut tai päättää toisen puolesta kenelle kelpaa ja kenelle ei.

ENFP-nainen kirjoitti:

Aika harva vaatii himoliikkujaa. Olen suhteellisen tavallinen nainen monessa suhteessa, minun on helpompi vastata sinulle käyttäen itseäni esimerkkinä: Ainakin itse tykkäisin, että olisi jotain yhteisiä liikuntajuttuja, joita voisi tehdä arjessa vaikka kävely tai retkeily pyörällä/hiihtäen. Tykkään itse rääkkiliikunnastakin, mutten olen koskaan ajatellut että vaatisin sitä myös toiselta. Itselläkin voi mennä pitkiä aikoja, etten pääse liikkumaan kunnolla. Ihan toissijainen juttu parisuhteessa.

Myöskään se, että haluaa olla paljon kotona tai vain oleilla ei välttämättä ole ongelma, vaikka toinen tykkäisi mennä enemmän. Erilaisuus voi olla ylitsepääsemätön este vain, jos kotona oleva ei aina menevän mennä ilman syyyllistämistä tai menevä vaatii kotona viihtyvää mukaansa. Hyvässä parisuhteessa voi olla ja onkin myös omaa aikaa. Myöskään toisen toiveista ei voi päätellä kauheasti edes luonteen perusteella. Esimerkiksi itse olen ihminen, joka läheisten ja kollegojen palautteen perusteella koetaan aikaansaavaksi ja kohtuullisen vauhdikkaaksi. Kuitenkin tarvitsen paljon myös aikaa kotona, myös itsekseni. Monet ihmiset kokee, että olen kuin kala vedessä isoissa tilaisuuksissa, vaikka koen ne hieman stressaaviksi (silti pärjään niissä ihan hyvin). OIkeasti viihdyn läheisten ihmisten kanssa. Siis omia ennakkoluuloja ei kannata luoda ennen kuin on tutustunut tai päättää toisen puolesta kenelle kelpaa ja kenelle ei.

Lue lisää

yritän mahdollisuuksien mukaan olla luomatta mitäöän ideaalikuvaa siitä minkälainen kumppanin tulisi olla ja minkälaista sen yhteiselämän pitäisi olla. Luulen että aika monien poarisuhteiden ongelmat johtuvat ennakkotoiveiden ja todellisuuden törmäämisestä. Tuntuu kuin niin monella ihmisellä olisi kokonainen parisuhde rakennettu päähän valmiiksi ja sitten sitä toteuttamaan etsitään jotain, jonka voisi kuvitella siihen sopivan. Vaikka pakottamalla jos ei muuten. En ymmärrä mistä tällainen etukäteisodotusten yleisyys johtuu. itselläni ei ole muita etukäteisodotuksia kuin että haluan tasapainoisen suhteen, eli minua ei persoonallisuushäiriöisten kanssa elettävä elämä juurikaan kiinnosta :)

Ja onhan minulla tiettyjä ulkoisia mieltymyksiä naisista, mutta ei ne niin jyrkkiä ole. Mutta niitä on lähestulkoon mahdoton muuttaa. Ikävää mutta totta.

ENFP-nainen kirjoitti:

Aika harva vaatii himoliikkujaa. Olen suhteellisen tavallinen nainen monessa suhteessa, minun on helpompi vastata sinulle käyttäen itseäni esimerkkinä: Ainakin itse tykkäisin, että olisi jotain yhteisiä liikuntajuttuja, joita voisi tehdä arjessa vaikka kävely tai retkeily pyörällä/hiihtäen. Tykkään itse rääkkiliikunnastakin, mutten olen koskaan ajatellut että vaatisin sitä myös toiselta. Itselläkin voi mennä pitkiä aikoja, etten pääse liikkumaan kunnolla. Ihan toissijainen juttu parisuhteessa.

Myöskään se, että haluaa olla paljon kotona tai vain oleilla ei välttämättä ole ongelma, vaikka toinen tykkäisi mennä enemmän. Erilaisuus voi olla ylitsepääsemätön este vain, jos kotona oleva ei aina menevän mennä ilman syyyllistämistä tai menevä vaatii kotona viihtyvää mukaansa. Hyvässä parisuhteessa voi olla ja onkin myös omaa aikaa. Myöskään toisen toiveista ei voi päätellä kauheasti edes luonteen perusteella. Esimerkiksi itse olen ihminen, joka läheisten ja kollegojen palautteen perusteella koetaan aikaansaavaksi ja kohtuullisen vauhdikkaaksi. Kuitenkin tarvitsen paljon myös aikaa kotona, myös itsekseni. Monet ihmiset kokee, että olen kuin kala vedessä isoissa tilaisuuksissa, vaikka koen ne hieman stressaaviksi (silti pärjään niissä ihan hyvin). OIkeasti viihdyn läheisten ihmisten kanssa. Siis omia ennakkoluuloja ei kannata luoda ennen kuin on tutustunut tai päättää toisen puolesta kenelle kelpaa ja kenelle ei.

Lue lisää

Jälleen kerran muuten samaa mieltä kanssasi kaikesta mitä kirjoitit.

ap kirjoitti:

No totta kai olen vähän negatiivinen, mutta väitän että se ei ulospäin minusta mitenkään erityisemmin säteile. Jos säteiolisi, niin ei minulla silloin olisi kuitenkin kohtuullisen laaja sosiaalinen piiri ympärilläni.

Ei kai kenenkään persoona sinänsä ole vääränlainen tai väärä. Olen vain todennut tämän ihan kylmästi tässä vuosien varrella, että minun persoonassani on jotakin sellaista mikä tekee minusta kyllä hyvän ystävän, mutta ei sitten sen enempää.

En minä välttämättä tätä ajattele mitenkään kovin katkerasti, mutta ihan vaan faktojen varjossa tältä vaikuttaa.

Tiedän myös että elämässä ei kaikki mene niinkuin pitäisi, mutta olisihan se kiva että niinkin luonnollinen ja jokapäiväinen asia kuin rakkaus osuisi omallekin kohdalle. ei minusta ehkä niitä toiveista mahdottomimpiakin. Mutta jos sitä ei sitten tapahdu, niin ei tapahdu.

Jotenkin vaan on alkanut vähän tässä vuosien varrella nyppimään se, kun sanotaan että sen pitää riittää kuin millainen on. Sehän on monessakin asiassa ihan päinvastoin, aika harvat ihmiset loppujen lopuksi ovat koko ajan 100% omia itsejään eri tilanteissa ja näin siksi, että se ei riitä, tai on väärä olemisen tapa joissain tilanteissa. Kaikki esittävät esim. työhaastattelussa parempaa kuin ovatkaan. Miksi sitten tämä osa-alue olisi jälleen kerran ihan erillinen saareke muusta elämästä? No tämä nyt on tässä tällaista jaarittelua, mutta kirjoitinpahan paremman tekemisen puutteessa.

Lue lisää

Mulla on ollut hetken aikaa yksi motto.
Se menee jotakuinkin seuraavasti:
Aiotko sä olla tuota mieltä koko loppuelämäsi?

Se, miten tuo motto voisi liittyä tähän aiheeseen, on aika selkeää. Ei persoona ole jotain kiveen hakattua. Jos tässä nyt halutaan puhua jostain määrittelemättömästä "asenteesta", niin voitaisiin myös puhua siitä, että miksi kohdistaa kritiikki ensisijaisesti naisiin, jos TIETÄÄ itse mikä on ongelma?
Mä väitän, että persoona muuttuu ja karttuu kokemuksien myötä. Ja ylipäänsä ajattelemalla.
En nyt tarkoita että tässä pitäisi syytellä ketään mistään, vaan enemmänkin suhtautua avoimesti asioihin.
Kuten on jo mainittu; keskustelua harvemmin syntyy ellei yleistä....mutta hei...jotain rajaa.

ap kirjoitti:

Voin kyllä helposti olla samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Se on vaan näissä asioissa vähän vaikeeta saada niitä onnistumisen kokemuksia, kun se käytännössä tarkoittaa sitä että pitää laittaa itsensä heti alttiiksi varsinaiselle torjunnalle.

Olisikin hyvä jos näissä asioissa voisi menestyä pikkuhiljaa, kerätä pienempiä onnistumisia ennenkuin tarvitsee ruveta varsinaisesti tekemään niitä lähestymisiä. Tokihan pienempinä menestyksinä vois pitää vaikka katsekontakteja tai pientä flirttiä, mutta olen jotenkin hirveän huono havaitsemaan sellaista.

Tietyllä tavalla luulen myös, että tietynlainen feminiinisyyteni on myöls eräs osatekijä siinä että ei viuhka käy ja naiset kiinnostu niin hyvin kuin useimmista muista suht koht normaaleista miehistä. Mutta toisaalta taas ei välttämättä yhtään noin.

Lue lisää

Onnistuminen, aluksi, voi olla vaikka kiva keskustelu, hymyilyä lyhyillä katsekontilla baarissa tai juhlissa. Seuraavalla kerralla, voit lisätä eleitä, joilla yleensä osoitetaan kiinnostusta ja toisen hyväksymistyä ihmisenä (kongreettisesti vaikka _pika_vilkaisu kroppaan kun naisen katse hetkeksi sivussa, pidemmät katsekontaktit, käsien ja kropan asentojen peilaaminen, netistä löytyy lisää) tai sen, että käytät nokkeluuttasi samassa tilanteessa (tekee moneen naiseen vaikutuksen). Käytä vain kikkoja, jotka sinusta tuntuu kivoilta ja hyviltä. Jos olet kokeillut jotain, niin että ole tietoisesti miettinyt mitä teet, koita parin kerran jälkeen mennä tilanteeseen suunnittelematta.

Jos jää hyvä mieli, ja olet onnistunut. Jokaisen kontaktin ei tarvitse johtaa aloitteeseen tai suhteeseen. Jos tuntuu, ettei nainen lämpene, kannattaa miettiä myös tyylikkäitä tapoja päästä tilanteesta pois.

ENFP-nainen kirjoitti:

Onnistuminen, aluksi, voi olla vaikka kiva keskustelu, hymyilyä lyhyillä katsekontilla baarissa tai juhlissa. Seuraavalla kerralla, voit lisätä eleitä, joilla yleensä osoitetaan kiinnostusta ja toisen hyväksymistyä ihmisenä (kongreettisesti vaikka _pika_vilkaisu kroppaan kun naisen katse hetkeksi sivussa, pidemmät katsekontaktit, käsien ja kropan asentojen peilaaminen, netistä löytyy lisää) tai sen, että käytät nokkeluuttasi samassa tilanteessa (tekee moneen naiseen vaikutuksen). Käytä vain kikkoja, jotka sinusta tuntuu kivoilta ja hyviltä. Jos olet kokeillut jotain, niin että ole tietoisesti miettinyt mitä teet, koita parin kerran jälkeen mennä tilanteeseen suunnittelematta.

Jos jää hyvä mieli, ja olet onnistunut. Jokaisen kontaktin ei tarvitse johtaa aloitteeseen tai suhteeseen. Jos tuntuu, ettei nainen lämpene, kannattaa miettiä myös tyylikkäitä tapoja päästä tilanteesta pois.

Lue lisää

Niin... unohtu. Toiset naiset tykkää, että miehessä on herkkyyttä tai muita feminiinisenä pidettyjä piirteitä, ja taas toiset ei. Yleisellä tasolla siis ei mitenkään este.

ENFP-nainen kirjoitti:

Se mitä kerrot olevasi ja etsiväsi parisuhteesta on varmaan sitä mitä suuri osa naisista etsii. Itse naisena ainakin arvostan samoja asioita.

Tiedän, että hitaus/nopeus on tempperamenttiin liittyvä piirre. Sitä ei voi muuttaa, eikä ole tarvettakaan. Olen itse vikkeläliikkeinen eksvertti, silti nuorena hyvin ujo (olen vieläkin, muttei se näy ulospäin). Jos oikeasti haluaa voi olla oma itsensä ja silti uskaltaa. Itseään voi spyykata, valmistella tilanteisiin, jolloin ne ei tule niin puun takaa. Jos menee vaikka juhliin, jossa tietää ihastuksensa olevan voi miettiä etukäteen tilanteita missä voi tehdä helppoja liikkeitä aloitteen suuntaan. Edetä voi yhtä hyvin pala-palalta, "isoa pelottavaa elefanttia" ei tarvitse syödä kokonaisena. Tai voi miettiä esimerkiksi miten reagoi, jos toinen tekee aloitteen. Iltaa ei kannata suunnitella (ei toimi ja vaan pettyy), mutta etukäteen voi miettiä strategioita ja sanoa "mitä jos"-tyyliin. Ja kumma kyllä, jos tilanteeseen on valmistautunut, saattaa uskaltaa niin että itsekin yllättyy. Jos ihminen on sellainen (lähinnä baarissa), jota et ennalta tunne, voit sanoa itsellesi, mitä väliä tuleeko pakit, kun kukaan ei tiedä etkä tapaa samaa ihmistä uudestaan. Uskaltamisen opettelun voi myös nähdä oppimisprosessina, jokainen aloite ja uskaltamisen kynnyksen ylittäminen vie lähemmäksi lopullista maalia. Omaa rimaa voi nostaa kerta kerralta.

Turhaan podet huonoa itsetuntoa! Tiedän ettei sitä noin vain muuteta, mutta voit itse tiedostaa että kelpaisit kyllä kun uskaltaisit. Kun saat hyviä kokemuksia, ehkä itsetuntosi naisasioissa paranee. Uskaltaminen sisältää aina riskin. Kun yrittää kannattaa muistaa, että isommalla panoksella riski on aina isompi, mutta myös voitto on isompi kun osuu kohdilleen.

Lue lisää

Ei kai se ihan noin yksiselitteistä ole? Siis se, että temperamentti on tai ei ja sitä ei voi tai pidä muuttaa?
Omista kokemuksistani voin kertoa, että silloin kun alkoi niin sanotusti sylettämään se, että naiset pitivät mua vain korkeintaan kaverina, niin mä päätin että ei enää jaksa kiinnostaa sellainen, että itse koettaa mutta ketään ei kiinnosta. Siitä on toki useita vuosia aikaa, mutta semminkin on ollut tyttöystäviä ja rakkautta. Ja kaikki vain siksi, että päätin kehittää itseäni sosiaalisemmaksi.
Avainsana: päätin.

ap kirjoitti:

Olen myös siinä mielessä kiltti, että minulla ei kai ole tietyistä huonoista elämäntavoistani huolimatta sellaista pahan pojan pilkettä silmäkulmassa, eli varmasti vähän puuttuu myös karismaa, ainakin seksuaalista sellsista. En uskalla olla avoimen seksuaalinen (ja en nyt tarkoita mitään törkyläppää tai munan heiluttamista ulkona) eli käytökseni ei ehkä ole lainkaan viettelevää, enkä osaa sellaista käytöstä ainkaan. Eli en varsinaisesti tai ollenkaan ole hurmuri.

Lue lisää

"Tietyt huonot elämäntavat" voi muuten olla este, ainakin osalle. Riippuen tietysti mitä ne on ja miten vakavasta asiasta puhutaan. Vakavammassa asiassa, se voi olla yksi syy perusongelmasi naisen löytämisessä?

deft kirjoitti:

Ei kai se ihan noin yksiselitteistä ole? Siis se, että temperamentti on tai ei ja sitä ei voi tai pidä muuttaa?
Omista kokemuksistani voin kertoa, että silloin kun alkoi niin sanotusti sylettämään se, että naiset pitivät mua vain korkeintaan kaverina, niin mä päätin että ei enää jaksa kiinnostaa sellainen, että itse koettaa mutta ketään ei kiinnosta. Siitä on toki useita vuosia aikaa, mutta semminkin on ollut tyttöystäviä ja rakkautta. Ja kaikki vain siksi, että päätin kehittää itseäni sosiaalisemmaksi.
Avainsana: päätin.

Lue lisää

En minä sano että sitä ei kertakaikkiaan voisi muuttaa, mutta uskon kyllä että minulla on esimerkiksi sinua suuremöpi kynnys tehdä näitä asioita.

En halua olla epäkohtelias, mutta en jaksa keskustella jos lähtökohta ja keskustelun sisältö on tämä perinteinen "ota ittees niskasta kiinni". ja siis en tarkoita tätä nyt epäkohteliaassti, en vain jaksa sitä keskustelua.

deft kirjoitti:

Mulla on ollut hetken aikaa yksi motto.
Se menee jotakuinkin seuraavasti:
Aiotko sä olla tuota mieltä koko loppuelämäsi?

Se, miten tuo motto voisi liittyä tähän aiheeseen, on aika selkeää. Ei persoona ole jotain kiveen hakattua. Jos tässä nyt halutaan puhua jostain määrittelemättömästä "asenteesta", niin voitaisiin myös puhua siitä, että miksi kohdistaa kritiikki ensisijaisesti naisiin, jos TIETÄÄ itse mikä on ongelma?
Mä väitän, että persoona muuttuu ja karttuu kokemuksien myötä. Ja ylipäänsä ajattelemalla.
En nyt tarkoita että tässä pitäisi syytellä ketään mistään, vaan enemmänkin suhtautua avoimesti asioihin.
Kuten on jo mainittu; keskustelua harvemmin syntyy ellei yleistä....mutta hei...jotain rajaa.

Lue lisää

On mulla kritiikkiä miehiäkin kohtaan, mutta parhaat keskustelut syntyy siitä kun kirjoittaa jotakin provosoivaa ja kärjistettyä. Kuten tästäkin keskusteluketjusta huomaa, niin tasoja alkaa löytymään, kun juttua aletaan avaamaan.

ENFP-nainen kirjoitti:

"Tietyt huonot elämäntavat" voi muuten olla este, ainakin osalle. Riippuen tietysti mitä ne on ja miten vakavasta asiasta puhutaan. Vakavammassa asiassa, se voi olla yksi syy perusongelmasi naisen löytämisessä?

Lue lisää

No en mä mikään juoppo ole, jos sitä luulet. Mutta kyllä mä baarissa olen enemmän viihtynyt kuin ehkä keskiverto ikäiseni ihminen.

ap kirjoitti:

yritän mahdollisuuksien mukaan olla luomatta mitäöän ideaalikuvaa siitä minkälainen kumppanin tulisi olla ja minkälaista sen yhteiselämän pitäisi olla. Luulen että aika monien poarisuhteiden ongelmat johtuvat ennakkotoiveiden ja todellisuuden törmäämisestä. Tuntuu kuin niin monella ihmisellä olisi kokonainen parisuhde rakennettu päähän valmiiksi ja sitten sitä toteuttamaan etsitään jotain, jonka voisi kuvitella siihen sopivan. Vaikka pakottamalla jos ei muuten. En ymmärrä mistä tällainen etukäteisodotusten yleisyys johtuu. itselläni ei ole muita etukäteisodotuksia kuin että haluan tasapainoisen suhteen, eli minua ei persoonallisuushäiriöisten kanssa elettävä elämä juurikaan kiinnosta :)

Ja onhan minulla tiettyjä ulkoisia mieltymyksiä naisista, mutta ei ne niin jyrkkiä ole. Mutta niitä on lähestulkoon mahdoton muuttaa. Ikävää mutta totta.

Lue lisää

Eikö se ole ihan luonnollista, että tietynlainen ulkonäkö miellyttää? Toinen asia on tietysti millä painotuksella ulkoisia ja sisäisiä asioita painottaa. On aika tavallista, että jossain asioissa joutuu joustamaan, jos kumppanin meinaa löytää ellei itse ole täydellinen ja vielä nuori ;-)

Itse näen asian, niin että seksuaalisuus lähtee aivoista. Ulkoisesti vaatimattoman näköinen ihminen saattaa olla äärettömän seksikäs, vaikka karismansa ja älynsä takia. Ja myös tunteet vaikuttaa. Jos rakastuu, toisen näkee ulkoisestikin mielyttävämpänä kuin näkisi täysin vieraana ihmisenä (jos on tunteita keskittyy kauniisiin, ei rumiin piirteisiin). Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos kumppaniehdokas tuntuu seksuaalisesti luontaantyöntävältä, eihän siitä pitkänpäälle mitään tule. Sitten taas on hyvin yksilöllistä minkänäköinen ihminen on kenestäkin viehättävä tai ruma.

ENFP-nainen kirjoitti:

Eikö se ole ihan luonnollista, että tietynlainen ulkonäkö miellyttää? Toinen asia on tietysti millä painotuksella ulkoisia ja sisäisiä asioita painottaa. On aika tavallista, että jossain asioissa joutuu joustamaan, jos kumppanin meinaa löytää ellei itse ole täydellinen ja vielä nuori ;-)

Itse näen asian, niin että seksuaalisuus lähtee aivoista. Ulkoisesti vaatimattoman näköinen ihminen saattaa olla äärettömän seksikäs, vaikka karismansa ja älynsä takia. Ja myös tunteet vaikuttaa. Jos rakastuu, toisen näkee ulkoisestikin mielyttävämpänä kuin näkisi täysin vieraana ihmisenä (jos on tunteita keskittyy kauniisiin, ei rumiin piirteisiin). Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos kumppaniehdokas tuntuu seksuaalisesti luontaantyöntävältä, eihän siitä pitkänpäälle mitään tule. Sitten taas on hyvin yksilöllistä minkänäköinen ihminen on kenestäkin viehättävä tai ruma.

Lue lisää

Olen mä joskus ihastunut tulenpalavasti sellaiseenkin naiseen, jota aluksi en pitänyt lainkaan viehättävänä. Kaikenlaista voi tapahtua :)

ap kirjoitti:

Olen mä joskus ihastunut tulenpalavasti sellaiseenkin naiseen, jota aluksi en pitänyt lainkaan viehättävänä. Kaikenlaista voi tapahtua :)

Mihin se sitten tyssäsi, jos tunteet oli tulenpalavat? Tai yhtä hyvin joku toinen juttu jossa oli voimakkaita tunteita?

Ainakin itselläni, kun tunne kasvaa, kasvaa ja kasvaa, jossain vaiheessa ylitän kynnyksen jolloin mielummin otan tilanteesta selvää vaikka pakkien nojalla kuin kuin kestän epätietoisuuden ja sisäisen roihuni ristiriitaa. Siinä kohtaa tuntuu pikkujutulta, tunteeko itsensä noloksi vai ei. Puhun nyt isoista tunteista, en mistää pikku-flirtistä tai alkuihastuksesta.

ENFP-nainen kirjoitti:

Mihin se sitten tyssäsi, jos tunteet oli tulenpalavat? Tai yhtä hyvin joku toinen juttu jossa oli voimakkaita tunteita?

Ainakin itselläni, kun tunne kasvaa, kasvaa ja kasvaa, jossain vaiheessa ylitän kynnyksen jolloin mielummin otan tilanteesta selvää vaikka pakkien nojalla kuin kuin kestän epätietoisuuden ja sisäisen roihuni ristiriitaa. Siinä kohtaa tuntuu pikkujutulta, tunteeko itsensä noloksi vai ei. Puhun nyt isoista tunteista, en mistää pikku-flirtistä tai alkuihastuksesta.

Lue lisää

Yksipuolinen ihastus. Tuolla kertaa jopa kerroin tunteistani, mutta ei natsannut. Oli hyvä ystäväni.

ap kirjoitti:

En minä sano että sitä ei kertakaikkiaan voisi muuttaa, mutta uskon kyllä että minulla on esimerkiksi sinua suuremöpi kynnys tehdä näitä asioita.

En halua olla epäkohtelias, mutta en jaksa keskustella jos lähtökohta ja keskustelun sisältö on tämä perinteinen "ota ittees niskasta kiinni". ja siis en tarkoita tätä nyt epäkohteliaassti, en vain jaksa sitä keskustelua.

Lue lisää

Kuka sen kynnyksen on luonut? Sinä itse vai onko syy jonkun toisen, hmm?

En halua olla epäkohtelias, mutta perinteinen "ota ittees niskasta kiinni" toimii useammin kuin pelkkä alistuminen ja ruikuttaminen. Tämän sä varmasti tiedät itsekin.

Mistä sitä pitäisi jaksaa keskustella, jos on omassa päässään jo suoraan valinnut puolensa eikä kertaakaan aio ottaa mistään vinkistä vaaria?

deft kirjoitti:

Kuka sen kynnyksen on luonut? Sinä itse vai onko syy jonkun toisen, hmm?

En halua olla epäkohtelias, mutta perinteinen "ota ittees niskasta kiinni" toimii useammin kuin pelkkä alistuminen ja ruikuttaminen. Tämän sä varmasti tiedät itsekin.

Mistä sitä pitäisi jaksaa keskustella, jos on omassa päässään jo suoraan valinnut puolensa eikä kertaakaan aio ottaa mistään vinkistä vaaria?

Lue lisää

Kyllä minä vinkistä otan vaarin, esim eräs naiskeskustelija täällä on esittänyt paljon miettimisen arvoista. Olen vain kuullut tuon niskasta kiinni-mantran tällaisten keskustelujen yhteydessä niin monta kertaa, että en jaksa sitä. Kun vastapuolella ei ole myöskään pienintäkään halua tai valmiutta ymmärtää minun puoltani asiasta, vaan vastapuoli luulee tasan tarkkaan tietävänsä miten asiat ovat esim. minun pääni sisällä. Se lähtökohta on sen verran ylimielinen ja omahyväinen että en jaksa sen enempää siitä. Tämäkin on itseasiassa jo sen keskustelun käymistä tässä.

ap kirjoitti:

Tähän voisin ottaa mielelläni kommentteja naisilta laajemmenkin. Että jos oma persoona ei riitä (kun se ihan aidosti ei riitä, tämä ei ole kiistanalainen asia), eikä saa esittääkään muuta kuin mitä on, niin mitä tässä sitten pitää tehdä?

Teillä tietysti on jokin etukäteiskäsitys siitä millainen persoona minulla voisi olla, mutta voisin veikata että se varmaankin on väärä. Viittaan edelleen siihen, että en esimerkiksi jaa mitään mielipiteitä tämän palstan naistenvihaajien kanssa.

Lue lisää

Älä ota liian vakavasti noita naisten "ole oma itsesi" -juttuja. Täytyy yleensä käyttäytyä naisten kanssa vähän kiinnostavammin kuin mikä normitila olisi. Muuten ei oikein tee vaikutusta.

ap kirjoitti:

Kyllä minä vinkistä otan vaarin, esim eräs naiskeskustelija täällä on esittänyt paljon miettimisen arvoista. Olen vain kuullut tuon niskasta kiinni-mantran tällaisten keskustelujen yhteydessä niin monta kertaa, että en jaksa sitä. Kun vastapuolella ei ole myöskään pienintäkään halua tai valmiutta ymmärtää minun puoltani asiasta, vaan vastapuoli luulee tasan tarkkaan tietävänsä miten asiat ovat esim. minun pääni sisällä. Se lähtökohta on sen verran ylimielinen ja omahyväinen että en jaksa sen enempää siitä. Tämäkin on itseasiassa jo sen keskustelun käymistä tässä.

Lue lisää

Sepä se. Että mitä on kunkin oman pään sisällä.
Oman pään sisäisen ajattelu taas heijastuu ulospäin ja siihen auttaa vertailu. Voisi kai sanoa että yleistäminen.
Vastapuoli on sinäänsä harhaan johtavaa, koska jokaisella on juurikin ne oman pään sisäiset tavat toimia sosiaalisesti. Jos koet, että olet jotenkin kaiken muun ulkopuolella, voi helpostikin tuntua siltä että muut ovat ylimielisiä ja omahyväisiä. Siihen taasen auttaa itsevarmuus ja terve maailmankatsomus.

Mutta kuten jo sanoin...
Mitä Sinun pääsi sisällä on ja miten yleisenä ongelmana koet sen?

deft kirjoitti:

Sepä se. Että mitä on kunkin oman pään sisällä.
Oman pään sisäisen ajattelu taas heijastuu ulospäin ja siihen auttaa vertailu. Voisi kai sanoa että yleistäminen.
Vastapuoli on sinäänsä harhaan johtavaa, koska jokaisella on juurikin ne oman pään sisäiset tavat toimia sosiaalisesti. Jos koet, että olet jotenkin kaiken muun ulkopuolella, voi helpostikin tuntua siltä että muut ovat ylimielisiä ja omahyväisiä. Siihen taasen auttaa itsevarmuus ja terve maailmankatsomus.

Mutta kuten jo sanoin...
Mitä Sinun pääsi sisällä on ja miten yleisenä ongelmana koet sen?

Lue lisää

Olen ollut ihan lapsesta pitäen temperamentiltani erityisen ujo. Olen oppinut elämän aikana tulemaan toimeen asian kanssa, eli työelämässä ja ystävyyssuhteissa kaikki on OK. Mutta ne tilanteet, joissa joudun jotenkin ihmisenä, persoonana arvioinnin kohteeksi, joissa on minuun itseeni liittyvä hylkäämisen mahdollisuus, ovat minulle aivan kamalia. ne ahdistavat minua niin paljon, että saan siitä suuria ahdistuksen oireita ja menen lukkoon. Olen itseasiassa lähiaikoina varaamassa aikaa lääkärille, sillä voi olal että tämä on lääkitystä vaativa tila. Minun ei nimittäin tarvitse kuin kunnolla ajatella lähestymistä tai deitille menoa, kun pulssini nousee kiivaaksi ja ajatukseni alkavat muuttua ahdistuneiksi, eli alan miettiä heti kaikkea mahdollista mikä voi mennä pieleen, ja ajatteluni muuttuu myös jäsentelemättömäksi ja mielen valtaa vain pelkkä yleinen epämiellyttävä olo, mikä ei liity enää varsinaisesti mihinkään yhteen asiaan, vaan on nimenomaan sellainen yleisepämiellyttävä olo.

ap kirjoitti:

Olen ollut ihan lapsesta pitäen temperamentiltani erityisen ujo. Olen oppinut elämän aikana tulemaan toimeen asian kanssa, eli työelämässä ja ystävyyssuhteissa kaikki on OK. Mutta ne tilanteet, joissa joudun jotenkin ihmisenä, persoonana arvioinnin kohteeksi, joissa on minuun itseeni liittyvä hylkäämisen mahdollisuus, ovat minulle aivan kamalia. ne ahdistavat minua niin paljon, että saan siitä suuria ahdistuksen oireita ja menen lukkoon. Olen itseasiassa lähiaikoina varaamassa aikaa lääkärille, sillä voi olal että tämä on lääkitystä vaativa tila. Minun ei nimittäin tarvitse kuin kunnolla ajatella lähestymistä tai deitille menoa, kun pulssini nousee kiivaaksi ja ajatukseni alkavat muuttua ahdistuneiksi, eli alan miettiä heti kaikkea mahdollista mikä voi mennä pieleen, ja ajatteluni muuttuu myös jäsentelemättömäksi ja mielen valtaa vain pelkkä yleinen epämiellyttävä olo, mikä ei liity enää varsinaisesti mihinkään yhteen asiaan, vaan on nimenomaan sellainen yleisepämiellyttävä olo.

Lue lisää

Tila voisi vastata jonkinlaista lievempää kauhu- tai paniikkitilaa nöin tiivistettynä.

ap kirjoitti:

Olen ollut ihan lapsesta pitäen temperamentiltani erityisen ujo. Olen oppinut elämän aikana tulemaan toimeen asian kanssa, eli työelämässä ja ystävyyssuhteissa kaikki on OK. Mutta ne tilanteet, joissa joudun jotenkin ihmisenä, persoonana arvioinnin kohteeksi, joissa on minuun itseeni liittyvä hylkäämisen mahdollisuus, ovat minulle aivan kamalia. ne ahdistavat minua niin paljon, että saan siitä suuria ahdistuksen oireita ja menen lukkoon. Olen itseasiassa lähiaikoina varaamassa aikaa lääkärille, sillä voi olal että tämä on lääkitystä vaativa tila. Minun ei nimittäin tarvitse kuin kunnolla ajatella lähestymistä tai deitille menoa, kun pulssini nousee kiivaaksi ja ajatukseni alkavat muuttua ahdistuneiksi, eli alan miettiä heti kaikkea mahdollista mikä voi mennä pieleen, ja ajatteluni muuttuu myös jäsentelemättömäksi ja mielen valtaa vain pelkkä yleinen epämiellyttävä olo, mikä ei liity enää varsinaisesti mihinkään yhteen asiaan, vaan on nimenomaan sellainen yleisepämiellyttävä olo.

Lue lisää

Ja kuinka paljon tästä ongelmasta on kiinni persoonasta tai geeneistä? Ja kuinka paljon ympäristö ja menneisyys vaikuttaa?

Tavallaan kuulostaa siltä, että olisit luovuttamassa. Lääkehoito luonnolliseen asiaan (sosiaaliset tilanteet) kuulostaa aivan liian radikaalilta vaihtoehdolta. Sanot kuitenkin, että olet hyväksynyt tilanteesi. Mikäli siihen on vaikuttanut se sellainen "ota ittees niskasta kii"-kommentointi, niin ei siitä kannata välittää. MUTTA...jos todellakin olet sitä mieltä että olet semmoinen kuin olet niin uskoisin että menet vain sisäisesti enemmän solmuun, oli diagnoosi mikä tahansa.

Ja vielä:
Tiedän kyllä mikä on paniikkikohtaus. Tiedän myös, että se johtuu ylen määräisestä stressaamisesta sekä rentoutumisen vaikeudesta.

Kysymys siis kuuluu: oletko kasvanut ahdistuneeksi vai oletko sellainen ollut jo syntymästä.

deft kirjoitti:

Ja kuinka paljon tästä ongelmasta on kiinni persoonasta tai geeneistä? Ja kuinka paljon ympäristö ja menneisyys vaikuttaa?

Tavallaan kuulostaa siltä, että olisit luovuttamassa. Lääkehoito luonnolliseen asiaan (sosiaaliset tilanteet) kuulostaa aivan liian radikaalilta vaihtoehdolta. Sanot kuitenkin, että olet hyväksynyt tilanteesi. Mikäli siihen on vaikuttanut se sellainen "ota ittees niskasta kii"-kommentointi, niin ei siitä kannata välittää. MUTTA...jos todellakin olet sitä mieltä että olet semmoinen kuin olet niin uskoisin että menet vain sisäisesti enemmän solmuun, oli diagnoosi mikä tahansa.

Ja vielä:
Tiedän kyllä mikä on paniikkikohtaus. Tiedän myös, että se johtuu ylen määräisestä stressaamisesta sekä rentoutumisen vaikeudesta.

Kysymys siis kuuluu: oletko kasvanut ahdistuneeksi vai oletko sellainen ollut jo syntymästä.

Lue lisää

Olen ollut niin pitkään kuin muistan. Eli olin siis normaalia arempi lapsi myös.

deft kirjoitti:

Ja kuinka paljon tästä ongelmasta on kiinni persoonasta tai geeneistä? Ja kuinka paljon ympäristö ja menneisyys vaikuttaa?

Tavallaan kuulostaa siltä, että olisit luovuttamassa. Lääkehoito luonnolliseen asiaan (sosiaaliset tilanteet) kuulostaa aivan liian radikaalilta vaihtoehdolta. Sanot kuitenkin, että olet hyväksynyt tilanteesi. Mikäli siihen on vaikuttanut se sellainen "ota ittees niskasta kii"-kommentointi, niin ei siitä kannata välittää. MUTTA...jos todellakin olet sitä mieltä että olet semmoinen kuin olet niin uskoisin että menet vain sisäisesti enemmän solmuun, oli diagnoosi mikä tahansa.

Ja vielä:
Tiedän kyllä mikä on paniikkikohtaus. Tiedän myös, että se johtuu ylen määräisestä stressaamisesta sekä rentoutumisen vaikeudesta.

Kysymys siis kuuluu: oletko kasvanut ahdistuneeksi vai oletko sellainen ollut jo syntymästä.

Lue lisää

Olen ollut lapsesta saakka eityisen ujo ja arka. Niin pitkään kuin muistia vähänkin riittää.

ap kirjoitti:

Olen ollut lapsesta saakka eityisen ujo ja arka. Niin pitkään kuin muistia vähänkin riittää.

oho, nythän tuo siempi kommenttini näkyy taas. se katosi mun selaimelta ja kirjoitin samansisältöisen vastauksen sitten toistamiseen.

ap kirjoitti:

Olen ollut niin pitkään kuin muistan. Eli olin siis normaalia arempi lapsi myös.

Saitko vanhemmiltasi tai muilta ihmisiltä kannustusta olemaan arka?
Oletko huomioinut ympäristöäsi jo pienestä pitäen jotenkin "ulkopuolisena?

deft kirjoitti:

Saitko vanhemmiltasi tai muilta ihmisiltä kannustusta olemaan arka?
Oletko huomioinut ympäristöäsi jo pienestä pitäen jotenkin "ulkopuolisena?

En koe olevani varsinaisesti ulkopuolinen, mutta jostain syystä minun suhteeni maailmaan on jostain syystä pelokas ja arka. Minussa on kaksi vastakkaista puolta; toinen on se, joka haluaa yli kaiken ihmisten kanssa yhdessäoloa ja toinen, joka pistää minut pelkäämään tuntemattomai ihmisiä ja näitä tilanteita mistä aiemmin kerroin. Siinä on aika suuri ristiriita ja siksipä minua varmasti välillä masentaakin, kun nämä eri puoleni repivät minua kahtaalle eri suuntiin.

Minusta itselläni oli ihan kaikin puolin tavallinen lapsuus, ei mitään ylilyöntejä kasvatuksessa mihinkään suuntaan, siis ylisuojelevaisuutta, ylivaativuutta tms. Kuvailisin lapsuuttani turvalliseksi ja miellyttäväksi ja vanhempiani erittäin hyviksi vanhemmiksi.

ap kirjoitti:

En koe olevani varsinaisesti ulkopuolinen, mutta jostain syystä minun suhteeni maailmaan on jostain syystä pelokas ja arka. Minussa on kaksi vastakkaista puolta; toinen on se, joka haluaa yli kaiken ihmisten kanssa yhdessäoloa ja toinen, joka pistää minut pelkäämään tuntemattomai ihmisiä ja näitä tilanteita mistä aiemmin kerroin. Siinä on aika suuri ristiriita ja siksipä minua varmasti välillä masentaakin, kun nämä eri puoleni repivät minua kahtaalle eri suuntiin.

Minusta itselläni oli ihan kaikin puolin tavallinen lapsuus, ei mitään ylilyöntejä kasvatuksessa mihinkään suuntaan, siis ylisuojelevaisuutta, ylivaativuutta tms. Kuvailisin lapsuuttani turvalliseksi ja miellyttäväksi ja vanhempiani erittäin hyviksi vanhemmiksi.

Lue lisää

Mutta aion edelleenkin siis ottaa yhteyttä lääkäriin ja kysellä mahdollisuutta jonkinlaiseen mielialalääkitykseen tai vastaavaan. Olen jo ihan tarpeeksi kauan omasta mielestäni kärsinyt tästä, ja jos lääkityksellä olisi edes 1% mahdollisuus auttaa pärjäämään paremmin näissä asioissa, niin mielelläni katson senkin kortin.

Eihän siinä ole sitten samalla tavalla sanakarillista tarinaa, että otin itseäni niskasta kiinni ja muutin itseni, mutta tässä kohtaa minua ei kiinnostaa lainkaan se, millä tavalla tilanteeni muuttuu, vaan se että se ylipäätään muuttuisi.

Ei kaikilla vain ole niitä voimia ja tarpeeksi suurta tahtoa näihin muuttumisasioihin ihan ilman (kemiallistakin) apua. Ja sitäpaitsi mistä sen tietää vaikka minun ongelkmani olisi nimenomaan aivokemian puolelta, ja että siihen ei voi mainittavasti vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi. En väitä että näin on, mutta näinkin voi ihan yhtä hyvin olla.

ap kirjoitti:

Mutta aion edelleenkin siis ottaa yhteyttä lääkäriin ja kysellä mahdollisuutta jonkinlaiseen mielialalääkitykseen tai vastaavaan. Olen jo ihan tarpeeksi kauan omasta mielestäni kärsinyt tästä, ja jos lääkityksellä olisi edes 1% mahdollisuus auttaa pärjäämään paremmin näissä asioissa, niin mielelläni katson senkin kortin.

Eihän siinä ole sitten samalla tavalla sanakarillista tarinaa, että otin itseäni niskasta kiinni ja muutin itseni, mutta tässä kohtaa minua ei kiinnostaa lainkaan se, millä tavalla tilanteeni muuttuu, vaan se että se ylipäätään muuttuisi.

Ei kaikilla vain ole niitä voimia ja tarpeeksi suurta tahtoa näihin muuttumisasioihin ihan ilman (kemiallistakin) apua. Ja sitäpaitsi mistä sen tietää vaikka minun ongelkmani olisi nimenomaan aivokemian puolelta, ja että siihen ei voi mainittavasti vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi. En väitä että näin on, mutta näinkin voi ihan yhtä hyvin olla.

Lue lisää

Kuulostaa tutulta. Ainakin osittain. Äidilläni nimittäin on todettu maanis-depressiivisuus. Tuo ristiriitaisuus-pointti ja niin edespäin.
Ellei sitten ole suvussa taipumusta semmoiseen, niin sen tilan voi laukaista mikä tahansa. Pääasiassa kuitenkin sellainen, mitä yksin omassa päässään pyörittelee.

Mä haluan vaan naisen joka ei lähde pois, ja jos lähtee niin panee viestiä että voin lepytellä. Niin mäkin teen. Loppu sujuu niin että miettii toisen kaverimielessä, mimmoinen luonne, ja jos on hyvä luonne eikä muutenkaan mitään vastaan niin ok. Sitten niitä oikeita ajoituksia ja panostusta kehiin. Mulla ei ole menneisyydessä paljon naisia mutta yksi johon panostin eniten ei antanut takaisin ihan sitä mitä toivoin silloin kun annoin henkisesti kaikkeni. Sen jälkeen on maku mennyt vaikka tiedän ettei hänkään tehnyt sitä vahingoittaakseen minua ja naiset eivät yleensä ole niin takaisinantamattomia. Panostin silti koska tunsin että meissä oli sitä jotain ja olin oikeassa, mutten ollut valmis suhteeseen. Annan vaan itseni olla sen verta heikko etten jaksa panostaa heti samalla tavalla toisiin naisiin yleensä.

Yllättävän moni mies sortuu turhaan player-miellyttämiseen, mäkin vaikken tahdo eikä ole mitään aikeita pelata. Ehkä pitäisi ottaa hitaammin tai jotain, rauhassa tai rennosti tai jotain. Jos haluatte jotenkin helpottaa miesten elämää niin älkää pitkittäkö ylimääräisillä leikeillä ja tehkää selväksi kokemattomalle miellyttäjälle että voi olla ihan oma itsensä. Pisteet sulle. :)

ap kirjoitti:

Olen ollut ihan lapsesta pitäen temperamentiltani erityisen ujo. Olen oppinut elämän aikana tulemaan toimeen asian kanssa, eli työelämässä ja ystävyyssuhteissa kaikki on OK. Mutta ne tilanteet, joissa joudun jotenkin ihmisenä, persoonana arvioinnin kohteeksi, joissa on minuun itseeni liittyvä hylkäämisen mahdollisuus, ovat minulle aivan kamalia. ne ahdistavat minua niin paljon, että saan siitä suuria ahdistuksen oireita ja menen lukkoon. Olen itseasiassa lähiaikoina varaamassa aikaa lääkärille, sillä voi olal että tämä on lääkitystä vaativa tila. Minun ei nimittäin tarvitse kuin kunnolla ajatella lähestymistä tai deitille menoa, kun pulssini nousee kiivaaksi ja ajatukseni alkavat muuttua ahdistuneiksi, eli alan miettiä heti kaikkea mahdollista mikä voi mennä pieleen, ja ajatteluni muuttuu myös jäsentelemättömäksi ja mielen valtaa vain pelkkä yleinen epämiellyttävä olo, mikä ei liity enää varsinaisesti mihinkään yhteen asiaan, vaan on nimenomaan sellainen yleisepämiellyttävä olo.

Lue lisää

Jos tuntuu, että sosiaalisen tilanteen pelko on kannattaa käydä juttelemassa lääkärillä. Tosin suosittelen, että etsit erikoistuneen lääkärin. Ujoutta ei ole tarvetta lääkitä, mutta jos pelot vaikuttaa elämiseen, kannattaa asiasta keskustellaja miettiä myös terapian mahdollisuutta. Jos lääkäri kirjoittaa B-lausunnon, kela maksaa terapian kuluja 2v.

En ole ammatiltani lääkäri, mutta aihepiiri on mm. ammatillisista syistä tuttu. Jos menet terveyskeskukseen, luultavasti määräävät bentsoja ahdistukseen. Jos viina maistuu, ei yhdistelmä ole ollenkaan hyvä. Ne kenellä on taipumus riippuvuuksiin, saattavat "jäädä nalkkiin kerrasta" ja yleensä se aiheuttaa aikamoisen sekakäyttökierteen, aika moni alkaa käyttää myös amfetamiinia yms. Jos juot ahdistuksen poistamiseksi, oman elämäsi kannalta: älä aloita bentsoja ja kerro alkoholin käytöstäsi lääkärille (pystyvät arvioimaan riskin). Myös jännitysoireisiin liittyviä lääkkeitä on olemassa.

Harvat mt-lääkkeet ovat sivuvaikutuksettomia: halut, potenssi, muu tunteminen saattaa vaimentua (elämä tuntuu tasapaksulta puurolta). Siis jos päädytte lääkärin kanssa lääkitykseen, pitää muistaa ettei lääkkeitä kannata alkaa omin nokkineen säätää tai lopettaa. Usein sillä rikkoo oman aivokemiansa lopullisesti. Monet lääkkeistä saavat aikaan vaikka tietyn välittäjäaineen pitoisuuden nousun aivoissa, kun lääkkeet oma-aloitteisti jätetään pois kun olo parempi, ja aivot on tottuneet ulkopuoliseen ohjailuun, saattaa oma "tuotanto" olla ihan minimissä ja lopettamisen seuraukset voi viikon-kahden päästä olla aika ikäviä mielentilaan.

Suosittelen terapiaa, koska monesti ongelmien takana on koettuja asioita elämässä. Vaikka ujo ei ole saanut olla oma itsensä, ja siksi olo on tuntunut lapsena riittämättömältä ja itsetunnon perusta on huono. Ihminen ei välttämättä edes tiedosta mistä asiat johtuu tai tulee. Vaikka asioiden käsittely ei poistaisi tapahtunutta, aikuinen pystyy ymmärtämään asioiden tausta ja esimerkiksi sen että vanhemmat yrittivät parhaansa, vaikka eivät parempaan pystyneet. Parantuminen vaatii monesti ansin vihan kokemuksen ja sen jälkeen anteeksi annon/ymmärtämisen.

Käsittely voi tehdä kipeää ja vaatii töitä, mutta palkinto voi olla painavan kiven saaminen sisuksista ulos. Ilman riippaa, on paremmat mahdollisuudet elää niin kuin itse haluaa.

Mt-ongelmien lääkitys perustuu aika paljon siihen, kokeillaan mikä tehoaisi. EI ole olemassa lääkettä, jolla voitaisiin taata onni. Ja vaikka lääkkeillä saisi elämän tasapainoon, silti ilman kuorman purkamista tapanaino on häilyvä. Lääkitys on toki monessakin tilanteessa tarpeen ja osalle lääkitys tarvitaan jo siihen, että oma jaksaminen riittää terapiaan (vaatii omaa työtä, pelkkä vastaanotolle meneminen yksinään ei auta).

ap kirjoitti:

No en mä mikään juoppo ole, jos sitä luulet. Mutta kyllä mä baarissa olen enemmän viihtynyt kuin ehkä keskiverto ikäiseni ihminen.

Vietätkö paljon aikaa nettipeleissä? Monella tuntemallani miehellä on tuo ongelma, ovat vieraantuneet todellisesta elämästä.

ap kirjoitti:

Tähän voisin ottaa mielelläni kommentteja naisilta laajemmenkin. Että jos oma persoona ei riitä (kun se ihan aidosti ei riitä, tämä ei ole kiistanalainen asia), eikä saa esittääkään muuta kuin mitä on, niin mitä tässä sitten pitää tehdä?

Teillä tietysti on jokin etukäteiskäsitys siitä millainen persoona minulla voisi olla, mutta voisin veikata että se varmaankin on väärä. Viittaan edelleen siihen, että en esimerkiksi jaa mitään mielipiteitä tämän palstan naistenvihaajien kanssa.

Lue lisää

"Etenkin kun minusta omassa persoonassani ei ole mitään sellaista vakavaa virhettä, mikä olisi helppo osoittaa syyksi tähän tilanteeseen, eli toisinsanoen en edes tiedä mitä persoonassani pitäisi muuttaa."

Tuossa on kaksi asiaa. Ensimmäisen totuudellisuutta emme voi tietää.
Toinen on sovittelevampi, myönnät että jotain "korjattavaa" "voisi" olla. Ehkä voisit keskustella ystävänaisten kanssa tästä persoonakysymyksestä?

Kaikkien naisten miellyttäjät ja nuoleskelijat onnistuvat vain vahingoittamaan ja myrkyttämään monen naisen mielen. Saavutushan se on sekin kun jättää monta katkeraa naista taakse.

Olen joskus, mutta siitä on pitkä aika.

Täällä yks samanlainen. Oon pienestä pitäen ollut peltotöissä ja rakentanut iskän kanssa taloa, aitan ja saunan jne. Ammatiltani rakennusmestari ja koneistaja ja hitsarinluokatkin löytyy.
En ala leikkiin bimboa enkä keikistelemään aivottomasti. Jos miehen miehisyys siitä kärsii, niin ei ole mies mua varten.
Niin moni nainen leikkii tyhmää ja avutonta, lopulta katkeroituu(oon sivusta seurannut), en ala siihen.

tosinainen. kirjoitti:

Täällä yks samanlainen. Oon pienestä pitäen ollut peltotöissä ja rakentanut iskän kanssa taloa, aitan ja saunan jne. Ammatiltani rakennusmestari ja koneistaja ja hitsarinluokatkin löytyy.
En ala leikkiin bimboa enkä keikistelemään aivottomasti. Jos miehen miehisyys siitä kärsii, niin ei ole mies mua varten.
Niin moni nainen leikkii tyhmää ja avutonta, lopulta katkeroituu(oon sivusta seurannut), en ala siihen.

Lue lisää

No itselläni ei ainakaan ole mitään ambitioita bimboja kohtaan, pikemminkin ehkä päinvastoin jos nyt johonkin suuntaan. En ole mysökään koskaan ymmärtänyt miehiä, jotka haluavat naistensa olevan aikuisen kropassa olevia avuttomia pikkulapsia.

tosinainen. kirjoitti:

Täällä yks samanlainen. Oon pienestä pitäen ollut peltotöissä ja rakentanut iskän kanssa taloa, aitan ja saunan jne. Ammatiltani rakennusmestari ja koneistaja ja hitsarinluokatkin löytyy.
En ala leikkiin bimboa enkä keikistelemään aivottomasti. Jos miehen miehisyys siitä kärsii, niin ei ole mies mua varten.
Niin moni nainen leikkii tyhmää ja avutonta, lopulta katkeroituu(oon sivusta seurannut), en ala siihen.

Lue lisää

Unohtu, en ole kyllä mikään rekkamies-lesbo, eli osaan kyllä vaatettaa itseni ja pidän siitä, että laitan itseäni joskus :)

mustispeppers kirjoitti:

Unohtu, en ole kyllä mikään rekkamies-lesbo, eli osaan kyllä vaatettaa itseni ja pidän siitä, että laitan itseäni joskus :)

No ei minulle kyllä rekkalepso tullut mieleen.

mustispeppers kirjoitti:

Unohtu, en ole kyllä mikään rekkamies-lesbo, eli osaan kyllä vaatettaa itseni ja pidän siitä, että laitan itseäni joskus :)

Joo, kyllähän sitä on mukava välillä laittautua viimeisen päälle.
En ymmärrä miksi sitä pitää aina todistella naiseuttaan näissä asiayhteyksissä. Naiseus on muutakin kuin mekko ja meikki. NAiset on Suomessa kautta aikain olleet toimeliaita ja kyvykkäitä ihan joka osa-alueella, aika köyhää jos naisellisuus on vain irtoripset, tekokynnet ja muu oheishömppä.

tosinainen. kirjoitti:

Joo, kyllähän sitä on mukava välillä laittautua viimeisen päälle.
En ymmärrä miksi sitä pitää aina todistella naiseuttaan näissä asiayhteyksissä. Naiseus on muutakin kuin mekko ja meikki. NAiset on Suomessa kautta aikain olleet toimeliaita ja kyvykkäitä ihan joka osa-alueella, aika köyhää jos naisellisuus on vain irtoripset, tekokynnet ja muu oheishömppä.

Lue lisää

Niinhän se on :) Tuntuu vain, että on kuin astuis miehen varpaille, kun on joutunut opettelemaan perusjuttuja, tai asioita, mitä mä pidän sellaisina, jotka pitäis kaikkien naisten osata. Olen seurannut töissä juuri eronneen naisen tuskaa, kun mitään ei osaa tehdä. Ihan kauheeta. Nähtävästi, mies on kotona tehnyt kaikki asiat, auton ostosta lähtien kodin hoitamiseen, nainen ollut vain nukkena, joka ei osaa edes tukkeutunutta viemäriä vessan altaasta putsata.

mustispeppers kirjoitti:

Niinhän se on :) Tuntuu vain, että on kuin astuis miehen varpaille, kun on joutunut opettelemaan perusjuttuja, tai asioita, mitä mä pidän sellaisina, jotka pitäis kaikkien naisten osata. Olen seurannut töissä juuri eronneen naisen tuskaa, kun mitään ei osaa tehdä. Ihan kauheeta. Nähtävästi, mies on kotona tehnyt kaikki asiat, auton ostosta lähtien kodin hoitamiseen, nainen ollut vain nukkena, joka ei osaa edes tukkeutunutta viemäriä vessan altaasta putsata.

Lue lisää

No onneksi tuollaisia trophy-wife -tyylisiä vaimoja on varmaankin aika vähän.

ap kirjoitti:

No onneksi tuollaisia trophy-wife -tyylisiä vaimoja on varmaankin aika vähän.

Niih, samaa toivon mä :D Vaikka mun äitee ei koskaan ole ollut työelämässä, niin sekin pärjää aivoinfarktipotilaana paremmin kotosalla, eli osaa perusjutut :) Vaikkei hän ihan normi enää olekaan.

mustispeppers kirjoitti:

Niinhän se on :) Tuntuu vain, että on kuin astuis miehen varpaille, kun on joutunut opettelemaan perusjuttuja, tai asioita, mitä mä pidän sellaisina, jotka pitäis kaikkien naisten osata. Olen seurannut töissä juuri eronneen naisen tuskaa, kun mitään ei osaa tehdä. Ihan kauheeta. Nähtävästi, mies on kotona tehnyt kaikki asiat, auton ostosta lähtien kodin hoitamiseen, nainen ollut vain nukkena, joka ei osaa edes tukkeutunutta viemäriä vessan altaasta putsata.

Lue lisää

Vaikka en osaa avata viemäreitä tai korjata pyöränrenkaita, niin osaan kyllä paljon muuta. Ns. miestentyöt teki aina edesmennyt mieheni ja mä tein sitten muuta, ei siinä oo mitään väärin. Ei kaikkien tarvii osata kaikkee. Nykyään ihmiset on vain niin yksin, että joutuuvat ite opettelemaan kaiken jos ei oo vara palkata ammattilaista asiaan.
En oo ite mikään hienohelma, mutta kyllä tarvitsisin miehen huusholliin. Monet asiat oottaa tekijäänsä ja esim. ihan kun käyn kaupassa, niin tuntuu niin tyhmältä, kun aina joutuu yksin raahaamaan ne ostokset. Aina ennen on miehet (tai yhdessä) kannettu kauppakassit.

miehen tarve kirjoitti:

Vaikka en osaa avata viemäreitä tai korjata pyöränrenkaita, niin osaan kyllä paljon muuta. Ns. miestentyöt teki aina edesmennyt mieheni ja mä tein sitten muuta, ei siinä oo mitään väärin. Ei kaikkien tarvii osata kaikkee. Nykyään ihmiset on vain niin yksin, että joutuuvat ite opettelemaan kaiken jos ei oo vara palkata ammattilaista asiaan.
En oo ite mikään hienohelma, mutta kyllä tarvitsisin miehen huusholliin. Monet asiat oottaa tekijäänsä ja esim. ihan kun käyn kaupassa, niin tuntuu niin tyhmältä, kun aina joutuu yksin raahaamaan ne ostokset. Aina ennen on miehet (tai yhdessä) kannettu kauppakassit.

Lue lisää

Tämä työkaverini ei osaa laittaa edes autoa lämpiämään kovilla pakkasilla, eli ei hänenkään taloudessa sellaisia sitten tehdä, mitä ei osata. Itse aina sanon, että mitä mä en osaa tehdä, sitä ei tarvi mun taloudessa sitten tehdä. Itse en kuitenkaan mitään isompia remppja sun muita ala tekemään ja joskus tuntuu, että kyllä se helpottaisi elämää, jos olisi mies. Ruokaa menee haaskuuseen paljon, kun kuluttajapaketit on niin isoja ja samaa ruokaa ei jaksa viikkotolkulla syödä.

Kannattaa lukea keskustelua vähän pidemmälle, niin vastaus noihinkin kysymyksiin löytyy sieltä.

ap kirjoitti:

Kannattaa lukea keskustelua vähän pidemmälle, niin vastaus noihinkin kysymyksiin löytyy sieltä.

En ymmärrä täysin miksi et sinä ymmärrä sitä, että omana itsenä oleminen ja teeskentelmisen välillä on myös kultainen keskitie.

Sitä kutsutaan oman persoonallisuuden parantamiseksi. Ei, se ei tarkoita feikkausta vaan sitä, että haluaa olla persoonallisuudeltaan parempi.

Se etteivät monet naiset halua jatkuvasti kotona istuvaa, hiljaista ja miltei passiivista miestä ei tee naisista jotenkin vaikeampia. En minäkään halua miestä joka on persoonaton.

Loppupeleissä ei kukaan löydä täysin 100% toimivaa suhdetta jos on täysin 100% oma itsensä. Mutta ei se tarkoita taaskaan että ruvetaan feikkaamaan, ei vaan että aletaan tekemään itsestä parempaa ihmistä. Kuten tänään minä menen halaamaan tuota miestäni vaikka se ei omaan persoonallisuuteni sopisikaan.

Omaa persoonallisuuttaansa voi kehittää, jos ITSE haluaa paremmaksi. Jos itse koet ettei sinussa ole mitään muutettavaa, että sinun pitäisi kelvata sellaisena, niin se on sinun päätös, mutta mielestäni on kohtuuta ruveta haukkumaan naisia sen suhteen, etteivät he sinua sellaisena hyväksy.

Ei kenenkään tarvitse väkipakolla seurustella jonkun kanssa johon ei tunne mitään kiinnostusta muuta kuin kaverimielessä.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tällä palstalla olevaa jatkuvaa "naiset tahtoo vaan hakkaajia ja pahojapoikia". Minä en ikinä haluaisi mitään pahaapoikaa. Tylsän ja pahanpojan välissäkin on myös se keskitie.

54345tgffgffgfgf4343 kirjoitti:

En ymmärrä täysin miksi et sinä ymmärrä sitä, että omana itsenä oleminen ja teeskentelmisen välillä on myös kultainen keskitie.

Sitä kutsutaan oman persoonallisuuden parantamiseksi. Ei, se ei tarkoita feikkausta vaan sitä, että haluaa olla persoonallisuudeltaan parempi.

Se etteivät monet naiset halua jatkuvasti kotona istuvaa, hiljaista ja miltei passiivista miestä ei tee naisista jotenkin vaikeampia. En minäkään halua miestä joka on persoonaton.

Loppupeleissä ei kukaan löydä täysin 100% toimivaa suhdetta jos on täysin 100% oma itsensä. Mutta ei se tarkoita taaskaan että ruvetaan feikkaamaan, ei vaan että aletaan tekemään itsestä parempaa ihmistä. Kuten tänään minä menen halaamaan tuota miestäni vaikka se ei omaan persoonallisuuteni sopisikaan.

Omaa persoonallisuuttaansa voi kehittää, jos ITSE haluaa paremmaksi. Jos itse koet ettei sinussa ole mitään muutettavaa, että sinun pitäisi kelvata sellaisena, niin se on sinun päätös, mutta mielestäni on kohtuuta ruveta haukkumaan naisia sen suhteen, etteivät he sinua sellaisena hyväksy.

Ei kenenkään tarvitse väkipakolla seurustella jonkun kanssa johon ei tunne mitään kiinnostusta muuta kuin kaverimielessä.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tällä palstalla olevaa jatkuvaa "naiset tahtoo vaan hakkaajia ja pahojapoikia". Minä en ikinä haluaisi mitään pahaapoikaa. Tylsän ja pahanpojan välissäkin on myös se keskitie.

Lue lisää

Nyt oli aika kummallisia oletuksia minusta. Ensinnäkään minä en ole missään kohtaa väittänyt että pitäisi feikata jotenkin täysillä jos feikkaa, en tiedä mistä sellaisen käsityksen olet saanut.

Toisekseen olen jo muutamankin kerran tässä sanonut että itseään voi kehittää, että se on mahdollista. Itselleni se vain on äärimmäisen vaikeaa, jopa siihen pisteeseen että puhutaan erittäin kovasta ahdistuksesta ja pelosta liittyen näihin tilanteisiin. Se on vähän eri, kuin se että on ujo. Mutta uskon kyllä että on mahdollista muuttua. Niin helppoa se ei vaan ole kuin mitä usein väitetään. Jotenkin tuntuu että henkisen puolen ns. ongelmia on erityisen vaikea ymmärtää, jos itsellä ei ole kokemusta asiasta. Aika moni voi asettua esim. sellaisen asemaan, jolla on vaikka synnynnäinen selkävika, mutta jos on synnynnäinen, todennäköisesti johonkin aivokemioihin tai muihin liittyvä ahdistushäiriö, mikä liittyy sosiaalisiin suhteisiin, näin esimerkiksi, niin sitä ei voida jotenkin käsittää. Mutta toistan vielä kertaalleen, että en väitä mahdottomaksi sitä että tilanne voisi muuttua. Onko minulla voimia sen muutoksen tekoo, sitä en tiedä.

En tiedä mihin viittaat kotona istuvalla, hiljaisella ja passiivisella miehellä, mutta minä en ole sellainen. Tykkään kyllä olla aika paljon jouten, mutta kuvaus ei ainakaan minua koske henkilökohtaisella tasolla. Ehkä tarkoitit että naiset eivät yleisesti halua? No sekin on minusta ihan ookoo. Jos hiuomasit, niin aloitukseni kritisoi sitä, miten nainen ei pidä siitä että miehellä saattaa olla monta rautaa tulessa, koska naisia on niin vaikeaa "miellyttää" ja jos aikoo jonkun kiinnostuksen herättää, niin on yritettävä paljon ja monen kanssa.

En ymmärrä mitä kommentoit tuolla 100% toimivalla suhde-kommentillakaan. Olenko minä esimerkiksi etsimässä 100% toimivaa parisuhdetta? En ole niin väittänyt, enkä ole. Vielä kummallisempi oli tuo kommenttisi siitä että käyt halaamassa miestäsi, vaikka se ei persoonallisuuteesi sopisikaan. Siis mitä?

En ole mysökään vaatinut tai esittänyt että kenenkään pitäisi väkipakolla seurustella kenenkään kanssa, johon ei tunne vetoa. Herranjumala kenelle sinä oikein kirjoittelet ja mihin väitteisiin vastailet?

Mutta loppuhan sen paljasti, kenelle sinä kirjoitat. Sinä siis kirjoitat "palstan miehille", etkä varsinaisesti minulle, aloittajalle, etä edes tästä nimenomaisesta aiheesta, vaan "kaikista palstan aiheista". En kai nimittäin ole väittänyt sitäkään että naiset haluavat vain pahoja poikia tai hakkaajia, koska en sellaista ainakaan muista kirjoittaneeni.

Mutta sen evrran voin sanoa, että sait minut suuttuneeksi siitä että niputat minut yhteen nippiin näiden "ATM"-miesten kanssa, koska mikään ei voisi minua vähempää kuvailla kuin siihen ryhmään kuuluminen. Pyytöisin tarkkuutta siinä mitä kirjoittaa ja kenelle luulee puhuvansa. Sinä tulit nimittäin tehneeksi minusta niin monta yleistystä, että ainakaan yleistämisestä et minua enää voi syyttää minkään asian kohdalla.

54345tgffgffgfgf4343 kirjoitti:

En ymmärrä täysin miksi et sinä ymmärrä sitä, että omana itsenä oleminen ja teeskentelmisen välillä on myös kultainen keskitie.

Sitä kutsutaan oman persoonallisuuden parantamiseksi. Ei, se ei tarkoita feikkausta vaan sitä, että haluaa olla persoonallisuudeltaan parempi.

Se etteivät monet naiset halua jatkuvasti kotona istuvaa, hiljaista ja miltei passiivista miestä ei tee naisista jotenkin vaikeampia. En minäkään halua miestä joka on persoonaton.

Loppupeleissä ei kukaan löydä täysin 100% toimivaa suhdetta jos on täysin 100% oma itsensä. Mutta ei se tarkoita taaskaan että ruvetaan feikkaamaan, ei vaan että aletaan tekemään itsestä parempaa ihmistä. Kuten tänään minä menen halaamaan tuota miestäni vaikka se ei omaan persoonallisuuteni sopisikaan.

Omaa persoonallisuuttaansa voi kehittää, jos ITSE haluaa paremmaksi. Jos itse koet ettei sinussa ole mitään muutettavaa, että sinun pitäisi kelvata sellaisena, niin se on sinun päätös, mutta mielestäni on kohtuuta ruveta haukkumaan naisia sen suhteen, etteivät he sinua sellaisena hyväksy.

Ei kenenkään tarvitse väkipakolla seurustella jonkun kanssa johon ei tunne mitään kiinnostusta muuta kuin kaverimielessä.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tällä palstalla olevaa jatkuvaa "naiset tahtoo vaan hakkaajia ja pahojapoikia". Minä en ikinä haluaisi mitään pahaapoikaa. Tylsän ja pahanpojan välissäkin on myös se keskitie.

Lue lisää

On kaksi ihan eri asiaa olla oma itsensä ja yrittää muuttaa _käytöstään_ omalle persoonalle sopivalla tavalla tai kehittyä sosiaalisissa suhteissa kuin teeskennellä olevansa muunlainen persoona kuin on.

Kehittyminen ihmisenä on parisuhteessa ihan erilaista kuin deittailussa tai tapailussa. Hyvässä parisuhteessa kumpikin osapuoli kasvattaa toistansa keskinäisen palautteen perusteella ja samalla pari ikään kuin hitsautuu yhteen. Parisuhteessa kuuluukin kertoa omista toiveista ja ottaa myös epäkohtia esille, ja hyvässä suhteessa vastapuoli haluaa toiselle hyvää siksi haluaa itse muuttaa toimintansa yhteisen hyvän eteen (ei tietenkään kaikessa, eikä yksipuolisesti). Kuten jo kerroit jos toinen tarvii halauksia, niitä yrittää antaa vaikkei itse vastaavaa tarvitse.

Sen sijaan deittailussa kehittyminen on vaikeampaa. Palautetta ei saa tai se voi olla ihan toisisijaista (aitoa syytä ei välttämättä sanota, tai edes tiedetä). Muutenkin alussa kaikki suhteet ovat aika pintaa, joten päätöksiä ei välttämättä tehdä minkään isojen syiden takia vaan enemmänkin musta tuntuu-tasolla (intuitio).

Muuten se, että on ujo ja hiljainen ei tee kenestäkään persoonatonta. Persoona on vaan enemmän piilossa, ja sen oikean ihmisen näkeminen vaatii vähän enemmän aikaa. Silloin ehkä ei baari- tai muu pikadeittailustrategia toimi vaan pari löytyy enemmän pitkäjänteisellä tutustumisella harrastuksissa, töissä, ystäväpiirissä tai ehkä nettideitissäkin jos kirjoitellaan pitkään ennen kuin nähdään (ja keskustelee ujoudesta ennen tapaamista). On paljon naisia, joita ujous ei haittaa. Pitää vain löytää sopiva kumppani.

ENFP-nainen kirjoitti:

On kaksi ihan eri asiaa olla oma itsensä ja yrittää muuttaa _käytöstään_ omalle persoonalle sopivalla tavalla tai kehittyä sosiaalisissa suhteissa kuin teeskennellä olevansa muunlainen persoona kuin on.

Kehittyminen ihmisenä on parisuhteessa ihan erilaista kuin deittailussa tai tapailussa. Hyvässä parisuhteessa kumpikin osapuoli kasvattaa toistansa keskinäisen palautteen perusteella ja samalla pari ikään kuin hitsautuu yhteen. Parisuhteessa kuuluukin kertoa omista toiveista ja ottaa myös epäkohtia esille, ja hyvässä suhteessa vastapuoli haluaa toiselle hyvää siksi haluaa itse muuttaa toimintansa yhteisen hyvän eteen (ei tietenkään kaikessa, eikä yksipuolisesti). Kuten jo kerroit jos toinen tarvii halauksia, niitä yrittää antaa vaikkei itse vastaavaa tarvitse.

Sen sijaan deittailussa kehittyminen on vaikeampaa. Palautetta ei saa tai se voi olla ihan toisisijaista (aitoa syytä ei välttämättä sanota, tai edes tiedetä). Muutenkin alussa kaikki suhteet ovat aika pintaa, joten päätöksiä ei välttämättä tehdä minkään isojen syiden takia vaan enemmänkin musta tuntuu-tasolla (intuitio).

Muuten se, että on ujo ja hiljainen ei tee kenestäkään persoonatonta. Persoona on vaan enemmän piilossa, ja sen oikean ihmisen näkeminen vaatii vähän enemmän aikaa. Silloin ehkä ei baari- tai muu pikadeittailustrategia toimi vaan pari löytyy enemmän pitkäjänteisellä tutustumisella harrastuksissa, töissä, ystäväpiirissä tai ehkä nettideitissäkin jos kirjoitellaan pitkään ennen kuin nähdään (ja keskustelee ujoudesta ennen tapaamista). On paljon naisia, joita ujous ei haittaa. Pitää vain löytää sopiva kumppani.

Lue lisää

Tämä voi tuntua kliseeltä tai liian suurelta yleistykseltä (mitä se tietysti onkin), mutta minä en oikein jaksa uskoa siihen, että rakkaan voisi löytyy niin että ensiksi ystävystyy ja että rakkaus roihahtaa sitten kun toisen on oppinut tuntemaan.

En usko siis että naiset voisivat rakastua näin. itsehän olen ihastunut moniinkin naispuolisiin ystäviini, mutta heistä ei kukaan ole ihastunut minuun. No ymmärrän toki että kyseessä voi olla yksinkertaisesti vain se, että juuri näiden kanssa ei ollut kemiaa, tai että jokin itsellenikin tuntematon piirre x tekee juuri minuun ihastumisen, syvemmällä kuin kaveritasolla, erittäin vaikeaksi.

Mutta olen kyllä asiasta puhunutkin naisten kanssa ja ainakin kaikki kenen kanssa olen puhunut siitä (yleisellä tasolla kaveriin rakastumisesta) ovat sanoneet että se olisi heille mahdotonta. vertaus mikä useimmiten tässä kohtaa kuuluu on että "on kuin veljeensä rakastuisi", että se olisi outoa, että se pilais hyvän ystävyyden jne jne. Mutta siis jyrkkä ei kuitenkin.

Tämä on ollutkin minulle masentava tieto, koska olisi minulle kaikkein mahtavin ja paras vaihtoehto että rakastuisin ystävyyden kautta. Ilmeisesti se on kuitenkin epätodennäköistä.

ap kirjoitti:

Tämä voi tuntua kliseeltä tai liian suurelta yleistykseltä (mitä se tietysti onkin), mutta minä en oikein jaksa uskoa siihen, että rakkaan voisi löytyy niin että ensiksi ystävystyy ja että rakkaus roihahtaa sitten kun toisen on oppinut tuntemaan.

En usko siis että naiset voisivat rakastua näin. itsehän olen ihastunut moniinkin naispuolisiin ystäviini, mutta heistä ei kukaan ole ihastunut minuun. No ymmärrän toki että kyseessä voi olla yksinkertaisesti vain se, että juuri näiden kanssa ei ollut kemiaa, tai että jokin itsellenikin tuntematon piirre x tekee juuri minuun ihastumisen, syvemmällä kuin kaveritasolla, erittäin vaikeaksi.

Mutta olen kyllä asiasta puhunutkin naisten kanssa ja ainakin kaikki kenen kanssa olen puhunut siitä (yleisellä tasolla kaveriin rakastumisesta) ovat sanoneet että se olisi heille mahdotonta. vertaus mikä useimmiten tässä kohtaa kuuluu on että "on kuin veljeensä rakastuisi", että se olisi outoa, että se pilais hyvän ystävyyden jne jne. Mutta siis jyrkkä ei kuitenkin.

Tämä on ollutkin minulle masentava tieto, koska olisi minulle kaikkein mahtavin ja paras vaihtoehto että rakastuisin ystävyyden kautta. Ilmeisesti se on kuitenkin epätodennäköistä.

Lue lisää

Ystävyydessä on suuri vaara joutua niin sanotulle friendzonelle. Mutta sen varmasti tiesitkin jo.
Se on tämä ikuisuuskysymys(?), että osa ihmisistä tahtoo tutustua hitaasti (lue: kaveripohjalta) ja sitten jos tuntuu että voisi tahtoa jotain enemmän...niin se suhde syvenee. Ja jos ei tunnu siltä että tahtoisi jotain enemmän, astuu mukaan friendzone.
Turhan usein naiset kertovat yllättyneensä siitä, että joku miespuolinen kaveri/ystävä omaakin romanttisia tunteita.

deft kirjoitti:

Ystävyydessä on suuri vaara joutua niin sanotulle friendzonelle. Mutta sen varmasti tiesitkin jo.
Se on tämä ikuisuuskysymys(?), että osa ihmisistä tahtoo tutustua hitaasti (lue: kaveripohjalta) ja sitten jos tuntuu että voisi tahtoa jotain enemmän...niin se suhde syvenee. Ja jos ei tunnu siltä että tahtoisi jotain enemmän, astuu mukaan friendzone.
Turhan usein naiset kertovat yllättyneensä siitä, että joku miespuolinen kaveri/ystävä omaakin romanttisia tunteita.

Lue lisää

Olen ollut monta kertaa frienzonella, joten tiedän kyllä. Läheskään akikkiin naisystäviini en ole ihastunut, mutta ne kehen olen ja kenelle siitä olen kertonut, ovat olleet yllättyneitä. Omasta mielestäni käytökseni taas oli niin läpinäkyvän ihastunutta, että en oikein voi uskoa etteivät olisi asiaa tajunneet. Eivät ehkä kehdanneet myöntää että ovat tajunneet.

ap kirjoitti:

Olen ollut monta kertaa frienzonella, joten tiedän kyllä. Läheskään akikkiin naisystäviini en ole ihastunut, mutta ne kehen olen ja kenelle siitä olen kertonut, ovat olleet yllättyneitä. Omasta mielestäni käytökseni taas oli niin läpinäkyvän ihastunutta, että en oikein voi uskoa etteivät olisi asiaa tajunneet. Eivät ehkä kehdanneet myöntää että ovat tajunneet.

Lue lisää

Kääntäisin sen niin päin, että ei ole hyvää ystävyyttä jos ei kehdata jotain.
Jos naisystäväsi eivät ole huomanneet, ja jos käytöksesi on todellakin ollut niin läpinäkyvää, niin he eivät ole halunneetkaan huomata.
Naisilla on vähän niin kuin tapana antaa olettaa jotain epämääräistä. Ja olla muutenkin ystävien kesken sokeita, kun se ihmissuhde muuttuu jokapäiväiseksi ja itsestäänselväksi.

deft kirjoitti:

Kääntäisin sen niin päin, että ei ole hyvää ystävyyttä jos ei kehdata jotain.
Jos naisystäväsi eivät ole huomanneet, ja jos käytöksesi on todellakin ollut niin läpinäkyvää, niin he eivät ole halunneetkaan huomata.
Naisilla on vähän niin kuin tapana antaa olettaa jotain epämääräistä. Ja olla muutenkin ystävien kesken sokeita, kun se ihmissuhde muuttuu jokapäiväiseksi ja itsestäänselväksi.

Lue lisää

Niin, siis luulen kyllä että en olisi näiden naisten mieleen ollut siitäkään huolimatta vaikka olisin tehnyt aloitteen vain lyhyen tuntemisen jälkeen, eli paljon mahdollista että nämä eivät ole nimenomaan juuri halunneetkaan nähdä ihastumistani.

ap kirjoitti:

Tämä voi tuntua kliseeltä tai liian suurelta yleistykseltä (mitä se tietysti onkin), mutta minä en oikein jaksa uskoa siihen, että rakkaan voisi löytyy niin että ensiksi ystävystyy ja että rakkaus roihahtaa sitten kun toisen on oppinut tuntemaan.

En usko siis että naiset voisivat rakastua näin. itsehän olen ihastunut moniinkin naispuolisiin ystäviini, mutta heistä ei kukaan ole ihastunut minuun. No ymmärrän toki että kyseessä voi olla yksinkertaisesti vain se, että juuri näiden kanssa ei ollut kemiaa, tai että jokin itsellenikin tuntematon piirre x tekee juuri minuun ihastumisen, syvemmällä kuin kaveritasolla, erittäin vaikeaksi.

Mutta olen kyllä asiasta puhunutkin naisten kanssa ja ainakin kaikki kenen kanssa olen puhunut siitä (yleisellä tasolla kaveriin rakastumisesta) ovat sanoneet että se olisi heille mahdotonta. vertaus mikä useimmiten tässä kohtaa kuuluu on että "on kuin veljeensä rakastuisi", että se olisi outoa, että se pilais hyvän ystävyyden jne jne. Mutta siis jyrkkä ei kuitenkin.

Tämä on ollutkin minulle masentava tieto, koska olisi minulle kaikkein mahtavin ja paras vaihtoehto että rakastuisin ystävyyden kautta. Ilmeisesti se on kuitenkin epätodennäköistä.

Lue lisää

Onhan se huomattavasti yleisempää, että alussa syntyy ainakin pieni kiinnostus, joka sitten muuttuu ihastukseksi ja ehkä rakastumiseksi.

Olen itse joskus ihastunut huomaamatta ihmiseen, jonka kanssa teimme töitä. En koskaan ollut ajatellut häntä "sillä tavalla". Juttelimme paljon erilaisista asioista työnlomassa ja pakon sanelemana jouduimme olemaan välillä kohtuullisen lähellä toisiamme. Ihminen kolahti sisäisesti, ja tuo lähellä oleminen (feromonit) sai tunteet lopullisesti syttymään. Tuli itsellekin aika puun takaa. Eli voi niinkin naisellekin käydä. Harvinaislaatuisempaa toki.

Sen sijaan jos nainen kolahtaa, ei kannata jäädä odottelemaan ikuisiksi ajoiksi. Monen naisen kanssa siinä pelaa itsensä ulos ennen pitkää.

ap kirjoitti:

Niin, siis luulen kyllä että en olisi näiden naisten mieleen ollut siitäkään huolimatta vaikka olisin tehnyt aloitteen vain lyhyen tuntemisen jälkeen, eli paljon mahdollista että nämä eivät ole nimenomaan juuri halunneetkaan nähdä ihastumistani.

Lue lisää

Johtopäätös voisi olla jotain sellaista, että sinulla on taipumusta ihastua vääriin ihmisiin. Se on sitten kokonaan toisen keskustelun avauksen paikka.
Yksipuolinen ihastuminen on tavallaan vapauttavaa, mutta siihen voi liittyä piileviä motiiveja.

ENFP-nainen kirjoitti:

Onhan se huomattavasti yleisempää, että alussa syntyy ainakin pieni kiinnostus, joka sitten muuttuu ihastukseksi ja ehkä rakastumiseksi.

Olen itse joskus ihastunut huomaamatta ihmiseen, jonka kanssa teimme töitä. En koskaan ollut ajatellut häntä "sillä tavalla". Juttelimme paljon erilaisista asioista työnlomassa ja pakon sanelemana jouduimme olemaan välillä kohtuullisen lähellä toisiamme. Ihminen kolahti sisäisesti, ja tuo lähellä oleminen (feromonit) sai tunteet lopullisesti syttymään. Tuli itsellekin aika puun takaa. Eli voi niinkin naisellekin käydä. Harvinaislaatuisempaa toki.

Sen sijaan jos nainen kolahtaa, ei kannata jäädä odottelemaan ikuisiksi ajoiksi. Monen naisen kanssa siinä pelaa itsensä ulos ennen pitkää.

Lue lisää

Ei nyt edistä keskustelua, mutta aika hauskaa, kun yleensä miehisenä piirteenä pidetään sitä että alkaa heti tekemään tuttavuutta (lue: lähestyminen, pokaaminen) ja naisen piirteenä että ihastuu hiljaisesti ja jää odottelemaan. Mutta tämä onkin eräs näistä feminiinisistä piirteistäni.

Tietysti tämä voi olla taas näitä epäonnistuneita yleistyksiäni. Pitää jo ruveta itse kirjoittamaan tätä näihin teksteihin, kun siitä kuitenkin joku tulee huomauttamaan.

deft kirjoitti:

Johtopäätös voisi olla jotain sellaista, että sinulla on taipumusta ihastua vääriin ihmisiin. Se on sitten kokonaan toisen keskustelun avauksen paikka.
Yksipuolinen ihastuminen on tavallaan vapauttavaa, mutta siihen voi liittyä piileviä motiiveja.

Lue lisää

Voi olla, että ihastun vääriin ihmisiin, mutta siihen ei kyllä oikein voi vaikuttaa että ihastuuko johonkin yhtäkkiä vai ei. Kyllä sen ihastuksen voi varmaan hyvin oppia kuollettamaan sitten kun "vahinko on jo tapahtunut".

ap kirjoitti:

Ei nyt edistä keskustelua, mutta aika hauskaa, kun yleensä miehisenä piirteenä pidetään sitä että alkaa heti tekemään tuttavuutta (lue: lähestyminen, pokaaminen) ja naisen piirteenä että ihastuu hiljaisesti ja jää odottelemaan. Mutta tämä onkin eräs näistä feminiinisistä piirteistäni.

Tietysti tämä voi olla taas näitä epäonnistuneita yleistyksiäni. Pitää jo ruveta itse kirjoittamaan tätä näihin teksteihin, kun siitä kuitenkin joku tulee huomauttamaan.

Lue lisää

Suurin osa tuntemistani naisista flirttaa miehille, joista on kiinnostunut ja hakeutuvat tarkoituksella lähelle, "vahinkokoskettavat", kysyvät mukaan kaverijuttuihin, kysyvät apua yms. pikkuvihjailevaa käytöstä. Useimmat toivovat miehen kuitenkin tekevän sen viimeisen aloitteen.

Aika monesti olen vierestä seurannut tilanetta, jossa nainen on ihastunut, yrittää viestiä kiinnostustaan em.keinoin ja kun mies jatkaa flirttiä, muttei tee aloitetta kohtuullisessa ajassa, nainen päättää omassa päässään miehen vain pelanneen. Ja sen jälkeen miehen myöhemmät aloitteet eivät tule menemään läpi... Kertoo ehkä naisen huonosta itsetunnosta näissä tilanteissa tai alhaisesta epävarmuudensietokyvystä.

Luulenpa, että tosiasia on ettei tilanne muutu odottelusta miksikään. Kummankin aikaa vain palaa turhaan odottamiseen. Jos on yksipuolisesti ihastunut, omat tunteet vaan paisuu ja paisuu odottelussa, ja vastapuolen taas ei.

ENFP-nainen kirjoitti:

Suurin osa tuntemistani naisista flirttaa miehille, joista on kiinnostunut ja hakeutuvat tarkoituksella lähelle, "vahinkokoskettavat", kysyvät mukaan kaverijuttuihin, kysyvät apua yms. pikkuvihjailevaa käytöstä. Useimmat toivovat miehen kuitenkin tekevän sen viimeisen aloitteen.

Aika monesti olen vierestä seurannut tilanetta, jossa nainen on ihastunut, yrittää viestiä kiinnostustaan em.keinoin ja kun mies jatkaa flirttiä, muttei tee aloitetta kohtuullisessa ajassa, nainen päättää omassa päässään miehen vain pelanneen. Ja sen jälkeen miehen myöhemmät aloitteet eivät tule menemään läpi... Kertoo ehkä naisen huonosta itsetunnosta näissä tilanteissa tai alhaisesta epävarmuudensietokyvystä.

Luulenpa, että tosiasia on ettei tilanne muutu odottelusta miksikään. Kummankin aikaa vain palaa turhaan odottamiseen. Jos on yksipuolisesti ihastunut, omat tunteet vaan paisuu ja paisuu odottelussa, ja vastapuolen taas ei.

Lue lisää

Minkäköhän takia naiset eivät sitten yhtenä ensimmäisistä oletuksistaan voisi pitää sitä, että mies ei ole joko tajunnut tätä flirttiä, tai sitten on vain sen verran ujompi, että hän ei ehkä vain uskalla tehdä sitä lopullista aloitetta...?

On nimittäin aika yleistä, että nainen luulee miehen vain pelanneen, tai olettaa että mies ei ole yhtään kiinnostunut. Kummassakin lähtökohta on jotenkin negatiivinen miestä kohtaan, ja naista itseään vähättelevä.

ap kirjoitti:

Minkäköhän takia naiset eivät sitten yhtenä ensimmäisistä oletuksistaan voisi pitää sitä, että mies ei ole joko tajunnut tätä flirttiä, tai sitten on vain sen verran ujompi, että hän ei ehkä vain uskalla tehdä sitä lopullista aloitetta...?

On nimittäin aika yleistä, että nainen luulee miehen vain pelanneen, tai olettaa että mies ei ole yhtään kiinnostunut. Kummassakin lähtökohta on jotenkin negatiivinen miestä kohtaan, ja naista itseään vähättelevä.

Lue lisää

Itse en pidä flirttiä pelaamisena vaan ihmisten välisenä kanssakäymisen muotona silloin kun toisen kokee viehättävänä tai mukavana. Se voi olla ihan puhtaasti tietynlaisen hyväksynnän osoittamista tarkoituksena hyvä mieli.

Tietysti kun toisesta kiinnostuu flirtti muuttuu intensiivisemmäksi ja katsekontakti pitenee jne. Aika usein ihastuessa se on ainakin osittain tiedostamatonta, ujoilla tosin väistelyn ja flirtin vuorottelu taitaa olla tyypillisempi yhdistelmä. Ristiriitainen käytös on ainakin minulle se, joka kertoo, että ujolla saattaa olla jotain tunteita (tai ristiriitaisia tunteita). Itse kestän ristiriidankin, mutta aika moni nainen ei.

Loppujen lopuksi aloite on aina kummallekin vaikea. Jos on itse ihastunut, ei voi velvoittaa toista aloitteeseen. Parhain vaihtoehto minusta on, että kumpikin tekee pienen pieniä "esialoitteita" (vaikka tulee juttelemaan, lähettää viestejä, katsoo normaalia pidempään silmiin, syventää keskustelua, sanoaa positiivia asioita toisesta), ja sillä tavalla osoittaa vastapuolelle, että pitää toisesta ja on mukana viemässä asiaa yhdessä eteenpäin. Kun molemmin puolin alkaa tuntua, että vastapuolta kiinnostaa, kynnys aloitteeseen alenee.

ENFP-nainen kirjoitti:

Itse en pidä flirttiä pelaamisena vaan ihmisten välisenä kanssakäymisen muotona silloin kun toisen kokee viehättävänä tai mukavana. Se voi olla ihan puhtaasti tietynlaisen hyväksynnän osoittamista tarkoituksena hyvä mieli.

Tietysti kun toisesta kiinnostuu flirtti muuttuu intensiivisemmäksi ja katsekontakti pitenee jne. Aika usein ihastuessa se on ainakin osittain tiedostamatonta, ujoilla tosin väistelyn ja flirtin vuorottelu taitaa olla tyypillisempi yhdistelmä. Ristiriitainen käytös on ainakin minulle se, joka kertoo, että ujolla saattaa olla jotain tunteita (tai ristiriitaisia tunteita). Itse kestän ristiriidankin, mutta aika moni nainen ei.

Loppujen lopuksi aloite on aina kummallekin vaikea. Jos on itse ihastunut, ei voi velvoittaa toista aloitteeseen. Parhain vaihtoehto minusta on, että kumpikin tekee pienen pieniä "esialoitteita" (vaikka tulee juttelemaan, lähettää viestejä, katsoo normaalia pidempään silmiin, syventää keskustelua, sanoaa positiivia asioita toisesta), ja sillä tavalla osoittaa vastapuolelle, että pitää toisesta ja on mukana viemässä asiaa yhdessä eteenpäin. Kun molemmin puolin alkaa tuntua, että vastapuolta kiinnostaa, kynnys aloitteeseen alenee.

Lue lisää

Vähän masentavaa kun ymmärsin että en ainakaan kuvatun kalraista flirttiä ja ihastumissignaaleita ole koskaan vastaanottanut. Näin se vaan taitaa olla. Yritin miettiä pääni puhki mutta mitään tilannetta ei tullut mieleen. Olisi sitä pitänyt kai tähän ikään (35) mennessä saada aina silloin tällöin joku itseeni ihastumaan esim. työympyröissä, tai ystävistä tms. Ärsyttävä huomio, minkä tein.

ap. kirjoitti:

Vähän masentavaa kun ymmärsin että en ainakaan kuvatun kalraista flirttiä ja ihastumissignaaleita ole koskaan vastaanottanut. Näin se vaan taitaa olla. Yritin miettiä pääni puhki mutta mitään tilannetta ei tullut mieleen. Olisi sitä pitänyt kai tähän ikään (35) mennessä saada aina silloin tällöin joku itseeni ihastumaan esim. työympyröissä, tai ystävistä tms. Ärsyttävä huomio, minkä tein.

Lue lisää

Ihmisiä on monenlaisia ja heillä erilaisia ihastumissignaaleja. Jos et ole osunut minun kanssani samoin toimivan ihmisen ihastukseksi, niin se ei kerro muista mitään ;-) Jotkut voi olla vaikka täysin cooleja ja odottaa miehen aloitetta.

Tästä ketjusta alkaa olla aika mahdoton enään löytää uusia kommentteja kun on jo ylipitkä.... Jos aihepiiri vielä kaivelee, suosittelen uutta ketjua. Hyvää yötä!

Olen kyllä joskus tällaista keskustelua yrittänyt käydä sellaisten ihmisten kanssa, ketkä ovat minulle läheisiä, mutta ei siitä keskustelusta tunnu koskaan oikein tulevan mitään. Naiset eivät sano muuta kuin että "älä ole niin kännissä aina baarissa", mikä on varmaan ihan tottakin, mutta en minä kyllä joka kerta olekaan tajuttomassa kännissä. Miespuoliset ystävät sitten antavat tätä perusohjetta, että meet vaan ja pokailet, että ittee niskasta jne. No hyviä neuvoja nämä kummatkin ovat, mutta kun tätä sinkkuutta on kesyänyt tässä jo vaikka kuinka kauan, niin ei nämä kaksi asiaa minusta ihan kaikkea selitä.

Tai sitten se selittää. Nimittäin se, että jos on huono tekemään aloitteita, niin kai se sitten voi olla niin, että voi olla vuosia vuosia ja vuosia sinkkuna. Ehkä se sitten on tämä yksi asia, mikä voi jättää ihmisen loppuiäkseen yksin. Tällainen tämä maailma sitten on, näin jyrkkä ja pienistä asioista kiinni oleva on elämä joissain kohtaa. Ottaisin itseäni niskasta kiinni, mutta se on vaikeaa. Tähän saakka liian vaikeaa.

Se, mikä jäi kirjoittamatta siis on se, että eivät ystävätkään suoraan kerro mikä toisessa on vikana. En minäkään välttämättä haluaisi kertoa jollekin toiselle mikä hänessä on vikana, kun kysymys on näinkin syvälle henkilön "ytimeen" menevät asiat. Kuka nyt haluaa puhua toiselle siitä, miksi tämä toinen ei ole haluttava? -Varsinkin jos kyseessä on sellainen asia, mitä ei voi poistaa helposti, kuten vaikka se että pukeutuu huonosti tai että heittää aina jotakin typeriä rasvaisia vitsejä. Jos toinen vain on sellainen, että hän ei "jostain syystä" sytytä, niin tulee kyllä melko kiusallinen keskustelu kun sitä aletaan ruotimaan että mistäköhän se sitten voisi johtua.

ap kirjoitti:

Se, mikä jäi kirjoittamatta siis on se, että eivät ystävätkään suoraan kerro mikä toisessa on vikana. En minäkään välttämättä haluaisi kertoa jollekin toiselle mikä hänessä on vikana, kun kysymys on näinkin syvälle henkilön "ytimeen" menevät asiat. Kuka nyt haluaa puhua toiselle siitä, miksi tämä toinen ei ole haluttava? -Varsinkin jos kyseessä on sellainen asia, mitä ei voi poistaa helposti, kuten vaikka se että pukeutuu huonosti tai että heittää aina jotakin typeriä rasvaisia vitsejä. Jos toinen vain on sellainen, että hän ei "jostain syystä" sytytä, niin tulee kyllä melko kiusallinen keskustelu kun sitä aletaan ruotimaan että mistäköhän se sitten voisi johtua.

Lue lisää

Tuo on totta, ei sitä välttämättä viitsi sanoa, tai heti osaakaan sanoa jotenkin näppärästi kaverille mikä siinä voisi olla, että esim. ei löydä naista helposti. Ja jos myöhemmin keksii mitä ja miten sanoisi, ei ehkä tule muuten sanottua.

ap kirjoitti:

Se, mikä jäi kirjoittamatta siis on se, että eivät ystävätkään suoraan kerro mikä toisessa on vikana. En minäkään välttämättä haluaisi kertoa jollekin toiselle mikä hänessä on vikana, kun kysymys on näinkin syvälle henkilön "ytimeen" menevät asiat. Kuka nyt haluaa puhua toiselle siitä, miksi tämä toinen ei ole haluttava? -Varsinkin jos kyseessä on sellainen asia, mitä ei voi poistaa helposti, kuten vaikka se että pukeutuu huonosti tai että heittää aina jotakin typeriä rasvaisia vitsejä. Jos toinen vain on sellainen, että hän ei "jostain syystä" sytytä, niin tulee kyllä melko kiusallinen keskustelu kun sitä aletaan ruotimaan että mistäköhän se sitten voisi johtua.

Lue lisää

Kavereilta voi kysyä, mitkä kolme asiaa on jota kannattaisi yrittää muuttaa, jotta onnistuisi helpommin. Kysymyksen asettelu jo tekee vastaamisen helpommaksi ja jos joku asia on lähtökohtaisesti "niin persoonassa" ettei sitä voi muuttaa kovin helposti, niin ei sen sanomisesta ole kauheasti hyötyä. Kannattaa keskittyä ensiksi asioihin, joihin on realistista saada muutos 1kk-1v aikana.

Jos haluaa baarista lyhyt tai pitkäaikaista seuraa, juominen kannattaa jättää muutamaan. Kukaan ei ole edustavimmillaan kauheissa promilleissa ja kun on skarppi samalla saa etulyöntiaseman aika moneen muuhun nähden.

ENFP-nainen kirjoitti:

Kavereilta voi kysyä, mitkä kolme asiaa on jota kannattaisi yrittää muuttaa, jotta onnistuisi helpommin. Kysymyksen asettelu jo tekee vastaamisen helpommaksi ja jos joku asia on lähtökohtaisesti "niin persoonassa" ettei sitä voi muuttaa kovin helposti, niin ei sen sanomisesta ole kauheasti hyötyä. Kannattaa keskittyä ensiksi asioihin, joihin on realistista saada muutos 1kk-1v aikana.

Jos haluaa baarista lyhyt tai pitkäaikaista seuraa, juominen kannattaa jättää muutamaan. Kukaan ei ole edustavimmillaan kauheissa promilleissa ja kun on skarppi samalla saa etulyöntiaseman aika moneen muuhun nähden.

Lue lisää

Näin on, usein tulee juotua liikaa ihan vaan sen takia että en kännissäkään enää oikein uskalla tehdä mitään liikettä. Aika usein en todella suuressakaan kännissä uskalla tehdä mitään, vaikka haluaisin. Mutta se on vähän päivästä kiinni. Joskus sitten uskaltaa jotakin tehdä.

Mutta voisin tosiaan kysyä joskus noita kolmea asiaa, ehkä se olisi hyvä lähtökohta.

ENFP-nainen kirjoitti:

Kavereilta voi kysyä, mitkä kolme asiaa on jota kannattaisi yrittää muuttaa, jotta onnistuisi helpommin. Kysymyksen asettelu jo tekee vastaamisen helpommaksi ja jos joku asia on lähtökohtaisesti "niin persoonassa" ettei sitä voi muuttaa kovin helposti, niin ei sen sanomisesta ole kauheasti hyötyä. Kannattaa keskittyä ensiksi asioihin, joihin on realistista saada muutos 1kk-1v aikana.

Jos haluaa baarista lyhyt tai pitkäaikaista seuraa, juominen kannattaa jättää muutamaan. Kukaan ei ole edustavimmillaan kauheissa promilleissa ja kun on skarppi samalla saa etulyöntiaseman aika moneen muuhun nähden.

Lue lisää

Ai niin, yksi asia, minkä olen unohtanut tässä vielä kertoa itsestäni on se, että minä olen ihmisenä ehkä aika ristiriitaisia signaaleita antava henkilö. Ulkonäöstäni näytän aivan varmasti siltä, että olen niitä helposti aloitteita tekeviä itsevarmoja miehiä, kun sitten taas keskustelussa saatan pohtia ihan vastakkaisia asioita tai osoittautua huomattavasti vähemmän miehiseksi, kuin mikä oletus saattaa olla. Tai sitten naiset eivät olemukseni perusteella ymmärrä että pidättyväisyyteni ei ole siitä johtuvaa että he eivät kiinnosta minua, vaan ihan tällaista estyneisyyttä.

Minulla on aina ollut huomattavia vaikeuksia kuvailla itseäni jotenkin niin, että tuloksena olisi lyhyt ja napakka luonnekuvaus. Ja tiedän että näin on varmasti kaikkien kohdalla, mutta luulen että mikään eri puolistani ei ole sillä tavalla toistenkaan silmissä hallitseva, että sen kautta minun persoonastani voisi ottaa kiinni. Yleensähän ihmisissä on jokin yksi tai muutama piirre, jotka sillä tavalla erottuvat edukseen, että alkaa kiinnostaa. Jokin yksi kärki, mikä ainakin toisten silmiin erottuu hallitsevana (vaikka sitten olisi paljon muutakin hallitsevaa).

Minulla on kaikin puolin siisti olemus ja käytän istuvia/tyylikkäitäkin vaatteita.

Voin kertoa, että olet väärässä. Minä laitan internetiin hyvin usein aloituksia sen perusteella että mieleeni tulee joku ajatus, mikä kiinnostaa minua itseänikin jonkin verran. Sitten jos olen koneen vieressä niin laitan sen julki, ja katson millainen keskustelu siitä syntyy. Pitää pitää mielessä, että en yleensä itsekään tiedä minkälainen keskustelu tulee, tai onko väiotteeni kestäväkään.

Mutta yleistäminenhän siis on tosi jees ja pakollista. Siitä pidän edelleen kiinni. Yleistysten väitteet eivät tietenkään yksilötasolla useinkaan pidä paikkaansa, kuten muutkaan keskiarvot tms.

Mielestäni en ole missään kohtaa suuttunut siitä että miehiä yleistetään. Suutuin kyllä siitä, että eräs kirjoittaja yritti asettaa minut samaan ryhmään näiden palstapsykojen kanssa, jotka etsivät netsytnaisia, jotka puhuvat kaikesta jonkun MA-teorian pohjalta, jotka lutkittelevat ja huorittelevat naisia yms.

En minä mielestäni sen jääräpäisempi ole kuin nettikeirjoittaja noin keskimäärinkään. Mutta ehkä tämä väite on vain osoitus omasta jääräpäisyydestäni?

Omalaatuinen voin olla, siitä olen jäävi sanomaan. Mielelläni olisinkin omalaatuinen, kunhan ei vain sellaisella friikillä tavalla. Sen voin sanoa, että olen kaukana ns. tyypillisestä miehestä. Siis yleistysten tason miehestä, joka pitää urheilusta, autoista, joka ei puhu tunneasioista jne. Siitä olen kyllä henkisesti todella kaukana. Stereotyyppinen mies on minusta tylsä ja ennalta-arvattava ihminen. Mutta kuten sanottu, yksilötasolla kaikki voi olla toisin.

ap kirjoitti:

Voin kertoa, että olet väärässä. Minä laitan internetiin hyvin usein aloituksia sen perusteella että mieleeni tulee joku ajatus, mikä kiinnostaa minua itseänikin jonkin verran. Sitten jos olen koneen vieressä niin laitan sen julki, ja katson millainen keskustelu siitä syntyy. Pitää pitää mielessä, että en yleensä itsekään tiedä minkälainen keskustelu tulee, tai onko väiotteeni kestäväkään.

Mutta yleistäminenhän siis on tosi jees ja pakollista. Siitä pidän edelleen kiinni. Yleistysten väitteet eivät tietenkään yksilötasolla useinkaan pidä paikkaansa, kuten muutkaan keskiarvot tms.

Mielestäni en ole missään kohtaa suuttunut siitä että miehiä yleistetään. Suutuin kyllä siitä, että eräs kirjoittaja yritti asettaa minut samaan ryhmään näiden palstapsykojen kanssa, jotka etsivät netsytnaisia, jotka puhuvat kaikesta jonkun MA-teorian pohjalta, jotka lutkittelevat ja huorittelevat naisia yms.

En minä mielestäni sen jääräpäisempi ole kuin nettikeirjoittaja noin keskimäärinkään. Mutta ehkä tämä väite on vain osoitus omasta jääräpäisyydestäni?

Omalaatuinen voin olla, siitä olen jäävi sanomaan. Mielelläni olisinkin omalaatuinen, kunhan ei vain sellaisella friikillä tavalla. Sen voin sanoa, että olen kaukana ns. tyypillisestä miehestä. Siis yleistysten tason miehestä, joka pitää urheilusta, autoista, joka ei puhu tunneasioista jne. Siitä olen kyllä henkisesti todella kaukana. Stereotyyppinen mies on minusta tylsä ja ennalta-arvattava ihminen. Mutta kuten sanottu, yksilötasolla kaikki voi olla toisin.

Lue lisää

Yleistys ei ole sama kuin stereotypia. Laitetaan ne termit nyt kuntoon vielä tässä ketjussa kun kerta ehditään ;)
Samoin kuin "keskiverto" ei tarkoita oikeastaan mitään, tai vaihtoehtoisesti jokaiselle aivan eri asiaa.

Ei yleistäminen ole tosi jees tai edes pakollista. Parempi olisi puhua vertailusta (omien kokemusten pohjalta) ja siitä kulttuurista, mikä meitä ympäröi. Olisi myös selkeämpää löytää siitä sitten se varsinainen avautumisen syy.

Nuo ylläolevat asiat eivät päde niin sanotusti tynnyrissä kasvaneisiin ihmisiin, koska he voivat oikeasti olla pihalla ympäristöstään.

deft kirjoitti:

Yleistys ei ole sama kuin stereotypia. Laitetaan ne termit nyt kuntoon vielä tässä ketjussa kun kerta ehditään ;)
Samoin kuin "keskiverto" ei tarkoita oikeastaan mitään, tai vaihtoehtoisesti jokaiselle aivan eri asiaa.

Ei yleistäminen ole tosi jees tai edes pakollista. Parempi olisi puhua vertailusta (omien kokemusten pohjalta) ja siitä kulttuurista, mikä meitä ympäröi. Olisi myös selkeämpää löytää siitä sitten se varsinainen avautumisen syy.

Nuo ylläolevat asiat eivät päde niin sanotusti tynnyrissä kasvaneisiin ihmisiin, koska he voivat oikeasti olla pihalla ympäristöstään.

Lue lisää

No hyvä on. En jaksa väitellä asiasta sen enempää. Mutta se mistä en myöskään pidä, on tuollainen vihjailu jostain tynnyrissä kasvamisesta. Minä yritän pitää tämän keskustelun sivistyneenä, mihin mielestäni kuuluu toisten keskustelijoiden kunnioittaminen ja se, että mielipiteet ja asiat kiistelevät, eivät ihmiset.

deft kirjoitti:

Yleistys ei ole sama kuin stereotypia. Laitetaan ne termit nyt kuntoon vielä tässä ketjussa kun kerta ehditään ;)
Samoin kuin "keskiverto" ei tarkoita oikeastaan mitään, tai vaihtoehtoisesti jokaiselle aivan eri asiaa.

Ei yleistäminen ole tosi jees tai edes pakollista. Parempi olisi puhua vertailusta (omien kokemusten pohjalta) ja siitä kulttuurista, mikä meitä ympäröi. Olisi myös selkeämpää löytää siitä sitten se varsinainen avautumisen syy.

Nuo ylläolevat asiat eivät päde niin sanotusti tynnyrissä kasvaneisiin ihmisiin, koska he voivat oikeasti olla pihalla ympäristöstään.

Lue lisää

Sterepotypia on muuten karikatyyrinen yleistys. Sen verran tässä nyt kuitenkin vastaan erikseen.

deft kirjoitti:

Yleistys ei ole sama kuin stereotypia. Laitetaan ne termit nyt kuntoon vielä tässä ketjussa kun kerta ehditään ;)
Samoin kuin "keskiverto" ei tarkoita oikeastaan mitään, tai vaihtoehtoisesti jokaiselle aivan eri asiaa.

Ei yleistäminen ole tosi jees tai edes pakollista. Parempi olisi puhua vertailusta (omien kokemusten pohjalta) ja siitä kulttuurista, mikä meitä ympäröi. Olisi myös selkeämpää löytää siitä sitten se varsinainen avautumisen syy.

Nuo ylläolevat asiat eivät päde niin sanotusti tynnyrissä kasvaneisiin ihmisiin, koska he voivat oikeasti olla pihalla ympäristöstään.

Lue lisää

Mitä ihmeen pihviä jengillä muutenkaan tässä on koko ajan mun kanssa? Ymmärrän jos on lukenut vain pelkästään aloitukseni, joka oli kärjistävää ja provosoivaa tekstiä, mutta että koko ajan tässä joutuu jotenkin puolustautumaan on minulle jotenkin mysteeri.

ap kirjoitti:

Mitä ihmeen pihviä jengillä muutenkaan tässä on koko ajan mun kanssa? Ymmärrän jos on lukenut vain pelkästään aloitukseni, joka oli kärjistävää ja provosoivaa tekstiä, mutta että koko ajan tässä joutuu jotenkin puolustautumaan on minulle jotenkin mysteeri.

Lue lisää

Ei ole tarvis puolustella, jos ei näe että on sanonut jotain...hmm...väärää.
Itse ajattelin vain mainita, jos se loukkaa niin sille en voi mitään.

Jos nyt laittaisit tähän lyhyesti omat näkemyksesi niistä asioista joista olet tahtonut keskustella, ei ole niin suurta vaaraa väärinymmärryksille :)

deft kirjoitti:

Ei ole tarvis puolustella, jos ei näe että on sanonut jotain...hmm...väärää.
Itse ajattelin vain mainita, jos se loukkaa niin sille en voi mitään.

Jos nyt laittaisit tähän lyhyesti omat näkemyksesi niistä asioista joista olet tahtonut keskustella, ei ole niin suurta vaaraa väärinymmärryksille :)

Lue lisää

Lopeta tuo passiivisaggressiivinen ja alentuva kommentointi ja keskustele kuten kunnioittaisit "vastapuolen" keskustelijaa, niin se riittää mulle.

ap kirjoitti:

Lopeta tuo passiivisaggressiivinen ja alentuva kommentointi ja keskustele kuten kunnioittaisit "vastapuolen" keskustelijaa, niin se riittää mulle.

Hyvinhän se tuntuu onnistuvan, kun kerta tuolla ylempänä ollaan jo tovin keskusteltu.
Älä nyt hyvä mies ole ottamassa itseesi ihan jokaista "vastapuolen" kommenttia. Se ei tiedä hyvää pitkällä tähtäimellä.
Aika jännää että sä saat mun kommenteista väännettyä jotain alentuvaa. Ihan niin kuin mulla olisi varaa tai uskomusta ajatella itseäni toisten yläpuolelle.

deft kirjoitti:

Hyvinhän se tuntuu onnistuvan, kun kerta tuolla ylempänä ollaan jo tovin keskusteltu.
Älä nyt hyvä mies ole ottamassa itseesi ihan jokaista "vastapuolen" kommenttia. Se ei tiedä hyvää pitkällä tähtäimellä.
Aika jännää että sä saat mun kommenteista väännettyä jotain alentuvaa. Ihan niin kuin mulla olisi varaa tai uskomusta ajatella itseäni toisten yläpuolelle.

Lue lisää

No myönnetään että olen vähän herkistynyt tässä aiheessa, mutta ehkä se johtuu siitä että olen avannut itseäni tässä jo niin pitkälle, että tuntuu vähän haavoittuvaiselta.

Jos käyt koko keskustelun läpi, tai edes uusimmat kommentit siitä, niin ymmärrät että yritän liian vähän ja ymmärrän että näissä asioissa vika on kokonaan minun. Aloitukseni oli itselleni tyypillistä kärjistystä ja provosointia. Aion jatkossakin syyllistyä siihen :)

AP. Jos kiinnostaa niin kokeile mietiskelyä. Suljet vaan silmät ja hengittelet rauhassa syvään jossain hiljaisessa tilassa ja päästät irti kaikista ylimääräisistä ajatuksista. Keskitä ajatuksesi vaikka hiekkarantaan tai hermostoosi tai johonkin missä ne pysyvät paikallaan. Siitä voi saada vähän henkistä voimaa.

Näitä asioita olisi helpompi purkaa jonkun kanssa kahdenkesken, ei ihme jos täällä avautuminen tuntuu liian haavoittuvaiselta.. se saa helposti puolustus-tai hyökkäyskannalle. Mun mielestä näitä asioita ei tarvitse hävetä tai mitään, on vaan hienoa jos yrittää kehittyä ihan muutenkin ihmisenä, ilman mitään taka-ajatuksia.

Aihepiiri on kiinnostava, minustakin. Vaikka olen itse eksovertti, silti nuorena olin ujo ja luonteeni (ENFP, MBTI-testi) on tunneintrovertti, vaikka muuten olen hyvin tyyppieksovertti. "Suojaan" siis itseäni eksoverttiydestä huolimatta, ja vaikka kerron asioitani hyvin avoimesti monelle, en puhu syvimmistä tunteista kuin lähimmille ystäville. Olen siis joutunut miettimään samoja asioita elämäni aikana.

Äitinä ja kiireisen työn omaavana osallistumiseni täällä rajautuu yleensä ilta-aikaan (ellen ole lomalla tms.) tai joskus erikoistilanteissa johonkin satunnaiskäyntiin.