Miksi mietit menneitäsi,
elellen vain entisessä.
Ajatukset ahdistavat,
alakulo alituinen.
Mitä voitat mietinnällä,
tuskaisella tunnollasi.
Jos et tunne olemusta,
alkuperää ajatustes.
Tulevaakin tutkiskelet,
oudonlaista olettelet.
Pelko valtaa jälleen mielen,
esteenä on ilon kielen.
Elä vain siis tätä päivää,
tämän päivän murheet kanna.
Silloin ei ole huolen häivää,
ilolle siis itses anna.
elellen vain entisessä.
Ajatukset ahdistavat,
alakulo alituinen.
Mitä voitat mietinnällä,
tuskaisella tunnollasi.
Jos et tunne olemusta,
alkuperää ajatustes.
Tulevaakin tutkiskelet,
oudonlaista olettelet.
Pelko valtaa jälleen mielen,
esteenä on ilon kielen.
Elä vain siis tätä päivää,
tämän päivän murheet kanna.
Silloin ei ole huolen häivää,
ilolle siis itses anna.
Vastaukset 7
Vanhimmat
TUOMITSEVAT TUNTEMATTAAN
Kuka mittaa määrän minun,
aavistaen alkuperän.
Tiedostaen koko mielen,
tarkistaen tarkoituksein.
Hyvin monta matkallani,
viisastaudessaan vilpillistä.
Tietävinään kuka olen,
tuomionsa tunnossani.
Purkaisivat pahan mielen,
siitä enhän loukkaantuisi.
Syyllistävät surkeuttaan,
tuomitsevat tuntemattaan.
Vettä sataa, tuuli piiskaa.
Iskee vasten kulkijaa.
Syyllistetty syytettynä,
tuntee tuskaa koleaa.
No mutta maduixa hyvä. Miksi hymiö? Oletko sinäkin sukua Ismo K:lle?
OLEN TUTKIMATON
Sieluni sisin sijaitsee,
sen seitsemän lukon takana.
Ulko-ovelta alkaen,
uudet kamarini kahlitut.
Keneltä löytyy avaimet,
kaikkiin kamareihini?
Yhden oven jos aukaiset,
tunnet jo vähän enemmän.
Hyvin moni on yrittänyt,
ulko-ovelle juuttunut.
Ehkä pariin huoneeseen,
parhaimmillaan saapuneet.
Pysähtyivät paikoillensa,
luulivat minut jo löytäneen.
Siitä sitten johtopäätös,
käsitys koko minuutein.
Voihan teitä pikkusielut,
kuinka olette väärässä.
Kuvitellen kummastellen
näette pelkkiä harhoja.
niin, viisaita sanoja, vaan kenkään ei ole suurempi toista... ja tiedäthän toki senkin.
En koe olevani suurempi toista. Koen olevani vähäisin ja mitättömin ihmisistä, mustalammas toisten joukossa.
MUSTALAMMAS
Pappi kysyi alttarissa,
mitä kuuluu - kysymyksen.
Mitä vastas mustalammas,
erakoksi eroteltu,
pahasena paneteltu,
syyllisenä syrjäytetty.
Isä paimen tosissaanko,
kysymyksen asettelit.
Vaiko ihan tavan vuoksi,
tutun vastauksen vaatinet.
Minä kerron paimen hyvä,
edessäsi näet miehen.
Helpompi mun olis kertoo,
mitä ehjänä on vielä.
Näyttäisinkö isä sulle,
kylkiluuni murtuneen.
Tukisitein teipattuna,
oikeassa kyljessäni.
Vaiko oikean jalkani,
rautanaulan lävistämän.
Jalkapohjan tulehtuneen,
harson verestä punaisen.
Yhdessäkö kurkistamme,
sieluni tilaan salattuun.
Aukaisenko koko mielen,
tulisit sitten tuntemaan.
Ei en isä hyvä sulle,
sieluani aukaise.
Ethän sinä ymmärtäisi,
murtuisit ehkä itsekin.
Taidankin vain näyttää sulle,
pelkät ruumiin vammani.
Jalkapohjan tulehtuneen,
kylkiluuni murtuneen.
Tuo tajunnan virtani oli siinä määrin fiktiivinen, etten dialogia käynyt papin kanssa. Muutoin tarina on ihan totta.
KUUNTELE HILJAISUUDESSA
Pysähdytti paha olo,
jaksanuthan olisin vielä.
Vahva kun olen ja voimakas,
järkenikin järkkymätön.
Elämä vain oli outoa,
poistuneena tasapaino.
Persoonani repaleinen,
rikki mennyt eheyteni.
Luvallani annoin tulla,
kaatumisen kaikkinensa.
Palapelini kasatun,
hajoitinhan haavoitettu.
Piilopirttiini pakenin,
joen rannalle raahauduin.
Siellä sitten yksinäni,
uudet palaset valitsin.
Unohdin täysin järkeni,
istuen vain itkeskelin.
Hiljaisuutta kuuntelin,
viisaita viestejä odotin.
Viisaus tuli ja viestitti,
sanoitta minua kosketti.
Antoi aina uuden tunteen,
jonka järkeni valaisi.
Älä mieti itse liikaa,
älä kuuntele ohjeita.
Piilopirttiisi pakene,
hiljaisuudessa oivalla.