Viitaten osittain tuohon toiseen ketjuun, ajattelin heittää ilmoille kysymyksen koskien naisten välisiä koodeja. Elikkäs: Missä teidän mielestänne kulkee raja, milloin ollaan ylitetty kaveruus ja ilmaistu halukkuus katsoa asioita vähän pidemmälle ja syvemmälle. Erittäinkin kiinnostaa asetelma, jossa toisen suuntautuneisuus on tiedossa ja tämä henkilö on aktiivisempi ottamaan kontaktia. Jos esim. minä tiedän, että eräs nainen pitää naisista ja ehdottaa "treffejä", vaikka ei niitä sellaisiksi kutsukaan, niin mitä se kertoo musta hänelle, jos suostun. Hän ei siis tiedä mun mieltymyksistä yhtikäs mitään. Mua kyllä kiinnostaa hänen seuransa, mutta olen ihan ulalla näiden merkitysten suhteen. Miesten kohdalla tulkinta on helppoa.
Koodin purkamisia
aie vai ei?
3374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei siihen kuole, siis siihen ettei kelaa liiaksi etukäteen mitä joku koittaa viestittää. Mikset mee sen kaa ulos ja kato mitä ilta pitää sisällään. Jos sä koitat elää elämää sillain että mietit mitä joku toinen miettii, tuut hulluksi. Vähän asennetta peliin ja teet miten haluat. Joskus vaan voi elää eikä murehtii miltä se näyttää ja saaks joku väärät viestit. Asiat voi aina oikaista jos tulee täydellinen väärinymmärrys eikä siinä sen kummempaa.
Naisilla varsinkin on tapana miettii ittensä toimimattomaksi ja puhumattomaksi. Ne käy päässään läpi kaikki mahdolliset lopputulokset ja koittavat miettii liian pitkälle mitä joku miettii ja sitte ne jäätyy eikä uskalla/osaa tehdä eikä sanoo mitään.
Elämän yks suurin ilo on se kun vaan tekee ja kokee. Joskus joutuu korjaamaan toisen käsityksen mutt ei se ole vaarallista, joskus voi alkaa jotain mitä ei ois odottanukkaa kun ei mieti liikaa ja tekee mikä hyvälle tuntuu.
Jos haluaa pystyttää itellee muureja joiden yli aina joutuu kipuamaan kun jotain uutta ilmenee, lopulta sä huomaat ettet jaksa enää kiivetä vaan mietit ittes istumaan muuriesi viereen ja sitten lopputulokset on täälläkin nähtävissä ketjuissa missä haikallaan eri asioita joita ei aikanaan voinut vain sanoa, tervehtiä, tarttua, nähdä, jne jne. Elämä on elämistä varten, siihen kuuluu myös erehdykset ja muut kommellukset. Vaikka sä ylianalysoisit ennakkoon kaiken, silti sä et voi olla lopputuloksesta varma. Joten vapautua turhan pähkäilyn energiaa siihen että teet enemmän ja tartut tilaisuuksiin enemmän. Paljon menee ohi jos ei uskalla tarttua hetkeen vaan koittaa ensin nähdä miten asia menee.
sä oot niin oikeessa! Piste.
Mä oon kans sitä mieltä, että rohkeesti vaan pitää ottaa se mitä elämässä tulee vastaan, hyödyntää tilaisuudet ja ottaa riskejä. Eikä sillä ole väliä jos tulee pakit tai ehkä ikäväkin ylläri, sitten vaan eteenpäin. On karmeeta tuhlausta elää vain teorioissa ja menettää mahdollisuudet.