Luottamuspula / liikaa rajoittavat vanhemmat

Olen miettinyt asiaa itsekseni jo kauan, ja nyt ajattelin kysyä mielipidettä tuntemattomilta...
Taustatietoja ensin vähän: olen loppuvuodesta 17 täyttävä tyttö, vanhemmat asuvat yhdessä, pian 14-vuotias pikkuveli.

Ongelma on siinä, että mulla ei juurikaan ole sosiaalista elämää. Porukat syynää mun tekemisiä niin helvetin tarkasti, enkä ymmärrä, että miksi. Ne ei luota muhun pätkän vertaa, ja siihenkään en ole saanut oikein vastausta. En ole koskaan polttanut tupakkaa, ja "juonut" (tyyliin 3 siideriä kahden tunnin sisällä) olen vain muutaman kerran. Siitäkään en ole koskaan jäänyt kiinni.

Kaverini (ne muutamat) eivät ole mitään huligaaneja, vaan suuremmalti osin seurakunnan puolelta isos-kavereita. Harrastin ennen ratsastusta, mutta suurin osa niistäkin ”kavereista” on 10-13 vuotiaita, ei siis ihan sen ikäisiä, että olisin muuten heidän kanssaan hengaillut. Varsinkin, kun ei edes olisi ollut muuta puheenaihetta kuin ne hevoset... Ainoa ikäiseni kaveri tallilta, vuoden vanhempi tyttö ylitti itse juuri täysi-ikäisyyden rajan, joten baari on mielenkiintoisempi kuin minä.

Olen sosiaalinen ihminen, ja minua ahdistaa se, että istun vain illat kotona, omassa huoneessa ovi kiinni. Yleensä joko lukien kirjaa tai kirjoittaen novelleita ja runoja samalla musiikkia kuunnellen. Harrastan nykyään valokuvaamista, mutta se ei ole kovinkaan sosiaalinen harrastus.
Olen melko rauhallinen teini, toki melko temperamenttinen ja äänekäs, etenkin kun kotona tulee jotain riitaa.

Oikeastaan ainoa syy siihen, etten noiden muutamien kavereideni kanssa ole, on se, etteivät vanhempani laskisi minua minnekään. Jos sanon lähteväni jonnekin, saan vastaukseksi syyttävän kysymyksen: ”miks sun sinne pitää lähteä?” tai tylyn vastauksen ”et muuten lähde”, ja ilman muuta minun pitää ilmoittaa minuutilleen aika, koska olen tulossa. Eli siis kahdeksalta kotona…

Eikä tässä vielä kaikki! Vanhempani yrittävät mm. päättää pukeutumistyylini, musiikkimakuni, ja opiskelusuunnitelmani. Lisäksi minulla on tietokoneajat (koneella ei saa olla kuin puoli yhdeksään ja maksimissaan 2 tuntia), jotka eivät tietenkään päde muihin, koska pikkuveljeni päästetään paljon helpommalla, ja hän luistaa ajoista aina.

En saanut skootteria, vaikka olin valmis maksamaan siitä osan itse. Pikkuveljeni kyllä saa mopon, syynä vain se, että ”pojat on poikia”.

Ylireagoinko vain?

// Pahoittelen romaania ja tekstin sekavuutta D: