Itselläni on piikkikammo. Verikokeita otettaessa tekee pahaa ja muutun kalmankalpeaksi, tosin välillä menee hieman paremmin. Kerran pyörryin kun rokotuspiikin kanssa väännettiin turhan pitkään. Röntgenhoitajan työ kuitenkin kiinnostaisi ja motivaatiota olisi. Tuo on ainoa asia mikä hiertää ajatuksissa todella pahasti. Onko mitään mahdollisuuksia? Tarviiko työssä piikittää (ikinä)? Kuuluuko opintoihin? Vai voisiko tästä jotenkin päästä yli ja "tottua" siihen piikittämiseen?
Piikkikammoinen röntgenhoitajaksi?
Henna867
4268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen sh ja minua myös rupeaa heikottamaan helposti, kun minulta otetaan verikoetta jne. Opintojen alussa minua jännitti harjoitella pistämistä yms, mutta minua ei yhtään heikota ottaa toiselta verikoketta, pistää kanyyliä, pistää injektioita. On ihan eri asia siis tehdä toiselle kuin olla itse kohteena. Uskon, että pystyt siihen myös :)
Edellinen kirjoitus on aivan kuin itse olisin sen kirjoittanut. Kyllä meissä hoitajissakin on piikkikammoisia aivan kuten muussakin väestössä. Tsemppiä vaan ap:lle, pärjäät kyllä!
Hmm... entäpä jos kokeilisi hankkiutua eroon piikkikammosta. Ostaa apteekista neulan ja siihen ruiskun, leikittelee sillä, katselee eri puolilta... Aikansa kun sitä tutkii niin ei se mikään pelottava kapistus ole.
Kyllä röntenhoitajan työssä joutuu joskus laittamaan tipan.
Ala käymään akupunktiossa. Siellä piikkikammo helpottaa. Jos opiskelisit alaa, niin pääset myös pistämään muita.