Olen sekaisin, rikki, onnellinen ja surullinen. Jo muutaman kk:n ajan olen katsellut kaunista, upeaa naista, jonka tapasin harrastuksessani. Meidän katseet kohtaa ja ilmassa on todella kemiaa muillekin jaettavaksi, ei epäilystä. Ollaan tavattu myös täällä netissä, ei tällä palstalla tosin, ja keskusteltu ja pohdittu asioita syvällisesti. Sanoisin, että olen syvästi rakastunut tämän ihmisen sieluun ja ruumiiseen myös. Nukun huonosti, hän on päivät ja yöt ajatuksissani. Problem, me ollaan molemmat heteroja ja naimisissa tahoillamme. Ja kuitenkin hän on all ever wanted ja tämä erossa oleminen tuottaa joka päivä enemmän tuskaa. Tuntuu, että elän kaksoiselämää. Miehelle olen panopuu, olen turta, ajattelen muuta. Naiselle, en tiedä mitä olen? Ei hän varmaan tiedä itsekään. Help!
Rakastunut naiseen
89
8654
Vastaukset
- Onni Laina
Kuulehan sukeltaja, jos hän on "all you ever wanted", niin sitten sun on kai ensimmäiseksi laajennettava käsitystäsi itsestäsi heterona. ;) Oletko varma, että ilmassa on jotakin, vai kuvitteletko kaiken? Mä en epäile yhtään, etteikö asia olisi niin kuin kuvasit, mutta varoituksen sana: se ihastuksesi voi kieltää kaiken. Vaikea tilanne, tavallaan, mutta mistä sitä koskaan etukäteen tietää omista ratkaisuistaan, että kuinka kauaskantoisia ne ovat. Olis hyvä, jos voisitte jakaa ajatuksianne ja tunteitanne. Se todennäköisesti puhkaisisi kuplan ja joko te kohoisitte yhdessä siivillenne tai sitten saisit osuman siipeesi, mutta ainakin asia ratkeaisi johonkin suuntaan. Tai sitten voisit miettiä, mitä tämä nainen tuo sulle sellaista, mitä aviosuhteestasi puuttuu. Onko se jotain, mitä miehesi ei kerta kaikkiaan voi antaa...
- Ap
Good points, luultavasti olenkin kuvitellut kaiken, sehän iskee aika usein ajatus, ettei tällaista voisi tapahtua, helpompi olisi perääntyä, ja voi ehkä arvatakin, että olen yrittänyt. Netissähän on helppo höpöttää mitä vaan, oli varmaan leikkiä. Tämä heteropuoli sitten taas. En ole oikeastaan koskaan ajatellut naisia sillä tavalla, mutta toisaalta ei tämä nyt minua yllättänytkään jotenkin, vaikea selittää. Huomaan vaan, että tällainen lähestymisasia on saman sukupuolen kanssa tosi vaikeaa, ihan tumprloksi vetää. Ja vaikea tilanne, pitäisi amputoida tunneosasto pois ja paahtaa eteenpäin vaan, vahinko kun ehti jo tapahtua. En usko, että pääsen juttusille oikeasti hänen kanssaan, arvoitukseksi voi jäädä, mutta en silti pääse pois tästä ihmekuplasta.
- sukeltajantauti
Ap kirjoitti:
Good points, luultavasti olenkin kuvitellut kaiken, sehän iskee aika usein ajatus, ettei tällaista voisi tapahtua, helpompi olisi perääntyä, ja voi ehkä arvatakin, että olen yrittänyt. Netissähän on helppo höpöttää mitä vaan, oli varmaan leikkiä. Tämä heteropuoli sitten taas. En ole oikeastaan koskaan ajatellut naisia sillä tavalla, mutta toisaalta ei tämä nyt minua yllättänytkään jotenkin, vaikea selittää. Huomaan vaan, että tällainen lähestymisasia on saman sukupuolen kanssa tosi vaikeaa, ihan tumprloksi vetää. Ja vaikea tilanne, pitäisi amputoida tunneosasto pois ja paahtaa eteenpäin vaan, vahinko kun ehti jo tapahtua. En usko, että pääsen juttusille oikeasti hänen kanssaan, arvoitukseksi voi jäädä, mutta en silti pääse pois tästä ihmekuplasta.
Vastaavanlaisia tilanteita ja tunteita tuntuu olevan hirmu paljon. Mistä johtunee?
Siitäkö, että ihmisten tiedostamisessa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos ja 'sielunkumppanuus' aletaan ymmärtää entistä laajemmassa mielessä. Sielu on sukupuoleton ja rakkaus sielujen välillä ylittää maalliset sukupuolirajat. Sen sallitaan ylittävän nämä rajat... Jos tällaisesta suhteesta on kyse, niin ei siinä auta itsekuri ja velvollisuusnäkökohdat. Tai ainakin pidäkkeisyys on tuskaa, kun tietää, että sydän on yhtäällä ja ruumis toisaalla. - ei aloittaja
sukeltajantauti kirjoitti:
Vastaavanlaisia tilanteita ja tunteita tuntuu olevan hirmu paljon. Mistä johtunee?
Siitäkö, että ihmisten tiedostamisessa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos ja 'sielunkumppanuus' aletaan ymmärtää entistä laajemmassa mielessä. Sielu on sukupuoleton ja rakkaus sielujen välillä ylittää maalliset sukupuolirajat. Sen sallitaan ylittävän nämä rajat... Jos tällaisesta suhteesta on kyse, niin ei siinä auta itsekuri ja velvollisuusnäkökohdat. Tai ainakin pidäkkeisyys on tuskaa, kun tietää, että sydän on yhtäällä ja ruumis toisaalla.Hienosti kirjoitit, sukeltajantauti, noin juuri.
- Ap
sukeltajantauti kirjoitti:
Vastaavanlaisia tilanteita ja tunteita tuntuu olevan hirmu paljon. Mistä johtunee?
Siitäkö, että ihmisten tiedostamisessa on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos ja 'sielunkumppanuus' aletaan ymmärtää entistä laajemmassa mielessä. Sielu on sukupuoleton ja rakkaus sielujen välillä ylittää maalliset sukupuolirajat. Sen sallitaan ylittävän nämä rajat... Jos tällaisesta suhteesta on kyse, niin ei siinä auta itsekuri ja velvollisuusnäkökohdat. Tai ainakin pidäkkeisyys on tuskaa, kun tietää, että sydän on yhtäällä ja ruumis toisaalla.Jotain tällaista olen ajatellut itsekin, tuo sukupuoli ei edes tunnu kovin oleelliselta asialta tässä, mutta tekee asiat vaan monimutkaisemmiksi. Tai ehkä se juuri on oleellista, naisen ja miehen suhteessa tulevat väkisin nuo pakkoroolit mukaan kuvaan, eikä ne aina mulle ainakaan sovi. Mitä enemmän tätä ajattelee, niin sitä paremmalta tuntuu, vaikka ei mene iha luonto-oppaan mukaan.
En tiedä, miten tää on mahdollista, miten näin syvälle olen pulahtanut. On päiviä, niin kuin tänään, että olen ihan hajalla, kipeä kivusta, täynnä tunnetta. Enkä jaksa ajatella, että onpa hienoa, kun vain olemme ja toisiaan kohtaan ehkä jotain tunnemme. Sehän on ihan perseestä silloin, kun on ikävä iholle!
- summeraina
Mä putosin samaan kuoppaan aika syvälle. Se oli ihanaa ja kamalaa, tolkuton ikävä toisen lähelle ja iholle. Jotain vastakaikua sain, mutta en kuitenkaan ihan tätä samaa. Mun avioliitto hajosi, hänen jatkuu. Nyt kasailen itseäni ja toivon, että joskus vielä joku ihana nainen kävelee mua vastaan. Sillä mulle kävi kyllä niin, että silmät aukesivat tajuamaan, että sillä sukupuolella on aika paljonkin merkitystä.
- mo
kysy hänen tunteistaan jotenkin mutta älä odota liikaa ettet pety ja mene hajalle enepää muuta neuvvoa en voi antaa
- Voisiko olla
Olen nainen ja olen tuntenut tietyn naisen muutaman vuoden ajan. Tiedän, että ko. nainen on aina välittänyt minusta ihmisenä. Oltiin molemmat tahoillamme parisuhteessa miehen kanssa, mutta tällä hetkellä kumpikin on ns. sinkku. Tavataan usein työn merkeissä. Ollaan keskuteltu aika monesta asiasta, vaihdettu katseita, hymyilty toisillemme, muutaman kerran hipastu vahingossa (?) toistamme käteen. Välillä meidän välillä kulkee sellainen energiavirtaus, etten ole sellaista ennen kokenut, yleensä ollaan silloin jossain kahdestaan. Muiden ihmisten seurassa yritetään olla ns. normaalisti. Voi olla ettei enää kohdata kovin usein työn merkeissä. Viimesin kontakti oli pitkä ja luja halaus ja lupaus siitä, etä tapaamme vielä. En ole varma tämän ko. naisen suuntautumisesta, mutta itse olen ko. naiseen selvästi ainakin ihastunut, ehkä rakastunutkin. Olisiko mahdollista että tämä nainenkin olisi minusta kiinnostunut? Tilanne on minulle ihan uusi, koska en ole aikaisemmin kokenut tällaista naisen kanssa.Tilanne ei ole senkään takia helppo, että samassa organisaatiossa työskentelyn lisäksi asumme samalla pienellä paikkakunnalla Pohjois-Pohjanmaalla.
- Ozymandias
Mikä pakko niiden naisten kanssa on seurustelemaan alkaa? Eikö voi pitää hauskaa yhdessä ja silti elää omaa elämää normaalissa suhteessa? Tätä en ole koskaan tajunnut, kun on biseksuaali niin sitten on, mutta ei silloin olekaan mikään pakko valita lesbolaisuutta vaan pitää se vain yhtenä seksielämän piristeenä mukana ja avata miehellesikin uusia näkökulmia.
Mielestäni toinen nainen ei ole mikään uhka itselleni jollei oma nainen tee siitä sellaista valintakysymystä, minua ei ainakaan yhtään haittaa jos molemmille on kosketus sallittua ja vaikka välillä naiset vain keskenäänkin puuhaavat, kunhan tiedän että voin luottaa ettei naiseni sitten yhtäkkiä "osta" lesbopiirejen painostusta ja "tajua olevansa lesbo" - mikä on hölynpölyä - bi on bi, ja silloin tulisi siitä yrittää ottaa ilo irti turhaan vakavoitumatta hedelmättömään suhteeseen..- 17.
Sinun kannattaa ymmärtää, että kaikki eivät hae vain sitä seksiseuraa samalta sukupuolelta, kuten sinä. Jotkut oikeesti haluavat kunnon suhteen. Minkäs sille voi jos ihastuu palavasti naiseen ja haluaa seurustella.
- Voisiko olla
Kohta on eessä ero työkuvioiden takia ja muutto läheiselle paikkakunnalle. Kun tämä ihastukseni kohde kuuli asiasta niin sanoi heti kyyneleet silmissä jäävänsä kaipaamaan. Sitten kyseli tulevia työkuvioita ja asuinpaikkaa ja sanoi, ettei tiedä onko hänelle luvattu työpaikka sittenkään se oikea. Lisäksi mietti, että voisi itsekin muuttaa sille alueelle, mistä etsin asuntoa itselleni. ympärillä oli muitakin työn puolesta tuttuja, mutta olimme kuitenkin "vain me kaksi" pohtimassa tulevaa. Itse punastelin ja huomasin ihastukseni saavan uutta toivoa suhteen jatkuvuudesta. Olisikohan tämä sitä rakkautta?!
- 12364578
Voisi olla. :)
- Kokematon bi
12364578 kirjoitti:
Voisi olla. :)
Mitä se tarkoittaa kun minulle tuttu nainen sanoo minulle ohimennen "Kultaseni..."? Ollaan tunnettu muutaman vuoden ajan ja noin vuoden ajan välillämme on ollut tiettyä kipinöintiä: pitkiä katseita, toisen katseeseen uppoamista, vaivihkaan vaihdettuja lyhyitä katseita, hymyjä, hipaisuja käteen, muutama tilanteeseen sopiva halaus, lähelle tulemista, hyväntahtoista kiusoittelua, huomiointia... Välillä tuntuu siltä, kun kaikki muu ympäriltä katoaisi kun juttelemme, katsomme toisiamme tai vain seisomme lähekkäin.Olen itse rakastunut kyseiseen naiseen ja olen kuullut hänen puhuvan pari kertaa rakkaudestaan muille (toisen kerran mainitsi nimeni (?) ja toisella kerralla ammattimme). Nyt olemme sopineet tapaamisen vapaa-ajalle ja puhelinnumerot on vaihdettu. Pari viikkoa sitten nainen laittoi minulle tekstareita,joissa kertoi ettei ole minulle tarpeeksi hyvä,sillä ansaitsen paljon parempaa. Kirjoitti kuitenkin haluavansa tavata minua,ei vaan halua minun pettyvän siihen, mitä hän on. Minulle kyseinen nainen on se tärkein päällä maan. Tekstareiden jälkeen nähdessämme toisemmehän sanoi minulle ensi kerran "Kultaseni..." ja hankkiutui lähelleni. Onko minulla toivoa siitä, että tästä kehittyisi tuttavuutta/ystävyyttä suurempi tarina? Olen aika kokematon näissä naisten välisissä voisi olla enemmän kuin ystävyyttä -jutuissa.Yksi ihastus minulla oli erään naisen kanssa aikaisemmin,mutta siitä ei voinut kehittyäkään mitään vakavampaa (opettaja-opiskelijasuhde kuin oli).
- Pari sanaa lesbolta
Kokematon bi kirjoitti:
Mitä se tarkoittaa kun minulle tuttu nainen sanoo minulle ohimennen "Kultaseni..."? Ollaan tunnettu muutaman vuoden ajan ja noin vuoden ajan välillämme on ollut tiettyä kipinöintiä: pitkiä katseita, toisen katseeseen uppoamista, vaivihkaan vaihdettuja lyhyitä katseita, hymyjä, hipaisuja käteen, muutama tilanteeseen sopiva halaus, lähelle tulemista, hyväntahtoista kiusoittelua, huomiointia... Välillä tuntuu siltä, kun kaikki muu ympäriltä katoaisi kun juttelemme, katsomme toisiamme tai vain seisomme lähekkäin.Olen itse rakastunut kyseiseen naiseen ja olen kuullut hänen puhuvan pari kertaa rakkaudestaan muille (toisen kerran mainitsi nimeni (?) ja toisella kerralla ammattimme). Nyt olemme sopineet tapaamisen vapaa-ajalle ja puhelinnumerot on vaihdettu. Pari viikkoa sitten nainen laittoi minulle tekstareita,joissa kertoi ettei ole minulle tarpeeksi hyvä,sillä ansaitsen paljon parempaa. Kirjoitti kuitenkin haluavansa tavata minua,ei vaan halua minun pettyvän siihen, mitä hän on. Minulle kyseinen nainen on se tärkein päällä maan. Tekstareiden jälkeen nähdessämme toisemmehän sanoi minulle ensi kerran "Kultaseni..." ja hankkiutui lähelleni. Onko minulla toivoa siitä, että tästä kehittyisi tuttavuutta/ystävyyttä suurempi tarina? Olen aika kokematon näissä naisten välisissä voisi olla enemmän kuin ystävyyttä -jutuissa.Yksi ihastus minulla oli erään naisen kanssa aikaisemmin,mutta siitä ei voinut kehittyäkään mitään vakavampaa (opettaja-opiskelijasuhde kuin oli).
No, se saattaa tarkoittaa jotain tai sitten ei. Itse lesbona olen aina varovainen etenkin heteronaisten suhteen, koska en halua aiheuttaa mitään väärinkäsityksiä, jotka voisivat häiritä ystävyyttä tai kaveruutta. Läheisiä ihmisiä saatan kuitenkin kutsua silloin tällöin hellittelynimillä, kuten juuri kultanen, murunen tai muuta vastaavaa.
Läheisyys ei sinänsä tarkoita sitä, että henkilön tarvitsisi olla erityisen vanha ystävä. Joidenkin ihmisten kanssa on mahdollista päästä hyvinkin syvälliselle tasolle nopeasti ja saavuttaa keskinäinen yhteys ja kemia. Toisten kanssa sellaista ei synny koskaan. Koska olen naiseksi maskuliininen ja ihmiset yleensä ymmärtävät ja tietävät minun olevan lesbo, monet - erityisesti heteronaiset - suhtautuvat minuun jonkinlaisella varauksella. Sen vuoksi olen aina kovin ilahtunut niistä naisista, joiden kanssa löydän nopeasti toimivan yhteyden ja ystävyyden ja jotka eivät säikähdä sitä, mitä olen tai miltä näytän.
Sellaisia naisia, joiden kanssa tällainen yhteys syntyy, on todella harvassa ja heistä haluan pitää kiinni. Heidän kanssaan uskallan myös kommunikoida avoimemmin, käyttää hellittelynimiä ja vaikkapa vitsailla jotain keskinäiseen suhteeseemme viittaavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin välttämättä lopulta kiinnostunut tai ylipäätään edes vapaa aloittamaan suhdetta. Usein olen vain yksinkertaisesti hyvin iloinen siitä, että olen löytänyt jonkun, jonka kanssa minulla on vahva kemia ja joka ymmärtää minua. Kai tämä myös osittain liittyy maskuliinisuuteeni ja suojelunhaluuni, huomioin muutenkin mielelläni naisia ja minulla on suojelevainen asenne läheisiäni kohtaan.
Mutta, joskus se voi myös tarkoittaa jotain enemmän. ;)
- Voisiko olla
Kyllä tämä on välilläniin vaikeaa. Ollaan kultaseni kanssa päästy pari askelta eteenpäin elitavattu muutaman kerran vapaa-ajalla,mm.käyty elokuvissa ja syömässä sekä meilattu, Meilit sisältää sellasia sanavalintoja,että ne voi ymmärtää pieneksi flirtiksi tai vihjaukseksi taisitten ne voi olla merkkejä ystävyydestä. Lisäksi ollaan työkuvioissa tavattu ja silloin ollaan vaihdettu pitkiä ja lyhyiä katseita,hipaistu toisiamme usein käteen,halattu par kertaa (tosin onnitteluhalauksia,mutta pari puolen tunnin sisällä. Lisäksi tämä nainen onmuutaman kerran käyttänyt hellittelynimiä (mm.kultaseni) minulle puhuessaan. Nyt kun työni jatkuminen samassa työpisteessä on taas katkolla,niin mietin taas muualle lähtemistä, Nainen totesi siihen,että voihan se ruoho olla jossain muualla vihreämpää ja katsoi aika pettyneesti. Muitten seurassa en oikein uskaltanut sanoa siihen mitään. Myöhemmin kyllä meilasin hänelle,että ruoha on vihreintä siellä,missä tämä nainen on. Tosin viittasin vaan työpaikkoihin eli voi tulkita niinkin, että haluan olla ikuisesti työkaveri ja ystävä. Vaikeaa kun kumpikaan ei uskalla ottaa isoa riskiä ja paljastaa syvimpiä tunteitaan ja toiveiaan joten sitten jahkaillaan ja mietitään yksinämme sitä rakastaako toinen vai haluaako ystävyyttä, Kaiketi pitäisi antaa suhteen vaan kehittyä ja katsoa,mihin se kehittyy.Se on kuitenkin selvää,että tunteita on molemmin puolin eikä kumpikaan oikein osaa ajatella elämää kokonaan ilman toista. Millasia kokemuksia teillä muilla on? Sen tiedän,että naisten väliset suhteet kehittyvät aika hitaasti,olen joltain kuullut,että ihastumisen alusta ensimmäiseen suudelmaan voi mennä jopa vuosi, jos nyt suudelmaan asti edes päästään. Välillä on vaan niin raskasta olla epäavrmuudessa,mutta toisaalta se haaveilu ja odottaminen on ihanaakin.
- skeptinen
Kyllähän noissa em. jutuissa taitaa olla kyse ainakin jonkinasteisesta ihastumisesta. Sitä on vaikee sanoa, johtavatko sen pitemmälle. Tiedän omasta kokemuksestani,että nää naisten keskinäiset jutut on aika vaikeita alottaa,etenkin jos naiset ovat työkavereita ja jos työyhteisössä on tiettyä asenteellisuutta naisten keskinäistä rakkautta kohtaan. Kaikki kun eivät tällaista rakkautta ymmärrä. Ja jos kyse on siitä todellisesta rakkaudesta,niin aika vaikeeta sitä on salaillakaan. Ja tota ansaitset paremman -lausetta voi käyttää myös sen ilmasemiseen,ettei ole kuitenkaan kiinnostunut. Vaikeeta sanoa,mitä toi nainen sillä tarkotti, noi "en halua,että petyt" ja se,että haluaa tavata ei ehkä viittaa heippa vaan -tarkotukseen. Kertokaahan joskus,miten tarinat eteni, tuliko niistä vuosisadan rakkaustarinoita? Ainekset on olemassa ihan mihin vaan tai sitten ei sen enempään.
- ajatus
Minäkin ajattelen aina vain yhtä ja ainoaa. Tätä on jatkunut kohta 2 vuotta ja välimme ovat toisinaan melko intiimitkin. Silti tässä kuviossa ei ole selvyyttä vielä, en tiedä mitä hän haluaa. Luulen osoittaneeni aika selkeästi mitä ajattelen hänestä. Olen rakastunut häneen ja kemiamme ovat vahvat. Näitä tilanteita on niin monella...osaisimmepa olla suorempia. Luulisi sen riittävän kun aistii että välit on suorastaan kuumat, mutta kun järki yrittää etsiä perusteluita miksi "olen tulkinnut väärin". Vaikka tässä ei ole enää ollut edes tulkinnanvaraa. Pääasia silti että hän on elämässäni ja näinkin lähellä ehkä joku päivä vielä lähempänä
- tellmemore
Missä tapaatte? Miten usein? Miksi ei tulkinnanvaraa?
- iwishme
tellmemore kirjoitti:
Missä tapaatte? Miten usein? Miksi ei tulkinnanvaraa?
ajatus ja tellmemore, kertokaa jotain tuntomerkkejä minkälainen kyseinen henkilö on tai te olette?
- mediteissön
Varmaan aika tavanomainen tilanne, järki-kumma yrittää aina vesittää kaiken ;) koita leikkiä, että sulla ei ole päätä laisinkaan vaan paras keskipala, eli sydän. Aina kun huomaat, että alat keksiä järkisyitä, keskitä huomiosi sydämen alueelle. Mulla se on auttanut. Rohkeus on sitä, että aukaisee sydämensä, vaikka pelottaa. Rohkeus linkittyy sydämeen ihan käsitteellisestikin useissa kielissä ( latina, englanti...)
- tellmemore
iwishme kirjoitti:
ajatus ja tellmemore, kertokaa jotain tuntomerkkejä minkälainen kyseinen henkilö on tai te olette?
sen auton rekkarin 2.kirjain sama kuin mun nimen eka :)
- Willow__
Miksei voisi tehdä yhtä vaikka ns. epäsopivaa liikettä ja katsoa miten toinen siihen reagoi ?
Hyvä lavastus on jonkilainen illanvietto jossa ollaan muutama viinilasillinen jo otettu (jos henkilöt käyttävät alkoholia)... sitten hakeutuu tämän henkilön kanssa kahden kesken jonnekin vähän sivummalle juttelemaan...sitten vain vaikka silittää tai sipaisee toisen hiuksia, vaatteita , jotain korua tms. , jotain joka on siinä ihmisessä kaunista ja huomiota herättävää. Se voi olla vaikka lävistys (' ai sul on tollainen ? saanks mä kattoo ?' ja sitten täysin viattomasti antaa kätensä sipaista pitkin poskea, kaulaa tai niskaa alaspäin..)
Tai jos toisella on kauniit hiukset, niillä voi leikkiä vähän, hellästi, ohimennen ja kehua niitä.
"Kädestäennustaminen" on yksi tapa :) siinä pääset hiveltämään hänen kättään oikein urakalla ja tulkitsemaan käden viivoja ja mitä ne tarkoittavat.
Kuiskaa jotain hänen korvaansa niin että huulesi koskettavat kevyesti hänen korvanlehteään.
Mutta kaikissa näissä ja vastaavissa pienissä eleissä täytyy muistaa herkkyys.
Se on tärkeintä kaikista. Jos toinen kavahtaa kauemmas niin älä missään tapauksessa jatka. Silloin ole kiltti ja ystävällinen häntä kohtaan mutta älä enää ota mitään fyysistä kontaktia häneen. Koska 'pallo on silloin hänellä'.
Jähmettyminen on yleensä hyvä merkki , se ei ainakaan ole suora torjunta.
Ja tottakai eleeseesi vastaaminen omalla eleellä on hyvä merkki.
Mutta tosiaan, jos toinen torjuu sinut siirtymällä kauemmas tai muuten vain et saa selvää hänen reaktiostaan, anna hänelle aikaa.
Jos hän kuitenkin pitää sinusta ja haluaa lisää kosketusta, hän hakeutuu itse lähituntumaasi myöhemmin. Ole kärsivällinen.
Onnea matkaan ;) - Kutkuttavaa
Minullakin on juuri tällainen kuvio samaa sukupuolta olevan työkaverin kanssa. Rohkeutemme riittää katseisiin, käteen hipaisuihin (aika monta), lähelle hakeutumiseen (välillä käsivartemme melkein koskettavat), mielenkiintoisiin ja monitulkintaisiin sanavalintoihin (ainakin ystävyyttä, mutta viittaavat siihen, että muukin on mahdollista) ja siihen, että tapaamme myös vapaa-ajalla. Tämä työkaverini on muutaman kerran kutsunut minua hellittelynimillä ja kerran meinasin vastata tällaisella nimellä takaisinpäin, mutta rohkeuteni petti taas kerran. Meillä kummallakin on lämpimät ja positiiviset tunteet toisiamme kohtaan, mutta sitten iskee epäilys siitä, mitä toinen haluaa ja olemmeko riittävän hyviä toisillemme. Tapaamme toisemme vapaa-ajalla noin viikon päästä ja molemmat odottavat sitä hetkeä. Mutta onko kummallakaan rohkeutta seuraavan askeleen ottamiseen? Molemmilla edellinen suhde oli pitkäaikainen suhde miehen kanssa ja voi olla niinkin, että olemme toisillemme ne ekat naiset?
- 15+4
Vaikuttaa ihanalta! Anna mennä tunteella! Virittäydy tunnelmiin ja anna asioiden tapahtua
- Tällastakin tapahtuu
Täälläkin on yksi jolla on tällanen suhde naiseen. Ollaan hyviä työkavereita ja "uusia" ystäviä. Tapasimme ensimmäisen kerran jo n. 6 - 7 vuotta sitten. Silloin kumpikin oli parisuhteessa miehen kanssa, mutta meidän välillä oli heti joku kummallinen jännite. Se aiheutti sen, ettei yhdessä työskentelystä meinannut oikein tulla mitään, kun kumpikin oli aivan hermona. Sitten meidän kummankin parisuhteet loppuivat suunnilleen samoihin aikoihin noin vuosi sitten (nainen erosi melkein heti sen jälkeen kun minun suhde loppui). Sitten alkoi syvällisempi keskustelu, katseet, käteen koskettamiset, puhelinnumeroiden antaminen, tekstarien lähettelyt, vapaa-ajan "treffien" sopimiset. Juttu on edennyt pikkuhiljaa, hyvin varovaista tunnustelua. Nyt olen tälle työkaverille se "kultaseni", jota puolustaa ja jota huomioida joka käänteessä. Usea työkaveri on varmaan huomannut jotain meidän välillä, koska moni heistä ilmaisee mielipiteenään, että naisten välinen juttu on ihan ok, jokainen saa olla mitä on ja että kaikki (myös seksuaalivähemmistöön kuuluvat) pitäisi hyväksyä ja että tällaisetkin ihmiset ovat mukavia. Lisäksi meihin luodaan välillä "tietäviä" katseita. Onneksi on tällainen hyväksyvä työyhteisö, mikä ei aiheuta lisäpaineita jos jotain sattuisi tapahtumaankin. Mekin tapaamme toisemme "vapaalla" lähiaikoina. Mutta nämä naisten jutut kyllä kehittyvät hitaasti, meillä jo noin 7 vuotta siitä ensijärkytyksestä,
- Ujo neitokainen
Siis naiset nähtävästi rakastuu tai ainakin ihastuu toisiinsa työpaikoilla. Onko yleisempää jollain tietyllä alalla? Kertokaa, niin tiedän hakeutua tällaselle alalle. Mulla ujouden takia vaikee tehdä alotteita ja osottaa naisille, että oon naisiin päin kallellaan oleva nuori nainen. Jos mullakin onnistuisi tällanen työpaikkarakastuminen, kun voisin ihan rauhassa tutustua toiseen eikä tarttis yrittää tehdä heti vaikutusta. Eikä mua muutenkaan kiinnostaa noi nopeasti etenemiset. Kuulostaa ihanalta (mutta voi olla välillä aika vaikeetakin, jos joutuu jatkuvasti miettimään tunteeko toinen samoin)
- N2n
Ujo neitokainen kirjoitti:
Siis naiset nähtävästi rakastuu tai ainakin ihastuu toisiinsa työpaikoilla. Onko yleisempää jollain tietyllä alalla? Kertokaa, niin tiedän hakeutua tällaselle alalle. Mulla ujouden takia vaikee tehdä alotteita ja osottaa naisille, että oon naisiin päin kallellaan oleva nuori nainen. Jos mullakin onnistuisi tällanen työpaikkarakastuminen, kun voisin ihan rauhassa tutustua toiseen eikä tarttis yrittää tehdä heti vaikutusta. Eikä mua muutenkaan kiinnostaa noi nopeasti etenemiset. Kuulostaa ihanalta (mutta voi olla välillä aika vaikeetakin, jos joutuu jatkuvasti miettimään tunteeko toinen samoin)
Tervetuloa hoitoalalle ;)
- ajatus
Sinulle "tellmemore" en välitä täällä tunnistautumisesta vaan haluan panostaa niihin hetkiin joita saan livenä viettää hänen kanssaan. En osaa kuvailla sen tarkemmin kuin sellainen tolkuttoman vahva vetovoima meidän välillämme on, ihan selkeää flirttiäkin on ollut ilmassa. Parhaatkaan ystävät eivät katso toisiaan niin kuten me toisiamme katsomme ja se sellainen hehku ja säteily toisen seurassa ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Sen vain tietää. Silti ei uskalla, yksi suuri syy on epävarmuus toisen suuntautumisesta. Tarvitaan vielä ripaus rohkeutta :)
- Voisiko olla
Ymmärrän Ajatuksen kommentin, ei täälläkään halua oikein tunnustautua. Meillä juttu pikkuisen edennyt, mutta taidetaan kumpikin vielä miettiä että ookko nä semmonen? Meilläkin muuten tapaaminen vapaa-ajalla tässä lähiaikoina, pientä odotusta on ilmassa josko jotain tapahtuisi. Katseita on taas vaihdettu, katseltu toisiamme salaa ja seisottu niin lähekkäin, että käsivarret kosketti toisiaan ja vielä aika kauan. Mutta se epävarmuus toisen tunteista on edelleen olemassa. Miksi tämä on niin vaikeaa, miksei toiselle voi vaan sanoa rakastavansa? Tarvitsisi vaan olla pikkaisen rohkeampi. Jotenkin sitä taitaa pelätä, että jos toinen ei sitenkään rakasta ja lähtee pois.
- 123764
Mä neuvoisin että itse ei tarvitse tehdä sen kummempaa aloitetta, mutta on 'kiusattava' toinen hulluuden partaalle, niin että hän tekee aloitteen ;)
On tehtävä jotain joka auttaa teidät molemmat pois epätietoisuuden tuskallisesta koukusta..
Se auttaa jos näyttää hyvältä. Mutta sekään ei ole este jos ei näytä.
Korosta parhaita puoliasi (selvitä ensin itsellesi mitkä ne vahvuutesi ovat)
Ole ystävällinen, välittävä, mielenkiintoinen, hoivaava (hänelle).. ole toisaalta myös huoleton ja kiireinen, eli älä roiku hänen perässään. Ole ihana mutta älä koko ajan tavoitettavissa. Tapaatte kun tapaatte, anna hänenkin jäädä haluamaan lisää ja ehdotella tapaamisia. Sinun kannattaa hänelle aikaa ikävöidä ja haaveilla sinusta. Ole kiinnostava, harrasta kaikenlaista, tee, koe ja matkusta (ilman häntä). Kerro hänelle kaikkea mitä olet tehnyt sitten viimenäkemän, jossain vaiheessa hän luultavasti toteaa että olisi kiva tehdä joskus jotain vastaavaa yhdessä. Ja sitä rataa..
Mielestäni yksi aika hyvä tapa testata, pitääkö hän sinusta ystävänä vai ihastuksenaan, on todeta hänelle " sä oot niin ihana Ystävä!".
Jos hänen ilmeensä valahtaa, edes hetkeksi, tiedät että tuo ei ollut ihan sitä mitä hän halusi kuulla. (sen sijaan ihan puhtaasti ystävien mielestä tuo on todella mukava kuulla ja he suorastaan säilevät kuultuaan sen)
Mutta edes pienikin pettymys tai muu negatiivisuus hänen kasvoillaan paljastaa kaiken. Kokeile. :)
Toivotan onnea matkaan ja toivottavasti löydätte toisenne - Yksi sisar valkoinen
Meitä hoitoalalla työskenteleviä on niin paljon, että joukkoon mahtuu myös esim. meitä bi-henkisiä. Tosin me hoitoalan ihmiset ollaan yleensä ystävällisiä, välittäviä, lämpösiä, herttaisia ja empaattisia ihmisiä ja voidaan halata ja koskettaa toista ihmistä silloin kun siltä tuntuu., ilman mitään sen kummempaa syytä. Tosin joskus voi olla niinkin, että esim. kaksi naishoitajaa vaan sattuvat rakastamaan toisiaan.
- Amor teki kepposen
Ihminenhän ei pysty päättämään sitä, keneen sattuu rakastumaan. Joskus Amor-veitikka vaan tekee kepposiaan jopa työpaikalla työvuoron aikana. Minulle kävi juuri niin, tarkoitus ei todellakaan ollut rakastua samaa sukupuolta olevaan työkaveriin. Mutta niin siinä vaan kävi. Juteltiin, naurettiin, katsottiin toisiamme silmiin ja sitten sitä vaan kerran tajusi että hups, näinkö tässä sitten kävikin.
- Avomielinen
Amor teki kepposen kirjoitti:
Ihminenhän ei pysty päättämään sitä, keneen sattuu rakastumaan. Joskus Amor-veitikka vaan tekee kepposiaan jopa työpaikalla työvuoron aikana. Minulle kävi juuri niin, tarkoitus ei todellakaan ollut rakastua samaa sukupuolta olevaan työkaveriin. Mutta niin siinä vaan kävi. Juteltiin, naurettiin, katsottiin toisiamme silmiin ja sitten sitä vaan kerran tajusi että hups, näinkö tässä sitten kävikin.
En osaa sanoa, onko samaa sukupuolta olevaan työkaveriin ihastuminen yleisempää jollain ammattialalla. Hoitoala täällä mainittu, mutta varmaan näitä juttuja on muillakin aloilla. Itse olen hoitaja enkä ole havainnut tällaista kipinöintiä työpaikallani. Voihan sitäkin joillain työpaikoilla olla, muttei sentään yleistetä. Minulla ei ole mitään tällaisia naisten välisiä juttuja vastaan, maailmaan mahtuu. Jokainen saa olla mitä on ja tuntea niinkuin tuntee. Oikeastaan ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat tuntea niin kuin tuntevat. Sehän on hieno asia että rakastaa ja mitä todennäköisemmin saa myös vastarakkautta.
- Epäilyttää
Täällä aika monella tuntuu olevan menossa jonkinasteinen työpaikkaromanssi tai ainakin jonkinlaista vipinää työkaverinsa kanssa. Onko muita hyviä mestoja missä voisi tavata sen ihanan naisen, johon voisi rauhassa tutustua, ihastua ja rakastua? En oikein usko näihin naisten välisiin työpaikkaromansseihin. Taitavat vaan olla flirttailua ajankuluksi ja tuovat piristystä kurjaan työpäivään. Toki joskus voi käydä niinkin että työkaverit rakastavat toisiaan, mutta kaiketi se aika harvinaista on.
- Samat kuviot
Minulla on lämpimät ja hyvät välit yhden työkaverini kanssa, jonkinlaista säpinää ollut jo reilun vuoden ajan. Kerran kerroin tälle naiselle sen, miten hän ja muutkin työkaverini ovat niin ihania työkavereita. Näin selkeän pettymyksen naisen kasvoilta ja ihmettelin syytä, etenkin kun kaikki muut työkaverit ovat olleet onnellisia vastaavasta palautteesta. Nyt minulle selvisi tämä pettymyksen syy: tämä työkaveri haluaa jotain muutakin kun olla ihana työkaveri. Meilläkin lukuisia vaihdettuja katseita (pitkiä ja lyhyitä, salaa vilkaisuja), hipaisuja käteen, hyväntahtoista kiusoittelua, monitulkintaisia sanavalintoja yms. Sen ainakin olen huomannut, että tietty kiinnostus on molemminpuolista. Mutta meiltäkin puuttuu se rohkeus.
- Anonyymi
Aika konservatiivinen kristillinen yhteisö oli yllättävä paikka kokea ensi-ihastus toiseen heterosuhteessa elävään bisseen.
- oma kokemukseni
Minä tapasin elämäni rakkauden vapaa-ajan harrastuksen yhteydessä. Kummallakin heterotausta, joten alkuun oli mutkia matkassa ja epäröintiä puolin ja toisin. Edettiin välillä todella hitaasti. Yritettiin vähän kuin sanattomalla sopimuksella olla ihan normaalit ystävät, mutta se kipinöinti välillämme vain kasvoi ja tunteet voimistui. Pikkuhiljaa aloimme tapailemaan ja siinä vaiheessa ei ollut kummallakaan enää miehistä tietoakaan. Kävimme kävelyllä ja leffassa, vierailimme toistemme luona ja keksimme kaikkea kivaa yhdessä. Emme edelleenkään puhuneet sen olevan mitään muuta kuin ystävyyttä, mutta yhdessä vietetyn ajan määrä ja ne tuntitolkulla kestävät puhelut aina kun ei nähty saivat minut uskomaan että tästä oikeasti tulee jotain. Toisen huomioimista, koskettelua ja hellittelyä oli melkein alusta asti heti kun vain uskallus riitti. Ikäeroa on 7 vuotta, mutta se ei tunnu missään (kirjaimellisesti missään ;))! Nyt olemme olleet puoli vuotta yhdessä ja en voisi toivoa parempaa. Olen päivä päivältä rakastuneempi häneen. Ajattelin, että tämä ehkä kannustaa teitä muitakin lähestymään niitä ihmisiä, jotka mielessänne asustavat läpi päivien ja öiden, jotka saavat teidät nauramaan välillä itkemäänkin, jotka saavat teissä aikaan valtavia tunteita ja joiden kanssa tuntuu, että kaikki muu on merkityksetöntä. Meille jokaiselle on täällä joku. Pitää vain tarttua tilaisuuteen kun sellainen tulee.
- Kutkutavaa
Kiitos rohkaisevasta viestistä "Omat kokemukseni" -nimimerkille. Minulla ja tällä ainoalla maailmassani on myös heterotausta, kuten varmaan edellisestä jutustani moni ehkä päättelikin. Mekin koitetaan olla vain ystäviä, mutta pinnan alla on koko ajan mahdollisuus muuhunkin. Ne katseet eivät ole todellakaan sellaisia mitä tavalliset heteronaiset suovat ystävilleen ja välillä todella tuntuu siltä, että kaikki muu on merkityksetöntä. Muu maailma ja ihmiset sekä ajankulu tuntuu katoavan jonnekin, kun katseemme kohtaavat tai vain seisomme lähekkäin. Mutta pakko ravistella itsensä hereille ja keskittyä työntekoon, jos satumme olemaan töissä. Vapaa-ajalla tapaamiset sovimme molempien työaikojen ja muiden kiireiden takia 2 - 3 kertaan vuodessa, mutta käytännössä olemme huomanneet, että viikko ilman minkäänlaista kontaktia aiheuttaa aivan valtavan ikävän. Mutta meillä on edelleen menossa jonkinlainen epäilyvaihe tai sitten välillä pelästymme omia ja toisen lämpimiä tunteita, koska toinen "vetäytyy", mutta nähdessään toisen epävarmuuden tai pettymyksen niin tunteet lämpenevät taas hetkessä. Mutta onhan se aika mielenkiintoista jos kaksi ns. heteronaista tuntevat tällaista toisiaan kohtaan. Mielenkiintoista sekin, että työkaverimme aluksi kyselivät meiltä miesasioista, mutta nyt kyselyt ovat loppuneet. Toisillemme paljastamme välillä, ettemme tarvitse miehiä enää (muuhun kun miesten töihin) ja välillä puhumme kuitenkin että mistä voisi löytää kunnollisen ka mukavan miehen. Voisiko olla toisen tunteiden testaamista? Katsotaan mihin asiat etenevät, mutta rohkeutta tässä vielä tarvitaan:)
- Vasta haaveileva
Kutkutavaa kirjoitti:
Kiitos rohkaisevasta viestistä "Omat kokemukseni" -nimimerkille. Minulla ja tällä ainoalla maailmassani on myös heterotausta, kuten varmaan edellisestä jutustani moni ehkä päättelikin. Mekin koitetaan olla vain ystäviä, mutta pinnan alla on koko ajan mahdollisuus muuhunkin. Ne katseet eivät ole todellakaan sellaisia mitä tavalliset heteronaiset suovat ystävilleen ja välillä todella tuntuu siltä, että kaikki muu on merkityksetöntä. Muu maailma ja ihmiset sekä ajankulu tuntuu katoavan jonnekin, kun katseemme kohtaavat tai vain seisomme lähekkäin. Mutta pakko ravistella itsensä hereille ja keskittyä työntekoon, jos satumme olemaan töissä. Vapaa-ajalla tapaamiset sovimme molempien työaikojen ja muiden kiireiden takia 2 - 3 kertaan vuodessa, mutta käytännössä olemme huomanneet, että viikko ilman minkäänlaista kontaktia aiheuttaa aivan valtavan ikävän. Mutta meillä on edelleen menossa jonkinlainen epäilyvaihe tai sitten välillä pelästymme omia ja toisen lämpimiä tunteita, koska toinen "vetäytyy", mutta nähdessään toisen epävarmuuden tai pettymyksen niin tunteet lämpenevät taas hetkessä. Mutta onhan se aika mielenkiintoista jos kaksi ns. heteronaista tuntevat tällaista toisiaan kohtaan. Mielenkiintoista sekin, että työkaverimme aluksi kyselivät meiltä miesasioista, mutta nyt kyselyt ovat loppuneet. Toisillemme paljastamme välillä, ettemme tarvitse miehiä enää (muuhun kun miesten töihin) ja välillä puhumme kuitenkin että mistä voisi löytää kunnollisen ka mukavan miehen. Voisiko olla toisen tunteiden testaamista? Katsotaan mihin asiat etenevät, mutta rohkeutta tässä vielä tarvitaan:)
Siis kuinkakohan monella naisella on työpaikka- tai harrastuspiiriromanssi menossa naisen kanssa? Onko Suomessa menossa nyt joku muoti-ilmiö nimeltä "rakastu samaa sukupuolta olevaan työ- tai harrastuskaveriisi"?. No mikäpä siinä. Salaisissa haaveissani toivoisin minäkin tällaisen kokevani. Yksi juttu voi kyllä olla lupaava. Katseita vaihdettu ja pari varovaista hipaisua käteen ollut. Nyt kyseinen nuori nainen pyrkii seurakseni kävelylenkille. Olisiko tässä mitään mahdollisuuksia?
- Kestää ja kestää
Vasta haaveileva kirjoitti:
Siis kuinkakohan monella naisella on työpaikka- tai harrastuspiiriromanssi menossa naisen kanssa? Onko Suomessa menossa nyt joku muoti-ilmiö nimeltä "rakastu samaa sukupuolta olevaan työ- tai harrastuskaveriisi"?. No mikäpä siinä. Salaisissa haaveissani toivoisin minäkin tällaisen kokevani. Yksi juttu voi kyllä olla lupaava. Katseita vaihdettu ja pari varovaista hipaisua käteen ollut. Nyt kyseinen nuori nainen pyrkii seurakseni kävelylenkille. Olisiko tässä mitään mahdollisuuksia?
Vasta haaveilevalle sanoisin, ettei nämä naisten väliset suhteet tai lähinnä niiden aloittamiset mitään ideaalikokemuksia ole, Se voi olla aika raastavaa, etenkin jos on ns. heterotaustainen nainen ja sattuu sitten rakastumaankin naiseen. Ensin on kova taistelu siinä, että uskaltaa myöntää ne tunteet itselleen. Sehän kun tuntuu ihan mahdottomalta että minä, itseäni täysheterona pitävä nainen tunnen jotain tällaista toista naista kohtaan. Sitten vielä pitää miettiä sitä, voisiko tämä tunteitteni kohde olla edes bi-henkinen ja minusta kiinnostunut, minuun ihastunut tai jopa rakastunut. Siinä on todellakin monta mutkaa matkassa ja kaikki tapahtuu yhtä hitaasti kuin kilpikonnan tai etanan maailmanymparysmatka. Mutta eiköhän tässä prosessissa ainakin selkiä se, miten syviä, voimakkaita ja tosia nämä tunteet voivat olla.
- Jännä juttu
Kestää ja kestää kirjoitti:
Vasta haaveilevalle sanoisin, ettei nämä naisten väliset suhteet tai lähinnä niiden aloittamiset mitään ideaalikokemuksia ole, Se voi olla aika raastavaa, etenkin jos on ns. heterotaustainen nainen ja sattuu sitten rakastumaankin naiseen. Ensin on kova taistelu siinä, että uskaltaa myöntää ne tunteet itselleen. Sehän kun tuntuu ihan mahdottomalta että minä, itseäni täysheterona pitävä nainen tunnen jotain tällaista toista naista kohtaan. Sitten vielä pitää miettiä sitä, voisiko tämä tunteitteni kohde olla edes bi-henkinen ja minusta kiinnostunut, minuun ihastunut tai jopa rakastunut. Siinä on todellakin monta mutkaa matkassa ja kaikki tapahtuu yhtä hitaasti kuin kilpikonnan tai etanan maailmanymparysmatka. Mutta eiköhän tässä prosessissa ainakin selkiä se, miten syviä, voimakkaita ja tosia nämä tunteet voivat olla.
Jännä juttu, että samanlaisia kokemuksia monella. Onkohan meillä tosiaan jonkunlainen malli tai koodi näissä jutuissa? Mutta mistä alkuvaiheessa voi tunnistaa sen, onko tunteitteni kohde tämmöinen nainen ja kenties minusta kiinnostunut? Kun ei oikein viitsi munata itseään muiden, etenkkän tunteitteni kohteen edessä. Onko ne katseet, kosketukset, lähelletulemiset, hyväntahtoinen kiusottelu ja monimerkityksellinen puhetapa tällasia merkkejä.
- Kokematon bi
Jännä juttu kirjoitti:
Jännä juttu, että samanlaisia kokemuksia monella. Onkohan meillä tosiaan jonkunlainen malli tai koodi näissä jutuissa? Mutta mistä alkuvaiheessa voi tunnistaa sen, onko tunteitteni kohde tämmöinen nainen ja kenties minusta kiinnostunut? Kun ei oikein viitsi munata itseään muiden, etenkkän tunteitteni kohteen edessä. Onko ne katseet, kosketukset, lähelletulemiset, hyväntahtoinen kiusottelu ja monimerkityksellinen puhetapa tällasia merkkejä.
Tämä minulle "kultaseni" -sanan lausunut nainen ei ole ainakaan julkilesbo, koska on eronnut pitkästä avioliitosta (voihan toki olla ns. kulissiliitto) enkä tiedä hänellä olleen aiemmin mitään naissuhteita. Eiköhän ole ihan ns. umpihetero tai bi-henkinen kyseessä. Lisäksi kyseessä on femme-nainen, ulkonäkö ja tyyli viittaa kyllä ihan julkiheteroon. Eli tuskin on mitään lesbon onnellisuutta siitä, että on tavannut ymmärtävän ihmisen. Mutta jokin suhteemme laadussa voisi viitata tiettyyn mielenkiintoon ja sitten välillä pelkoon tunteiden laadusta. Voihan olla että olen ihan hakoteillä ja tulkinnut väärin. Tutkani ei oikein toimi näiden femme- ja mahdollisesti myös umpiheteronaisten kohdalla. Ja kun olen vain näistä femme-naisista (etenkin tästä yhdestä) kiinnostunut. Jostain pitäisi saada jonkinlainen varmuus, mutta suoraan en uskalla asiasta kysellä. mitäköhän tässä voisi tehdä?
- Ennustuksen "uhri"
Kokematon bi kirjoitti:
Tämä minulle "kultaseni" -sanan lausunut nainen ei ole ainakaan julkilesbo, koska on eronnut pitkästä avioliitosta (voihan toki olla ns. kulissiliitto) enkä tiedä hänellä olleen aiemmin mitään naissuhteita. Eiköhän ole ihan ns. umpihetero tai bi-henkinen kyseessä. Lisäksi kyseessä on femme-nainen, ulkonäkö ja tyyli viittaa kyllä ihan julkiheteroon. Eli tuskin on mitään lesbon onnellisuutta siitä, että on tavannut ymmärtävän ihmisen. Mutta jokin suhteemme laadussa voisi viitata tiettyyn mielenkiintoon ja sitten välillä pelkoon tunteiden laadusta. Voihan olla että olen ihan hakoteillä ja tulkinnut väärin. Tutkani ei oikein toimi näiden femme- ja mahdollisesti myös umpiheteronaisten kohdalla. Ja kun olen vain näistä femme-naisista (etenkin tästä yhdestä) kiinnostunut. Jostain pitäisi saada jonkinlainen varmuus, mutta suoraan en uskalla asiasta kysellä. mitäköhän tässä voisi tehdä?
Tulipa mieleen selvännäkijän ennustus minulle n. 7 vuotta sitten." Nykyinen miesystäväsi häipyy kuvioista ja taustalta ilmestyy tummahiuksinen nainen, josta tulee sinulle erittäin tärkeä ja läheinen" Kun kysyin näkijältä sitä, kuuluuko elämääni enää miehiä (hetero kun silloin olin) niin näkijä vastasi minulle: "Mihin sinä enää miehiä tarvitset, kun sinulla on tämä nainen. Yhdessä löydätte sellaisen onnen, mistä kaikki unelmoivat, mutta vain harvat saavat sen kokea". Pidin tällaista ennustusta täytenä vitsinä ja ihan toteuttamiskelvottomana, mutta olen nyt ihan varma että olen tämän naisen kohdannut, eikä ne miehet enää kiinnosta. Tosin meilläkin on menossa tämä katsoa silmiin ja koskettaa käteen -vaihe. Sitä on kohta kestänyt vuoden, mutta yleensä tämä näkijä on tiennyt asiat lähes 100-prosenttisesti. Siksikin olen luottavaisin mielin sen suhteen että suhde kehittyy.
- Mistä kertovat
Ennustuksen "uhri" kirjoitti:
Tulipa mieleen selvännäkijän ennustus minulle n. 7 vuotta sitten." Nykyinen miesystäväsi häipyy kuvioista ja taustalta ilmestyy tummahiuksinen nainen, josta tulee sinulle erittäin tärkeä ja läheinen" Kun kysyin näkijältä sitä, kuuluuko elämääni enää miehiä (hetero kun silloin olin) niin näkijä vastasi minulle: "Mihin sinä enää miehiä tarvitset, kun sinulla on tämä nainen. Yhdessä löydätte sellaisen onnen, mistä kaikki unelmoivat, mutta vain harvat saavat sen kokea". Pidin tällaista ennustusta täytenä vitsinä ja ihan toteuttamiskelvottomana, mutta olen nyt ihan varma että olen tämän naisen kohdannut, eikä ne miehet enää kiinnosta. Tosin meilläkin on menossa tämä katsoa silmiin ja koskettaa käteen -vaihe. Sitä on kohta kestänyt vuoden, mutta yleensä tämä näkijä on tiennyt asiat lähes 100-prosenttisesti. Siksikin olen luottavaisin mielin sen suhteen että suhde kehittyy.
Menin nykyiseen työyhteisööni noin 6 vuotta sitten. Siellä oli eräs viehättävä nainen töissä, joka on erittäin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, itse olen ujohko ja hiljainen. Meillä oli kanssa tämä outo jännite välillämme heti ensi hetkestä lähtien ja olimme aivan hermona kun jouduimme tekemään töitä silloin tällöin yhdessä.Tätä hermoilua kesti noin 5 vuotta. Olimme molemmat silloin parisuhteessa miehen kanssa ja kiireisiä. Sitten molemmilta kariutui parisuhde 1 - 2 vuotta sitten. Päätin tehdä jotain tälle hermostuneisuudelle, sillä se tosiaan häiritsi yhdessä työskentelyämme ja oikeastaan esti yhteistyön ja toiselta oppimisen. Ajattelin, että jos tutustumme toisiimme ja tapaamme työn ulkopuolellakin, niin tämä hermoilu loppuu. Ehdotin tapaamista. Odotin naisen vastausta peläten rukkasten saamista ja nainen kertoi että ahdistui ajatuksesta eikä voi alkaa ainakaan parhaaksi ystäväksi.Sovimme kuitenkin tapaamisen. Sitten tuli valtava energiavirtaus kun olimme jossain kahdestaan ja tuntemukset kaiken ympärillä olevan muun katoamisesta. Nyt olemme olleet tässä katsoa ja koskettaa -tunnusteluvaiheessa reilun vuoden ajan.Tunteita on kummallakin., sen verran olemmme rohkaistuneet että molemmat tiedämme sen. Ja se jännittäminen ja hermoilu on aika lailla loppunut, mutta mielenkiintoista huomata tämän naisen olevan silloin tällöin ujo minun seurassani, vaikka onkin yleensä ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis. Voikohan tällainen alkututtavuuden molemminpuolinen tolkuton jännittäminen ja toisen lähellä hermoilu kertoa jostain "kielletystä" kahden naisen välillä?Entä sen jännittämis- ja hermoiluvaiheen jälkeinen voimakas energiavirtaus ja tunne kaiken muun ympärillä olevan katoamisesta?
- Kertovatko sanat
Mistä kertovat kirjoitti:
Menin nykyiseen työyhteisööni noin 6 vuotta sitten. Siellä oli eräs viehättävä nainen töissä, joka on erittäin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, itse olen ujohko ja hiljainen. Meillä oli kanssa tämä outo jännite välillämme heti ensi hetkestä lähtien ja olimme aivan hermona kun jouduimme tekemään töitä silloin tällöin yhdessä.Tätä hermoilua kesti noin 5 vuotta. Olimme molemmat silloin parisuhteessa miehen kanssa ja kiireisiä. Sitten molemmilta kariutui parisuhde 1 - 2 vuotta sitten. Päätin tehdä jotain tälle hermostuneisuudelle, sillä se tosiaan häiritsi yhdessä työskentelyämme ja oikeastaan esti yhteistyön ja toiselta oppimisen. Ajattelin, että jos tutustumme toisiimme ja tapaamme työn ulkopuolellakin, niin tämä hermoilu loppuu. Ehdotin tapaamista. Odotin naisen vastausta peläten rukkasten saamista ja nainen kertoi että ahdistui ajatuksesta eikä voi alkaa ainakaan parhaaksi ystäväksi.Sovimme kuitenkin tapaamisen. Sitten tuli valtava energiavirtaus kun olimme jossain kahdestaan ja tuntemukset kaiken ympärillä olevan muun katoamisesta. Nyt olemme olleet tässä katsoa ja koskettaa -tunnusteluvaiheessa reilun vuoden ajan.Tunteita on kummallakin., sen verran olemmme rohkaistuneet että molemmat tiedämme sen. Ja se jännittäminen ja hermoilu on aika lailla loppunut, mutta mielenkiintoista huomata tämän naisen olevan silloin tällöin ujo minun seurassani, vaikka onkin yleensä ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis. Voikohan tällainen alkututtavuuden molemminpuolinen tolkuton jännittäminen ja toisen lähellä hermoilu kertoa jostain "kielletystä" kahden naisen välillä?Entä sen jännittämis- ja hermoiluvaiheen jälkeinen voimakas energiavirtaus ja tunne kaiken muun ympärillä olevan katoamisesta?
Minäkin olen sopinut olevani yhden naispuolisen ystäväni kanssa tavallinen ystävä, mutta jotain ylimääräistä kipinöintiä ja sähköä välillämme on. Muiden ystävieni kanssa en vaihda sellaisia katseita, kosketa toista käteen emmekä käytä tällaista monitulkintaista kieltä (loppuelämä aikaa, kaipaaminen ja ikävä, kultaseni, ethän hylkää, toisen kuuluminen elämään, ruohon vihreys, me kaksi tämmöistä yms), eli juuri sitä kieltä, mitä täällä saa lukea. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, millaisia sanavalintoja toisiinsa ihastuneet/rakastuneet naiset käyttävät tunnusteluvaiheessa? Kukaan toinen ystäväni ei puhu minulle tuollaisilla sanoilla enkä minä heille, mutta tämän ystäväni kanssa nuo ilmaisut ovat kummallakin käytössä.
- Yksi hukassa oleva
Kertovatko sanat kirjoitti:
Minäkin olen sopinut olevani yhden naispuolisen ystäväni kanssa tavallinen ystävä, mutta jotain ylimääräistä kipinöintiä ja sähköä välillämme on. Muiden ystävieni kanssa en vaihda sellaisia katseita, kosketa toista käteen emmekä käytä tällaista monitulkintaista kieltä (loppuelämä aikaa, kaipaaminen ja ikävä, kultaseni, ethän hylkää, toisen kuuluminen elämään, ruohon vihreys, me kaksi tämmöistä yms), eli juuri sitä kieltä, mitä täällä saa lukea. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, millaisia sanavalintoja toisiinsa ihastuneet/rakastuneet naiset käyttävät tunnusteluvaiheessa? Kukaan toinen ystäväni ei puhu minulle tuollaisilla sanoilla enkä minä heille, mutta tämän ystäväni kanssa nuo ilmaisut ovat kummallakin käytössä.
Voi luoja miten fantastisen upea nainen tämä ystäväni ja työkaverini on. Tapasimme tänään ja vietimme aikaamme ihmisvilinässä. Kävelimme, seisoimme ja istuimme monta kertaa sen verran lähekkäin että käsivartemme hipaisivat toisiaan eikä kumpikaan vetäytynyt kauemmas. Olen totaalisen rakastunut
- Luonne ja sielu
Minulla on muutama ns. henkisempi ysävä, joiden kanssa olen pohtinut rakkautta. Nykyään pohdimme sitä, miten nainen voi rakastua naiseen. Minulla kun tämä tilanne on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen ja uusi. Ystäväni sanovat, ettei sieluilla ole sukupuolta ja henkisen kehityksen loppuvaiheissa olevat ihmiset usein rakastuvat saman sukupuolen ihmiseen, koska heille pääasia on toinen ihminen ja tämän luonne, sielu. "Tavalliset" ihmiset tuijottavat sitä ihmisen kuorta eli sukupuolta. Eli tämä on kehityksessä pitemmälle päässeiden ihmisten piirre. Olkaamme siis ylpeitä, että pystymme katsomaan muuta kuin nahkakuorta.
- Sieluntasolla
Rakkaus toisessa sfäärissä on sieluntasolla tapahtuva ilmiö eikä sieluilla ole siellä sukupuolta. Tässä fyysisessä maailmassa ihminen on keksinyt, että vain vastakkaisen sukupuolen edustajaan saisi rakastua tai se olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Useat ihmiset jäävät tämän näkemyksen vangeiksi eivätkä rohkene muuhun. Suuret ja kehittyneet sielut tietävät että todellisessa rakkaudessa sukupuolella ei ole väliä vaan sillä ihmisellä. Yritin aikaisemmin rakastua miehiin ja elää heidän kanssaan, mutta jotain puuttui. Nyt olen rakastunut naiseen eikä siitä puutu yhtään mitään, se rakkaus on itsessään kaikki ja täydellistä.
- ei lammas
Sieluntasolla kirjoitti:
Rakkaus toisessa sfäärissä on sieluntasolla tapahtuva ilmiö eikä sieluilla ole siellä sukupuolta. Tässä fyysisessä maailmassa ihminen on keksinyt, että vain vastakkaisen sukupuolen edustajaan saisi rakastua tai se olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Useat ihmiset jäävät tämän näkemyksen vangeiksi eivätkä rohkene muuhun. Suuret ja kehittyneet sielut tietävät että todellisessa rakkaudessa sukupuolella ei ole väliä vaan sillä ihmisellä. Yritin aikaisemmin rakastua miehiin ja elää heidän kanssaan, mutta jotain puuttui. Nyt olen rakastunut naiseen eikä siitä puutu yhtään mitään, se rakkaus on itsessään kaikki ja täydellistä.
Kyllä, aivan näin se on. Tietämättömät ihmiset tuomitsevat erilaisuuden ja pelkäävät sitä, mutta kun kehittyy, niin todellakin tajuaa sen, että sielulla ei ole sukupuolta ja rakkaus on kaikkein tärkeintä. Ajat ovat muuttumassa, se on väistämätöntä, mutta paremmaksi. Ehkä nämä ihmisten keksimät säännöt ovat joskus palvelleet tarkoitustaan, mutta eivät enää. Kaikki eivät ole "lampaita", jotka onnellisen tietämättöminä seuraavat muuta joukkoa "teurastamolle", vaan uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa ja valitsevat oman polkunsa.
- 9+8
Sieluntasolla kirjoitti:
Rakkaus toisessa sfäärissä on sieluntasolla tapahtuva ilmiö eikä sieluilla ole siellä sukupuolta. Tässä fyysisessä maailmassa ihminen on keksinyt, että vain vastakkaisen sukupuolen edustajaan saisi rakastua tai se olisi jotenkin hyväksyttävämpää. Useat ihmiset jäävät tämän näkemyksen vangeiksi eivätkä rohkene muuhun. Suuret ja kehittyneet sielut tietävät että todellisessa rakkaudessa sukupuolella ei ole väliä vaan sillä ihmisellä. Yritin aikaisemmin rakastua miehiin ja elää heidän kanssaan, mutta jotain puuttui. Nyt olen rakastunut naiseen eikä siitä puutu yhtään mitään, se rakkaus on itsessään kaikki ja täydellistä.
Suuret ja kehittyneet sielut eivät myöskään pidä itseään 'suurina ja kehittyneinä' sieluina, vaan rakastavat hiljaa, "aivan hiljaa vaan" ja antavat muidenkin rakastaa tahoillaan.
- Entinen hetero
Kävin vierailemassa tuolla lesbopalstalla. Siellä oli sellainen käsitys ettei ihmisen suuntautuminen voi muuttua. Kuinkakohan monta bi-naista onkaan ennen tietyn ihanan naisen kohtaamista kuvitellut olevansa hetero. Varmaan joku bi-nainen oli kirjottanut sinne aika osuvasti jotenkin näin, että nainen on hetero siihen asti kunnes kohtaa sen Oikean naisen. Näin minullekin kävi. Kun olin tutustunut tähän naiseen, niin kummasti tajusin olevani bi.
- Sieluntasolla
En suinkaan pidä itseäni suurena ja kehittyneenä sieluna enkä pidä rakkaudestani meteliä. Jos jotkut rakkaudestani tietävät, niin nämä pari ystävää ja ehkä rakkauteni kohde aavistaa jotain. Harvoin bi-ihmiset taitavat rakkauksistaan huudella paitsi näillä palstoilla.
- mitä ihmettä??
What the fuck? Mitä touhua tuo tuommoinen vuosien kiertely ja kaartelu on? Kuka jaksaa semmoista??? Tunnusteluvaihe joka vaan jatkuu, jatkuu ja jatkuu? Itsekin olen bi, mutta en voi kuvitella tilannetta, jossa jaksaisin kierrellä ja kaarrella asian ympärillä vuositolkulla ja leikkiä ajatuksella suhteesta, josta ei saada totta millään. Kenelle se riittää? Jos rakastun, rakastun rajusti ja antaudun sille, mutta ellei homma johda mihinkään konkreettiseen, tapan kyllä mieluummin tunteeni, kuin riudun kissa ja hiirileikissä vuositolkulla. En ymmärrä ???
- Voisiko olla
Ainoa millä tämän kissa-hiiri -leikin jaksaa on se, että se rakkaus tuntuu niin oikealle, suurelle ja kaikennielevälle, ettei sille voi yhtään mitään. Ja pitäähän siinä olla myös kahdensuuntasia viestejä siitä, että tämä rakkaus on mahdollista. Jos tunne on yksipuoleinen, niin ei siinä varmaan jaksakaan kauaa riutua. Vaatii ehdottomasti sitä, että molemmat ovat mukana, aktiivisia, avoimia ja aloitteellisia. Minulla on edelleen toivoa, sillä ollaan koko ajan lähennytty ja tunteet on kummallakin olemassa. Sovittu mm. että aletaan yhdessä harrastamaan, tehdään yhdessä pieni matka jne.
- Kutkuttavaa
Kaiketi tuo tunnusteluvaiheen pituus riippuu siitä, tiedostavatko naiset oman ja toistensa seksuaalisuuden. Jos molemmat ovat jo vahvasti bi-naisia ja molempien tutkat ovat kunnossa, niin uskoisim sen käyvän nopeammin. Mutta jos tilanne on sellainen kun minulla ja rakkauteni kohteella (heterotausta ja ehkä ensimmäinen vakavampi naisten juttu aluillaan) niin ei se ihan nopeasti käy, etenkään jos haluaa suhteelta paljon muutakin kun seksiä. Jotkut haluaa ihan aidon parisuhteen ja rakkauden. Ja mekin edetään koko ajan omaan rauhalliseen tahtiimme. Liian nopea vauhti voisi vaan hämmentää ja karkottaa toisen, mikä ei ole tarkoitus.
- Tällastakin tapahtuu
Me olimme kumpikin parisuhteessa miehen kanssa, silloin kun ensi kerran kohtasimme ja molemmat olemme uskollisia ja sitoutuneita ihmisiä. Siis mitään ei sallittu tapahtuvan. Siitä varmaan se hermoilu toisen lähelläkin johtui - ehkä alitajuisesti tiedostettiin että toinen on ainutlaatuinen nainen ja sitten koko asia "unohdettiin". Molemmilla edelliset parisuhteet purkaantuivat 1 - 2 vuotta sitten syistä, joita en käy tässä kertomaan. Sinkkuina ollessamme olemme koko ajan edenneet pikkuhiljaa tunnustellen. Se on meilläkin varmaan se, millä jaksaa. Ja tietenkin se tunne on aika voimakas.Mutta pieni epävarmuus edelleen siitä onko kumpikin valmis.
- Luonne ja sielu
Kun se tunteiden kohde voi olla niin ainutlaatuinen, ettei kukaan toinen voi sitä korvata. Siksi sitä jaksaa silloin kun on huomaa toisenkin olevan edes jonkin verran kiinnostunut. Kyseessä voi olla se elämää suurempi RAKKAUS, mikä saa kaiken muun tuntumaan merkityksettömältä. Silloin katoaa järki, ajan ja paikan taju ja kaikki muukin ympäriltä
- tunnetteko sen?!
Luonne ja sielu kirjoitti:
Kun se tunteiden kohde voi olla niin ainutlaatuinen, ettei kukaan toinen voi sitä korvata. Siksi sitä jaksaa silloin kun on huomaa toisenkin olevan edes jonkin verran kiinnostunut. Kyseessä voi olla se elämää suurempi RAKKAUS, mikä saa kaiken muun tuntumaan merkityksettömältä. Silloin katoaa järki, ajan ja paikan taju ja kaikki muukin ympäriltä
Eräs kanavoija välitti viestiä, että elämme aikoja, jolloin yhä useampi löytää kaksoisliekkinsä tai parisielunsa ja ylipäätään sielunkumppanuus tiedostetaan aiempaa paremmin. Ihmiset kollektiivinakin hylkäävät heikoin perustein solmitut liitot ja kuuntelevat sydäntään.
- oikea polku
tunnetteko sen?! kirjoitti:
Eräs kanavoija välitti viestiä, että elämme aikoja, jolloin yhä useampi löytää kaksoisliekkinsä tai parisielunsa ja ylipäätään sielunkumppanuus tiedostetaan aiempaa paremmin. Ihmiset kollektiivinakin hylkäävät heikoin perustein solmitut liitot ja kuuntelevat sydäntään.
Huh, tuli oikein kylmät väreet, kun luin kirjoituksesi. Kyllä tunnen SEN ja olen viimeaikoina lukenut ja ottanut selvää juuri tästä kyseisestä asiasta. Kuukauden sisällä on kovalla "rytinällä" löytänyt vastauksia niihin kaikkiin kysymyksiin, joita en edes ole tiennyt kysyneeni.. Olen tiedostanut, että on jotakin suurempaa, kuin elämä - mutta mitä?! Nyt kun olen löytänyt tieni takaisin oikealle polulle, olen löytänyt rauhan, aidon ilon ja niin.. kaiken :)
En puhu uskoontulosta siinä merkityksessä, mikä valtaosalla ihmisistä on uskoontulosta. Ja vaikka tämä "rytinä" on ollut vasta kuukauden käynnissä, se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi aina tehnyt matkaa sitä kohti - nyt oli ja on aika palasten loksahtaa kohdalleen. - 11:11 -ilmentymiä
oikea polku kirjoitti:
Huh, tuli oikein kylmät väreet, kun luin kirjoituksesi. Kyllä tunnen SEN ja olen viimeaikoina lukenut ja ottanut selvää juuri tästä kyseisestä asiasta. Kuukauden sisällä on kovalla "rytinällä" löytänyt vastauksia niihin kaikkiin kysymyksiin, joita en edes ole tiennyt kysyneeni.. Olen tiedostanut, että on jotakin suurempaa, kuin elämä - mutta mitä?! Nyt kun olen löytänyt tieni takaisin oikealle polulle, olen löytänyt rauhan, aidon ilon ja niin.. kaiken :)
En puhu uskoontulosta siinä merkityksessä, mikä valtaosalla ihmisistä on uskoontulosta. Ja vaikka tämä "rytinä" on ollut vasta kuukauden käynnissä, se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi aina tehnyt matkaa sitä kohti - nyt oli ja on aika palasten loksahtaa kohdalleen.Näin se menee! Asiat ja ihmiset tulevat luokse, kun itse avautuu sille taajuudelle. Mullekin on sattunut niin paljon sattumia, etten enää usko sattumiin. Olen pikkuhiljaa alkanut luottaa siihen, että saan vastauksia kun kysyn ja löydän kun etsin. Kummallisesti käteen tarttuu juuri SE kirja, löydän juuri SEN tallenteen, tapaan juuri SEN ihmisen, jonka kanssa voin keskustella tietystä topiikista jne. Kokonaisvaltainen synkronia, en osaa kuvata paremmin.
- Minua kiehnätään
Mitäköhän se tarkoittaa kun yksi tietty nainen kiehnää välillä ympärilläni niin, että hänen käsivartensa koskettaa joka kerta minun käsivarttani. Kerran kiehnäsi niin, että hänen käsivartensa osui vahingossa rintaani, kun olin juuri silloin kääntymässä häneen päin. Ei tapahdu joka kerta kun tavataan, mutta ainakin 4 - 5 kertaa on ollut tällaista. Lisäksi katsoo minua usein kauan silmiin, hipaisee usein "vahingossa" kättäni yms. Nainen on minulle tuttu, ollut aina ystävällinen, auttavainen, huolehtivainen ja suojelevainen. Hän myös tietää minun pitävän hänestä paljonkin. En ole laittanut pahakseni, koska on hän, mutta muilta en välttämättä sulattaisi vastaavaa. Onko kiinnostunut minusta fyysisessä mielessäkin? Vai mistä tämä tälläinen ympärillä kiehnääminen kertoo? Ja mitä viestitän hänelle,kun sallin hänen tehdä näin? Muiden naisten kanssa en ole vastaavaan törmännyt.
- Ns. normaali
Kyllä tollanen ympärillä/lähellä pyöriminen jotain kertoo. Onko muita merkkejä ihastumisesta/rakastumisesta/rakkaudesta sinuun? Ja voi olla että olet itsekin kiinnostunut, kun annat tämän naisen tulla lähellesi kiehnäämään. Ns tavallinen nainen yleensä vetäytyy tilanteesta, ainakin itse olen vetäytynyt kauemmas ja sanonut etten ole kiinnostunut. Itse joskus kiehnään miehen ympärillä ollessani tästä tietyllä tavalla kiinnostunut.
- Vinkkinä
Ns. normaali kirjoitti:
Kyllä tollanen ympärillä/lähellä pyöriminen jotain kertoo. Onko muita merkkejä ihastumisesta/rakastumisesta/rakkaudesta sinuun? Ja voi olla että olet itsekin kiinnostunut, kun annat tämän naisen tulla lähellesi kiehnäämään. Ns tavallinen nainen yleensä vetäytyy tilanteesta, ainakin itse olen vetäytynyt kauemmas ja sanonut etten ole kiinnostunut. Itse joskus kiehnään miehen ympärillä ollessani tästä tietyllä tavalla kiinnostunut.
Jos oot ns. normaali, niin miks luet tätä sivustoo? Vai ootko ns bi-curios? Kyll tommonen kiehnääminen jotain vinkkaa tän naisen kiinnostuksesta, Siispä selvitä omat tuntemuksesi ja varaudu jonkin sortin ehotukseen tai vihjeeseen.
- Voiko olla näin
Voi meitä naisia. Muistaako joku muu lukeneensa sellasta, että naisten bisseys olisi Suomessa yleisintä. Johtuu kuulemma siitä, että suomalaiset miehet ja naiset ovat "eri planeetoilta", Jutussa todettiin, että jossain vaiheessa suomalainen nainen vaan kyllästyy suomalaisiin miehiin. Vaihtoehtoina sitten joko ulkomaalainen mies, nainen tai selibaatti.
- 1+20
En muista tuollaista, mutta ehkä suomalaiset naiset on verraten itsenäisiä. Miehellä ei oikein ole enää miehen roolia? Mä luulen, että miehen itsetunto on painettu aika alas ja sieltä asemasta on vaikea olla romanttinen, herkkä ja hellä kumppani. Kuppi on keikahtanut nurin, kun naiset eivät enää osaa ottaa vastaan miehistä huolenpitoa eikä miehet osaa ottaa omaa luontaista roolia, kun ovat niin tottuneet siihen, että nainen antaa ja huolehtii jne. Tasapaino antamisen ja vastaanottamisen välillä on kateissa ja koska naiset tuntevat naiseuden ytimen intuitiolla, on helpompi löytää tasapaino toisen naisen kanssa.
- Yrittää, ei uskalla
Taas näitä mielenkiintoisia ja monitulkintaisia lausahduksia molemminpuolin. Juttelimme toiselle ajankohtaisesta asiasta eli häistä. Oli lähisukulaisensa häissä ja sitten lopuksi totesimme melkein yhteenääneen etten "minä mene naimisiin". Ikä ei nykyään ole este ja iän puolesta meillä molemmilla olisi siihen hyvätkin mahdollisuudet. Mutta jotenkin kumpikin tietää, ettei jostain syystä halua naimisiin. voi tosin kertoa siitä, että molemmat ovat pettyneitä parisuhteisiin, koska vaikea suhde molemmilla takana. Mutta voi myös kertoa siitä, ettei ole kiinnostunut miehistä ja naisen kanssa se ei vielä ole Suomessa mahdollista. Tiedämme molemmat, että meillä on tunteita toistamme kohtaan, koska emme ole halunneet niitä peitelläkään. Toisessa yhteydessä tämä nainen sanoi minulle, että hänellä olisi paljonkin rakkautta. Minä totesin muutaman päivän päästä, että ihmettelin kun aurassani ei näkynyt innostus, ilo eikä rakkaus - koska tunnen niin, tällä hetkellä enemmän kuin pitkään aikaan. Nainen kyllä tietää, ettei minulla ole miestä elämässäni. Aika omituista kieltä me naiset välillä käytämme, kun ei uskalla suoraan sanoa, mutta jotenkin haluaa kertoa. Täytyy yrittää lukea rivien välistä, tulkita eleistä, ilmeistä, suhtautumisesta... Molempien ehkä pitäisi olla rohkeampia.
- Ennustettu on
Minullekin on näkijä ennustanut naisten välistä suurta rakkautta ja rohkaissut siihen. kun kysyin sitten, että onko elämässäni vielä miehiä, niin piti kysymystäni ihan hölmönä. Totesi vain, ettei kukaan mies voisi ikinä saada minua niin onnelliseksi kuin tämä nainen voi. Enkä kuulemma voi asialle mitään, koska se on määrätty niin. Tämä nainen on kohtaloni. Muutama vuosi meni kyllä asiaa ihmetellessäni. Nyt olen varmaan tämän naisen kohdannut, koska tunteita on molemmilla. Keräämme vaan sitä rohkeutta
- Ei niin rohkea
Niinpä. Miksi naisen on niin vaikea sanoa naiselle "Minä rakastan sinua"? Se on silloinkin vaikeaa kun tunteita on molemmin puolin. Mutta voisiko tuo "Minulla olisi paljon rakkautta" tarkoittaa sitä, että minulla on paljon rakkautta sinua kohtaan ja haluan sen sinulle antaa? Minullekin eräs nainen sanoi näin ja tiedän hänen rakastavan minua. Toivon että itselläni on kohta niin paljon rohkeutta, että uskallan sanoa hänelle rakastavani häntä. Voi meitä naisia rakastavia naisia, kun me ei uskalleta.
- 3+18
Uskalluksen puutteesta kärsiville suosittelen perehtymään Brene Brownin tutkielmiin haavoittuvuudesta. Inspiroiva puhe löytyy esim TedTalkista.
- Ihmettelen...
Ei niin rohkea kirjoitti:
Niinpä. Miksi naisen on niin vaikea sanoa naiselle "Minä rakastan sinua"? Se on silloinkin vaikeaa kun tunteita on molemmin puolin. Mutta voisiko tuo "Minulla olisi paljon rakkautta" tarkoittaa sitä, että minulla on paljon rakkautta sinua kohtaan ja haluan sen sinulle antaa? Minullekin eräs nainen sanoi näin ja tiedän hänen rakastavan minua. Toivon että itselläni on kohta niin paljon rohkeutta, että uskallan sanoa hänelle rakastavani häntä. Voi meitä naisia rakastavia naisia, kun me ei uskalleta.
Palstallanne vierailevana lesbona - anteeksi vain, pohdintaanne on mielenkiintoista seurata - hämmentää, kuinka kauan jaksatte odottaa, katsella ja kierrellä. Onkohan hidas etenemistahti jotenkin yleisempää bi-seksuaalien kuin lesbojen kohdalla? Vaikkakaan erityisiä yleistyksiä ei tietenkään ole mahdollista tehdä. Itse olen kyllä jo varhain oppinut, ettei naisia tipahtele syliin puista. Jokaisen eteen on tehtävä töitä. :)
Itse ajattelen aina, ettei elämästä voi koskaan tietää. Toinen voi jäädä auton alle ja kuolla vaikka huomenna. Minusta elämä ja rakkaus ovat liian kalliita tuhlattaviksi odotukseen ja ihmettelyyn, sillä niitä mahdollisuuksia mitä meillä on tänään, ei välttämättä ole enää tulevaisuudessa. On tärkeää osoittaa omat tunteensa niille ihmisille, joita rakastaa. Silloin ei jää kaduttavaa, eikä jossiteltavaa, jos kaikki elämässä ei menekään juuri omien suunnitelmien mukaan. Minulle on luontaisempaa ottaa riski, kuin ihmetellä ja mahdollisesti myös katua. Elämään on mielestäni heittäydyttävä rohkeudella. Ettekö koskaan ajattele, että teillä ole välttämättä enää koskaan toista mahdollisuutta tehdä sitä, mitä ette tänään uskalla? Ettekö koskaan pelkää, että eniten haluamanne viedään sillä aikaa, kun te katselette vierestä? - 2+7
Ihmettelen... kirjoitti:
Palstallanne vierailevana lesbona - anteeksi vain, pohdintaanne on mielenkiintoista seurata - hämmentää, kuinka kauan jaksatte odottaa, katsella ja kierrellä. Onkohan hidas etenemistahti jotenkin yleisempää bi-seksuaalien kuin lesbojen kohdalla? Vaikkakaan erityisiä yleistyksiä ei tietenkään ole mahdollista tehdä. Itse olen kyllä jo varhain oppinut, ettei naisia tipahtele syliin puista. Jokaisen eteen on tehtävä töitä. :)
Itse ajattelen aina, ettei elämästä voi koskaan tietää. Toinen voi jäädä auton alle ja kuolla vaikka huomenna. Minusta elämä ja rakkaus ovat liian kalliita tuhlattaviksi odotukseen ja ihmettelyyn, sillä niitä mahdollisuuksia mitä meillä on tänään, ei välttämättä ole enää tulevaisuudessa. On tärkeää osoittaa omat tunteensa niille ihmisille, joita rakastaa. Silloin ei jää kaduttavaa, eikä jossiteltavaa, jos kaikki elämässä ei menekään juuri omien suunnitelmien mukaan. Minulle on luontaisempaa ottaa riski, kuin ihmetellä ja mahdollisesti myös katua. Elämään on mielestäni heittäydyttävä rohkeudella. Ettekö koskaan ajattele, että teillä ole välttämättä enää koskaan toista mahdollisuutta tehdä sitä, mitä ette tänään uskalla? Ettekö koskaan pelkää, että eniten haluamanne viedään sillä aikaa, kun te katselette vierestä?Pelottaa, useinkin. Loputonta tunnusteluahan se useilla meistä vaikuttaa olevan. Pelon taustalla on monia syitä. Oikean hetken odotusta, kun asiat etenisivät luonnostaan, ilman vastusta. Pitäisi erottaa, onko kyse pelosta vai luottamuksesta siihen, että asiat menevät niin kuin on tarkoituskin. Täällä on varmasti monia, jotka eivät halua enää suhteeseen kevyin perustein. Siksikin maltetaan kypsytellä rauhassa. Vaikka onhan se tavallaan ristiriitaista, kun ei haluta tuhlata aikaa pinnallisiin juttuihin, mutta kuitenkin odotetaan epävarman edessä.
- 6+18
Ei niin rohkea kirjoitti:
Niinpä. Miksi naisen on niin vaikea sanoa naiselle "Minä rakastan sinua"? Se on silloinkin vaikeaa kun tunteita on molemmin puolin. Mutta voisiko tuo "Minulla olisi paljon rakkautta" tarkoittaa sitä, että minulla on paljon rakkautta sinua kohtaan ja haluan sen sinulle antaa? Minullekin eräs nainen sanoi näin ja tiedän hänen rakastavan minua. Toivon että itselläni on kohta niin paljon rohkeutta, että uskallan sanoa hänelle rakastavani häntä. Voi meitä naisia rakastavia naisia, kun me ei uskalleta.
Jos mulla olisi tilaisuus sanoa, niin sanoisin varmaan, että tunnen paljon rakkautta sinua kohtaan. Se tuntuu kuvaavammalta kuin minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua on jotenkin liian totaalinen ilmaus ollakseen uskottava. Se, että tuntee rakkautta jotakin kohtaan, jättää tilaa muullekin elämälle. Rakkaudesta riittää niin monille ihmisille ja asioille, vaikka eri muodoissa tietysti. Mua ei yhtään ahdista ajatus, että sanoisin tuntevani rakkautta häntä kohtaan, koska se on just sitä mitä tunnen.
- ed.
2+7 kirjoitti:
Pelottaa, useinkin. Loputonta tunnusteluahan se useilla meistä vaikuttaa olevan. Pelon taustalla on monia syitä. Oikean hetken odotusta, kun asiat etenisivät luonnostaan, ilman vastusta. Pitäisi erottaa, onko kyse pelosta vai luottamuksesta siihen, että asiat menevät niin kuin on tarkoituskin. Täällä on varmasti monia, jotka eivät halua enää suhteeseen kevyin perustein. Siksikin maltetaan kypsytellä rauhassa. Vaikka onhan se tavallaan ristiriitaista, kun ei haluta tuhlata aikaa pinnallisiin juttuihin, mutta kuitenkin odotetaan epävarman edessä.
ps. mulle oikea hetki on sellainen, kun sanat tai teot vain tulevat pelon tunteen yli. Suunnittelematta ja odottamatta. Ehkä taustalla on haaveita ja pyrkimyksiä, mutta itse se hetki tulee yllättäen, silloin kun sitä vähiten odottaa. Jostain tulee sellainen voima, joka ihmetyttää jälkeenpäinkin. Ihmettelee, miten sitä uskalsi, kun se kuitenkin meni niin yli totunnaisten tapojen.
- Voisiko olla
6+18 kirjoitti:
Jos mulla olisi tilaisuus sanoa, niin sanoisin varmaan, että tunnen paljon rakkautta sinua kohtaan. Se tuntuu kuvaavammalta kuin minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua on jotenkin liian totaalinen ilmaus ollakseen uskottava. Se, että tuntee rakkautta jotakin kohtaan, jättää tilaa muullekin elämälle. Rakkaudesta riittää niin monille ihmisille ja asioille, vaikka eri muodoissa tietysti. Mua ei yhtään ahdista ajatus, että sanoisin tuntevani rakkautta häntä kohtaan, koska se on just sitä mitä tunnen.
Tuo tunnen paljon rakkautta sinua kohtaan voisi ollakin helpompi sanoa toiselle. Ja todenmukaisempi. Ja mitä tulee pelkoon, niin minä ainakin pelkään useinkin menettäväni rakkaani tai tilaisuuden kertoa hänelle tunteistani. Oikeastaan olen pelännyt jo alkukesästä lähtien sitä, etten saa enää rakastani nähdä, koska työkaveruutemme on organisaatiomuutosten johdosta jatkuvasti epävarmaa. Lisäksi olen aivan varma, ettei toista hänenkaltaistaan naista tule enää elämääni. Tavallaan hukkaamme kallisarvoista aikaa, kun emme uskalla sanoa toisillemme sitä mikä on havaittavissa. Meillä on kyllä tunteita toistamme kohtaan, mutta joku vaan pidättelee. Johtuuko siitä, että meillä kummallakin on heterotausta, sama työyhteisö, samoja tuttavia, asumme pienellä paikkakunnalla, pelkäämme leimautuvamme... Kuitenkin tärkeintä elämässä on rakkaus.
- Kutkuttavaa
Voisiko olla kirjoitti:
Tuo tunnen paljon rakkautta sinua kohtaan voisi ollakin helpompi sanoa toiselle. Ja todenmukaisempi. Ja mitä tulee pelkoon, niin minä ainakin pelkään useinkin menettäväni rakkaani tai tilaisuuden kertoa hänelle tunteistani. Oikeastaan olen pelännyt jo alkukesästä lähtien sitä, etten saa enää rakastani nähdä, koska työkaveruutemme on organisaatiomuutosten johdosta jatkuvasti epävarmaa. Lisäksi olen aivan varma, ettei toista hänenkaltaistaan naista tule enää elämääni. Tavallaan hukkaamme kallisarvoista aikaa, kun emme uskalla sanoa toisillemme sitä mikä on havaittavissa. Meillä on kyllä tunteita toistamme kohtaan, mutta joku vaan pidättelee. Johtuuko siitä, että meillä kummallakin on heterotausta, sama työyhteisö, samoja tuttavia, asumme pienellä paikkakunnalla, pelkäämme leimautuvamme... Kuitenkin tärkeintä elämässä on rakkaus.
Viime viikolla tapasin pariin otteeseen tämän rakkauteni kohteen. Tyopaikkani on hänen asuntoaan lähellä ja joudun kulkemaan töihin usein parillakin linja-autolla (kerran tunnissa pääsen suoraan kotini läheltä kulkevalla bussilla), Tämä nainen lupasi että saan aina mennä hänelle autoa odottelemaan ja sanoi vielä että seuraavan auton jälkeen menee vielä seuraavakin. Taidan mennä hänelle lähiaikoina bussia odottamaan. Voihan olla että jotain tapahtuukin. Ainakin yksi yhteinen tuttavamme loi minuun tietäväisen katseen, kun kuuli tämän lupauksen. Ehkäpä saamme kohta tilaisuuden paljastaa toisillemme sen, mitä tunnemme
- 14+19
Kutkuttavaa kirjoitti:
Viime viikolla tapasin pariin otteeseen tämän rakkauteni kohteen. Tyopaikkani on hänen asuntoaan lähellä ja joudun kulkemaan töihin usein parillakin linja-autolla (kerran tunnissa pääsen suoraan kotini läheltä kulkevalla bussilla), Tämä nainen lupasi että saan aina mennä hänelle autoa odottelemaan ja sanoi vielä että seuraavan auton jälkeen menee vielä seuraavakin. Taidan mennä hänelle lähiaikoina bussia odottamaan. Voihan olla että jotain tapahtuukin. Ainakin yksi yhteinen tuttavamme loi minuun tietäväisen katseen, kun kuuli tämän lupauksen. Ehkäpä saamme kohta tilaisuuden paljastaa toisillemme sen, mitä tunnemme
Hmmm..kutkuttavaa tosiaan! Nyt sä pystyt kuvittelemaan mielessäsi kaikki ihanat mahdolliset maailmat, joita voitte yhdessä tutkia. Hyvä. Ota siis iisisti ja anna tilanteiden kehittyä omalla painollaan. Ei väkisin, vaan vähimmällä vastuksella. Kaikki menee hyvin joka tapauksessa.
- jaheelivätonnellisina...
Olen koukussa näihin tosielämän stooreihin! Viimeisimpiä käänteitä??
- TrueTrueLove
Ihania tarinoita ja kertomuksia! Onko näihin tullut selvyyttä?
Minulla samankaltaista juttua. Työkaverin kanssa, katseita, kosketuksia - ei muita kohtaan, vain meidän välillä. Puhutaan ikävästä jne.
Viikonloppuna viimein sen verran pikkupäissään juteltiin että miten vahva kemia ja vetovoima meidän välillä on ja kuinka toinen on ajatuksissa silloinkin kun emme ole yhdessä. Olemme molemmat heteroliitoissa nyt. Eli ollaan tunnustettu että tunteita on ja ainakin uteliaisuutta/mielenkiintoa.
On niin ihana vaan upota toisen silmiin mutta mistä löytyisi se lopullinen rohkeus, kun ikävä on ihan iholle saakka?- sairastajengiä
vittu te homppelit ootte vittumaista porukkaa, puolisonne selän takana vehkeilette ja täällä vielä hehkutatte kuinka ihanaa ?! Joskus sitä vaan toivoo et Venäjä valtais Suomen..
- Ainahomo
No on se hyvä että te heterot ootte niin korkeamoraalista porukkaa :D
- Jaaaaaaaaa
Koko ketjun perusteella yksikään nainen täällä ei ole biseksuaali vaan kaappilesbo. Kysynpä nyt sattuisiko täällä olemaan ketään, jotka ovat polyamorisia ja rakastuneet mieheen ja naiseen samaan aikaan?
- rölli79
hei :)rakastumisen ja ihastumisen tunteeseen rakastuu.ei kuitenkaan pidä antaa sen hallita..kuunella mitä kroppa kertoo :D
rakkaus on voima joka kantaa läpi tuiskujen tuulien <3
Me olemme kaikki nyt laivalla ja kynnämme suurta merta.
Me synnyimme tänne vaivalla ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut` se mitä niiden on välillä,se olkohon lämpöä,lempeä.
Kas` yössä kun yhtehen satuu kaks`
käy kulkukin helpommaks.
- Eino Leino- - Anonyymi
Olisi kiinnostava kuulla mitä tämän ketjun kirjoittajille nyt kuuluu, oletteko saaneet rakkautenne kohteen omaksenne?
- Anonyymi
MINÄ olen Rakas SINÄ OLET IHANA KOVIS
- Anonyymi
Minulla oli vuosi sitten vähän samantapainen tarina. Suloinen vuosi ja opin paljon itsestäni ja rajoistani. Kuukausien päästä tajusin, etten ollut ensimmäinen jota hän yritti hurmata, eikä hän nytkään olisi jättänyt puolisoaan tai avioliittoaan.
Mitä minulle jäi rohkeudesta tuntea ja käsitellä asiaa hänen kanssaan? Itsetuntemusta, itseluottamusta, ymmärrys siitä, että voin ihastua naiseenkin ja toisaalta, myös edelleen valita mieheni.- Anonyymi
Mitä suloista on pettämisessä? Vain bi-naisten löyhämoraaliset jutut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä suloista on pettämisessä? Vain bi-naisten löyhämoraaliset jutut.
Katkeraa tekstiä. Mistä tiedät ettei kaikki tapahtunut puolisoiden luvalla?
- Anonyymi
Vain pelkkää harhaa... Ihmiset elää korvalehtien välissä valhetta kuvitellessaan ihastumista samaan sukupuoleen
Mies+nainen on aito rakkaus.
Kaikki muu on valhetta ja itsepetosta.- Anonyymi
Oma kommenttisi on harhaa, valhetta ja itsepetosta. Et ymmärrä mitä rakkaus on.
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1424595- 932179
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152081Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi801968Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1431566Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541542VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1071410- 751336
- 1011327
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201119