Hyväksikäyttö!? Miten siitä pääsee yli?

Minäkin olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä useamman vuoden ja se alkoi kun olin 14 vuotias. En viitsi kertoa, kuka käytti, kun sillä ei ole merkitystä, mutta ei ollut sukulainen. Olen jälkeenpäin muutaman kerran miettinyt, että miksen vienyt asiaa oikeuteen, vaan pysyin asiasta hiljaa pitkän aikaa. Lopulta avauduin oppilaitoksen sairaanhoitajalle asiasta ja hän järjesti ajan psykiatriselle poliklinikalle. Siitä oli vähän apua, mutta aika parantaa haavat ja jos voi antaa anteeksi teot hyväksikäyttäjälle, eikä kanna kaunaa sen jälkeen, niin asian yli pääsee. Leikillä minunkin hyväksikäyttäjä selitti asioita, mutta todellisuudessa kaukana leikistä.. Itse olen selviytynyt elämässä eteenpäin.. Paikkakunnan vaihdos oli yksi merkittävä helpotus minulle, kun sen jälkeen en ole nähnyt vilaukseltakaan häntä.

Ja sen verran täytyy vielä jatkaa, että et saa syyllistää tapahtuneesta itseäsi. Sinä et ole tehnyt mitään väärää.. Sinun hyväksikäyttäjä on. Tämän asian tiedostamiseen minulla kului aikaa, mutta lopulta kun pääsin itseni syyllistämisestä eroon, niin olo helpottui ja pystyn nykyään puhumaan asiasta avoimesti pahoittamatta mieltäni.

Minä jouduin hyväksikäytetyksi opiskeluaikanani kun siihen kuului työharjoittelua maatilalla. Koska tuo tila johon menin oli hyvin syrjässä asuin siellä viikot. Isäntä oli alkuun tosi kiva, mutta sitten hän alkoi kosketella minua. Laitoin vastaan mutta ei se auttanut. Hän alkoi jopa hiipiä huoneeseeni aamuisin koskettelemaan minua johon sitten heräsin. Siitä seurauksena en enää uskaltanut nukkua yöpaidassa vaan aloin nukkumaan vaatteet päällä. Tuolloin alkoi minulla univaikeudet jotka eivät ole helpottaneet vieläkään. Silloin ei ollut kännyköitä vaan jouduin soittamaan kotiin heidän lankapuhelimestaan ja tää isäntä istui vieressä. En pystynyt kertomaan mitään vanhemmilleni, häpesin niin paljon. Asiat menivät siihen pisteeseen että aina kun tuo mies alkoi mua kähmimään menin kuin toiseen maailmaan, johonkin jossa ei ollut kipua ei tuskaa vaan ainoastaan hyvää oloa ja kaunista. Ilmeisesti tuo mies luuli hiljaisuuteni ja paikkallaolevuuteni tarkoittavan sitä että hyväksyin hänen tekonsa. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta tilannetta, alitajuntani pelasti minut pois tapahtuneesta. Jossain ajassa tilanteesta tuli normaalia, osasin jo odottaa niitä hetkiä ja aina silloin mieleni pakeni haavemaailmaan.
Ollessani vapaalla tajusin tilanteen vääryyden mutta kun menin takaisin siitä tuli taas normaalia. Enää minulla ei ollut itsetuntoa, olin kuin rätti jota sai käytellä miten halusi. Tahdoton nukke. Vapaalla ollessani aloin juoda alkoholia, join sitä niin paljon kun käsiini sain. Huonoin seurauksin. Minua pystyi käyttämään hyväkseen kuka vaan, miksi olisin laittanut vastaan, olinhan jo oppinut että ei siitä ole mitään hyötyä. Aloin myös luulla että fyysinen kosketus on samaa kuin rakkaus. Paha olo oli aina jos ei kukaan pitänyt kainalossa, aloin viiltelemään itseäni ja toivoin että kuolisin pois. Tuska ja häpeä oli niin suuri. Kun sitten viimein uskalsin asiasta kertoa kotona ja oppilaitoksessa, minua ei uskottu. Tämä oli se suurin haava joka minulle jäi, se että kukaan ei uskonut, kukaan ei pitänyt mun puolia. Koulussa sanottiin että ei voi olla totta koska en ollut aiemmin asiasta kertonut. Kotona ei haluttu edes ajatella että tämä olisi totta; koska olin jo muutenkin ollut hullu, esim. viillellyt itseäni, ajattelivat kai että kunhan keksin. En tajua kuinka olen selvinnyt elämässä tähän asti. Minulla on nyt perhe, mies ja lapsia, asiat hyvin. Mutta aina kun jään yksin tää asia menneisyydestä palaa mieleen. Silloin kun menee hyvin tää asia palaa mieleen. Kun olen ylpeä jostain tää asia tulee taas: mitä syytä minulla on ylpeillä millään kun olen näin huono, annoin tehdä itselleni näin, ikiaikainen paska olen. Pelkään jatkuvasti että paljastun, ihmiset saavat tietää, nauravat minulle, tyhmälle joka melkein täysikäisenä antoi vanhan miehen kosketella. Tuo mies kyllä osasi asiansa, oli ensin isähahmo, muuttui siitä kaveriksi ja sitten hyökkäsi kähmimään. Olin ihan aseista riisuttu, en voinut ymmärtää tuollaista. Tiesin ettei kukaan tule minua pelastamaan (olin oikessa koska kukaan ei tullut vaikka kerroin) vaan itse on selvittävä. No selvisin jotenkuten, tuosta on jo 24 vuotta mutta ei mene päivääkään etten asiaa muistaisi. Suurin juttu ei ollut se koskettelu vaan se henkinen yliote jonka tuo mies minusta sai, hän onnistui murtamaan minussa kaiken vastarinnan, aloin jopa mielessäni puolustelemaan häntä! Koskaan en pääse tästä asiasta yli, mutta aina se vuosi vuodelta pienenee. Ikinä en anna anteeksi.

Hei!

Yksin ei kannata asian kanssa jäädä. Voit saada tukea ja neuvontaa kriisikeskus Tukinaisesta esim. puhelimitse (kriisipäivystys) 0800-97899 ma-pe klo 9-15 ja la-su klo 15-21 sekä (juristipäivystys) 0800-97895 ma-to klo 13-16. Voit ottaa yhteyttä myös nimettömänä netin kautta: www.nettitukinainen.fi.

Okei :( Sitä en juuri olisi halunnut, että siitä tulee jotain ongelmia siskon miehelle. Asiat on mennyt parempaan suuntaan paikkakunnan vaihdon jälkeen ja en tiedä mitenkä jaksan ,vielä käräjille joutumisen. Mä,kun luulin,että mun sana edes vähän vaikuttaa haluanko siitä mitään ongelmia siskon miehelle. Kuulusteluihin mä, joskus joudun,kun soittelevat ja ehtivät ottamaan minut kuulusteltavaksi. Piti ennemmin kuulustelut jo olla,mutta silloin ei käynyt mulle. Kumpa tämä olisi pian ohi, eikä tarvitsisi odottaa puolta vuotta,koska alkaa tapahtumaan jotain.

Kirjoituksista saa sen kuvan ettei ole uhreja, on vain vapaaehtoisia. Totta hel.vetissä leikki jatkuu jos ei itse asialle tee mitään. Hyvän kotikasvatuksen saanut lapsi kyllä tunnistaa mikä on oikein ja mikä väärin. Täysin käsittämätöntä on jos lapsi ei voi puhua omille vanhemmilleen kokemastaan vieraiden ihmisten aiheuttamasta vääryydestä jota se kokee omalle kohdalle sattuneet. Turha jälkikäteen on valittaa joutuneen hyväksikäytetyksi jos asialle ei ole tehnyt sillä hetkellä mitään. Alle 10 vuotiaiden kodalla on vain uhreja. Pojat kokevat nuoruudessa omalta osaltaan myös ruumiillista väkivaltaa joka ei tosin ole seksuaalista, mutta pojat myös puolustavat itseänsä nyrkein eivätkä jää tilanbteeseen kääntämään toista poskea.

Olen kirjoitksen aloittaja. En ollut vapaaehtoinen vaan uhri. Mitäs sinä luulet,kun ei osaa puolustautua ja jähmettyy paikallensa,kun toinen alkaa koskettelemaan. Olen kertonut vanhemnmilleni asiasta ja,että hyväksikäyttäjä oli siskoni mies. käräjistä ja muista en tiedä koska ne on. Jos olisit joutunut hyväksikäytetyksi tietäisit,ettei se puolustautuminen ole niin helppoa!

MENE KÄRÄJILLE

En tiedä onko niitä,kun poliiseilla kestää selvittää asioita. Kunhan nyt edes niihin kuulusteluihin joskus pääsen. Niin ehkä, sitten sen näkee mitä ne päättää.

Parasta terapiaa taitaa olla se, että jatkat asian viemistä eteenpäin viranomaistaholla.

pitää,vielä odottaa,että poliisit soittelevat joskus niin tietäisin jatkosta missä tässä sitten ollaan.

Tulkaa ihmeessä ja rohkeasti kaikki esiin hyväksikäyttöjutuistanne.
Minuakin käytti isäpuoleni valitettavan kauan hyväksi ja teki hyvin rumia temppuja mutta olen jo päässyt onneksi kaiken sen roskan yli

Ei pääse yli.Olen 50,v.mies ja kun olin 6 vuotias.niin vanhempi mies laittoi imemään vehjettään...En koskaan kertonut kenellekkään ja elämäni meni pilalle suurilta osin.Enkä olisi tuolloin apua osanut hakeakkaan.Täällä netissä todennäköisesti joudun pilkankohteeksi.No väliäkö sillä,kaikkia hulluja täällä planetalla kun onkin.

OLen ollut viime kesästä asti seksuaalisen häirinnän kohteena.