Lasten vanhemmat

Kysy vanhemmilta mitä he haluaisivat tietää. Ja/tai kerro minkälaisia leikkejä ja miten lapsi on leikkinyt.. Millä tuulella lapsi on ollut Ikävöinyt/ollut iloinen ja hyväntuulinen/ mietteliäs/tottelevainen jne..

pienten vanhemmat monesti haluavat kuulla että onko kakannut, kenen kanssa leikkinyt, onko ollut touhukas/pirteä. miten pitkään nukkunut. miten hyvin syönyt. jotain ekstraa tehty....laulettu, askarreltu, piirretty, rakennuttu palikoita. tms.
ja jos lapsi oppii jotain päivän aikana sano se.

Tää on monesti vaikea kysymys, mitä kertoa päivästä. Pienemmille tärkeää on syömiset, nukkumiset ym. perusjutut. Isommille ehkä enemmän mitä on leikkinyt ja kenen kanssa, mitä on päivän aikana tehnyt ja jos on ollut jotain erityistä, normaalista poikkeavaa, tai lapsi on oppinut jotain uutta. Joku vanhempi ei halua kuunnella, mitään, riittää että onko ollut normaali päivä vai ei. Kyllä sen ajan kanssa oppii, kun tutustuu perheisiin. Joillekin tulee juteltua enemmän ja ihan muutakin kuin päiväkoti juttuja ja joillekin on vaikeampi jutella (etenkin, jos ei tule mitään vastakaikua keskusteluun) ja silloin kerron vaan lyhyesti päivän touhuista.

Se tosiaan riippuu itse vanhemmasta, onko ns. small talk-tuulella. Joistakin vanhemmista huokuu se fiilis et nyt ei huvita jutella esim. aamulla tuodessa tai iltapäivällä hakiessa. Itse tällasessa tilanteessa vaan morjestan ja sanon lapsen ja vanhemman lähtiessä heipat. Toiset vanhemmat sitten on puheliaampia ja juttua voi tulla ihan perinteisestä säästä tai siitä, että mitä päivän aikana tullaan tekemään/on tehty. Eräänkin pojan äiti välilä juttelee mulle koulujutuistaan (on siis opiskelija) joten siitä sitä jutunjuurta saakin aikaan.

Kyllä se siitä sullakin alkaa luistamaan, alkukankeutta vaan... :)

Mulla ei luista small talk vieläkään vanhempien kanssa, vaikka ikää on 52 v. Lasten kanssa kyllä sujuu kaikenlainen jutustelu.

ei tarvitse todellakaan sen kummempia jos ei ole mitään ihmeellistä ollut, sanot vaan että ihan tavallinen päivä, on syönyt ja nukkunut, ja olivat kivassa leikissä ja piirtelivät....jos jotakin ikävää niin voi sanoa että oli tänään semmoinen kiusaamis/kaatumis/...ja sitten kerrot. Jotkut vastaa, jotkut ei!
Ja ihan hyvin äiti/esäk voi miettiä että mitä ihmettä mä sille hoitsulle oikein sanon!

Minä olen todella iloinen nykyään kun mulle sanotaan että, normipäivä :) Ei tarvitse kertoa kaikkea erikseen vaan se että, lapsi voi hyvin. Jos jotain on käynyt tai, lapsi ollut kärttyinen, räkäinen tai nukkunut huonosti, sitten kerrotaan erikseen. Meillä on kyllä omahoitaja joka aina avoimesti kertoo ja meillä synkkaa muutenkin.

Jos mitään erikoista ei ole tapahtunut, niin ei mitään erikoista kerrottavaakaan ole. Tärkeitä asioita on kertoa sellaiset, jos lapsi on esimerkiksi kaatunut ja lyönyt päänsä hiukan (ei todennäköisesti aihetta jatkotoimiin, mutta jos vaikka kuitenkin tulisi päänsärkyä tms. illalla) tai jos on ollut jokin konflikti, joka saattaa tulla lapsen mieleen illalla tai yöllä. Tai yleensä, jos on sattunut jotain, mitä vanhempi saattaa joutua käsittelemään lapsen kanssa illalla. Toivottavasti tällaisia ei kovin usein satu. Jos vanhempaa kiinnostaa kakkaamiset ja syömiset ja leikit, niin hän kysynee niistä erikseen. Jos ei kysy, niin silloin olet kertonut ihan riittävästi.

Jos kyse alle kolmevuotiaasta, eteenkin siis lapsesta joka ei äidille vielä itse pysty mitään kertomaan ja jonka kehitys on täysin riippuvainen siitä miten hyvin äiti pystyy ymmärtämään ja myötäelämään lapsen arkea, silloin on tärkeä kertoa mahdollisimman paljon myös kaikista yksityiskohdista. Koska pienetkin asiat ovat taaperolle suuria. Paras tapa pystyä äidlle lapsesta kertomaan on luomalla mahdollisimman läheinen suhde lapseen ja tämän äitiin. Omahoitaja käytäntö antaa tähän ehkä parhaat edellyykset. Lapset jaetaan siis hoitjien kesken neljän lapsen ryhmiin, näin mahdollistaen läheisen kontaktin.

Omahoitaja systeemi on hyvä, mutta ei omahoitaja ole joka päivä kertomassa lapsen kuulumisia vanhemmille. Eli kyllä kaikkien pitää jollakin tavalla tietää jokaisen lapsen päivän kulusta. Joka päivä ei tietenkään voi ihan tarkasti tietää jokaisen lapsen touhuja, jos on vaikka jakauduttu pienryhmiin tai iltavuorolainen ei ole ollut mukana jumpassa tai retkellä. Ja tämänkin voi ihan reilusti vanhemmille sanoa, että enpä ollutkaan mukana, että ihan tarkkaan en tiedä mitä siellä ovat tehneet, mutta ei mitään kummempaa ole ollut, kun ei kukaan siitä mitään sanonut. Ja kyllä sen kokemuksesta sitten oppii, mitä kukin vanhempi haluaa tietää, eikä kaikille selitä samoja asioita lapsesta.

niin ja jos on ikävää kerrottavaa...silloin kannattaa sanoa suoraan että nyt on vähän ikäviä juttuja sattunut, eikä tarvi syyllistää tietenkään...eikä niitä aina tarvi edes sanoa, esim lomalle lähdettäessä...jos on vaikka no enpäs nyt äkkiä keksi...mutta tilannetajua...harjoittele sitä, ja jos on haastava lapsi, tarviiko joka narahdusta edes aina kertoakaan

Ei meillä ainakaan jokaista kinaa ja riitaa kerrota, jos ne on selvitetty jo päiväkodissa. Jos kaikki kerrottaisiin, niin joillekin lapsille ei olisi koskaan mitään muuta kerrottavaa kuin näitä negatiivisia, riitelyitä ja toisten leikkien rikkomisia. Kyllä ne vanhemmat yleensä tietävät mikä on heidän lapselleen se tavallinen päivä. Joidenkin kanssa on ihan sovittukin, että normaali päivä sisältää jonkin verran näitä kahnauksia, ja niitä ei erikseen kerrota, paitsi jos on jotain isompa, vakavampaa tai jotain on satutettu.

Kertokaa vanhemmille suoraan mitä siellä hoidossa oikeasti tapahtuu! Meillä lapsi kertoo kotona itse kaikki hoitajien ja lasten tapahtumat ja välillä ihmetyttää, miksei hoitaja ole viitsinyt sanoa meille mitään. On aika noloa hoitajille kun jotkut asiat ja tapahtumat paljastuu lapsen eikä heidän kautta.

Ehkä hoitajat ei pidä kaikkia asioita niin merkittävinä kuin lapset tai vanhemmat. En minä edes muista jokaisen lapsen joka ikistä päivän tapahtumaa.

EN MIT'ÄÄN