minun tarinani..

sitten tapasin ihanan miehen. hän todellakin hurmasi minut.oikea auervaara.. oli tukena ja turvana,oli kauhuissaan kuinka joku noin minua pystyi kohtelemaan. elin seitsemännessä taivaassa. kaikki oli upeaa. kunnes erehdyin ottamaan lapsihaaveen puheeksi. silloin sain kuulla että hän ei koskaan tule lapsia tekemään koska erossa jätti kaksi lasta exälle. hänellä ei ole oikeutta tehdä lapsia enempää kun ei entisiäkään hoida.. jatkoin suhdetta,koitin harrastaa paljon,ja ajattelin,että näin se nyt vaan on tarkoitettu.en saa lapsia. kukaan ei niitä mun kanssa halua koskaan tehdä.olen epäkelpo,vammainen. kelpaan sänkyyn ja keittiöön.lapsen äidiksi en koskaan.
kului taas aikaa,ja aloin huomaamaan miehessä outoja piirteitä. halusi mennä lastensa kanssa "mummolaan " viikonlopuiksi ymym. ei vaan enää puhunut tai ollut oma itsensä. tein sen mihin en ennen olllut alentunut.tutkin puhelinta.. "ihan millon tarviitte,tulen kotia.muualla asuminen on vaan väliaikaista.kohta ollaan taas yhdessä".. menin aivan sekaisin.soitin "exälle" samantien ja kysyin mit vit viesti tarkoitti? nainen oli ihan sanaton eikä tiennyt kuka olin?vaikka miehen omien sanojen mukaan oli kuulemma kertonut meistä kaiken ..hehehh...no se siitä..koitettiin vielä muutama kuukausi olla yhdessä mutta ei luottamusta enää takaisin saanut.eikä exäkään halunnut takaisin ukkoa ( hahh hyvä sentään ..)
ja taas muutin poies.kodistani..ja takaisin lähtösijoilleni. siellä elelin itsekseni ja nyt tiesin ettei mulla ole enää mitään mahdollisuuksia.nyt tuli jo ikä vastaan..
kunnes.. eräänä iltana ystäväni tuli kaukaa katsomaan minua ja mentiin iltaa istumaan ihan vaan lähikuppilaan,ja muistelemaan menneitä.. siellä se seisoi..
en koskaan ole itseäni tunkenut kellekkään,enkä tehnyt niin nytkään.. vein puhelinnumeroni ja sanoin että jos huvittaa,laittelee viestiä..ja lähdin omaan pöytääni. se viesti johti seuraavan viikon tapaamiseen.huomattiin että meillä oli paljon yhteistä..luonto ja eläimet,ja kaikki keskustelu maan ja taivaan väliltä tuntui helpolta.
en varmasti koskaan tule enää keheenkään luottamaan mutta tässä suhteessa se on tullut jo aika ilmeistä että tunne on varma ja kummallakaan ei ole ässiä taskussa.. ivf hoitoihin mentiin kun oltiin vajaa vuosi hengailtu.ja heti ekasta tärppäsi.tyttö on nyt 2v. mentiin jatkamaan nyt uudestaan ja passista onnistui,odotan 5 kuulla toista lasta.
oli se sitten yläkerran herra tai mikä tahansa mikä tän kaiken sai aikaan,olen maailman onnellisin. täytyy sanoa että älkää luovuttako. en kestäisi ajatusta että nyt olisin yksin. syntymäpäivistäni tulee samalla jäähyväisjuhla lapsettomuudelle.
-lapset ovat koko maailmani-

Olet kärsinyt paljon. Ihanaa, että päädyit sitten hyvän miehen kainaloon ja äitiyteen.

Kiitos kun jaoit tarinasi kanssamme. Todellakin ei koskaan saa luovuttaa, tuli kyyneleet silmiin, kun luin elämäntarinasi =) Ja aivan ihanaa, kun olet nyt tilanteessa, jossa Sinulla on lapsi/lapsia ja rakastava mies rinnallasi!
kaikkea ihanaa elämääsi jatkossakin!