Kuolemaan liittyviä mietteitä

Asiallinen kirjoitus, vaikka ehkä hieman turhan rönsyilevä, kun perusteeman lisäksi koskettelet niin monia muitakin teismin turhuuksia. Pituutta artikkelille tulee tuollaviisiin sen verran, että moni hätäinen lukija harppaa sinänsä arvokkaan jutun yli.

"Maakeskeinen maailmankuva katosi, mutta itsekeskeistä maailmankuvaa ei turha vaatimattomuus vaivaa." :-)

"Tähdet ja tähtisumut ovat ajallisia ja rajallisia, mutta minä en!?"

"Uskontojen lupaus iankaikkisesta elämästä taivaassa lienee saanut ja saa edelleen kiinnekohtaa omahyväisyydestämme, joka pohjautunee lapsen
luonnolliseen psykologiseen kehitysvaiheeseen kuuluvasta kaikkivoipaisuuden tunteesta (omnipotenssi). Äiti, isä ja koko maailma ovat vain minua varten! Kun se usko olosuhteiden pakosta katoaa, korvikkeeksi usein tarjotaan ja omaksutaan vastaava usko. Juuri minulle kaikkivaltias taivaan isä voi antaa ikuisen onnen ja kuolemattomuuden taivaassa, paratiisissa, vaikka maailman kärsimykselle hän ei mahdakaan mitään."

Ateistien ongelma näyttää kiteytyvän oman arvon tunteen puuttumiseen. Se johtuu siitä, että yhteys omaan sisimpään on poikki.
Tuon olen pannut merkille jo kauan.

Siinä on kuoleman vapauttaja, raamatun usko:

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.13.html

Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois.

Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhurskaus

Suhteellisuudentaju kuuluu terveeseen oman arvon tunteeseen:
"Ajatus kuoleman jälkeisestä iankaikkisesta elämästä on järjellä ajatellen mahdoton, luonnonvastainen, omahyväinen ja hieman suuruudenhullu
kuvitelma, josta lisäksi on ollut ja on huomattavaa haittaa ihmisten elämälle ja koko ihmiskunnan kehitykselle. Tämä kuvitelma suuntaa ihmisten huomiota
pois omasta elämästään ja aiheuttaa suoranaisia vahinkoja varsinkin sen pohjalta syntyneiden uskonnollisten oppirakennelmien ja instituutioiden
kautta."

"Elämänsä rajallisuuden ja mahdollisuuksien ymmärtäminen ja hyväksyminen vapauttaa ihmisen elämään tätä ainutkertaista ja ainutlaatuista elämäänsä
täysillä, vailla turhia pelkoja ja toiveita. Ihmissuhteiden, ystävyyden, rakkauden, toveruuden ja lähimmäisten merkitys kasvaa, kun ymmärtää elävänsä
vain kerran. Samalla se motivoi ohjaamaan yhteiskuntaa jokaisen elämän kunnioittamiseen myös käytännössä niin, että kaikki mahdollinen tehdään ihmisten täyden elämänkaaren turvaamiseksi ja traagisten onnettomuuksien, sairauksien, kärsimyksen ja sotien estämiseksi."

"Ajatus kuoleman jälkeisestä persoonallisesta elämästä on luonnoton myös sen vuoksi, että elävä ihminen muuttuu kaiken aikaa kohdusta kuolinvuoteelle.
Jokainen päivä tuo jotain uutta. Opimme, kasvamme, kehitymme, kypsymme – ja taitavatpa jämähtäminen ja taantuminenkin edustaa jatkuvaa muutosta elinkaaressamme. Inhimillisen persoonallisuuden kasvu tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja oman fyysisyytemme kanssa. Yksin ei kukaan pysty kasvamaan ihmiseksi. Myös kehomme ja kehollisuutemme muuttuu joka päivä. Olemme psykofyysisiä persoonia."

Lapiollisella multaa ei voi kovin suuria käsittääkään. Katsokaa hautuumailla hadankaivajan multakummulle nostamia pääkalloja, niin eikköhän jotakin kirkastu ellei ihan imbesillistä ole kysymys!! Tyhjä on tyhjä, ja tyhjäksi se jääkin. Kuinka ihmispoloinen voi pementyä niin mäntiksi, - kuin imbesilli - ,näissä asioissa?

Siksi en ymmärrä ollenkaan miksi ihmiset edes yrittävät käsittää järjillään sitä mikä on järjelle täysin mahdoton käsittää!?

Koska järki ei tällaisiin ulottuvuuksiin pääse, Jumala antoi meille ilmoituksen Henkensä kautta, joka on kirjattu Pyhään Raamattuun.

Jumalan omat saavat samalla tavalla HENGELTÄ ilomoituksen, ja vahvistuksen, kun he uskovat tämän Jumalan sanan joka on Hengen ilmoitus nimenomaan Jumalan omille.

Kun jokainen arvelee "saamansa" ilmoituksen mukaan, mitä kuolema merkitsee, tuloksena on monelaisia aatoksia, jotka eivät kuitenkaan vastaa sitä, mitä kirkko opettaa
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/7714-mita-ja-sielulle-ja-ruumiille-tapahtuu-kuoleman-jalkeen

Mitä ihmettä, suomessa piti olla väestöstä 80% kristittyjä !
Jää vain yksi vaihtoehto - kirstityistä 75% on väärinuskovia kristittyjä !

Onko krisseleiden jumala artikuloinut huonosti, vai miksi sanoma ei mene perille ?

Suurin osa kuolevia potilaista ei halua sairaalapappia vuoteensa ääreen. Sen sijaan lähimpien omaisten länsäoloa toivotaan.

Kun on vieraillut kuolevan vierellä, jolla on usko Jeesukseen ja hänen sovitustyöhön, ja joka näkee jo täällä ajassa, miten taivaan ovet ovat täysin auki, enkelit....jne. Ei sen ihanampaa lähtöä voi kuvitellakaan. Voi miten ateistien opit kalpenee sen rinnalla!

Niin se on.

Luonnollisuuden hyväksyminen vapauttaa elämään hyvin - ja kuolemaan asian luonnollisuus hyväksyen.

Uskottelulla ja uskolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Usko perustuu aikanaan ITSE koettuihin, ja myöhemmin Raamattuun kirjoitettuihin faktoihin.

Uskottelu on toiveajattelua ja itsepetosta. Sitähän ateismikin on, toivetta ettei Jumalaa ole, ja ettei viimeistä tuomota tulisi. Kamla ajatella ateistin kuolinhetkeä, oikein niskakarvat nousevat kauhusta pystyyn, kun tietää kenet he ensimmäisenä kohtaavat, hengen poistuessa kehosta. Jeesus lausuu sanat, "mene pois, siihen tuleen joka on valmistettu perk'eleelle ja hänen enkeleilleen.