Ostin eräältä nuorelta tytöltä pienen poika kanin tämän tyttö oli pitänyt kania n.kolme viikkoisesta asti kissan kuljetus kopassa eikä ollut päästänyt sitä kertaakaan jaloittelemaan eli kani oli ollut noin kolme viikkoa siinä vangittuna..onneksi minä satuin näkemään ilmoitukse että myydään kani tilan puutteen takia..en ole väki valtainen mutta olisi kyllä tehnyt mieli mätkästä...
kani on jo melkein vuoden vanha hyvin on tullut toimeen mutta ongelma on kanini arkuus..olen antanut sille paljon rakkautta ja hoivaa mutta silti se on pelokas tuntuu pahalta katsoa kun toinen pelkää..olisiko mitään vinkkiä kenelläkään mitä tehdä olen yrittänyt mielestäni jo vaikka mitä..
kani on jo melkein vuoden vanha hyvin on tullut toimeen mutta ongelma on kanini arkuus..olen antanut sille paljon rakkautta ja hoivaa mutta silti se on pelokas tuntuu pahalta katsoa kun toinen pelkää..olisiko mitään vinkkiä kenelläkään mitä tehdä olen yrittänyt mielestäni jo vaikka mitä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huh..Onneksi pelastit kani raukan. Uskon, että siinä tilassa olisi tehnyt mieli käyttää väkivaltaa..:/ Kehottaisin käymään osoitteessa http://iki.fi/sonja
Siellä lukee muistaakseni miten aran kanin saa kesyksi jne. En nyt muista missä osiossa..mutta eiköhän sen sieltä helposti löydä.
Toivottavasta voitat vielä kanin luottamuksen. Onnea.:)
Luin ongelmastasi ja voin vain neuvoa olemaan kärsivällinen. Itsekin otin ensimmäisen kanini saman kaltaisesta tilanteesta. Olin kesätöissä paikassa jonka lähettyvillä oli mustalaisten pitämä ravitalli. Hevosista pidettiin kyllä hyvää huolta mutta ei kaneista. Kävin katsomassa siellä eläimiä kun olin harkinnut kanin ottoa ja tiesin tallilla olevan sellaisia. Kassu oli tuolloin noin vuoden vanha ja ilmeisesti se oli koko ikänsä ollut todella pienessä tilassa. En voinut jättää kania sinne ja vaikka sanotaankin,ettei eläintä saisi ottaa säälistä otin sen silti. Kassu oli hyvin arka, mutta antoi kuitenkin pikkuhiljaa käsitellä itseään. Kuitenkaan se ei koskaan oikeastaan tullut sosiaaliseksi vaan aina kun yritin seurustella sen kanssa, se lähti pakoon. Kaverin kanini sai lopulta siskoni koirasta. Ne juoksivat peräkkäin pesuhuoneessa ja milloin missäkin siten, että Kani ajoi koiraa takaa=). En tiedä eikö kanini sitten luottanut ihmisiin vai miksi se ei ollut kovinkaan sosiaalinen, mutta onnellinen se kuitenkin oli loppu elämänsä ajan.(sen näki jokapäiväisistä riemun hypyistä ym.) Kyllä se tuli ihmisen luokse jos tarpeeksi kauan jaksoi odottaa (n. 1h. ja jutella sille vaikkei se sängyn alta tullutkaan esiin). Mutta pitkään siinä meni ennen kuin kanini oppi luottamaan käsittelyyni. Kynsien leikkaaminen oli aluksi aivan mahdotonta ja jouduin turvautumaan jopa muiden apuun kania pidellessäni. Melkein kahden vuoden kuluttua siitä kun kanini tuli kotiin sain leikattua siltä kynnet ilman, että se pelkäsi.
Ole siis kärsivällinen ja anna kanisi tulla sinun luoksesi. Levitä vaikka lattialle patja ja mene makaamaan kanin kanssa lattialle. Kyllä se tulee tutustumaan sinuun kun olet siinä ihan rauhassa. Ja jos kanisi on niin arka, ettei se irrallaan anna silittää, älä silloin yritä silittää heti ensimmäisillä kerroilla, vaan pysy rauhallisesti paikallasi. Äläkä pety vaikkei kanisi tulisikaan heti ensimmäisillä kerroilla sinun luoksesi. Totuttuaan sinun hiljaiseen ja rauhalliseen läsnä olosi se voi pikkuhiljaa lähestyä sinua ja kun olette tutustuneet voit alkaa pikku hiljaa yrittää silittämään sitä. Kannattaa kokeilla tätä, sillä tämä toimi ainakin minulla. Tosin vaatii paljon kärsivällisyyttä ja aikaa.
Minä myös joskus hoidin tallilla kania, joka oli kai alunperin jostain pelastettu ja sittemmin ei juurikaan käsitelty. Mä istuin tuntikaupalla satulahuoneessa se sylissä, kunnes se lopulta (meni varmaan kuukausia) lopetti tärisemisen. Siis aikaa, aikaa. Ja minä en ainakaan osannut kanilta mitään pyytää. Otin kyllä monesti väkisin kiinni kun ei ollut aikaa odottaa, mutta silloinkin varovasti. Mutta periaatteessa pupu päätti että tuleeko luokse vai ei. Vähitellen alkoi irti ollessaankin tulla haistelemaan yms. Välillä.
Kaikenlaista koettiin sen pupun kanssa, meinasi mm. hirttäytyä valjaisiin, ei antanu leikata kynsiä... Mutta loppujen lopuksi alkoi luottaa. Kerran istuin huoneen lattialla, kani nyhjötti jossain nurkassa. Kaverini hyppäsi penkiltä alas, Remustiina (se kani siis) säikähti ääntä ja juoksi SUORAAN mun syliin. Silloin menin kyllä ihan sanattomaksi:)