Pinkopahvi

Uutta pahvia vaan siihen päälle, sitä on luultavasti vielä saatavana. Pahvinauloillahan se kiinni siinä on, ja kosteana laitettu paikoilleen, jolloin se kuivuëssaan pingottuu kireäksi, ja pussit häviää.
Keinoa korjata vanhaa ei ole, muuta kuin uutta pahvia vaan päälle.
Toisaalta, taitaa kohde olla museoviraston suojeluksessa, kun sitä noin vanhoilla materiaaleilla korjataan, olisihan siihen nyt muutakin ollut normaalitapauksessa käyttää, kuin pinkopahvi.

Kiitos. Ongelma on vain siinä, ettei pahvi yllä laudoitukseen. Onkohan sen pahvin saumat miten laitettu, kun saumokohtia ei liioin huomaa.

Kerran olen tehnyt siitä katon. Silloin kaveri piti rullaa ja minä naulasin nupinauloilla, tosi taajaan, enkä kastellut, kun en edes ollut kuullut. Myöhemmin joku neuvoi, että sama systeemi, mutta saumat päällekkäin ja liima siihen saumaan ja nupinauloja vähän havakseltaan, siten että pysyy katossa eikä aukea liimauksesta. Varmaankin sen edellisen reunan nauloitus jää uuden reunan alle ja siitä uudesta reunasta otetaan ei ihan pohjaan hakatut nupit pois, liimauksen kuivuttua. Viimeinen ja ensimmäinen reuna naulataan ja liimataan ja naulat jäävät pahvi- tai puulistan alle

Kiitos. Olin tuolloin 6 vuotias , kun tuota remonttia kotiini tehtiin. Suuria tunteita-kunnioitusta edellisiin sukupolviin ja heidän elämäänsä liittyy tuohonkin PINKOPAHVIin.

No, saman ikäisiä. Uskalsin 16 vuotiaana, silloisen tyttöystäväni kodin katon pinkopahvittaa, sen ainoan. Varmaankin kilttiä poikaa esittäminen oli kohdallaan. Vieläkin muistan leivonnaiset ja muut herkut. Tervahuopakattokin tuli kuntoon, ennen kuin tyttö löysi pintaliipimmän kaverin. En sitten myöhemminkään pelännyt mitään uutta hommaa ja varmaan veren perintönä, minusta tuli joka paikan timpuri. Hauskaa Pääsiäistä !