Kuulin ja näin vain sinut, vaikka esitin muuta.
En voinut katsoa pitkään silmiisi.
Mahani oli onnesta sekaisin ja
perhosia täynnä.
Sinun äänesi,ilmeesi,eleesi,TUOKSUSI.
Unohdin hetkeksi kaiken muun.
Näin sinusta niin ihanan unen,
näitkö sinä minusta?
Näinköhän kaiken omien ruusunpunaisten lasieni lävitse
ja kuvittelin kaiken.
Hakeuduitko viereeni vain muista syistä,
enkö ollut sinun tyyppiäsi.
Saanko koskaan tietää, oliko kaikki välillämme yksipuolista.
En voinut katsoa pitkään silmiisi.
Mahani oli onnesta sekaisin ja
perhosia täynnä.
Sinun äänesi,ilmeesi,eleesi,TUOKSUSI.
Unohdin hetkeksi kaiken muun.
Näin sinusta niin ihanan unen,
näitkö sinä minusta?
Näinköhän kaiken omien ruusunpunaisten lasieni lävitse
ja kuvittelin kaiken.
Hakeuduitko viereeni vain muista syistä,
enkö ollut sinun tyyppiäsi.
Saanko koskaan tietää, oliko kaikki välillämme yksipuolista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ooh.ihanaa. saanko minäkään tietää! emmekö siis enää näe?
ketä ikävöit
Hmm kuulosta tutulta.Missäpäin tämä tapahtuu tai kaupungista?Anteeksi jos utelen sitä kysymykseen.Ei millään pahalla jos saa kysyä tai ei.
näemme jossain joskus, emme enää yhtä usein ...
pohjoisessapäin liikumme.
Milloin näitte viimeksi?
eilen
mihin kellonaikaan näitte/näimme ja sisätiloissa vaiko ulkona?
no kerroppas missä luulit että näimme :D
En koskaan puhu kauniita, olen niin tosissani ja vakava. Nyt näen sinut kuitenkin mielikuvissani, etenevän suhteen, jossain tulevaisuudessa.
Uhkean kosketuksen hailakkaana itseäni vasten, lämmön huulissani, jotka koomisesti törröttävät odottaen edessäsi. Tule vastaan, anna minun uppoutua säteilyysi, anna tunteittemme sekoittua yhdeksi energiseksi valoksi, joka loistaisi kilometrien säteellä häikäisten heidän silmänsä, ketkä eivät uskalla katsoa.
Anna minun ottaa sinut vastaan, unohtaa menneisyyden kaiut, kakistaa ulos tuo tunteen uhma, joka on ajat iät meidät teljennyt kaipuuseen. Aina olen sinua kaivannut ja nyt se vasta koen kehollani. Sanat ovat niin turhia, vaikka niin: huudan olevani rakastunut sinuun!
Aistisit edes katseeni viesin, huomaisit huulieni värinän, punan poskillani, kaiken sen, kertoakseni olevani syvällä tässä lähelläsi...
Ikävä kyllä, kyllä ikävä on kohtalomme.
Tämä ei ollut aloittajalle, kenties.
"En koskaan puhu kauniita, olen niin tosissani ja vakava." - lause kertoi ettet se ole sinä, mutta voi kuinka kauniisti sinä tuntematon kirjoititkaan.
Juuri tuon haluaisin kuulla hänenkin suustaan.
Olisipa hän "..syvällä tässä lähelläni"