Eli onko teille tullut sellaisia jälkimorkkiksia kohdatessanne joitakin randomeja kaduilla, kahviloissa, elokuvissa, ostoksilla, kirjastossa jne., että tuohon tyyppiin olisi pitänyt mennä tutustumaan? Tai muuten vain joku tavallinen tallaaja/siihen liittyvä tilanne jäänyt lähtemättömästi mieleen? Jos on niin tapauksia kehiin...
Itselläni on ainakin jäänyt eräs joulun alla Kampissa ohi kulkenut neiti mieleeni, se tapaus vain palaa aika ajoittain alitajuntaan kummittelemaan, vaikken edes tiedä miksi. :D
Itselläni on ainakin jäänyt eräs joulun alla Kampissa ohi kulkenut neiti mieleeni, se tapaus vain palaa aika ajoittain alitajuntaan kummittelemaan, vaikken edes tiedä miksi. :D
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yks on jääny mieleen ja siitä on jo älyttömän pitkä aika. Olin alle parikymppinen ja paluulennolla serkun kanssa USA:sta Saksaan ja siitä takas Suomeen. Koneessa oli yksi likka, joka vaikutti tosi ahdistuneelta. En tiiä mahtoiko olla lentopelkoa vai mitä. Iso collegepaita päällä ja pyöritteli ihan liian isoa sormusta sormessaan. Vilkuili mua ja mä sitä. Joko oli saksalainen tai sitten jatkoi johkin muualle, mutta söötti kuitenkin. Siihen aikaan olin vielä sen verran epävarma englantini kanssa, että en sitten alkanut jutella. En nyt voi sanoa enää potevani morkkista siitä, mutta.
Niin, ja meidän välissä istui melkosen vanttera mieshenkilö.
No voihan vide. Vanttera mieshenkilö oli aivan ilmeisesti kidnapannut naisen orjaksi johkin maahan. Nainen yritti viestittää sinulle ongelmaansa, mut ei se sinua juur kiinnostanut... kiitti paljon.
No, jos sillä on joku tarkoitus miksi on jäänyt kummittelemaan mieleen =)
Voihan näillä tällaisilla kohtaamisilla olla ainakin se tarkoitus, että kun noin jäävät vaivaan, niin ehkä seuraavalla kerralla ei enää emmikään kontaktinotossa. Ja ehkä se seuraava kohdalle osuva onkin sitten se oikea.
Hieman erilainen tarina kuin nuo aiemmat, mutta tosi tämäkin.
Yksi ainoa ihminen on kerran jäänyt kummittelemaan mieleeni valtavasti. Näin erään erittäin kiinnostavan naisen ja ehdin vaihtaa hänen kanssaan pari sanaakin, mutta molempien kiireet ja työt pakottivat molemmat erkaantumaan toisaalle ja ihminen jäi pitkäksi aikaa mieleeni kummittelemaan.
Kunnes sattumalta kohdattiin uudestaan vuosien päästä. Ei se ollut rakkautta ensi silmäyksellä, vaan sillä toisella.. ;)
Nyt ollaan siis yhdessä, enkä voi kuvitellakaan että haluaisin elää ilman kyseistä ihmistä vierelläni. Eli kannattaa tarttua siihen intuitioon, jos joku kiinnostaa valtavasti. Sehän voi olla se elämäsi rakkaus..
Onneksi itse sain toisen mahdollisuuden, kun ei ensimmäisellä kertaa mennyt perille.
Eli teidän oli määräkin tavata :) ihastuttava stoori!
loppuvuodesta olin kaverini kanssa kauppakeskuksen ruokaravintolaan menossa. Ovelle tuli samaan aikaan lepakko sen blondattu kaveri samaa ruokalistaa lukemaan. Toisen kanssa vaihdettiin katseita ja harmitti kun en kehdannut enempää kuolata vaikka tulivatkin läheiseen pöytään istumaan.
Eli sinut lyhyttukkainen sporttibrune näkisin mielellään ilman kaveriasi uudemman kerran...
Te ette selvästikään olleet pari ja sulla oli muistaakseni tummansininen collegehuppari.
Öhh, tixi vai myrtsi?
Flamingo.
Minäkin näkisin mielusti sitä söpöä lyhyttukkaista brunea vielä monen monta kertaa siellä kaupassa ;) =) Olen vain niin ujo, että vaikea on jutella tai sitten tilanteet ovat sellaisia, ettei kauheasti voi edes yrittää jutella.
Kuolaan ihan tähän näppikselleni..Huoh.
Mm kävin n. vuosi sitten jonkun aikaa yhdessä urheiluryhmässä (ja myös jumppatunneilla) joissa kävi myös yks ihana tyttö. Sain kyllä tietää hänen nimensä ja juteltiinkin muutamia kertoja niitä näitä, mutta sitten tuli kesätauko ja syksyllä noilla tunneilla tapahtui kaikenlaisia muutoksia, jonka lopputuloksena molemmat lopetettiin tunneilla käyminen, tosin hieman eri aikaan. Itse en nimittäin edes päässyt tunneille käymään ollenkaan pariin ekaan kuukauteen syksyllä joten vaikka HÄN olisi niillä käynytkin mua etsimässä (joo säälittävää toiveajattelua tiedetään, mutta kuulin tuntien ohjaajalta myöhemmin että tää kyseinen ihminen oli kyllä käynyt syksyn ekoilla tunneilla) niin ei olis mua sieltä löytänytkään.
Ainakin musta ihan oikeasti tuntui että meillä oli kemiaa keskenämme( ja että hänkin oli naisista kiinnostunut) Ja vaikka ei tosiaan ees tunnettu käytännössä ollenkaan, hän aina välillä tunneilla tsemppas mua jos satuttiin pareiks ja olin suoriutunut hyvin ja kerran jopa melkein halas mua, tai siis sillai "urheiluhalas" ottamalla molemmista olkapäistä kiinni (onpa vaikeeta selittää :D) vaikka hän muuten oli melko ujon ja vähän sisäänpäin vetäytyvän oloinen, enkä todellakaan ainakaan nähnyt hänen muita kohtaan käyttäytyvän samalla tavalla :p
Noh oli miten oli, mutta vieläkin harmittaa etten ikinä saanu aikaseks tutustua häneen paremmin kun jotenkin ajattelin että mulla on siihen aikaa myöhemmin :(