Hei!
Koirani on alkanut murista (Kun olen kotona.) ja haukkua (Kun en ole kotona.) rappukäytävän ääniä.
Kyseinen käyttäytyminen on aika tuorehko.
Tämä käyttäytyminen alkoi vähän sen jälkeen, kun kanini kuoli, joten luulen että asialla on jotain yhteyttä.
Koirani on puoliksi saksanpaimenkoira ja toista puolta ei tiedossa (Mahd. Belgianpaimenkoira.), joten vahtikoiraa löytyy. Tosin koira täyttää kohta 2 vuotta, eikä tätä käytöstä aikaisemmin ole ollut.
Eroahdistushaukuntaa on ollut 2 "jakso"kertaa, mutta aina saatu eri keinoin lopettamaan (Lisää aktiviteetteja kotona, radio, vaate yms.).
Mutta tämä rappukäytävähaukunta on minulle täysin uutta, enkä tiedä miten tämän käytöksen saisi loppumaan.
Joten jos jollain on kokemuksia ja ovat saaneet koiran lopettamaan kyseisen käyttäytymisen, niin mielelläni kuulisin niitä.
Koira haukkuu ja murisee rappukäytävän ääniä. Mikä neuvoksi?
22
8026
Vastaukset
- canis.familiaris
Rajaa tilana eteinen pois...koira n.1-1.5v?
- Huokoirom
Koirani täyttää 2 viikon päästä kaksi vuotta.
Otetaanko tällä eteisen rajaamisella ns. ovi ja sen ulkopuolinen elämä haltuun?
(Minua kiinnostaa aina tietää, miten tekniikka vaikuttaa.)
Vaikuttaako se että koirani voi lähtä haukkumaan mistä huoneesta tahansa?
Ja miten tuo kun koirani tulee heti viereen kun ääntä kuuluu rappukäytävästä?
Kannattaako siihen puuttua jotenkin? - canis.familiaris
Yksikertaisesti rajaamisella koira pois eteisestä, estetään äänien kantautuminen sisään...jos koira on tai päästetään välioven viereen, niin aikaa ei ole kuin regoida kytätä jne jne...Eri koira rajaamalla mitään opi, mutta sillä saadaan tilanne hallintaan ja pois koulutus tehdään sisällä ollessa, jos tuota sillloin tapahtuu. Kieltojen ja palkitsemisen kautta. Minulle tuo olisi pelkkä kieltämisen paikka...Kuuluu peruskiellon piiriin. (Keskeytys)
Voi olla että tuon on laukaissut, jokin hetkellinen /poikkeava ääni jossain vaiheessa.
Huolehdi myös riittävästä liikunnasta ja vrk rytmeistä....pääpointtina kai hyvin hyvin moneen on koiransa seuraaminen ja puuttuminen muuttuvaan tai alkavaan tai ei toivottun käytökseen. (asetetut käytöksen rajat) - jgdkgkölök
mun koiralla alkanut sama juttu, tosin murisee ja haukkuu rappukäytävän äänille mun läsnä ollessakin ja ikää vajaa 8kk... paimenkoira rotua ja ei pitäisi olla kovin vahtiviettinen ainakaan rotumääritelmän mukaan vaan minunpa näyttäisi olevan.. uros kyseessä, en tiedä vaikuttaako asiaan
Koira 8 kk eli nuori uros. Sukupuoli ei ole mikään selite. Lähtisin mielummin tutkimaan rotua. Sillä ei ole mitään väliä mitä rotumääritelmä sanoo luonteesta, kun rotu on lopulta kokonaisuus joidenkin raamien sisällä. Tämä kokonaisuus sitten rakentuu erilaisista rodun edustajista, joista jokainen on yksilö. Yhteistä kaikille näille, jotta voidaan rodusta puhua, on jotakuinkin sama ulkonäkö, sama käyttötarkoitus tai pikemminkin ominaisuudet käyttötarkoitukseensa, sama valmistusmaa jne. Eli rotumääritelmä on enemmän suuntaa antava, ainakin luonteen puolesta, mikä on todellakin hyvin harmillista... :S
Paimenkoira merkkaa yleensä vilkkautta, toimintaa, kontaktia jne. Nuorella koiralla nämä ominaisuudet, mutta myös ne huonommat ominaisuudet korostuvat. Jotain pomon vikaakin saattaa esiin tupsahtaa. Kun yleisellä tasolla puhutaan.
Itse lähtisin tilannetta purkamaan niin, että opetat koiralle perusteellisesti käskyn "hiljaa". Kun se sen osaa, toki käytät, mutta sen avulla lähdet hakemaan haluttua käytöstä omatoimisempaan malliin. Itse olet aina askeleen edellä, kun rappukäytävästä kuuluu ääni, sanot jo valmiiksi käskyn "hiljaa" ja voit ketjuttaa sen vaikka käskyyn "hyshys", jota sitten vain käytät lopulta huomauttamiseen. Jos koira on hiljaa, palkkaat koiran. Näin vahvistat koiran käytöstä hiljaa olemisesta, ennenkuin se ennättää jo sen mesomisen aloittaa. Kun jonkinsortin tulokseen on päästy, ettei kokoajan tarvitse ohjata, voit tuon "hiljaa" jättää pois tilanteesta ja siirtyä käyttämään vain "hyshys" huomautusta.
Vähän lisää aivojumppaa ja melko kontrolloitua liikuntaa, etenkin aamuisin, väsyttää sen koiran aika kiitettävästi. Väsynyt koira on tyytyväinen koira.
Tuo meuhkaaminen rappukäytävään ei välttämättä kerro vahtimisesta. Se on reagointia. En jaksa koko tarinaa selittää, mutta reagointitapaan johtaa moni asia, kuten koiran vire taso, rotu, kokemus jne. Ei kannata sitä sen pidemmälle lähteä miettimään, onko se nyt ilmoittamista, energian purkua vai vahtimista, kun helpompaa on käsitellä asiaa ei-toivottuna reagointapana.- canis.familiaris
No, tapoja on monia, kuten koiria ja niiden ohjaajiakin.
Itselle on tullut tavaksi opetttaa koiralle käskyjä mahdollsimman vahän, mutta ne sitten toimii vahvasti.
Tuossa, kuten missä tahansa tilanteessa, pitäisi koiralle olla opetettu keskeyttävä käsky...on siis ihan sama mitä koira tekee tai aikoo koska keskeyttävän käskyn tarkoitus on se keskeyttäminen....puree, haukkuu, syö kissaa, hyppii, mitä ikinä. Se keskeyttyy ja elämä jatkuu.
Helpoin sana, joka tulee luontaisesti, on: EI.....Kannattaa pitää asiat mahdollisimman yksikertaisena...koirakin sitä on.No joo, hyvä kannanotto. Itselleni taas on muodostunut tavaksi "rakentaa" tädelliset käskyt koiran elämän varrella. Meillä "Ei" on "lopeta nyt just, heti välittömästi se mitä ikinä olitkaan tekemässä" ja sitä käytetään äärimmäisen harvoin. Juurikin niissä kissan syönti tilanteissa, vaikkei meillä kissaa olekaan.
"Hiljaa" taas on nimenomaan hiljaa. Erittäin käytännöllinen ja siisti käsky sanoa missä vain. "Hiljaa" kun toimii kaikkeen vinkumiseenkin ja tuhahteluihin, joita ei jaksa kuunnella.
Tuolle "ei" käskylle meillä on yleismaailmallinen käsky "lopeta". "Lopeta" toimii kuten "ei", mutta on ihan vain sitä varten, ettei tuo "ei" koskaan kuluisi. Jos sanon "ei" kaksi kertaa vuodessa, se on jo saavutus.
Nämä nyt on sellaisia siistejä käskyjä, jotka kehtaa sanoa ulkopuolistenkin kuullen. Ja kaiken kotona tiivistää näppärä sormien napsautus. Se pitää sisällään kaiken. Se on yhtäaikaa lopeta, mene pois, mene omalle paikalle, nenä pois pöydältä, turpa kiinni, älä revi kukkaa ja lopeta se maton pureminen. Siis huomautus huonosta käytöksestä.
Turha käskyjen keksiminen on toki nimensäkin mukaisesti turhaa, jos sama hoituu yhdelläkin käskyllä tai käskyttä. Koirahan oppii niin paljon kun sille vain opettaa, kysymys on enemmänkin siitä osaako opettaa ilman, että koira menee sanavilinässä sekaisin.
Jos nyt vielä perustelen tuota hiljaa ja hyssyttelyä. "Hiljaa" on hyvä peruskäsky ja tuossa on mitä mainoin tilaisuus se opettaa. "Hyshys" on siisti huomautus, jonka käyttömahdollisuudet on loputtomat, kun sitä ei ole sidottu tuohon "hiljaa" käskyyn. "Hyshys" on helppo, nopea, käskynä hyvältä kuulostava ja naseva sanottava, jonka voi sanoa aina, kun koiraa on tarve huomauttaa. Meillä tuota "hyshys" hyssyttelyä vastaa epämääräinen murahdus. Sillä ei ole mitään nimeä tai muutakaan sanallista arvoa vaan täysin inhimillisen turhautumisen tuotos, mutta paljon viljeltynä ja jokapaikkaan tungettuna siitä on tullut "käsky". Näitä "huomautuksia" kertyy kaikille matkan varrella varmaan kymmeniä, eikä se ole ollenkaan paha asia.
Jos nyt ajatellaan, lopeta ja elämä jatkuu - periaatteella, silloinhan varsinaisten käyttökelpoisten käskyjen opettaminen jää kokonaan tekaistujen harjoitusten varaan. Itse en tykkää järjestää mitään erityistä harjoitusta, pilkkoa makkaran paloja pussiin ja vetää treenikamppeita ylle vaan itselle luonnollisin tapa toimia on elämällä tilanteessa ja käyttämällä ne hyödyksi viimeistä tippaa myöten.
Kuulut ehkä johonkin toiseen kastiin ja pidät yksinkertaista kauniina, jota se kylläkin on. Itse vältän elintärkeiden käskyjen kuluttamista, kun se kuluminen yleensä tapahtuu vahingossa ja huomaamatta, ainakin meillä. Toisinaan löydän itseni metsäpolun varrelta laulamasta "tänne, tänne, huhuu, tule tänne näin" tai huomaan itseni kiroilevan "pää kiinni nyt, koira perkl". Se on sitä käskyjen kulumista. Siinä missä "tänne" käskyä saa lauleskella kolmesta, vihellys toimii aina. Mitä se ehdottomuus on? Tottakai hieno ja tärkeä ajatus siihen pyrkiä, mutta käytännön elämän joka käänteessä mahdottomuus toteuttaa, ellei sitten omaa joitakin supermiestaitoja, kuten pikajuoksulla koira kiinni tai vastaavaa.
Yhtä ja kaikki, sinänsä sama miten toimivan sanavarastonsa rakentaa ja mistä sen rakentaa. Tapoja on monia, kuten jo sanoit ja siksipä koiramaailma onkin ihan oma maailmansa ja vielä erittäin kiehtova sellainen.- canis.familiaris
altin kirjoitti:
No joo, hyvä kannanotto. Itselleni taas on muodostunut tavaksi "rakentaa" tädelliset käskyt koiran elämän varrella. Meillä "Ei" on "lopeta nyt just, heti välittömästi se mitä ikinä olitkaan tekemässä" ja sitä käytetään äärimmäisen harvoin. Juurikin niissä kissan syönti tilanteissa, vaikkei meillä kissaa olekaan.
"Hiljaa" taas on nimenomaan hiljaa. Erittäin käytännöllinen ja siisti käsky sanoa missä vain. "Hiljaa" kun toimii kaikkeen vinkumiseenkin ja tuhahteluihin, joita ei jaksa kuunnella.
Tuolle "ei" käskylle meillä on yleismaailmallinen käsky "lopeta". "Lopeta" toimii kuten "ei", mutta on ihan vain sitä varten, ettei tuo "ei" koskaan kuluisi. Jos sanon "ei" kaksi kertaa vuodessa, se on jo saavutus.
Nämä nyt on sellaisia siistejä käskyjä, jotka kehtaa sanoa ulkopuolistenkin kuullen. Ja kaiken kotona tiivistää näppärä sormien napsautus. Se pitää sisällään kaiken. Se on yhtäaikaa lopeta, mene pois, mene omalle paikalle, nenä pois pöydältä, turpa kiinni, älä revi kukkaa ja lopeta se maton pureminen. Siis huomautus huonosta käytöksestä.
Turha käskyjen keksiminen on toki nimensäkin mukaisesti turhaa, jos sama hoituu yhdelläkin käskyllä tai käskyttä. Koirahan oppii niin paljon kun sille vain opettaa, kysymys on enemmänkin siitä osaako opettaa ilman, että koira menee sanavilinässä sekaisin.
Jos nyt vielä perustelen tuota hiljaa ja hyssyttelyä. "Hiljaa" on hyvä peruskäsky ja tuossa on mitä mainoin tilaisuus se opettaa. "Hyshys" on siisti huomautus, jonka käyttömahdollisuudet on loputtomat, kun sitä ei ole sidottu tuohon "hiljaa" käskyyn. "Hyshys" on helppo, nopea, käskynä hyvältä kuulostava ja naseva sanottava, jonka voi sanoa aina, kun koiraa on tarve huomauttaa. Meillä tuota "hyshys" hyssyttelyä vastaa epämääräinen murahdus. Sillä ei ole mitään nimeä tai muutakaan sanallista arvoa vaan täysin inhimillisen turhautumisen tuotos, mutta paljon viljeltynä ja jokapaikkaan tungettuna siitä on tullut "käsky". Näitä "huomautuksia" kertyy kaikille matkan varrella varmaan kymmeniä, eikä se ole ollenkaan paha asia.
Jos nyt ajatellaan, lopeta ja elämä jatkuu - periaatteella, silloinhan varsinaisten käyttökelpoisten käskyjen opettaminen jää kokonaan tekaistujen harjoitusten varaan. Itse en tykkää järjestää mitään erityistä harjoitusta, pilkkoa makkaran paloja pussiin ja vetää treenikamppeita ylle vaan itselle luonnollisin tapa toimia on elämällä tilanteessa ja käyttämällä ne hyödyksi viimeistä tippaa myöten.
Kuulut ehkä johonkin toiseen kastiin ja pidät yksinkertaista kauniina, jota se kylläkin on. Itse vältän elintärkeiden käskyjen kuluttamista, kun se kuluminen yleensä tapahtuu vahingossa ja huomaamatta, ainakin meillä. Toisinaan löydän itseni metsäpolun varrelta laulamasta "tänne, tänne, huhuu, tule tänne näin" tai huomaan itseni kiroilevan "pää kiinni nyt, koira perkl". Se on sitä käskyjen kulumista. Siinä missä "tänne" käskyä saa lauleskella kolmesta, vihellys toimii aina. Mitä se ehdottomuus on? Tottakai hieno ja tärkeä ajatus siihen pyrkiä, mutta käytännön elämän joka käänteessä mahdottomuus toteuttaa, ellei sitten omaa joitakin supermiestaitoja, kuten pikajuoksulla koira kiinni tai vastaavaa.
Yhtä ja kaikki, sinänsä sama miten toimivan sanavarastonsa rakentaa ja mistä sen rakentaa. Tapoja on monia, kuten jo sanoit ja siksipä koiramaailma onkin ihan oma maailmansa ja vielä erittäin kiehtova sellainen.Olen jo monesti sanonut, että pyrin puhe ohjaukseen ja siis sitä pääosin teen. Jo pennusta asti, opetan koiralle leikin ja arjen ohessa "ääniohjausta"..pohjana on tietenkin vahvasti opetetut peruskäskyt, mutta kun ukko ja koira (tai akka) oppivat viestimään ja tuntemaan toisia ja toisten tapoja, koko arki homma menee sillä "puheohjauksella"
Auktoriteetti on tärkeä. Sitä ei voi esittää, se pitää ansaita teoilla ja käytöksellä.
(ei siis mitään pomolaumadiipadaapaa)
Koira oppii kyllä, jos mahdollisuuden antaa niin ohjaajansa äänenpainot ja vivahteet yllättävän tarkasti ja reagoi niihin, miten kokemus (oppi) sitä niistä ohjaa.
Tämän takia muodostuu ajan kanssa sellainen side ja suhde, että on sama mitä höpöttää, tärkeintä on miten ja missä tilanteessa...
Ei meillä kv-koirillakaan ole mitään sopeutumis aikaa, koska missaan muuten sen koiran hämmennyksen, joka koiralla on kun asuinpaikka ja ympäristö muuttuu. Se ikään kuin nollaa koiran. Sen vuoksi sen ohjaus on helppoa, kun aloittaa ne rutiinit ja säännöt mitkä kodissa vallitsee...
Jos tuon mokan tekee, että antaa "sopeutusaikaa" niin koira muokkaa oman käytöksen uuteen tilaanteeseen tuossa ajassa..Koira vaatii siis ohjausta uudessa paikassa...se selkeyttää ja helpottaa sen elämää.
Oli koulutuksessa tai missä tilanteessa tahansa mistä kyse, niin pääasia on, että oma viestintä on selkeää ja ymmärrettävää...miten koira muuten oppii.
Jos kieltää sanalla EI koira ei sitä ymmärrä, ellei sen merkitystä ole sille opetettu. Pätee joka hommaan koira jutuissa...ihmeellista, että ihmiset sen usein unohtaa. canis.familiaris kirjoitti:
Olen jo monesti sanonut, että pyrin puhe ohjaukseen ja siis sitä pääosin teen. Jo pennusta asti, opetan koiralle leikin ja arjen ohessa "ääniohjausta"..pohjana on tietenkin vahvasti opetetut peruskäskyt, mutta kun ukko ja koira (tai akka) oppivat viestimään ja tuntemaan toisia ja toisten tapoja, koko arki homma menee sillä "puheohjauksella"
Auktoriteetti on tärkeä. Sitä ei voi esittää, se pitää ansaita teoilla ja käytöksellä.
(ei siis mitään pomolaumadiipadaapaa)
Koira oppii kyllä, jos mahdollisuuden antaa niin ohjaajansa äänenpainot ja vivahteet yllättävän tarkasti ja reagoi niihin, miten kokemus (oppi) sitä niistä ohjaa.
Tämän takia muodostuu ajan kanssa sellainen side ja suhde, että on sama mitä höpöttää, tärkeintä on miten ja missä tilanteessa...
Ei meillä kv-koirillakaan ole mitään sopeutumis aikaa, koska missaan muuten sen koiran hämmennyksen, joka koiralla on kun asuinpaikka ja ympäristö muuttuu. Se ikään kuin nollaa koiran. Sen vuoksi sen ohjaus on helppoa, kun aloittaa ne rutiinit ja säännöt mitkä kodissa vallitsee...
Jos tuon mokan tekee, että antaa "sopeutusaikaa" niin koira muokkaa oman käytöksen uuteen tilaanteeseen tuossa ajassa..Koira vaatii siis ohjausta uudessa paikassa...se selkeyttää ja helpottaa sen elämää.
Oli koulutuksessa tai missä tilanteessa tahansa mistä kyse, niin pääasia on, että oma viestintä on selkeää ja ymmärrettävää...miten koira muuten oppii.
Jos kieltää sanalla EI koira ei sitä ymmärrä, ellei sen merkitystä ole sille opetettu. Pätee joka hommaan koira jutuissa...ihmeellista, että ihmiset sen usein unohtaa.Kyllä, juurikin näin. Erinomaista ja vieläpä selkokieltä tuohon minun ajatusvanaan verrattuna.
"Jos kieltää sanalla EI koira ei sitä ymmärrä, ellei sen merkitystä ole sille opetettu. Pätee joka hommaan koira jutuissa...ihmeellista, että ihmiset sen usein unohtaa. "
Eikös tämä ole lähes jokatoisessa tapauksessa se kaiken pahan alku ja juuri? Eli onko kukaan koskaan edes kertonut koiralle mitä käsky x tarkoittaa... tottakai se on koiran vika, kun evoluutio on niin typerä ja vanhanaikainen keksintö, ettei se vieläkään ole keksinyt istuttaa jokaisen koiran päähän mikrosirua, joka sisältää vähintään peruskäskyt ja ilmaislisenssin pk-titteliin.- canis.familiaris
altin kirjoitti:
Kyllä, juurikin näin. Erinomaista ja vieläpä selkokieltä tuohon minun ajatusvanaan verrattuna.
"Jos kieltää sanalla EI koira ei sitä ymmärrä, ellei sen merkitystä ole sille opetettu. Pätee joka hommaan koira jutuissa...ihmeellista, että ihmiset sen usein unohtaa. "
Eikös tämä ole lähes jokatoisessa tapauksessa se kaiken pahan alku ja juuri? Eli onko kukaan koskaan edes kertonut koiralle mitä käsky x tarkoittaa... tottakai se on koiran vika, kun evoluutio on niin typerä ja vanhanaikainen keksintö, ettei se vieläkään ole keksinyt istuttaa jokaisen koiran päähän mikrosirua, joka sisältää vähintään peruskäskyt ja ilmaislisenssin pk-titteliin.Ongelma kaketi on se, että mokataan pennun vahva halu ja tarve oppia....söpöillään ja ajatellaan, että kyllä kerkeää..aika juoksee pennulla ja taitaa juosta myös omistajalla liian nopeasti...tulee kiire ja sitten ollaan auttamattomasti myöhässä. kun paikkaillaan vain esille tulevia asioita. Vetämistä, haukkumista, räyhäämistä jne..asioita, jotka olisi jo vahvistus vaiheessa.
Meillä mentiin jo 8vko ikäisenä hihnassa turuilla ja toreilla..silti mikään ei ollut "mussutusajasta" pois.... canis.familiaris kirjoitti:
Ongelma kaketi on se, että mokataan pennun vahva halu ja tarve oppia....söpöillään ja ajatellaan, että kyllä kerkeää..aika juoksee pennulla ja taitaa juosta myös omistajalla liian nopeasti...tulee kiire ja sitten ollaan auttamattomasti myöhässä. kun paikkaillaan vain esille tulevia asioita. Vetämistä, haukkumista, räyhäämistä jne..asioita, jotka olisi jo vahvistus vaiheessa.
Meillä mentiin jo 8vko ikäisenä hihnassa turuilla ja toreilla..silti mikään ei ollut "mussutusajasta" pois....Kyllä. Riippuu myös paljon siitä mitä koiralta on aikuisena tarkoitus vaatia. Suomeksi, minkä tasoista koiraa itselleen tavoittelee. Anyway, "the moment" on se isin ja äitin yhteinen hetki, joka jo yleensäkin ratkaisee mitä voidaan odottaa. Se mitä tarjolla on, on tarkoitus sitten katsastaa ja valita pentu sen mukaan minkälaisen koiran aikuisena haluaa. Ja mitään B-laatuahan ei pakko kenenkään ole ottaa...
Toka, missä totta maar tyritään, on pennun tulo kotiin. Joko mennään liian lujaa tai sitten ohjaajan kone ei käy ollenkaan. Elämän tarkoitus ei tarvitse olla selvillä, mutta jokaisella kai jokin kuvitus on tahtooko harrastaa lenkkeilyä vai sen lisäksi myös kasata mainetta ja kunniaa, jatkaa koiran sukua vai kenties tähdätä johonkin harrastukseen tai koiramaailman tarjontaan kaikenkaikkiaan.
Jos tässäkin meni sukset ristiin jo startissa, voidaan tilanne vielä korjata pienen tai monikossa pienien erehdysten kautta. Ja kun tullaan lempisanaani "paitsi" sillon kun tietotaito tai peräti jo kaiken perusta "into ja tahto" puuttuu, löytää itsensä hyvin nopeasti netistä kirjoittelemassa googlee hakusanoja vihainen koira, tottelematon koira, koira karkaa, koira kusee sisälle jne.
Hätähän ei ole tämän näköinen vaan sitten imetään itseen kaikki mahdollinen mitä ikinä internet tarjoaa, tungetaan se kaikki samaan pakettiin nimeltä "koira" ja jonotetaan eläinlääkäriasemalla vuoronumeron kanssa tietoa mikä (alleviivaten) koirassa on vialla.
Itse handlaan pellossa kasvattamisen paneutumatta niin erikoisemmin mihinkään tiettyyn osa-alueeseen. Ainut lähtökohta on kunnon koirakansalainen eli jos painopiste pitää nimetä, se piste on sitten niiden rotuominaisuuksien kohdalla, jotka saattaa (lähi)tulevaisuudessa aiheuttaa harmaita hiuksia.
Käskyt tulee elämän mukana itsestään, tai minun aatteellani niiden pitäisi tulla, jos ei tule kannattaa vilaista peiliin. Onneksi sitä harvemmin joutuu omien mokien takia tekemään, mutta oli joskus sekin päivä kun piti vilkaista ja jäädä katsomaan ihan tarkemminkin.- canis.familiaris
altin kirjoitti:
Kyllä. Riippuu myös paljon siitä mitä koiralta on aikuisena tarkoitus vaatia. Suomeksi, minkä tasoista koiraa itselleen tavoittelee. Anyway, "the moment" on se isin ja äitin yhteinen hetki, joka jo yleensäkin ratkaisee mitä voidaan odottaa. Se mitä tarjolla on, on tarkoitus sitten katsastaa ja valita pentu sen mukaan minkälaisen koiran aikuisena haluaa. Ja mitään B-laatuahan ei pakko kenenkään ole ottaa...
Toka, missä totta maar tyritään, on pennun tulo kotiin. Joko mennään liian lujaa tai sitten ohjaajan kone ei käy ollenkaan. Elämän tarkoitus ei tarvitse olla selvillä, mutta jokaisella kai jokin kuvitus on tahtooko harrastaa lenkkeilyä vai sen lisäksi myös kasata mainetta ja kunniaa, jatkaa koiran sukua vai kenties tähdätä johonkin harrastukseen tai koiramaailman tarjontaan kaikenkaikkiaan.
Jos tässäkin meni sukset ristiin jo startissa, voidaan tilanne vielä korjata pienen tai monikossa pienien erehdysten kautta. Ja kun tullaan lempisanaani "paitsi" sillon kun tietotaito tai peräti jo kaiken perusta "into ja tahto" puuttuu, löytää itsensä hyvin nopeasti netistä kirjoittelemassa googlee hakusanoja vihainen koira, tottelematon koira, koira karkaa, koira kusee sisälle jne.
Hätähän ei ole tämän näköinen vaan sitten imetään itseen kaikki mahdollinen mitä ikinä internet tarjoaa, tungetaan se kaikki samaan pakettiin nimeltä "koira" ja jonotetaan eläinlääkäriasemalla vuoronumeron kanssa tietoa mikä (alleviivaten) koirassa on vialla.
Itse handlaan pellossa kasvattamisen paneutumatta niin erikoisemmin mihinkään tiettyyn osa-alueeseen. Ainut lähtökohta on kunnon koirakansalainen eli jos painopiste pitää nimetä, se piste on sitten niiden rotuominaisuuksien kohdalla, jotka saattaa (lähi)tulevaisuudessa aiheuttaa harmaita hiuksia.
Käskyt tulee elämän mukana itsestään, tai minun aatteellani niiden pitäisi tulla, jos ei tule kannattaa vilaista peiliin. Onneksi sitä harvemmin joutuu omien mokien takia tekemään, mutta oli joskus sekin päivä kun piti vilkaista ja jäädä katsomaan ihan tarkemminkin.No en ole näsäviisas, mutta oli kyse koti/sohvasessestä, tai harraste/työ koirasta, niin tapakasvatus on sama kaikilla....perusasiat siis.
Harrastekoiralla voidaan tähdätä johonkin painottamalla "aukaisemalla" jotain jota haetaan tapakasvatuksen yhteydessä.
villakoirasta keskariin, niin tapakasvatus on sama, joka tähtää yhteiskuntakelpoisuuteen. = tulee toimeen elin ympäristönsä kanssa.
"Riippuu myös paljon siitä mitä koiralta on aikuisena tarkoitus vaatia"..tästä joo olen tiukka. Hyvää käytöstä voi vaatia, oli kyse mistä vain.
Jos pennun kasvatukseen ei ole valmistautunut, tai osaa pyytää apua = panosta siihen...kyseenalaistan koko jutun.
Nykyisin ei ymmärretä sitäkään, että virhe on hyvä opettaja, ja että se joka touhuaa, niitä myös tekee...ne ei tee virheitä jotka vain puhuu..
"voidaan tilanne vielä korjata pienen tai monikossa pienien erehdysten kautta."...helposti, jos ymmärtää mitä vaatia ja tehdä...nopeasti oppi 8v. akkaparsoni joka oli piikkikoira..Ei siihenkään tarvinnut kikkailla, vaan tarjota sitä mitä oli vailla...liikuntaa ja tekemistä... canis.familiaris kirjoitti:
No en ole näsäviisas, mutta oli kyse koti/sohvasessestä, tai harraste/työ koirasta, niin tapakasvatus on sama kaikilla....perusasiat siis.
Harrastekoiralla voidaan tähdätä johonkin painottamalla "aukaisemalla" jotain jota haetaan tapakasvatuksen yhteydessä.
villakoirasta keskariin, niin tapakasvatus on sama, joka tähtää yhteiskuntakelpoisuuteen. = tulee toimeen elin ympäristönsä kanssa.
"Riippuu myös paljon siitä mitä koiralta on aikuisena tarkoitus vaatia"..tästä joo olen tiukka. Hyvää käytöstä voi vaatia, oli kyse mistä vain.
Jos pennun kasvatukseen ei ole valmistautunut, tai osaa pyytää apua = panosta siihen...kyseenalaistan koko jutun.
Nykyisin ei ymmärretä sitäkään, että virhe on hyvä opettaja, ja että se joka touhuaa, niitä myös tekee...ne ei tee virheitä jotka vain puhuu..
"voidaan tilanne vielä korjata pienen tai monikossa pienien erehdysten kautta."...helposti, jos ymmärtää mitä vaatia ja tehdä...nopeasti oppi 8v. akkaparsoni joka oli piikkikoira..Ei siihenkään tarvinnut kikkailla, vaan tarjota sitä mitä oli vailla...liikuntaa ja tekemistä...Minua lohduttavin elämän tosiasia on, että koira on aina eläin, vaikka sen voissa paistaisi. Kaksi päätä ei koskaan ajattele samoin kuin yksi, joka ainakin avioituneille on tuttua. Jokainen koira on yksilö ja persoona, jolla on oma tahto.
Kun sen tosiasian hyväksyy, säästyy monelta ongelmalta, kun ei keskity täydellisyyteen vaan toimivaan kokonaisuuteen pienine virheineen.
Ajatukset tuottaa virheitä ja toiminta vääriä valintoja. Se ei kuitenkaan maailmaa kaada. Ja jos kaataa, silloin meillä on ongelma.- canis.familiaris
altin kirjoitti:
Minua lohduttavin elämän tosiasia on, että koira on aina eläin, vaikka sen voissa paistaisi. Kaksi päätä ei koskaan ajattele samoin kuin yksi, joka ainakin avioituneille on tuttua. Jokainen koira on yksilö ja persoona, jolla on oma tahto.
Kun sen tosiasian hyväksyy, säästyy monelta ongelmalta, kun ei keskity täydellisyyteen vaan toimivaan kokonaisuuteen pienine virheineen.
Ajatukset tuottaa virheitä ja toiminta vääriä valintoja. Se ei kuitenkaan maailmaa kaada. Ja jos kaataa, silloin meillä on ongelma.Aivan..
"Minua lohduttavin elämän tosiasia on, että koira on aina eläin"...kyllä. Harmi, kun monella on tämä asia hämärtynyt.
Juuri siksi, että on eläin, homma on hauskaa ja kannattavaa, koska koiran ohessa, siinä kasvaa itsekkin mukana...valmiiksi ei tule koskaan, jos tulee niin lopetan. (joku on mennyt siloin pieleen tai keltainenneste valtaa pään)
Itse touhuan paljon..teen virheitä ja onnistumisia..yleensä onnistun, mutta kokemukesta on se hyöty, että kun virhe tulee, niin sen osaa paikantaa ja reagoida siihen....Pashapuhetta, jos joku on täydellinen ja virheetön. (ei ole edes se kuuluisa millan)
Virheet ja onnistumiset on koko idean suola. canis.familiaris kirjoitti:
Aivan..
"Minua lohduttavin elämän tosiasia on, että koira on aina eläin"...kyllä. Harmi, kun monella on tämä asia hämärtynyt.
Juuri siksi, että on eläin, homma on hauskaa ja kannattavaa, koska koiran ohessa, siinä kasvaa itsekkin mukana...valmiiksi ei tule koskaan, jos tulee niin lopetan. (joku on mennyt siloin pieleen tai keltainenneste valtaa pään)
Itse touhuan paljon..teen virheitä ja onnistumisia..yleensä onnistun, mutta kokemukesta on se hyöty, että kun virhe tulee, niin sen osaa paikantaa ja reagoida siihen....Pashapuhetta, jos joku on täydellinen ja virheetön. (ei ole edes se kuuluisa millan)
Virheet ja onnistumiset on koko idean suola.Kyllä, juuri näin.
Itseasiassa tekee välillä ihan hyvää epäonnistua. Tietenkin siksi, ettei pääse ylpistymään, jolloin maailmankuvakin kestää nöyränä, mutta myös siksi, että huomaa omat vajaavaisuutensa ja kehittämisen varan.
Itselleni iski tänään todellisuus taas kerran suoraan päin näköä ja kovaa, se sattui, kun aamulla koira piti lassota suopunkilla kiinni. Hyvin nöyräksi vetää, kun taas muistuu mieleen, ettei se opetettukaan asia aina ole mikään tae ja sen varaan kannata laskea. Ettei nyt maanrakoon asti valuta, voin hehkuttaa itseäni, että tiedän mistä se johtui ja että virhe oli minun, ei koiran. Niin kauan kun sen muistaa ongelmat selviää. Jos vikaa etsii aina koirasta, ei koskaan saavuta määränpäätä.
Koira on lopulta hyvin yksinkertainen. Se ei ajattele, eikä suunnittele, jolloin se ei voi tietoisesti virheitäkään tehdä. Tottelemattomuus löytyy hihnan pitelijästä ja silloin on se peiliin katsomisen paikka, eikä vilkaisu riitä vaan sitä peilikuvaa pitkiä katsoa kunnolla. Hakipa sitten syytä total failiin etologiasta tai mistä tahansa, jotkin itseisarvot eivät kohtaa, johon perustuu kaikki, eikä vain koiramaailman asiat.
Pidän ajatusmaailmastasi. On nimittäin mitä avoin lähtökohta elämään (koiramaailmaan), että ihmiset tekevät virheitä, eivätkä virheet tee ihmisiä. Tästä pääsisi tukevalla aasinsillalla käsittelemään kaikkia elämässä vastaantulevia ongelmia ja niiden seurauksia. Se vain on niin harmillisen yleistä, että rukkaset löydään tiskille siinä vaiheessa, kun "ei enää jaksa", kun se olisi nimenomaan se hetki, kun voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä.
- canis.familiaris
Nöyrä pitää olla sopivassa määrin. Nöyrä löytää jyvän, vaikka hiekkakentästä, koska on nöyrä. Se jyvä voi tulla vaikka henkilöltä, joka pitää koiraa ensimmäistä päivää -aloittelija...niin se vain on. Muuten suljet korvat ja silmät ja pitäydyt siinä mitä on. -taannut.
Silti tiedostan hyvin mikä on osaamiseni taso. Se on kertynyt myös suurelta osin muiden kautta ja ansiosta (esim.kv-koirat ja ok-koulutus). Miksi siis pitäisin kaiken kokemani itselläni?? Olen auttanut ihmisiä jo aika parivuosikymmentä, teen niin myös jatkossa, tosin omassa tahdissa ja mahdolllisuuksien mukaan.
Parempi yksi hyvin päättynyt "keissi" kuin kymmenen keskeneräistäja vain sen vuoksi, että että pitää näyttää osaamistaan ja tulla "tunnetuksi"...jos ymmärät
mitä ajan takaa. - canis.familiaris
Jäi pois loppu jostain syystä.
Koirat on se juttu, ei se että olet tunnettu. Tunnettuvuus rajoittaa ja hajoitaa.. Juuri näin. Se tunnettavuus/ tunnettevuus/ miten se sanotaan, asettaa aina jotkin raamit tai tason. Se on huono juttu, kun pitäisi olla avoin, eikä pitäytyä jossakin vain siksi, että se on tavaramerkki ja tietyn tason toimintaa.
Tämä nyt ei taas varsinaiseen aiheeseen liity mitenkään. Olen tässä miettinyt tuota nimimerkki mikä koiraa vaivaa-ongelmaa. Minulla on parikin ajatusta, tietysti ne voi muuttua kun koiran näkee, mutta tällä taustatiedolla ongelma on varmaan kotoisin jostain kohtaa koiran persoonaa. Minulle tulee aina sellainen ”fiilis” koirasta, se on selittämätön abstrakti juttu, enkä aina itsekkään tiedä mitä se ”fiilis/ intuitio” pitää sisällään, ja nyt on sellainen ”fiilis” jotenkin, että koira on pehmeä pentumainen mielistelijä, jolla ei ole jotain, jotain… hmm.. jotain juttua, avainta, suuntaa, jotakin juttua, jolla se toimisi. Vähän kuin kirja ilman jokatoista riviä.
Uskon, että tilanteeseen voisi tuoda apua tiukka rutiini, ainakin näin aluksi. Joku säännöllisen epäsymmetrinen yksinoloharjoittelu pitkin päivää, ilman mitään kivuuksia kuten leluja, pahvilaatikoita, luita ja sen semmoisia. Jos lähdetään rakentamaan, että kotona sisällä ei tehdä yhtään mitään ja ulkona tehdään, jotta koti pysyisi rauhanpaikkana, eikä leikkikenttänä. Joku nopeatempoinen harjoittelu, ettei koira ennätä harjoituksissa rutinoitua mihinkään… Vähemmän aktiviteettia noin aluksi, että vain lenkki ennen yksinoloa ja jokaisessa päivässä erikseen jokin tarkoitus, vaikka ihan peruskäskyn opettelu. Jotain tylsähköä satavarmaa rutiiniin pyrkivää hinkkaamista…
Tällä tavalla voisi kaivaa esiin sitä ”jotain”, ehkä puutetta, tai vaihtoehtoisesti parantaa sitä ”jotain” ihan tietämättäänkin, jonkinlaisena ”virtana” ilman, että se ”juttu” tarvitseekaan tulla esille.
Tuosta ajatusmuussista ei kyllä kuvaan varmaan saa mitään selvää…
Onko sinulla jotakin ideaa miten tuota lähtisi rakentamaan? Itselläni ajatus on vielä ihan abstrakti, enkä saa oikein ajatuksesta kiinni, että voisi suunnitella mitään konkreettista. Sinulla on hyviä ajatuksia, joten voisin niistä yrittää jotain ottaa kiinni. Vaikka ihan jotain virtaavia ajatuksia. Yleensä ne virtaavat ajatukset on niitä parhaita.- canis.familiaris
Juu..tuon intuitiopohjalla minäkin pääosin menen...tiedän ja tästä jo olenkin jossain mainnut. On myös sellaisia "sairauksia" jotka edes auttavat asiaa, eikä vaikuta muuten elämään..tai näy.
Se luetun ymmärtäminen ja täydentäminen...pitkissä litanioissa hukkuu usein se punainen lanka. Yleensä minulle riittää jokin sana tai lause, joka kertoo ytimen. Tämän kertominen taas ei ole yksikertainen juttu.
Kun ruvetaan tukeutumaan "teorioihin" ja johonkin tiettyyn "elämän" asenteeseen nousee niskakarvat pystyyn..nyt nousi ketjun keskivaiheilla, mutta palautui, kun kertoi mikä fiilis ja sen tunnetilan mikä on. (se oli tärkeintä)
Tuossa esimerkissä, fiilikset vaihteli laidasta laitaan, mutta palautui hyviksi loppua kohden..Se mikä tuli varsin selväksi, oli tietty "aitous" ihmisessä ja tämän vuoksi en heittele mitä sattuu tai mutua. Se olisi ei vastuullista.
Selväpäinen ja rehellinen, joka kyllä tiesi mitä puhui. (kai vieläkin) Kieltämättä minäkin kuten joku muukin ounasteli, että taas tuli "ennakkomainos" jostain joka tulee ja pelastaa....(hyvä jos tulee ilman jeesustelua)
Itse kyllä epäilen, jos terveys (hermorakenne) on pois suljettu, että avain on ihan vieressä...Pitäisi nähdä -en arvaile, koska tunnen myötätuntoa kirjoittajaa kohtaan, ja hänen tilannettaan....Jutussa löytyy kyllä yksi asia mikä liittyy asenteeseen ja elämän"katsomukseen"...liian vahva "ei" tai en usko asenne..en sillä etteikö se olisi oikein, vaan liian vahva jokin -asenne sokaisee siinä "kriittisessä" vaiheessa. Ei näe metsää puilta.
Pitäisi kelata ja etsiä mitä "lännestä" kirjoitettiin, kun tuosta rotutyypistä on kyse.
Se kirjoittaja on aika hyvä "jalat maahan" palauttaja näiltä "intuitio" miehiltä ja juttujen keskellä....mielen kiinnolla odotan, että asia saataisiin päätökseen, oli ratkaisu mikä tahansa...komppaan kaikkea muuta, mutta en sitä että tilanne pitkittyy...se ei palvele ketään.Minun siellä pitäisi käydä. En tiedä mitä odottaa, kun itse olen just tälläinen "fiilis" tapaus.
Luin keskustelun ja edellä mainittu "fiilis" tuli... En viitsi noihin ennakkomainoksiin sanoa mitään. Se joka mainostaa, ei tiedä asian sisällöstä kuitenkaan mitään, siis minusta.
Asenne on hyvä, mutta jos se on liian jyrkkä niin ei. Jos ei oleta mitään voi aloittaa aina puhtaalta paperilta. Minä en muutenkaan perusta mitään länsimaisia elämänarvoja ja varmaan outouteenkin asti toimin niin, että olen itse tyytyväinen.
No kaikki selviää aikanaan. Näille roduille yksi yleinen ja yleensä myös se vähäinen piirre on epäitsenäisyys. Ei niin, etteikö koira osaisi toimia yksin ja tehdä päätöksiä vaan se, että ne ovat epäitsenäisiä ilman laumaansa eli ovat yksinään hukassa. Sitä ei välttämättä koskaan koiran elämän aikana huomaa, kun näille on myös tyypillistä olla hyvin tyyniä ja vakaita, ehkä peittääkseen epävakautta, joka taas tulee sieltä alkukantaisuudesta. Liirunlaarun, miksi eläin ei näytä kipua, sairautta jne...
On vain sellainen "fiilis", että tuo ongelma olisi yhteydessä johonkin tuollaiseen persoonapohjaiseen juttuun.
En tiedä, en nyt osaa pukea sanoiksi sitä mitä ajattelen. Parempi olla hiljaa, ettei tule johdateltua väärin.
Pitkittyminen ei tietenkään ole hyvä kun pitkään jatkuvat toistumiset luo rutiineja. Sillä ajattelin jotakin nopeampi tempoista ja vähän epäsymmetristä jatkoa. Sitten niistä palasista kasata se torni.. pilkkoa se pieniksi "matkoiksi" ja tehdä monta etappia, jossa näkee edistyksen tai edistyksettömyyden. On turhaa luoda jotain liian vaikeaa tavoitetta, jos sen saavuttaminen on mahdotonta tai paljon aikaa vievää, kun pitkän matkan varrella yleensä sattuu ja tapahtuu. Lyhyen matkan aikana ennättää sattua vähemmän.- C.f retrokouluttaja
altin kirjoitti:
Minun siellä pitäisi käydä. En tiedä mitä odottaa, kun itse olen just tälläinen "fiilis" tapaus.
Luin keskustelun ja edellä mainittu "fiilis" tuli... En viitsi noihin ennakkomainoksiin sanoa mitään. Se joka mainostaa, ei tiedä asian sisällöstä kuitenkaan mitään, siis minusta.
Asenne on hyvä, mutta jos se on liian jyrkkä niin ei. Jos ei oleta mitään voi aloittaa aina puhtaalta paperilta. Minä en muutenkaan perusta mitään länsimaisia elämänarvoja ja varmaan outouteenkin asti toimin niin, että olen itse tyytyväinen.
No kaikki selviää aikanaan. Näille roduille yksi yleinen ja yleensä myös se vähäinen piirre on epäitsenäisyys. Ei niin, etteikö koira osaisi toimia yksin ja tehdä päätöksiä vaan se, että ne ovat epäitsenäisiä ilman laumaansa eli ovat yksinään hukassa. Sitä ei välttämättä koskaan koiran elämän aikana huomaa, kun näille on myös tyypillistä olla hyvin tyyniä ja vakaita, ehkä peittääkseen epävakautta, joka taas tulee sieltä alkukantaisuudesta. Liirunlaarun, miksi eläin ei näytä kipua, sairautta jne...
On vain sellainen "fiilis", että tuo ongelma olisi yhteydessä johonkin tuollaiseen persoonapohjaiseen juttuun.
En tiedä, en nyt osaa pukea sanoiksi sitä mitä ajattelen. Parempi olla hiljaa, ettei tule johdateltua väärin.
Pitkittyminen ei tietenkään ole hyvä kun pitkään jatkuvat toistumiset luo rutiineja. Sillä ajattelin jotakin nopeampi tempoista ja vähän epäsymmetristä jatkoa. Sitten niistä palasista kasata se torni.. pilkkoa se pieniksi "matkoiksi" ja tehdä monta etappia, jossa näkee edistyksen tai edistyksettömyyden. On turhaa luoda jotain liian vaikeaa tavoitetta, jos sen saavuttaminen on mahdotonta tai paljon aikaa vievää, kun pitkän matkan varrella yleensä sattuu ja tapahtuu. Lyhyen matkan aikana ennättää sattua vähemmän."Minun siellä pitäisi käydä."...siis olet menossa sinne vai ymmärsinkö oikein??
- ei tartte...........
Moi,
Meillä 10kk paimenkoira;välillä meinaa murista&haukahtaa ulkoa kuuluville/rapusta kuuluville äänille,olemme itse hyvin "välinpitämättömän" näköisiä,tai sanomme mahdollisimman laiskasti esim. ääh,ei tartte,tämä on meillä tehonnut:=))
Tosin ei kerrasta oppinut,mutta toistojen kautta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse964754Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1133912Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä2073800Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.1012205Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575771964Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.801336- 1321248
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.1621226- 531095
En ymmärrä ateisteja!
Raamattu on aitoa historiaa, jotka ovat kirjoittaneet aikalaiset! Mitä änkyröitte turhaa???4771022