Kysymys sinkkunaisille

Mitä tarkoittaa vähän yli kolmekymppinen?? :) Itselläni oli profiili reilun viikon suomi24 deittipalvelussa, eikä siinä ajassa tullut yhtään järkevää vastausta.. Joten ajattelin, että antaa olla.. Itse olen 25v. Ja kahden pojan yh.. Ehkäpä se oli syynä vastausten vähyyteen..

" En tunne muuten yhtäkään yli 25-vuotiasta vapaata naista...kaikki varattuja. Missä ne sinkkunaiset piileskelee? Kotonaan?"

Et tunne, mut anyway.. oon 27.. sinkku.. yhen poitsun yh mamma.. oon ollu kolme vuotta sinkkuna ja en ees kaipaa miestä elämääni.. oon onnellinen ilmankin.. :) ja kyllä, mä ainakin oon mieluummin kotona kun jossain tuolla ulkona menossa.. :)

Mitä mieltä olet nettideittailusta?
Periaatteessa netissä tutustuminen on ok, mutta epäilen nykyistä deittikulttuuria, jossa ihmisiin suhtaudutaan kuin kulutushyödykkeisiin.

Suomi24:ssäkin on varmaan viisi miestä yhtä naista kohden.
Itse kävin viime viikonloppuna katsomassa profiileja, ja ongemaksi tuli, että jos tekee haun joka rajaa vain asiat, jolla on oikeaa merkitystä jäljelle jäi varmaan neljä sataa miestä. Kuka jaksaa sellaista määrää edes selata läpi.... ja etsiä joukosta kiinostuneita ja sellaisia joika voisi ajatella lapsellista naista vaihtoehtona. Oma ilmoitus on siis taitaa olla ainoa vaihtoehto.

>Jos oletetaan, että haluaisit löytää miehen, miksi et kokeile nettideittailua? Jos >olet kokeillut, millaisia kokemuksia sinulle jäi siitä?
Yksi mies löytynyt netistä, pitkä suhde syntyi. Laitoin ilmoituksen kaverin painostuksesta, ja hänkin laittoi samaan aikaan omansa. Realimaailmassa emme olisi koskaan toisiimme törmänneet. Olin päättänyt etukäteen ja sen myös kaikille, joille aloin kirjoittaa kertonut, että muut jää kun tapaan jonkun ja tapaan vasta kun tiedän, että sisäinen maailma kolahtaa.

>Olen muutamalle naiselle lähettänyt viestiä, jotkut vastaavat jotain, osa ei >mitään. Viestittely jää pariin kolmeen viestiin, homma ei etene edes treffeille >asti. Ei hyvänen aika mitä touhua. No, se nettideittailusta...

Minusta on peruskäytöstapoja ainakin ilmoittaa, että ei pysty kaikkiin viesteihin vastaamaan tai ettei vastapuoli ole sellainen ketä etsii tms.

>Voisitteko myös kertoa, missä haluaisitte tulla isketyksi? =D En tunne muuten >yhtäkään yli 25-vuotiasta vapaata naista...kaikki varattuja. Missä ne >sinkkunaiset piileskelee? Kotonaan?
En itsekään vastaa sitä mitä etsit, koska olen äiti. En siis tämän palstan terminologian mukaan sinkku. Itse tunnen muutaman yli 30v lapsettoman naisen, harvinaisempia kyllä ovat. 25-30v lapsettomia on paljon ja paljon on myös niitä, jotka eroavat huonosta nuoruuden parisuhteistaan löytääkseen sen loppuelämän parisuhteen. Itse mieluiten tutustuisin ensin iskemisiä, ei tarkoita että kaverina pitäisi olla puoli vuotta ennen ensi suudelmaa, mutta nyt ainakin yksi ilta tai vaikka kaksi. Siis kaikki paikat ja tavat, jossa ihmisestä saa irti muutakin kuin kuoren, on hyviä. Olen myös skeptinen baari-iskemistä kohtaan, mutta jos arkikohtaamisia ja harrastuksia ei lasketa, eipä ihmisiä juuri muualla tapaa.

>Ei kai saisi kuulostaa epätovoiselta, mutta alkaa ''tuttamaan tämä sinkkuus.
Kyllä se turhauttaa, ainakin itseäni. Mutta silti tämä on helpompaa kuin suhteessa, joka oli kauhea.

>Tyhjiä profiileja, suurin osa ei herätä mitään mielenkiintoa.
Jos laitan ilmoituksen, se tulee olemaan hyvin erilainen. Tiedän kyllä mitä etsin toisesta ihmisestä ja se tulee näkymään tekstissä. Tiedän suurinpiirtein millä sanoilla tulen etsimään.

Tässä se taas nähdään. Sinkkuna ei ole kuin yh-mammoja. Kiitos, mutta ei kiitos. Sori vaan.

No, naisen tai miehen voi löytää mistä vaan... ei voi etukäteen tietää, että minkä puun takaa se hyppää!
Tuttavani löysi netistä ja on nyt naimisissa.
Itse odotan ihan livestä löytyvän. Itseasiassa naapuriin muutti äskettäin mies, jota olen tässä vähän katsellut... :)

Minä pidin pari vuotta sitten profiilia suomi24:ssä viikon ajan. Olin silloin 22-vuotias.
Sain viikossa miehiltä noin 150 viestiä, tosin varmaan puolet seksinvonkaajia. Kävin treffeillä kuuden miehen kanssa, kenenkään kanssa ei ollut sitä ns kemiaa.
Päätin poistaa profiilini, koska niitä viestejä tuli ihan älyttömästi, vapaa-ajallaan ei ehtinyt tekemään muuta kuin olemaan netissä.

Olen sitä mieltä, että kyllä se oikea tupsahtaa eteen kun on sen aika. Ei se hakemalla löydy. Suurin osa löytää kumppaninsa opiskeluympyröistä, työpaikoilta tai baarista.

"Mitä mieltä olet nettideittailusta?"
Tapa se sekin on etsiä kumppania, etenkin, jos baareissa juokseminen ei innosta. En koe että nettideittailussa olisi negatiivista stigmaa, jota usein sille tunnutaan vierittävän.

"Jos olet kokeillut, millaisia kokemuksia sinulle jäi siitä?"
Olen kokeillut ja vaikka sain runsaasti (jopa 3/4 viesteistä) panoehdotuksia ja muuta shaibaa, en pitänyt nettideittailua epämiellyttävänä. Yhteyttä pystyi ottamaan silloin kun itsellä oli aikaa ja epämiellyttävät henkilöt oli helppo jättää omaan arvoonsa. Vaikka en kumppania netistä löytänytkään, niin tutustuin useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin joista osa jopa on jäänyt pysyvästi kavereikseni/ystävikseni.

"Voisitteko myös kertoa, missä haluaisitte tulla isketyksi?"
Missä tahansa. :) Olen aivan yhtälailla otettu kaupan kassajonossa tapahtuvasta flirttailusta kuin baareissa tapahtuvista "pakollisista" iskuyrityksistäkin.

"Oikeasti, jos unohdetaan baarit ynnämuut sedulat, mistä voi löytää sinkkunaisen?"
Itse liikun yliopistolla, missä opiskelen. Myös kirjasto ja muu harrastetoiminta (kuntosalit, koiraharrasteet, kansalaisopiston kielikurssit ym.) ovat paikkoja, joissa tiedän sinkkunaisia pyörivän. Kannattaa siis liikkua niissä piireissä/paikoissa/tapahtumissa, joista itse on kiinnostunut ja pitää silmänsä auki. Kyllä niitä sinkkunaisia liikkuu lähes ympäristössä kuin ympäristössä. :)

Mulla oli profiili 1/2 vuotta. Viestejä tippui harvakseltaan, jonkun itsekin lähetin. Harvoja miehiä tuli lähestyttyä, koska suurin osa 30v miehistä haki nuorempaa, ei ikäistään. Minun ikäisiä haki sitten 40v miehet, mutta heille olin laittanut kaukaa viisaasti eston, joten en saanut viestejä ikäkriteerini ylittäviltä miehiltä.

Kolmilla treffeillä kävin. Kaikki olivat insinöörejä. :=0 Mikä ei miestä pahenna, mutta kun suhtautuivat alentuvasti minua kiinnostaviin aiheisiin (kulttuuri ym.), en vaivautunut kyseisten yksilöiden kanssa jatkotreffeille.

Viestiketju oli suunnattu naisille, mutta kirjoitan silti. Olen siis 31-v mies...
Olen ihmetellyt samaa asiaa; mistä voi löytää fiksun, noin kolmekymppisen lapsettoman naisen? Ne muutamat sinkkunaiset, joita tunnen, ovat niin pinnallisia ja muutenkin vaikealuonteisia että en ikinä voisi kuvitella suhdetta sellaisen kanssa.

Jos olisin parikymppisenä arvannut, kuinka vaikeaa on löytää fiksu nainen, en olisi silloin muuta tehnytkään kuin yrittää metsästää sitä itselle sopivaa naista. Tässä sitä nyt päälle kolmekymppisenä ihmetellään, onko itselle tarkoitettu ketään vai joudunko yksin elämään koko elämäni.

Karu totuus on se, että jos nainen on perusfiksu ja peruskaunis, hän löytää miehen viimeistään 25-vuotiaana. Ei naisen tarvitse edes etsiä sitä miestä tai yrittää iskeä. Aina riittää pelimiehiä, joihin nainen lankeaa. Jos nainen on sinkku vielä kolmekymppisenä, hän luultavasti on keskivertoa epäsosiaalisempi, vähemmän hyvännäköinen, älyllisesti hieman tyhmä tai muuten vaikea luonteeltaan.

Tämä on raakaa yleistämistä ja pätee joihinkin miehiinkin. Mutta näin se vain on.
Mies jää yksin hyvin helposti, ei auta vaikka on fiksu, peruskomea ja asiat kunnossa.
Tunnen monta yli kolmekymppistä miestä, joilla ei ole juurikaan naisia ollut elämässään. Ihan tavallisia, kunnollisia, fiksuja tyyppejä. Itsekin lukeudun näihin, ja me ollaan kait sitten vaan niin tylsiä, että kukaan nainen ei kiinnostu.

Jos tätä lukee joku parikymppinen sinkkumies, joka haluaa löytää itselleen fiksun naisen, niin ohjeeni on että ei muuta kuin muna käteen ja baariin. Tai yleensäkin johonkin jossa on naisia. Mitä kauemmin oot sinkkuna ja ilman naista, sitä vaikeampi on aloittaa suhde. Kolmekymppisenä, jos oot vielä sinkku ja oikeasti haluaisit vaikka joskus perustaa perheen, niin saat huomata, että kaikki ikäisesi fiksut naiset ovat joko varattuja tai sitten eronneita, miehiin katkeroituneita yksinhuoltajia.

Täällä sinkku 26 vuotias, lapseton, elämässä kovia kokenut, ei baareissa juokseva, ihan mukiinmenevän näköinen ilman omakehua. on se vaan vaikee niitä sinkkumiehiäkään löytää. asiakaspalveluammatissa tapaa lähes päivittäin mukavan näköisiä ja -oloisia meihiä, mutta aika useinpa heillä vaan sormus jo killuu sormessa. Nettideittailua kokeilin tätä kautta, mutta lopetin lyhyeen. seksinvonkaajia aivan liikaa. jos viis miestä yhtä naista kohen ja niistäki 4 hakee vaan seksiä ni ei oo hääviä. seksiä saa mistä vaan ja millon vaan. suhdetta ei.

Hei! Minua tämä palsta oksettaa..

Aloittajalle; olet siis 33-vuotias sinkkumies? Ihan tiedoksesi, monilla pariskunnilla on usean vuoden ikäero. Miksi etsit ikäistäsi naista? Voit 33-vuotiaana aivan hyvin katsella itseäsi 5-10 vuotta nuorempia naisia sillä silmällä.
Monilla kolmekymppisillä sinkkunaisilla on rima niin korkealla, että ovat kiinnostuneita kypsemmistä, noin 40-vuotiaista miehistä. Monet kolmekymppiset miehet ovat vielä hyvin poikamaisia...

Minulla on ollut pariin otteeseen ilmo, jotkut ovat johtaneet treffeihinkin, mutta liian moni mies näyttää olevan kykenemätön ymmärtämään lukemaansa. Olen saanut viestiä yh-isältä, toiselta puolen Suomea, maatalon isänniltä, luontosamoilijoilta, kirjoitustaidottomilta ja tietysti ne lukuisat vonkaajat. Mitä ihmettä tekisin oululaisella miehellä? Lähettelisin joulu- ja pääsiäiskortteja? Ja mikäli selkeästi ilmossani lukee, että kipittelen korkokengissä Stockmannin välittömässä läheisyydessä, niin miksi ihmeessä maatalon isäntä tai Lapin samoaja täyttää postilaatikkoani? Piilotin profiilit, sillä edes vähänkin asiallisten mutta mahdottomien viestien kohteliaaseen torjumiseen meni ikä ja terveys.

Ei ole kokemuksia netti deittailusta.En uskalla kokeilla sitä koska pelkään että saan/joutuu kontaktiin ihmisen kanssa joka ei ole käytökseltään normaali ja yksinäinen nainen voi joutua vaikeuksiin.Liian paljon on kaikenlaisia sairaita ihmisiä,osa voi jopa tappaakin.Nettiympäristö ja deittipalstat ovat todellinen mahdollisuus häiriintyneille ihmisille.Paljon on varmasti siellä juuri näitä pelkän seksin etsijiäJos haluaa oikeasti parisuhteen ja sieltä sen löytää se on aikamoista sattumaa.
Ai missä me pileskelemme?No minä ainakin vietän aikaani työpaikalla ja kotona ja liikuntaharrastuksissa.Misään niissä ei tapaa miehiä.Baareihin en tunne vetoa koska en käytä alkoholia.Olen miettinyt aivan samaa,missä niitä miehiä oikein voisi tavata ja tutustua turvallisesti.
Tuttavapiirissäni on kyllä muutamia sinkkumiehiä mutta olen käsittänyt että he eivät tahdo sitoutua kehenkään.Joten jos ihminen on tietoisesti valinnut tällaisen roolin,niin eipä sitä oikein sellaista miestä uskalla mennä lähestymään.Itse asiassa tällainen mies on heti poissa laskuista jos itse etsii vakavassa mielessä seuraa.Joten kyllä osalle miehistä yksin olo on tietoinen valinta.

Olen 33-vuotias nainen ja käynyt ehkä kahdeksan kertaa nettitreffeillä. Olen itse omilla aivoilla ajatteleva, koulutettu, hauskaksi ja miellyttäväksi treffiseuraksi kehuttu, ulkonäöstäni ja kropastani huolehtiva. Yleensä tapaan nettimiehen, joka olen etukäteen todennut "hyväksi paperilla" eli miehen, joka kykenee kiintoisaan kirjoitteluun. Olen kirjoitellut sekä kuvattomien ja kuvallisten profiilien kanssa, koska ihmisillä on luonnollisestikin eri syitä esiintyä kuvattomina. Jossain vaiheessa ennen tapaamista kuvia on aina vaihdettu enkä ole sen perusteella lempannut ketään vaan todennut asian laidan vasta livenä.

Mutta mikä näissä miehissä sitten tökkii -- tai sanotaanko että ei kolahda, vaikka muuten ovatkin ihan mukavia? Yksi hyvin simppeli syy on, että eivät näe millään tavalla vaivaa ulkonäkönsä eteen. Edellä mainittu insinööriys yhdistää usein näitä miehiä. Vaikka kuulostakin pinnalliselta, niin mitä se kertoo miehestä, että ei edes ensitreffeillä halua tehdä vaikutusta fyysiselläkin akselilla? Kun itse kuitenkin yritän hyvällä maulla taikoa itsestäni viehättävää treffikumppania ja se näkyy jo valokuvastakin. Ja kuitenkaan vaatimukseni eivät ole kovin kummoisia, kunhan mies vaivautuisi päivittämään pukeutumistyylinsä vaikka kerran parissa vuodessa. On aivan turha ruikuttaa naisten kaikkoamista, jos oma olemus on yhdeksänkymmentäluvun teekkarikylästä.

Toinen asia mikä tökkii, on se että koko olemus vaikuttaa vähän sellaiselta luimistelulta: ryhti, käyttäytyminen, puhetyyli... Onko niin vaikea ottaa ohjat käteen ja tarjota se kahvi? Tulen aina ajoissa treffeille ja silti puolessa tapauksessa vastapuoli istuu jo pöydässä valmiina ja on jo ehtinyt tilata kahvinsa. Kyllä mulle sopii että kulut tasataan, mutta en oikein jaksa tuota pelleillyä, kun kuitenkin ollaan jo molemmat työssä käyviä aikuisia eikä mitään opiskelijabudjetin orjia.

Olen kuitenkin yrittänyt olla kaikille mukavaa seuraa niin kauan kuin kahvia riittää. Mutta treffien jälkeen toki todennut itsekseni että ei ollut minun tyyppiäni. Kiintoisaa tässä on, että nämä muuten mukavat miehet eivät ehdota uusia treffejä heti vaan uskaltavat vasta neljän tai viiden päivän jälkeen ottaa uudelleen yhteyttä. Sanotaanko, että siinä kohtaa kiinnostus sammuu lopullisesti. Eikö sitä suuta saa auki jo ekoilla treffeillä jos kerta kiinnostaa? Tuli mitä tuli.

Ja ei, en ole kiinnostunut tapakouluttamaan yli kolmekymppisiä miehiä.

Mä en jaksa enää nettideittailua, luottamus mennyt profiilien takana lymyileviin miehiin, joita on todennäköisesti korkeintaan 2-3, mutta klikkailevat kymmenillä eri nikeillä todennäköisesti vähintäänkin jutteluseuran puutteessa:((
Ei usko enää, että klikkaavan profiilin takana olisi joku ihan mukava, mielenkiintoinen mieskandidaatti.

Kyllä nettideittailu on turhaa. yli 3 vuoden aikana en ole saanut yhtään vastausta vaikka itse olen monta sataa laittanut muille. Enkä ole mielestäni niin ällöttävä mies kuin ne juopot jotka vonkaa pimppiä ekana heti ja kirjoittava yhen lauseen

Mä taidan nysvätä aika paljon kotona :( Toki, käyn kaupassa, lenkillä, kirjastosta, jne. mutta ei mulle tuu kukaan koskaan missään mitään juttelemaan. En ole paikkakuntalaisia, niin semmosille ei vissiin tarvi puhua mitään :D Kotiseudulla on kiva käydä, kun meet esim. kirkonkylälle kauppaan, niin johan siellä tuntemattomatkin juttelee :P

Mielipiteeni nettideittailusta:

Varmaan ihan ok, parempi kun jossain yökerhossa luuhaaminen, varsinkin vähän vanhemmille ihmisille sopivampi vaihtoehto. Itse haluaisin kuitenkin kohdata miehen mielummin jossain muualla, kuten kaupassa, kadulla, kuntosalilla...

olen 25 v. nainen ja löysin kyllä miehen nimenomaan suomi24 treffeistä reilut 2 vuotta sitten. baareissa pyörin kauan ja paljon mutta ei sieltä ikinä mitään löytynyt..pelimiehiä suurinosa.. viestejä tuli miehiltä aika paljon ja oli helppo valita epäsopivat pois..epäsopivilla tarkoitan vääränikäisiä, väärältä paikkakunnalta, rumia, tyhmiä ja vaikkei raha se tärkein asia olekaan niin en kyllä olisi ketään alkanut elättämään. löysin sitten 26 vuotiaan itsevarman oloisen, kivannäköisen ja hyväpalkkaisen miehen. ja profiili oli muuten vaivaiset 2 viikkoa palvelussa, miehellä puoli vuotta. ensi vuonna häät :)