Jos tulee oikein tiukka valinnanpaikka puolison taholta. Miten teillä?
Kumpi lähtee koira vai puoliso?
ulla utelias
961014
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 96
Vanhimmat
Pistin ukon pihalle ja jatkoin elämääni koirien kanssa . Eikä ole tarvinnut katua.
että eukko lähtee ennenkuin tuo pystykorva =)
Emäntä lähtee, koska uusia löytyy aina tilalle.
Koiran ottaminen pitäisi olla yhteinen ratkaisu (eikä koiraa tulisi ottaa jos toinen vastustaa), joten periaatteessa tuollaista tilannetta ei pitäisi eteen tulla. Jos taas omistaa koiran ennen kuin suhde alkaa, niin oletettavasti sitä valitsisi kumppanin joka koirista pitää, eikä koiria inhoava ihminen koirallisen kanssa seurustelua aloittaisi.. Jos taas suhteessa tulisi eteen tilanne ettei yhdessä otettua koiraa voisi pitää (työt, allergia jne), niin kyllähän nyt ihminen koiran edelle menee.
Riippuu ihan tilanteesta, mutta jos eukko kysyisi, että koira vai hän niin kyllä se eukko lähtisi koska koira on sellainen vastuu ettei siitä ihan noin vaan luovuta. Enkä tiedä oikeastaan eikös se olisi hyvä jos allerginen on, että koirien kanssa peuhaisi niin se allergiakin voisi mahdollisesti parantua. Se on tottumuskysymys. Koira on perheenjäsen eikä perheenjäseniä kyseenalaisteta jos sen tekee ei akka kuulu ainakaan mun perheeseen.
"Enkä tiedä oikeastaan eikös se olisi hyvä jos allerginen on, että koirien kanssa peuhaisi niin se allergiakin voisi mahdollisesti parantua. Se on tottumuskysymys."
-Aivan samaa mieltä. Moni arkailee koiria pikku nuhien takia, jopa turhaan. Omasta terveydestään moni ottaa aivan liikaa paineita. Minulla on koira-allergia, mutta viis siitä, koitan pysytellä koirien parissa halki elämäni ja siedättyä entisestäni.
Mies ei saisi hommata naista, jos haluaa siitä jossain vaiheessa luopua.
T: jo 3 kertaa petetyksi tullut 21 v sinkkunainen
Nyt ei ole puolisoa, mutta uusia ajatellessa eläimet ovat "etusijalla". Ei ole tähän huusholliin tulemista, jos noitten kanssa ei tule juttuun. Niin ja mulla kaikki nukkuu vielä sängyssä, eli shokki on varmasti melkoinen tottumattomalle :D Sängystä voisin kyllä joustaa..ja sohvasta jos on pakko. Jos tyköni joku soluttautuu siinä toivossa, että myöhemmin olisi varaa ajaa eläimet pihalle, syyttäisin ihmistä valehtelusta ja petoksesta, ja näyttäisin mistä ovi löytyy.
Uuden tutun allergia ei myöskään kelpaa syyksi laittaa elikoita pihalle. Uusi juttu voi kariutua milloin tahansa, joten eläimet ovat edelleen etusijalla. Eläimiä tulisi liian suuri ikävä muutenkin.
toisi, eikä suostuisi luopumaan, niin molemmat lähtisivät, rakki ja ämmä.
Ilman muuta se ukko lähtee ennemmin, ei tarvitse edes kahta kertaa miettiä. Ja täysin samaa mieltä mitä Joobax sanoi. Mulle on koirat sen vertaa rakkaita, et en minä niistä ala luopumaan epävarman suhteen takia, ja en kyllä varmankaan. Kun nämä koirat ole ottanut ja sitoutunut hoitamaan, niin ei niistä minkään ukon ketaleen takia aleta luopumaan ;)
Oma puoliso tiesi kun suhde aloitettiin n 10 vuotta sitten millainen eläinhörhö olen, ja ettei todellakaan olisi fiksua vaatia eläimistä luopumista. Varmaan olisi aika katkera toiselle jos luopuisikin eläimistään joten se suhde olisi siinä.
Onneksi mies rakastaa eläimiäni myös :)
Meiltä lähti koira-addikti nainen ja koirat. Minulle se oli enemmän kuin
lottovoitto tai uudesti syntyminen. Elämässä on taas laatua terveen
uuden täysipäisen kumppanin myötä. :-)
Suosittelen lähtemistä kaikille koira-addiktien uhreille sillä muuta vaihtoehtoa
ei ole. Tämän valinnan edut huomaa jälkikäteen kun saa elää jälleen normaalia
elämää vapaana riippuvuuksista.
aikaa etsiä uusia riippuvuuksia vai? Kuten riippuvuutta viinaan, lauluun ja naisiin =)
Mikäs sut on tänne puolipäisten (vai kääntyykö se osapäisten?) "koira-addiktien" palstalle pölläyttänyt?
Onneksi meitä löytyy monenlaisia, niin se parittuminen on mahdollista toimivilla yhdistelmillä ;)
"onnellinen loppu" taitaa olla väärällä palstalla...kyll sitä huomaa juu että olet juuri syntynyt (uudelleen)..kenties vasta eilen??!!
Onneksi nainen valitsi koirat sun tilalle kun "laatu" ei taida olla korviesi välissä.
Hyi, kun ilettää naiset jotka ottavat koiransa sänkyyn. Minusta se on jotenkin vaan niin pervoa. Jä söttöistä kaiken lisäksi. En alkaisi olla kyseisenlaisten naisten kaa.
Minulla ja puolisolla oli kummallakin oma koira jo ennen yhteen muuttamista. Jos en tulisi puolisoni koiran kanssa toimeen tai hän minun niin todennäköisesti oltaisiin yhtämieltä asumuserosta niin kauan kun koira elää. Ei sitä nyt sentään eroksi asti tarvisi vetää, mutten myöskään luopuisi koirastani tai vaatisi häntä luopumaan omastaan. :)
Ei ole koiraa.
jännä kun seuraa noita plussia ja miinuksia kommentteihin, niin nämä ovat saaneet plussaa jotka ovat sanoneet et ''eukko ennemmin pihalle kuin koira'' ja nämä kommentit missä sanotaan et ''ukko pihalle ennemmin kuin koira'' ni ovat saaneet miinusta.
Mitäs tästä voimme päätellä?? ;D
-miehet ei kestä sitä, että nainen valitsee ennemmin koiran kuin sen ukon kutaleen
-miehiä ''kunnioitetaan/kannustetaan/hurrataan'' jotka potkii muijan pihalle ennemmin kuin luopuu koirasta
Mutta joo. Olen tullutkin itse asiassa kerran tällaiseen pisteeseen, että aloittaessamme seurustelemaan ukko tiesi minun elukoista ja se oli hälle ok. Muutimme yhteen, ja nuorimmaiseni käytti vähän hammasta tämän ukon paitaan kun jätti ne pitkin kämppää lattioille lojumaan (varoitin häntä tätä tekemästä, mutta hän sanoi, et hänen kämppä myös joten voi elää miten haluaa - korvasin myös hänelle nämä tuhotut vaatteet).
Sitten ukolla meni hermot ja käski minun luopua elukoista tai muuten hän itse lähtee, koska hän alkoi vihaamaan näitä molempia (vaikkei toinen edes tehnyt mitään). Tuloksen saattaa arvata, ukko lähti. Tähän asiaan liittyy vielä niin paljon negatiivista mitkä sai minut päätymään siihen, että ukko lähtee eikä koirat.
Olen jälkeen päin miettiny, et jos oisin luopunu elukoista, olisin nyt ilman ukkoa ja elukoita. Ja olen siitä kiittänyt etten elukoista luopunu, ja oon päättäny etten vastaavuudessakaan sitä tee, jos joskus joku ukko sitä vaatii!
hyvä konsti, jos alkaa eukon naama kyllästyttää, eikä halua suoraan sanoa, niin noin saa eukon haluamaan eroa. Olipas viisas mies ja addiktoituneen kanssa ei kannata yrittääkään elää.
Eikä sinun kannata murehtia, sillä oli varmasti jo toinen valmiina.
Olispas taas munaton ja selkärangaton mies, jollei uskalla emännälle itse sanoa, että haluaa eron. Mistä teitä oikeen sikiää?
nyt kyllä alkoi kiinnostamaan että mistä päättelit että olen addiktoitunut?? :D
Jos se, että omistaa lemmikin, ja johon kiintyy eikä halua luopua siitä, koska tietää että tähän voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa paljon enemmän, kuin esimerkiksi miehiin (tai ylipäätään ihmisiin) ja jonka kanssa voi harrastaa ym on addiktio, niin sitten myönnän olevani addiktoitunut. Ennemmin niihin kuin miehiin tms ;)
Tosin, jos taas takerrutaan sana addiktio, niin en kyllä koe mitään riippuvuutta koiriani kohtaan. Ne ovat perheenjäseniä joista olen vastuussa ja harrastuskavereita (ei, ihmisten kanssa ei voi harrastaa jälkeä, hakua, tottista tai agia). Eikä koirat vie minulta kaikkea aikaa, on minulla ''oma elämäkin'' ilman koiria, joten silloinkaan sana 'addiktio' ei voi kuvastaa minua.
Mutta joo taas olen samaa mieltä Joobax:n kanssa :)
"(ei, ihmisten kanssa ei voi harrastaa jälkeä, hakua, tottista tai agia)."
Kyllä muuten voi. Sitä monet naiset harrastavat suhteessa mieheensä: Morkataan siivousjälkeä, hae se ja toi. Tee vielä tämä ja tuo homma ennenkuin istut soffalle, äläkä sotke niitä leivänmuruilla joka paikkaa. Agista en ole varma mutta eikös se ole sitä että nainen osoittaa sormella minne kuuluu mennä? Ja miestähän viedään kuin agiliti-koiraa. ;D
:'DDD nii no joo hyvä pointti :'DD
Puolet avioituneista miehistä ottaa eron ja osa taas komentaa naista. Suuri osa ei naista huusholliinsa koskaan otakaan, nykyään kun ei saa kouluttaakaan kunnolla.
Kuten olemme kaikki huomanneet, ennen kodinkoneet kestivät miehen iän. Toisin on nyt ja kaikki hajoaa parissa vuodessa. Vaimokin, joka ennen oli yksi luotettavimmista kodinkoneista lähtee kierrätykseen muutaman vuoden välein.
Periaatteessahan on niin että hyvän vaimon lisäksi ei muita kodinkoneita tarvitakaan. "Valmistetaankohan" niitä enää lainkaan? ;D
Kyllä se on meillä niin että ukko lähtee ja koira jää jos sellainen paikka tulee!
ihminen pärjää yksin, koira ei. mies jäi, koirat pysyvät ikuisesti.
No, kyllä se on koira joka lähtisi, mutta tilanne on absurdi, koska meille ei koiraa tulla koskaan hankkimaan. :)
Olemme puolisoni kanssa tästä asiasta 100 %:sti yhtä mieltä. Naapurin koirat riittävät meille mainiosti. Haukuntaa ja hännänheilutusta riittää, samoin kakkia ja pissinkeltaista hangella. ;)
Sitäpaitsi yksin tai toisen ihmisen kanssa on paljon mukavampi lenkkeillä. Ei tarvitse kulkea muovipussi kourassa.
Muija lähtee sillä aina löytyy näin rikkaalle miehelle uusi jok aei valita koirastani.
no mut onko ne naiset silloin sun ittes vai rahan perään?? Vai liekkö väliä jos kerta aina löytyy uus ''raha-ahne''..?
on muuten moni rikas mies muuttunut entiseksi rikkaaksi mieheksi... ;D
Ei kotiapulaiselle paljoa tarvitse maksaa.
vie puolet omaisuudestasi mennessään.
keksitty, jos avioon erehtyy.
En erehdy, ei ole varaa.
Avioehto on kuin pala vessapaperia, jos avioliitto on kestänyt 5 vuotta tai kauemmin. :P
asiahan on niin että koirat on mukavia elukoita,niitä vastaan tuskin kellään olisi mitään,jos ne pidettäisiin ihan niinkun asiaa ajamassa eli lemmikkeinä. jos taas ne ovat jollekkin ihmisenkorvike,ja tälläisilla palstoilla jo ennakkoon mietitään "mun mustin turkkia jos joku hipaseekin,saa maistaa mun nyrkkiä"-juttuja niin hohhoijakkaa. aika lapsellista. minulle eläin on eläin.ukot ei ole koskaan kokeneet uhkaksi mun koiria vaikka niistä on ollut paljon iloa ja turvaa mulle. että täytynee olla aika heikot itseluottamukset teillä kun otatte koiran partneriksi,se raukka kunei saa/ osaa muutakaan valita..
Ei men asuta amerikassa jossa vaimo vie muka puolet.Se ei vie yhtään enempää kuin tullessaan taloon jos ei lapsia ole ollut ja minä maksanut kaiken elämisen ja sen reisust ja muut.Yritti ei saanu penniäkään mukaansa vaikka 7 vuotta kimpassa.
vaimoke penikoimaan, niin oma raha on harvinaisempi kuin lännestä nouseva aurinko!
Kyllähän puoliso, siis minä tästä lähtisin, jos tuo rakas mieheni toisi koiran tähän huusholliin. :P
Ps. se tulisi miehelle kyllä aika kalliiksi...
hihi. Hauska kommentti
En ikimaailmassa luopuisi koiristani, tapuhtuisi mitä tahansa.
Ja minulla on kyllä muutakin elämää :) Koirat ovat perheenjäseniä, eivät yhtään sen vähempää. Jos uusi partnerini vähääkään katsoisi koiriani "väärällä silmällä", niin se juttu loppuisi heti. Koirani myös näyttävät, jos eivät jostakusta pidä, fiksuja koiria. Niille ei valehdella.
Miehelle kerran jo olen sanonutkin et koira ei lähde mut herra on hyvä ja lähtee itse vaan jos siltä tuntuu. Kävi tilanne muuton jälkeen nuoren koiran kanssa hankalaksi ja vaati vähän enemmän aikaa, rahaa ja työtä, niin että äijällä ei meinannut hermo kestää. Mies ei lähteny, tilanne ohi ja koiran käytösongelmat korjattu. Joskus kannattaa yrittää vaikka tuntuu ettei jaksaiskaan. :P Ihminen kyllä selviää erosta alle vuodessa, mutta koira ei hylätyksi tulemisesta välttämättä koskaan.
ja paljon yksinäisiä naisia, no, onhan niillä ne koirat ))
että mitä enemmän tunnen miehiä, sitä enemmän pidän koirastani.
ennemmin yksin koiran kanssa olen kuin vielä ukko siihen hyysättäväks, kun ei noita tunnu olevan kuin laiskoja, juoppoja ja työlle allergisia siivellä eläjiä. Jos haluan lisää hyysättävää, ni otan toisen koiran tai miksei samaten 2, sillonki tulee eläminen vielä halvemmaks kuin jos siihe ukon ottais vielä elätettäväks ;)
-terv. renttumagneetti
hahahaha veit sanat suustani :'DD
Musta taitaa tulla tällane hullu koira-muori, joka erakoituu ''tappajakoirien'' kaa keskelle mettää pieneen tönöön ja huutelen sielt ku mikäki sekopää ku joku erehtyy kävelee liian lähelle mun tönöö *reps*
ei va, kai noita o iha nk kunnollisiaki miehen kuvatuksia, minä vaan en o niihi törmänny. Taitaa olla tuo renttumagneetti aika yleisin magneeteista :D
sellaisia miehiäkin, perinteisestihän naiset ovat eläneet miehen siivellä ja yhteiskunnan tuella nykyäänkin.
Juu, tää yhteiskunta on siitä outo, että nainen saa loisia miehen kustannuksella, elää siivellä ja olla allerginen työlle ja sitä jopa pidetään hienona, että mies elättää yksin perheensä (Amerikan malli).
Toisinpäin se ei käy. Ei vaikka mies viihtyisi koti-isänä ja nainen viihtyisi työssään.
eihän mulla muuten ole mitään sitä vastaan, et jos mies on kotona ja tekee siellä oikeasti jotain. Mutta kaikki ovat olleet näitä sohvaperunoita, tietokoneriippuvaisia, kokopäiväjuoppoja.
Itse en viihdy kotona, enkä liioinkaan halua olla toisen elätettävänä. Pakko olla tekemistä, jos ei ole työtä, niin sitten jossain koulutuksessa. Ja sitten nämä ''miehet'', joita tunnun vetävän puoleen, ovat kotona lusimassa eivätkä vaivaudu edes elukoita hoitamaan saatika tekemään kotihommia (siivota, tiskata, ym). Kun kotiin pääsen, ni ukko joko lymyää sohvalla/tietokoneen ääressä mihin jätin tai kaupungilla kavereiden kaa dokaamas, ja kämppä sikisokin ja elukat hoitamatta. Ei se ole mukava töitten/koulutuksen jälkee tulla kotiin ja alkaa vielä siivoamaan ukon jälkiä. Joten silloin olen mielluimmin ilman ukkoa.
-terv. renttumagneetti
mulla oli semmoinen juttu taas jokunen vuosi sitten että oltiin muuttamassa yhteen silloisen poikaystävän kanssa ja hänen suuri elämänkutsumus oli jääkiekon pelaaminen. Hän rupesi vaatimaan että ennen yhteenmuuttamista luopuisin koirasta mikä mulla oli....Mä vastasin että voin luopua koirastani yhdellä ehdolla: Että hänkin lopettaa tuon perhanan rampaamiseen jäähallilla...
Itserakas jätkä ei siihen suostunut sen arvasin jo etukäteen mutta se oli vähän itsekkyystestiä ja miksei älykkyystestiäkin hänelle:)
Tietenkin koira. Rakastan puolisoani, lasteni isää.
mutta siitä ei ollut kysymys vaan kumpi lähtee ensin jos valintatilanne tulee.
Tietenkin koira lähtee. Typerä kysymys.
"Tokihan rakastat" ei ymmärtänyt, mitä avauksen otsikossa kysytään. Hän taitaa olla jo liian adiktoitunut. :D
kun mies tulee viiden aikaan aamulla baarista, hakkaa sinut muusiksi ja lähtee iltapäivällä uudelle kierrokselle? Niinkö?
Ai, sinulla on kokemuksia vain tuonlaisista miehistä?
Kääk, mille sairaalle palstalle eksyin. Tästä lähin pysyn vielä kauempana koira-adikteista, jos he vetävät tuollaisia miehiä puoleensa. :P
Koiran hankinta selkeästi penentää älykkyysosamäärää ja samalla alkaa vain kriminaalit, rentut miehet kiinnostaa. Hyi, teitä koiraihmisiä. Ostakaa aivot. :D
Hyvä että kuitenkin kysyi!
Heips kikkelitonttu. Olet tämän keskustelun fiksuimpia kirjoittajia, parin muun ohella. :)
Yleensä koiran hankkiminen on seurausta kuvatunkaltaisiin äijiin sekaantumisesta. Koiran hankkiminen aiheuttaa äijän poispotkimisen. Näin ollen voidaan päätellä että koiranomistaminen, päinvastoin kuin jotkut kuvittelevat, kasvattaakin äo:ta.
Ja sen kotirentun saaminen ei ole kenelläkään kaukana. Ei tarvi kuin äijä saa fudut duunista ja se on pian siinä.
Väärin, koiran hankkiminen kasvattaa koiran omistajan ja koiran yhteistä äo:tä. :)
Fiksu nainen, ottaa fiksun miehen, joka ei saa potkuja, vaan kehittää ja kouluttaa itseään koko ajan. Koira-adiktit puolestaan etsivät potenttiaalisia kotirenttuja, jotta voisivat itse näyttää puolisoaan fiksummilta.
että johtuu niistä lukuisista bakteereista ja loisista, mitä saavat koiraa pussaillessaan.
Osoittaako todellakin mielestäsi fiksuutta kirjoittaa joka viestiin "En tiedä", "En osaa auttaa", "en osaa sanoa", "olen sanaton" jne jne loputtomiin? Kaivaa historian aamuhämäristä viestiketjuja kymmenittäin päivässä joihin kirjoittaa noita tyhjänpäiväisyyksiään?
JOS todella olet sitä mieltä että toimintansa palstalla on fiksuinta mitä palsta sisältää niin sulla on todella tonttumainen käsitys fiksuudesta.
Ohhoh, et ymmärrä satiiria, vaikka oli hymiökin perässä. Tuossa vietiin adikteja taas ihan kuus-nolla. :P
Mielenkiintoista ainoastaan kaksi kirjoitajaa asettaa puolisonsa etusijalle. Jos puolisoni tulisi esim. allergiseksi koiralle, niin tottakai koira lähtisi. Eihän tuota tarvitsisi edes miettiä. Toki muitakin syitä koirasta luopumiseen voi olla, kysymyshän oli hypoteettinen.
Olisi aika vaikeaa selittää lapsille, että sorry nyt vaan, mutta iskän piti muuttaa pois, kun äiti ei halunnut luopua koirasta.
Tämän ketjun perusteella suurin osa koiraihmisistä on mielenvikaisia, mutta todellisuudessa näitä umpihulluja adikteja on kuitenkin kai hyvin pieni prosentti kaikista koiranomistajista? Ainakin haluan uskoa niin.
En ymmärrä tätä kaikkea
Ai sillä perusteella mielenvikaisia ja addikteja, että valitsevat mieluummin koiran, jonka ovat vastuulleen ottaneet?
Hah!
Tiedätkö mitä? Me olemme olemassa ihan omina itsenämme, emme miehemme kautta.
Voi kiesus sentään, osaatko edes ajatella muuta kuin, että olet ikuisesti vain ja ainoastaan sen yhden miehen kanssa. Tapahtui mitä tapahtui.
Onneksi on niitäkin, jotka ottavat koiran oikeista syistä, eivät statuksen vuoksi.
Niin kysymys lienee hypoteettinen.
Koira voi olla yhteistuumin otettu, mutta tilanteetkin voivat muuttua. Olen myös ottanut vastuulleni toisen ihmisen ja koiran vuoksi en suhdettani häneen päättäisi.
Mistä päättelet, että elän mieheni kautta? Elätkö sinä koirasi kautta?
Mitä on koiran pitäminen oikeista syistä? Sitäkö, että laitat lasten isän kiertoon, mieluummin kuin luovut tiukan paikan tullen koirasta? Todella sairasta ja itsekästä.
Itse vastasin ajatellen sitä, että jos mies laittaa valitsemaan koiran tai itsensä välillä, koska itse ei olisi koira-/eläinihminen, niin tietenkin sen koiran valitsen.
ja siis, itselläni ei ole lapsia, en ole edes varma haluanko. Eli jos joku suhde joskus alkaa, ni se alkaa täysin puhtaalta pohjalta. Ja tarkkaan harkittu sellainen. Mulla tainnu olla samallainen ''ongelma'' noiden miesten kanssa, kuin mitä ''renttumagneetti''lla. Joten ei tule mitään ongelmaa tuon että pitäisi jollekki penikoille selittää jtn.
Ja jos tulee allergiseks, ni onhan niitä allergialääkkeitä. Onhan itsellänikin astma (voi tätä ihanaa kevään aikaa ja karvanlähdön jne) ja pystyn olemaan koirieni kanssa lääkkeen avulla.
ja samaa mitä urjk6 sanoi: ''Me olemme olemassa ihan omina itsenämme, emme miehemme kautta.'' Eli jos ukolle ei kelpaa, että minulla on lemmikkejä, ni si ei kyllä ukkokaan kelpaa minulle. En ala muuttamaan itseäni jonkun toisen vuoksi.
Jos olet renttumagneetti, niin ei todellakaan kannata hankkia lapsia. Pysyttele vain koirissa. :D
Tehän elätte kai sitten koirienne kautta, kun sanotte joidenkin elävän miehiensä kautta? Minä elän omana itsenäni, mutta olen ollut taitava ja ehkä onnekaskin myös ihmissuhteissani.
Nyt ymmärrän, miksi tämä keskustelu on niin absurdia, koska tänne kirjoittaneet koiraihmiset ovat niin kaukana normaaleista ihmisistä.
Tunnistatko itse ihmiset heti, millaisia ovat?? Jopa sen parin tapaamisen jälkeen, tai vähän aikaa olon jälkeen?? Luuletko, että tarkoituksella renttuja itselleni valitsen?? Ihan vain olen tullut joka kerta kusetettavaksi. Eka ollaan niin ''herrasmiestä'', kohdellaan kuin ''prinsessaa'' ja puhutaan kuu taivaalta. Sitten muutetaan yhteen ja ''herrasmies'' paljastuukin ''rentuksi''. Ja ei, en ole muuttamassa ensimmäisen tapaamisen jälkeen yhteen jos alatte ''mussuttamaan'', että eikö pitäisi tutustua paremmin ennen kuin yhteen muuttaa. Mutta oman kokemuksen kautta, vaikka kuinka kauan seurustelee ennen yhteen muuttoa, niin ei sitä miestä opi tuntemaan kokonaan. Kun asutaan yhdessä, silloinhan sen näkee melkein 24/7 ja se todellinen luonne paljastuu. Mutta joo tulipa taas turhaa tekstiä.
Ja en elä koirien kautta, eihän koira pääse määräämään miten elän elämääni, tai ketä saan tapailla ja ketä en. Koiralle on yks v*tun hailee millainen olen.
Otan osaa, jos et ole koskaan saanut elää normaalissa parisuhteessa.
En ymmärrä mitä tarkoitat!
Niin surullisia ihmiskohtaloita, nyyh. Onneksi he saavat lohtua edes koirastaan.
Kiitos vastauksesta! Nyt ymmärrän.
Ajattele nyt, tuo dobberinsessakin on elänyt vain suhteissa, joissa häntä on määräilty "miten elää elämänsä ja ketä saa tapailla ja ketä ei"!
Miten nämä jotkut koira-adiktit eivät pysty löytämään normaaleja, ihania elämänkumppaneita? Ovatkohan he itsekään ihan täyspäisiä? No, onneksi heillä on koira korvaamassa ihmissuhdetta.
Jotkut vain tuntevat vetoa vääriin tyyppeihin. Ei se koira-omistajuus siihen vaikuta! Minulla on ollut eläimiä koko elämäni, ja näin tulee toivottavasti jatkossakin olemaan. Tällä hetkellä kolme kissaa ja yksi koira. Minulla on ihana mies, vietämme tänä vuonna 10 vuotta yhdessä ja kaksi niistä naimisissa. Mieheni tietää että olen eläinrakas, se on hänen sanojensa mukaan "yksi osa minusta jota hän rakastaa". Hän ei ikinä panisi minua valitsemaan itsensä ja eläinteni välillä koska tietää miten paljon eläimeni minulle merkitsevät. Jos hän allergian saisi niin en potkisi kumpaakaan pihalle, jollain tavoin saisimme sen toimimaan.
Älä tuomitse ihmisiä koska heillä on ollut vain negatiivisia ihmissuhteita, kuka sinä olet vaatimaan täydellisyyttä jokaiselta?
Jokainen ansaitsee olla onnellinen, mikä määrittää sen onnellisuuden on henkilökohtaista.
Niin, kyllä se oli rumasti kirjoitettu, mutta rumasti oli myös suurin osa koira-adikteista tähän ketjuun kirjoittanut puolisostaan. Mielestäni he ansaitsivat sen aivan yhtäläisesti ja tasapuolisesti. :)
Sinulla kun on noita kissoja, niin et voi olla huono ihminen. ;)
Puhtaasti koira-adiktit, jotka mieluummin laittavat kumppaninsa kävelemään kuin luopuvat koirasta, ovat täysin vinksahtaneita (tai ihmissuhteissaan todella toistuvasti pettyneitä lapsuudestaan lähtien).
Otin kysymyksen hypoteettisena, enkä edes ajattele, mikä aiheuttaisi sen tilanteen, jossa joutuisin valitsemaan miehen ja koiran välillä. Vastauksen voin antaa empimättä. Koira lähtisi.
Kuinka minä olen vaatinut täydellisyyttä jokaiselta? Kertomalla oman mielipiteenikö? Asiat riitelee ei ihmiset. Toivon, että fanaattisinkin koiransa etusijalle laittava miettisi, miksi hänestä tuli sellainen kuin tuli. Tuolloin voisi tapahtua jotain, joka muuttaisi hänen loppuelämänsä onnellisemmaksi.
Eikö mielestäsi ole kohtuutonta pitää ihmistä jotenkin viallisena jos se on elämässään kohdannut enimmäkseen huonoja ihmisiä ja siksi mielummin valitsee koiran, joka rakastaa ehdoitta eikä vihaa tai tuomitse. Koira on upea elämänkumppani, siksi minullekin toinenkin tulossa :)
Kyllä, oivalsit asian ytimen. Ihmisessä on jotain vialla, jos valitsee elämänkumppanikseen koiran. Tähän diagnoosiin ei tarvita edes psykiatria. :)
tahansa miehen olisi vaikea käyttäytyä hyvin sinun kanssasi. Pnneksi ovat älynneet lähteä.
Mitä uskoa?
Monennellako kuukaudella olet? Oletko varma, ettei tule keskenmenoa?
Säälin sinua... Mutta niin se kai vain on että joidenkin on saatava kritisoida muita jotta tuntisivat itsensä hyväksi. Empatia on sinulle tyhjä sana, ja siitä olet köyhempi.
Voimia kaikille teille joille koira on tuki ja turva, älkää tuosta välittäkö tuosta ymmärtämättömästä jääprinsessasta.
Heh, niin, miten tuohon vastataan :) Astutus tapahtuu toivottavasti tänään tai huomenna, sitten pidetään peukkuja kunnes ultralla pystyy varmistamaan tiineyden. Tiineysaika on n. 63 vuorokautta ja siitä 8viikkoa luovutukseen.
Heh, huutelet empatian perään keskustelussa, jossa empatiaa löytyy adikteilta vain koirille. *Reps*
kysymys kuului: "Jos tulee oikein tiukka valinnanpaikka puolison taholta".
Ei siitä että onko allergia tai lapsia, vaan nimenomaan teidän kahdenvälisestä suhteesta. Kauanko luulet kestävän, ennenkuin tulee seuraava vaatimus? Kerran annat periksi niin saat aina antaa... ja kuinka kauan riittää mitä kiristettävää? Entä sen jälkeen?
Kiristykseen ei parane kuule alistua.
Minä lähdin koiran kanssa enkä ole katunut yhtään enkä haikaillut narsisti exakan perään joka meinasi lopetuttaa 7kk ikäisen koiranpennun kun hetken mielijohteesta halusi koiran. Nyt on uusi elämä uuden emännän kanssa ja koiriakin enemmän joten kaikki menee hyvin.=)
Kiitos ihmisille, jotka myös ymmärtävät asian, ettei kaikkien kohdalla onni aina potkaise miesten kohdalla. Olen melko ymmälläni joidenkin kommenteista, esim se että olisin jotenkin päästäni vialla, ja että minun kanssani olisi vaikea elää :o
Se on helppo tuomita ihminen sairaaksi tms kun kertoo omia kokemuksia elämästä, ilman sen enempää tuntematta ihmistä.
''ihmisihminen
Otan osaa, jos et ole koskaan saanut elää normaalissa parisuhteessa.''
Ja olen ollut normaalissa suhteessa, 6 vuotta olimme kihloissa. Mutta sitten tapahtui asia, mikä muutti asian ja sitten olikin jo hautajaiset. En ole tämän henkilön jälkeen ''löytänyt'' (en ole siis etsinyt, ajattelen, et jos joku löytyy ni se tulee etsimättä) samanlaista henkilöä. Nuo rentut olivat, mitkä tapahtui ennen tuota em asiaa. En olisi halunnut mainita tuota asiaa, ymmärrettävistä syistä. Joten uskoisin, että ihmisihminen ja muut, jotka minua sairaana koira-addiktoituna pitää, ymmärtää nyt edes hitusen, miksi ajattelen asioita miten ajattelen. Tämän avautumisen myötä toivon nyt, että ei tule enään näitä ''olet sairas ihminen'' ''miehet olleet fiksuja kun ovat sinut jättäneet'' ''kuka kanssasi voisi edes elää''. Jos olisin tiennyt, että oman mielipiteeni asiasta kerominen olisi johtanut tuollaisiin kommentteihin, olisin ne jättänyt kirjoittamatta. Mielipiteitähän tässä kuitenkin kysyttiin.. Miksi alkaa tuomitsemaan ihmisiä tämän mielipiteitten pojalta, varsinkaan kun ei tunne ihmistä. Ei kaikilla ole ollut täydellistä elämää, niinkuin joillakin nähtävästi on ollut.
Ole hyvä. Kiva että sait meistä apua
"nuorimmaiseni käytti vähän hammasta tämän ukon paitaan " vai oletko lisääntynyt rakin kanssa?
no nuorin koira, pitääkö jokaista pilkkua viilata minkä löytää?? taidat haluta vain lisätä mielipahaa, taidat olla sadisti?
Todella FIKSUA vedota siihen, että joku mies on lasten isä.
voi voi sentään, siinäpä hieno malli tenaville, miten eläimiä kohdella ja äiskä näyttää miten miehiä valitaan.