Moi!
Kerronpa yhden jutun.
Ala asteella asiat olivat suht hyvin vielä. Vaikka kotona tuli turpaan fyysisesti mutta pahempi oli henkinen väkivalta mitä mun uskovainen äiti harjoitti meihin 4 lapseen. 1 oli jo lentänyt pihalle.
Ylä asteella mä kiusasin päivittäin monia koululaisia erittäin näkyvästi haukkumalla erittäin ilkeästi, tönimällä ja joskus jopa lyömällä. Ne oli aika tarkasti valikoituja. Ne jotka oli helppo kiusata. Koko koulu tiesi asiasta mitä tein.
Kiusaaminen vain yltyi ja 9lk olin koulun terroristi. Vaikka oikeasti olin pelkuri, ujo, tyhmä, idiootti, joka kaiken lisäksi oli kaapissa mikä lisäs lisää painetta päähän.
Menetin kaikki kaverit ala asteella kun vaihdoin koulun ylä asteelle. Enkä enää oikein saanut ketään kaveria. Sillä en saanut edes kotiin tuoda ketään. Enkä olisi uskaltanut.
Kotona väkivalta ja kiduttaminen oli arkea. Pelko oli käsittämätön. Sillä me (lapset) ei uskallettu kertoa kenellekkään asiasta. Sekä se että vasta n 20v tajusin että lapsen kasvatukseen ei saa käyttää noin sairasta väkivaltaa.
Koulussakin sanoin opettajalle että kyllä lapsia saa ja pitää lyödä että oppisivat jotakin. Se hetki ei unohdu ikinä.
Mutta haluan sanoa... Että jos teitä kiusataan niin kertokaa kavereille/opettajille/vanhemille kenelle vaan. Poliisille vaikka jos ei muut kuuntele.
Kaikilla on oikeus opiskella ja elää ilman pelkoa tulla kiusatuksi.
Minä kiusasin, olin väkivaltainen sekä olin järkyttävä huligaani. Eikä kukaan opettaja pahemin tehnyt mitään. Eikä rehtorikaan.
Poliisi olisi varmasti tehnyt.
Kävin purkamassa mun paha oloaan viattomiin ihmisiin jotka eivät ole tehneet mitään pahaa kenellekkään. Voin vieläkin tänäki päivänä välillä pahoin kun mietin mennyttä ja niitä kamalia hetkiä :(
Olisin toivonut silloin että poliisi hakisi minut pois kotoaan jonnekki missä ei tarvitse pelätä mitään. Että olisi kavereita ja saisin olla mitä oon.
Muistan myös kun matikan opettaja sanoi kerran että antaa mulle 5 päättötodistukseen että se saisi mut pois koulusta.
Lopputulos:
On se että, olen muuttunut ihan eri ihmiseksi. Muutaman tutun ja ex poikaystävän takia. He ovat uskaltaneet sanoa millainen olin oikeesti. Tämä on vaatinut minulta erittäin paljon työtä muuttua ihmiseksi ja vaatii edelleen välillä.
Olen pyytänyt anteeksi kaikilta kiusatuilta keneen olen törmännyt.. Sekä saanut selittää syyn. Anteeksi olen saanut kaikilta mikä saa mut vielä nytki itekmään.
Mun on ajottain vielä erittäin vaikea olla. Mutta haen siihen terapiaa.
Sisarukset olen menettänyt melkein kokonaan josta toinen on tehnyt itsemurhan ja toinen on narkomaani.
Veljekset elää omaa työtöntä elämää kaljaa maistellen.
Itse olen kuitenki 6v työelämässä. On koti, on talous kunnossa. On ihmisiä jotka pitää minusta.
Mut anyway paljon voimia kiusatuille pysykää vahvoina ja älkää antako periksi!
Kerronpa yhden jutun.
Ala asteella asiat olivat suht hyvin vielä. Vaikka kotona tuli turpaan fyysisesti mutta pahempi oli henkinen väkivalta mitä mun uskovainen äiti harjoitti meihin 4 lapseen. 1 oli jo lentänyt pihalle.
Ylä asteella mä kiusasin päivittäin monia koululaisia erittäin näkyvästi haukkumalla erittäin ilkeästi, tönimällä ja joskus jopa lyömällä. Ne oli aika tarkasti valikoituja. Ne jotka oli helppo kiusata. Koko koulu tiesi asiasta mitä tein.
Kiusaaminen vain yltyi ja 9lk olin koulun terroristi. Vaikka oikeasti olin pelkuri, ujo, tyhmä, idiootti, joka kaiken lisäksi oli kaapissa mikä lisäs lisää painetta päähän.
Menetin kaikki kaverit ala asteella kun vaihdoin koulun ylä asteelle. Enkä enää oikein saanut ketään kaveria. Sillä en saanut edes kotiin tuoda ketään. Enkä olisi uskaltanut.
Kotona väkivalta ja kiduttaminen oli arkea. Pelko oli käsittämätön. Sillä me (lapset) ei uskallettu kertoa kenellekkään asiasta. Sekä se että vasta n 20v tajusin että lapsen kasvatukseen ei saa käyttää noin sairasta väkivaltaa.
Koulussakin sanoin opettajalle että kyllä lapsia saa ja pitää lyödä että oppisivat jotakin. Se hetki ei unohdu ikinä.
Mutta haluan sanoa... Että jos teitä kiusataan niin kertokaa kavereille/opettajille/vanhemille kenelle vaan. Poliisille vaikka jos ei muut kuuntele.
Kaikilla on oikeus opiskella ja elää ilman pelkoa tulla kiusatuksi.
Minä kiusasin, olin väkivaltainen sekä olin järkyttävä huligaani. Eikä kukaan opettaja pahemin tehnyt mitään. Eikä rehtorikaan.
Poliisi olisi varmasti tehnyt.
Kävin purkamassa mun paha oloaan viattomiin ihmisiin jotka eivät ole tehneet mitään pahaa kenellekkään. Voin vieläkin tänäki päivänä välillä pahoin kun mietin mennyttä ja niitä kamalia hetkiä :(
Olisin toivonut silloin että poliisi hakisi minut pois kotoaan jonnekki missä ei tarvitse pelätä mitään. Että olisi kavereita ja saisin olla mitä oon.
Muistan myös kun matikan opettaja sanoi kerran että antaa mulle 5 päättötodistukseen että se saisi mut pois koulusta.
Lopputulos:
On se että, olen muuttunut ihan eri ihmiseksi. Muutaman tutun ja ex poikaystävän takia. He ovat uskaltaneet sanoa millainen olin oikeesti. Tämä on vaatinut minulta erittäin paljon työtä muuttua ihmiseksi ja vaatii edelleen välillä.
Olen pyytänyt anteeksi kaikilta kiusatuilta keneen olen törmännyt.. Sekä saanut selittää syyn. Anteeksi olen saanut kaikilta mikä saa mut vielä nytki itekmään.
Mun on ajottain vielä erittäin vaikea olla. Mutta haen siihen terapiaa.
Sisarukset olen menettänyt melkein kokonaan josta toinen on tehnyt itsemurhan ja toinen on narkomaani.
Veljekset elää omaa työtöntä elämää kaljaa maistellen.
Itse olen kuitenki 6v työelämässä. On koti, on talous kunnossa. On ihmisiä jotka pitää minusta.
Mut anyway paljon voimia kiusatuille pysykää vahvoina ja älkää antako periksi!
Vastaukset 3
Vanhimmat
story of my life bro
Voin kuvitella miten kamalaa sulla itelläs on..
hyi vitu likane homo