Vaihdoin muutama kuukausi sitten työpaikkaa, kun kuvittelin pääseväni urallani eteenpäin. Parempi palkka, vastuullisemmat ja kiinnostavammat hommat, jne. Tiedättehän?
Toisin kävi. Mitään ei tarvitse tehdä, istua vaan ja surffata netissä. Samaan aikaan kollegani valittavat työnpaljoutta. Apuani olen tarjonnut, pyytänyt useastikin että ottaisivat mukaan omiin hommiinsa, tai antaisivat jotain minulle tehtäväksi. Esimiehellenikin olen asiasta sanonut, kenelläkään ei vaan tunnu kiinnostavan perehdyttää minua työtehtäviin.
Koulutukseltani olen insinööri, ja useamman vuoden työkokemus on takana.
Tätäkö on tämä it-alan kuuluisa kiire?
Onneksi koeaikaa on vielä jäljellä, taidan häipyä täältä...
Toisin kävi. Mitään ei tarvitse tehdä, istua vaan ja surffata netissä. Samaan aikaan kollegani valittavat työnpaljoutta. Apuani olen tarjonnut, pyytänyt useastikin että ottaisivat mukaan omiin hommiinsa, tai antaisivat jotain minulle tehtäväksi. Esimiehellenikin olen asiasta sanonut, kenelläkään ei vaan tunnu kiinnostavan perehdyttää minua työtehtäviin.
Koulutukseltani olen insinööri, ja useamman vuoden työkokemus on takana.
Tätäkö on tämä it-alan kuuluisa kiire?
Onneksi koeaikaa on vielä jäljellä, taidan häipyä täältä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos ei ole työpaikalla suunnitelmia uuden ihmisen perehdytämiseen töihin tai jos lyödään mappi tai url eteen, että lue sitä aluksi 2kk.
Tuota kannattaa aina kysyäkkin haastattelussa. Jos suunitelmia on niin kyllä ne tulee kuin apteekin hyllyltä.
Vaan ainahan tuohon saa varautua uudessa työpaikassa, että tylsää saattaa aluksi olla useammankin kk. Noh palkka juoksee, mutta raskasta kieltämättä on olla tekemättä mitään.
Noh, kaunis päivä tänään. Nauti lounaalla pitkä olut niin iltapäivä menee rattoisammin.
Taitaa olla aika tavanomainen kuvio. Tuntuu joskus siltä, että firmojen rekrytoinnin syy on se, että halutaan napata hyviä tyyppejä tulevaisuudessa mahdollisesti odottavan projektin varalle.
Joissain firmoissa tilanne on sellainen, että muutama guruksi mainittu tyyppi on ominut kaikki vaativimmat tehtävät. Muille jää vain rippeitä. Työn puutteessa kärvisteleviä haukutaan palavereissa ikuisiksi harjoittelijoiksi. No, eipä oikein pysty taitojaan kehittämään, kun gurut eivät juuri tekemisistään pukahda, saati että dokumentoisivat rakentamiaan järjestelmiä.
Nimenomaan. Lupaillaan kyllä; "tähän projketiin tarvitaan sinuakin". No hirveen kiva, että tarvitaan, mutta _milloin_? Ja miksi en pääse mukaan heti, vaan vasta joskus? Helpompihan asioita olisi hoitaa, jos pääsisi alusta asti mukaan.
On parempi istua maksullisella ajalla töissä tekemättä mitään kuin maksuttomalla ajalla kotona tekemättä mitään.
Jos projektit on isoja niin vie oman aikansa ennen kuin ne imaisevat mukaansa. Kuukausien odottelu alussa on ihan normaalia. Tulevaisuutesi näet tietysti kolleegoista, ainakin kiireen osalta, mutta jotenkin tuntuu, ettet tajua mitä siellä töissä ympärilläsi tapahtuu.
Kiire ei sitten tarkoita ollenkaan samaa kuin vastuullisuus.
Älä usko yhteenkään rekrytoijan lupaukseen, josta ei ole mustaa valkoisella.
Tulee muuten mieleen yx akka, joka uransa alussa valitteli töiden puutetta. 8 vuotta myöhemmin se tosissaan uhkasi erota liiallisten töiden takia. Sekään ei oikein tajunnut miten homma hoidetaan.
Yhdessä hommassa aikoinaan meni töihin aikaa pari viikkoa kuunvaihteen ympärillä ja pari viikkoa sai pyöritellä peukaloa ja olla tekevinään jotakin. Tyhmillä kolleegoilla meni samaan hommaan koko kuukausi, kun ne ei tajunneet mikä tuottaa ja mikä ei. Ja minulla ei ollut mitään intoa tehdä myös jonkun tyhmän kolleegani töitä, koska siitä ei olisi maksettu penniäkään lisää. Haukkumiset ja kateus kyllä olisivat tuplaantuneet :-)