Tämän yön omistan yksin,
ja taivaan tähtineen,
ne haaveiden voimin
mua kantavat unelmiin.
Villiruusujen sulotuoksun
yössäni omistan
ja kuulaan hämäryyden
sinessä rakastan.
Vai oisko tää unta?
ja taivaan tähtineen,
ne haaveiden voimin
mua kantavat unelmiin.
Villiruusujen sulotuoksun
yössäni omistan
ja kuulaan hämäryyden
sinessä rakastan.
Vai oisko tää unta?
Vastaukset 22
Vanhimmat
"Heinäkuun Lapsesta"(Eino Leino)
Oi lyhyt on Suomen suvinen yö!
Pian aurinko aalloista nousi mut`siitä asti mun aatoksein yhä unten aaltoja sousi.
Lämmöllä Maija
Huomenta kaikille,kotiuduin nyt,kun olen ollut
tuolla sairaalassa.
Piti taas vähän korjailla tuota sydämen seutua,
käskettiin ottaa vähän löysemmin.
Mutta minkäs ihminen luonteelleen mahtaa,surujen saatossa kulkemistahan tämä elämä on ollut koko kesä.
tuli mieleeni tähän tälläinen runonpätkä,jostain
tuolta aivolohkareista.
Onnellinen olla voin,juuri nyt
kun päivä uusi on alkanut.
Se uusi alku on minulle käänytynyt.
Se juhlahetken minun elämääni luo,
Ja uuteen uskoon tahtoo minut
valmistaa.
Saan ilon ja onnen juuri tänään,
omakseni omistaa,kun päivä uusi
on tänään koittanut.
Lienalla ja Maijalla oli kauniit runot
kiitos niistä,minä nautin niin kun saan
lukea runoja.
Sitähän sanotaan aina,että sano se runoillen,
tai sitten sano se kukkasin.
Hyvää päivän jatkoa kaikille.
Minä tässä ihmettelin mitä oikein alkaisin tekemään , kiitos kirjoituksistanne, joitten vastaamiseen nyt ainakin saan hetken aikaa kulumaan.
Kyllä Sinulla Anu tuntuu olevan tuota murhetta kasaantunut yllinkyllin, otan osaa.
Kuitenkin tässä iässä saamme olla kiitollisia aina uudesta alkavasta aamusta jonka silmämme näkevät.
Eihän se silloin tietenkään mukavalta tunnu, jos itse on niin sairas että on jo täysin kypsä poiskin lähtemään kipuineen kaikkineen.
Juuri eilen illalla tuolla "toisen firman" palstalla jossa olen kirjoittanut oli keskustelun aiheena onnellisuus ja mitä se on.
Ihmettelinkin vain onko muuta onnea kuin mitä itse osaamme onneksi ottaa, siis itse elämä.
Jos sitä onnea on, josta minä olen aikoinani haaveksinut, niin en ainakaan minä ole sellaista kohdannut.
Osaako joku sanoa mitä oikea onnellisuus on?
Minulle onnea on se kun saan tehdä toisen onnelliseksi.
Saan herätä aamulla uuteen päivään,kohtalaisen
terveenä.
Ja mikä sen onnellisempaa on kun saa nähdä
pienten lasten kirkkaasti loistavat silmät.
Sattuu kerran että osaa antaa pienelle lapselle
juuri sen minkä hän on halunnut,voi eitä
silmien loistoa.
Aamulla luonani oli kn tulin kotiin,poikani
tyttö auttamassa,hänellä silmät loistivat
onnesta kun mummi tuli vielä kotiin.
Siinä me halattiin toisiamme,ja hän sanoi
hyvä mummi kun et vielä jättänyt meitä.
Tätä kuolemaa on ollut nyt niin paljon
meidän perhepiirissä,että lapsillekkin
tulee jo pelko siitä kuka on seuraava.
Minä haluan elää vielä olen siksi onnellinen
kuitenkin kaikesta siitä mitä minulla vielä on.
Minulla on nämä rakkaat lastenlapset,edesmenneen
poikani ja tyttäreni lapset.
Ja jopa heidänkin kaksi suloista lasta,
miten siis joutaisin kuolemaan,olen tärkeä heille
kaikille.
Mutta sitten kun elämäni menee sille mallille,että joutuu johonkin hengityskoneeseen
ja sen avulla pitäisi pysyä tässä elämässä
sitä en halua.
En halua olla vihanneksena,siksi että
sukulaiset saavat sanoa, kaikki yritettiin
mutta mitään ei voitu.
Vanhalla on oikeus kuolla niinkuin hän haluaa
ei tarvitse olla kärsimässä.
Ne palvelut saavat jäädä silloin nuorempien
hoitokustannuksiin,joilla on elämä vielä edessä päin.
Nyt minä lähden tyttöni kanssa pienelle lenkille kun hän tulee kaupasta.
Hei nyt taas hetkeksi.
onni on kuin haihtuva varjo.
Päivän kirkkaudessa, auringonpaisteessa selkeä ja synkkinä yön hetkinä häilähtävä, katoava.
Se onkin siis onnellisuuden tunne, joka on koettavissa tunteiden tasolla ilona silloin kun kaikki on hyvin, mutta surun ja vastoinkäymisten aikana vain hyvin pieninä annoksina koettava lohdun tunne.
Missään tapauksessa mikään maallinen ei tuo pysyvää onnea, joka on mielenrauha ja sopusointu , sovinto itsensä, sekä ympäristönsä kanssa.
Vau! Osasinko minä filosofoida noin hienosti!?
Täältähän ilmenee monen näköistä hienoa osaamista.
Oliko filosofointia vai mitä, mutta kivasti oli ainakin kirjoitettu.
Sitähän se varmaan on tuo onni, niinkuin köyhällä järjelläni ymmärsin tuosta mitä julki toit.
Ei sen ihmeemmin onnea, vaan sellaista hyvää tunnetta sisimmässä että kaikki on hyvin.
Mutta entä sitten, kun kaikki ei olekaan hyvin, täytyykö silloin muistella niitä onnenmurusia joita on kohdalle joskun osunut, vai miten menetellä jaksaakseen olla iloinen että saa vain elää?
ovat seurana silloin kun kaikki ei ole enää hyvin.
Minun aika iäkäs setäni sanoi tänään puhelimessa minulle, että voi kuinka nukava on muistella niitä aikoja jollon jaksoi tehdä kovasti työtä ja väsymystäkään ei tuntenut oikeastaan koskaan, mutta nyt on aina väsynyt.
Sitten hän alkoi kertoa nuoruusmuistojaan. Minäkään en ole nuori, mutta setä on jo sen ikäinen, että muistotkin kultautuvat, eli asiat, jotka hän on aikaisempina vuosinaan muistanut toisella tavalla ovatkin muttuneet vuosien saatossa.Mutta sen huomasin aivan kuin enteeksi Lienan puheenvuorolle, että hyvin iäkäs ihminen on onnellinen saadessaan muistella ja päätin tehdäkin perusteellisen parannuksen siinä, että kuuntelen setää vaikka kaksi tuntia puhelimessakin, kun hän kertoo muistojaan.Hän tulee onnelliseksi siitä kun joku kuuntelee.
Onni on siis muunmuassa lähimmäisenrakkautta, sen kohteena olemista ja voidessaan osoittaa sitä muille.Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että olin pikkuisen ,enkä ihan vähääkään ikävystynyt melkein tunnin mittaisessa kuuntelijan roolissani, mutta tiesin sen tekevän yksinäisen setäni onnelliseksi.Hän sai taas elää kappaleen sitä kadotettua nuoruuttaan, joka oli työteliästä, mutta onnellista aikaa.
Muistojahan meillä riittää ja olisi kiva muistella omia menneitä päiviään jonkun sellaisen seurassa joka omistaa myös samantapaisia muistoja.
Mutta kuinka me useimmat omaamme paremmin sen kertomisen kuin kuuntelemisen lahjan.
Minulla ainakaan ei ole ketään sellaista joka jaksaisi kuunnella mitä milloinkin mieleen juolahtaa, siksipä varmaan niin usein täällä kirjoittelenkin.
En ole kovin seurallinen luonteeltani ja näin iän myötä tuomine estoineni olen vieläkin vähemmän toisten seurassa kuin aiemmin.
Tällaisia täällä on varmasti monia muitakin, mutta sitä en jaksa käsittää miksi täällä ei oikein synny toisiamme kohtaan myötämielisyyden tunnetta.
Jos hiemankin paljastaa itseään ja mielipiteitään saa vastaansa, ei iloista lohduttavaa sanomaa, vaan aivan kuin olisi vihollisten ympäröimänä.
En tiedä onko tuo vain minun tuntemukseni vai tunteeko joku muukin vastaavanlaista.
Jos yrittää keksiä jotain iloisempaa ja keventävää sanomaa niin ei se kuitenkaan jatku kauaakaan samanlaisena, vaan pian ollaan taas nälvimässä toisiamme.
En tarkoita tällä kirjoituksellani ketään, kirjoittelen vain purkaakseni patoutumiani.
Mukavaa jatkoa kaikille.
tervhdys Lienalle. Muistele sinä vain ja kerro tuntojasi. Niinhän me kaikki täällä teemme. Onhan joukossa sellaisiakin, joiden täytyy aina pistää väliin ilkeämielinen kommentti. Ei niistä kannata välittää. Ilkeä ihminen kärsii itse loppujen lopuksi eniten pahoittaessaan toisten mielet. Ajatellaan vain, että saipas taas purkaa patoutumiaan palstalla, ehkäpä se helpottaa ilkeitä ajatuksia. Hyvää Yötä!
puolelle elämä on kääntynyt, vaikka toivottavasti saa elää vielä tätä nykyhetkeäkin ja nähdä lastenlastensa kasvavan ja monia asioita
elämässä.
Kuuntelijan lahjasta kun mainitsit, niin sitä ei oikein edes huomaa kun puhuu omia asioitaan, ilojaan ja murheitaan, eikä joskus edes huomaa kysyä mitä toiselle kuuluu.
Ainakin se kysymys on vain sellainen retoorinen, johon ei odotakaan vastausta.
Sanoit, että myötämielisyyden tunnetta ei synny näissä keskusteluissa toisiaan kohtaan.Minä hämmästyin eilen illalla kotiin tullessani, kun
päätin ennen nukkumaan menoa katsoa kuusikymppisten palstaa sitä, missä keskustelut lyödään lyttyyn. Siis sillä nimellä avattu keskustelu.
Luulin joutuneeni mielisairaalan suljetulle osastolle.Samalla nimimerkillä puhuttiin vuoron perään. Toisella vain oli suuri ja toisella pieni alkukirjain.
Yritin siinäkin ketjussa sanoa jotain omia "tyhmiä" ajatuksiani, mutta niinkuin ketjun avaaja oli alustanutkin keskustelun, niin lyttyyn ne siellä lyötiin.
Minusta sellainen mielipiteiden vaihto, jossa
saa sanoa omia ajatuksiaan vapaasti, niinkuin tässä, ainakin tähän asti, on rentouttavaa ja ei tule paha mieli.
Toivottavasti kukaan ei tule nyt sanomaan, että mummot höpöttelee, eivätkä tiedä mitään.
Kuulostaakohan tämä marisemiselta, mutta luulen ,että moni "mummo" ajattelee samalla tavalla.
Jatketaan ja iloitaan pienistäkin asioista!
Sitä se minäkin ihmettelin sitä lukiessani ja jopa jos oikein muistan johonkin vastasinkin.
Olen ollut mökillä viikonlopun ja aloin myös selailla näitä palstoja.
Mutta jotakin on taas mennyt mönkään niinsanoakseni.
Muistoista puheen ollen,minä tätä-
nykyä katselen useinkin muistojeni helminauhaa.
Siinä on sekä kirkkaita,että surun tummentamia helmiä.
Usein kun kertaan ajatuksissa elettyä elämääni,niin ajattelen että noinko kirjavaa se on ollut.
Mutta kaikesta huolimatta jos ei olisi surun tummentamia helmiä,ei myöskään olisi niitä
kirkastettuja helmiäkään.
Elämä on rikkaus,suruineen iloineen joka päivä tuo aina jotain uutta tullessaan.
Joskus tuntee että joku täälläkin kirjoittaa jopa minullekkin myötämielisesti.
Minä en ole katkera,kuuntelijana olen ollut aika hyvä kanssaihmisille,jotka ovat huolistaan kertoneet.
En silloin tuo omia huolia esille jos jollakin on vaikeaa ja haluaa siitä kertoa.
Sinä Maija olet yksi myötäeläjä,sen olen saanut myös kokea tällä palstalla.
Älä muuta ajattelutapaasi sanoi kuka mitä tahansa,pidä oma kantasi.
Ei sellaista täältä juurikaan löydy kuin sinä olet.Sinä et mollaa ketään,sanot vain oman mielipiteesi.
Ja senkin sanot aivan ilman mitään taka-ajatuksia.
Voi kun sinunkaltaisiasi olisi täällä enemmän,niin tämäkin palsta säästyisi monelta
pahalta ajatukseltakin.
ystävällisistä sanoistasi.
Tiedätkö kun puhuit helmistä, surun tummentamistakin, niin minulla alkoi soida päässäni eräs Rangni Malmkvistin laulu:"Riepumatto."
Siinä oli sellainen kohta , että:"Jos ne tummat raidat ottaisimme pois, ei niin valeita ne vaaleatkaan ois."
Me elämän ehtoopuolelle ehtinet olemme kokeneet kaikki sekä hyviä, että pahoja päiviä ja minulla onkin tapana sanoa, että synkimmälläkin pilvellä on hopeareuna, joka tulee esiin pilven takaa aikanaan.
Minun piti sanoa Ragni Mamsten tietenkin.
Katsoin tuota kirjoitustani ja huomasin siinä jotain outoa ja nimenhän olin muistanut väärin. Näin ikä tekee tepposiaan muistinkin kohdalla.
Olet varmaankin erikoinen ihminen onnellisuudessasi, hyvä näin. Nuo kaikki ovat tosiaankin nautittavia asioita jos ottaa ne onnena itseään kohtaan.
Sanotaanhan sitä , että pienistä asioista se onni on koostunut, mikä ettei juuri tuollaisista joista kerroit.
Ehkä minun onnentunteeni onkin jotenkin kateissa kun en ole paljonkaan enää tekemisisissä lasten kanssa.
Vanhimman tyttäreni poika on jo yliopistossa ja maailmalla. Kun poikani erosi, eivät hänen lapsensa enää luonani käy kun joka toinen viikonloppu pistäytymässä.
Nuorimmaisen lapset asuvat taas niin kaukana että heitäkin näen ehkä kerran kuukaudessa, toisinaan ei niinkään usein.
Nyhjötän täällä kopissani ukkoni kanssa joka ei oikeastaan kuuntele minua lainkaan. Saatan joskus puhua pitkän aikaa ja sitten huomaankin toisen olevan omissa maailmoissaan.
Siksi kai olen sitä onnea edelleenkin etsimässä.
Sitähän tämä elämä on Onnen etsintää.
Joku löytää sen pienistä asioista.
Jotku eivät tunnista sitä ees suuristakaan,
vaikka onni olisi nenän alla.
Minä löydän sen lastenilasten ja heidän
lastensa silmistäkin.
Olen onnellinen kun heidän silmänsä loistaa
kilpaa tähtien lailla.
Joostaa esimerkiksi jonkun pienen lahjan,
jota joku heistä on toivonut.
Niinkuin tässäten pikkunen halusi,sellaisen väriys kirjan barbien vaatteita sai värittää.
Niitä kun ei ollut siellä kaupassa niin ostin sen täältä voi sitä onnea.
mieki ny lutkauttan tähä pin runopätkä.
Mie poijes mennehen polvekseen
nään lapsuusmaailman riemuineen
näen kynttilöit ja joulupuit
ja ystävyksii hymysuit.
Ja onpas kui kuva elon sais
ja minnuu hellästi katsastais,
ja onpa kuin hänen katsannastaa
helottais taivahan rauha vastaan
mut ken se ompi se armahaine,
miun oma äitin on se vainen.
osaat hienoja runoja sepitellä.
Ihan mukavaa kun toisetkin ovat kiinnostuneet samoista asioista.
Kopsarit kopsaa kopsattaa.
Kopsarit ei kiinnosta ketään.
... Kiitos Hajupojalle, Nostalgia, 18.06. Täysikuu, Hajupoika, 18.06. kopsasi, Kopsari,
18.06. Kopsari on kaupungin ajatuksissa, Hajupoika, 18.06. Vastaanpa, Liena, 18.06. ...
keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?
Tulenpa mukaan pohtimaan sanaa 'Onni' luulen, että ihmiset ajattelevat ja kaipaavat kokoaikaista onnentunnetta.
Mielestäni sellaista ei voi olla kenelläkään?
Onni on tovi,hetki sisällämme, hetken riipaisu ja hyvänmielen tunne.
Paremminkin uskon, että unelmat sotketaan onnen tunteeseen, haavemaailma pitää ihmisen elämässä kiinni.
Kun mieleni on allapäin ja itku kostuttaa silmäni, yksinäisyys tuntuu syvältä ja olo on hyljätyn tuntuinen, päästän pahanmielen ensin ulos. Sitten alan miettimään, että minullahan on paljon aihetta olla onnellinen.
Koen itselläni suurimman Onnen lapsistani, terveydestäni (sen laitan positiivisyyteni osaksi)
minulla on kaikki aistit, joilla voin nauttia elämän jokaisena hetkenä.
Tänäkesänä olen helteessä saanut kieriskellä-aurinko on aika harvinaisuus Laaksossani,siksi tämä tuntuu Juhlalle saada herätä aamuisin auringonkultaamaan kirkkauteen.
Onnentunne on useasti päivän mittään sisällämme, se vaan pitää osata huomata.Purnaan itsekkin, mutta aina haen sen hyvänkin puolen joka asiasta.
Teille kaikille Hyvän kesän jatkoa!
Mieleeni tuli sanat,
ei onni ole lahja,
onni on laina vain.
Olen vasta-aikoihin kotiutunut
olen eilis iltapäivästä ollut
talkoo hommissa laittamassa
juhla kuntoon juhla-aluetta.
Siksi on nyt aika myöhäinen,
kun vasta olen tullut.
Mutta ei tule heti uni,
niin päätin vielä kirjoitella
muutaman rivin.
Minä olen tosi onnellinen,
kun sain olla auttamassa
talkooväkeä,siellä oli
tosi ihana ilmapiiri.
Onnellisuuden saa kerättyä
hyvin pienistä sirpaleista.
Mutta onni ei viivy koskaan
luonamme kauaa,se hiipuu
pikkuhiljaa pois,
kuitenkin tullakseen taas
uudelleen,jossain toisessa
muodossa,kun vain osaamme
sen vastaan ottaa.
Hyvää yötä nyt teille kaikille
olkaamme onnellisia,vaikka
aina ei sitä onnea
joka asiassa huomaisikaan.
tälle päivälle. Siis HYVÄÄ YÖTÄ kaikille netissä keikkujille!