FUCKING BIG PROBLEM.

Eli, mulla tosiaan on iiiiiso ongelma, kyllä, kyse on rakastumisesta..
Oon nimittäin RAKASTUNUT 3 eri henkilöön. Älkää viittikö nyt alkaa haukkumaan, nimittäin kaksi niistä on tyttöjä, eli samaa sukupuolta kuin minä. Mutta itseasiassa, en ole varma missä se rakkauden raja menee. Oon ihan sekasin, hajalla. En ketään niistä haluis loukata, tai pistää sivuun ja kaikkien niitä koskevien päätösten teko tuntuu kamalalta. Haluaisin jokaiselle sanoo ihanii asioita, edetä.. Tosiaan, jokaisen niistä.
Mitä ihmettä mun pitäis tehdä? Älkää vaan sanoko mitään, et kuuntele sydäntäs, sitä oon tehny pidemmän aikaa, hartaasti, itku kurkussa ettiny oikeeta päätöstä..

Mut problemot ei lopu siihen. Jokasta mä rakastan yhtä paljon, kenenkään kanssa en oo varsinaisessa suhteessa.. Mut niit kaikkii kohtaan tunnen eri tunteita..

Sen ainoon jätkän oon tuntenu lähemmäs 9vuotta, ja pitäny siitä koko sen ajan, vaikka itelleni oon muuta väittäny (olen tyyppiä, joka ei uskalla sitoutua ja napsii irtosuhteita välipalaksi, lievittääkseen rakkauden-nälkäänsä).. Oon seurustellu kyseisen tyypin kanssa kolmesti, ja minähän se jättäjä oon ollu joka kerta. Voitte siis arvata, et oon loukannu häntä monesti. Nyt se ei enää välitä musta, mutten haluu unohtaa sitä. Meillä vois olla täydellistä. Oon siitä aina helvetin mustis ja osaan kuvitella meille yhteisen tulevaisuuden.. Mut haluun sille vaan parasta.

Sitten, tyttö nro 1.. Ollaan oltu samalla lk'lla 3vuotta, alusta asti se on kiehtonu mua.. Se on ittekin bi, ja mulle hirmu tärkee kaverinakin.. Se on niin nätti, upee, ihana, erilainen.. Sen hymyt, katseet, kiitokset.. Ne saa mut aina onnelliseks. Sit ku se ei oo koulussa, olo on kauheen tuskastunu. Ajatuski siitä, et se muuttaa kohta opiskeleen muualle, riipii mun sydäntä kahtia.. Kun kerroin tunteistani sille viime jouluna, se ei oikeen osannu sanoo mitään.. No, asia "unohtu", eikä me olla puhuttu siitä enää lainkaan. Olin aika varma, ettei se oo kiinnostunu musta, mut ku se sai tietää tunteistani edellä mainittuun jätkään, se vaikutti järkyttyneeltä, loukkaantuneelta, kuin olisin pettäny sitä tai jotain.. Ollaan yhä hyvii kavereita, mut se vihjailee mulle välillä, siltä ainaki tuntuu. Iskee silmää, heittää vitsiä treffeistä.. En usko et se tahallaan ainakaa haluu mua tolla käytöksellä kiduttaa.. Eli missä mennään?

Sitte girl numb. 2.. Tämä on netti"suhde" .. 4vuotta sitten tutustuttiin, jutellaan yhä päivittäin, puhuttu webissä, puhelimessa.. Se sanoo aina rakastavas mua, saa oloni tuntemaan tärkeeks kaikilla söpötyksillään.. Silti se seurustelee välillä jonkun kanssa. Sillonki se sanoo mua rakkaaks jakaikkeamahd. Nytkin se pitää irlissä jstn, mut silti sanoo mua tärkeimmäks.. Tajuan. Se on mulle kuin ilma jota hengitän. Sielunkumppani, ja paras mahdollinen ihminen mulle. Mut en tiedä millä tavalla häntä rakastan.. Oon riippuvainen siitä, itken ku sillä on paha olla ja se osaa aina lohduttaa mua, ku elää melko samanlaisessa tilanteessa ku mäkin. Molemmat kärsitään välillä vakavasta masennuksesta, ja ku se on sanonu miettiväs itsemurhaa, oon 100% varma, et jos se sen tekee, meen perässä. Ilman häntä, en vois elää....

Eli, oonko mä vaan sellane, joka kaipaa rakkautta itelleen, muttei anna sitä vastineeks? Vai miten? Mitä mun pitäis tehdä...?