Luuletkos olevas

Aika tasan.
Kyl meillä livessä nauru raikuu aikas lailla.Tänäänkin vaiks pomo uuvutti lähtemällä lomille just pahimpaan paperihelvettiin jouduttaessa.
Onneks sinä porukka pyörii ympärillä ja nauruks menee väkisinkin.
Aika usein lipsuu kaksmielisiin, miehiä kun ovat...vaan niistähän ne parhaat naurut...

Jaa, olen kirjallinen tyyppi. Hauskuudesta en mene väittämään mitään, niin harvoille huumorini aukeaa että säästän sen vain valikoituun seuraan.

Livessä, lienen.
Täällä tutkistelen ja tuumaan, olen totinen torvensoittaja, omasta, ja muidenkin mielestä.
Huumorini supistuu täällä, ja en unohda ilkeyttä, jonka olen osakseni saanut.
Omastakin mielestäni, siis, olen täällä huumorintajuton puupökkelö.
Mutta vakaa.

Luulen että olen täällä hauskempi, avoimempi ja kaikin puolin kivempi kuin livessä. Koska kun kirjoitan mulla on aikaa miettiä mitä sanon. Voin jopa pyyhkiä. Se toiminto puuttuu kun ääneen puhuu.

Ehkäpä luulen, että oikeessa elämässä.
Täällä kirjoitan liian "asiallisesti".. ilman asiaa.. ;)

Livessä naurattaa huomattavasti enemmän kuin lukiessa tai kirjoittaessa tekstiä. Silloin menen helposti asialinjalle ja naurut jää nauramatta. Small talk on minun juttuni. Tosin vakavakin pitää osata olla jos tilanne sitä vaatii.

livessä oon hauskempi mää en osaa kirjoittaa muutenkaan saatikka sitten hauskasti.

Minä taas luulen että he luulevat minun luulevan olevani luulosairas,
itse kyllä luulen luulevani itsestäni jotain mitä on muitten vaikea luulla.

Siitä hauskuudesta en niin tiedä, mutta kirjoittaessa selväsanasempi. No tietty oma mielipide. Puhuessa selitän ainakin viittä asiaa yhtäaikaa eikä siitä lopuksi tiedä, että mitä pitikään sanoa ja kelle. No en ihan aina, kuitenkin omaan sellasen ominaisuuden..

En kummassakaan. Luulen ikävystyttäväni muut. Luuletkos itse olevasi hauskakin?