harrastaja, guru, jumalolento?

Jokainen tuntee eron alkeiskurssilaisen ja vuoden verran harrastaneen välillä ja millaisia viisi vuotta harrastaneet taidoiltaan ovat ja 10 tai jopa 20 vuotta harrastaneet opettajat. Mutta mitäs sitten? 20 vuoden kohdalla ollaan jo nousemassa filosofisiin sfääreihin, kun perusasiat ovat hallussa ja halutaan jotakin uutta syvällisesti kiehtovaa harrastettavaa. Niin on sitten 30 vuoden kohdalla jo guru. 10 vuotta myöhemmin ehkä vanha viisas, sen jälkeen ehkä jumalolento. Sitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että ikä tuo kokemusta - harjaannusta siis! Kun olin lapsi, luulin että mummini ja vaarini ovat höttöpuppuvitsailijoita, kun niin rattoisasti elelivät. Vaan eihän se ole niin vaan 40-60 vuoden kokemus kaikissa aikuisten elämänpiirin asioissa harrastuksista työhön, maailmankuvaa, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin ja arjen tilanteisiin, sellainen kokemus kyllä näkyy keveytenä - ihan niin kuin jo "vain" 20 vuotta harrastaneen opettajan näyttäessä harrastuksissa mallia. Juttu vain on niin, että taito syntyy siitä, mitä tekee ja mitern tekee, eli taitomielikuvan parantuessa parantuu taito ja väärällä harjaanbtumattoman taitomielikuvalla ei välttämättä pitkälle pötki, siksi vanhusten tyyli on erilainen, kevyempi, rattoisampi, oleskelevaisempi, vähällä vaivalla vikkelään aikaan saava. Itse täytin juuri 40, ikäloppu luulin, mutta nyt tajuan, etteivät vuodet ole taakka vaan taitojen lähde, nuoruuden saavuttamattomimmat suuret haaveet alkavat olla mahdollisia ihna käytännössä, toki niihin on harjoiteltukin, ja polku kulkee uusien mielekkyyksien mukaan uudenlaisesti polveillen. Tämän olisin halunnut tietää iästä, kun olin nuori.