Miten jaatte kotityöt?

Aivan liian paljon töitä mulle. Välillä odotan että se tekisi jonkun homman. Odotan ja odotan, sit joutuu vaan itse tekemään. Pakko muuttaa tyyliä, kovempi käskytys.

Keittiö on mun vastuulla, kokkaus, siivous, tiskaus, roskat ja ruokaostokset. Emäntä imuroi, luuttuaa ja hoitaa pyykkihuollon. Yhdessä tehdään pihatyöt, mattojen tomutukset ja ikkunoiden pesut. Yksi auto pihassa, emäntä pesee ja imuroi, minä huollan tai huollatan. Kaikki kodin kulut pannaan puoliksi suhteessa palkkoihin, näin molemmille jää vielä omiin hyödykkeisiin.

Itseksein kun elelen ja sotken, niin puolet hommista on aina tekemättä, kun on ei oo sitä puoliskoo. No ei ehkä puolet, mutta sanotaan että 34 prosenttia, vähennetään vähän sen potentiaalisen toisen sotkuista. Joka toinen viikko voisi siivooja käyvä. Mitähän maksaisi? Onko kokemuksia?

Vähän miten sattuu. Kotiäitivuosinani tein lähes kaikki kotityöt, luonnollisesti. Myöhemmin kotityöt on karkeasti jakaantuneet niin, että minä hoidan kaiken ruokaan liittyvän alusta loppuun ja mies kaiken talonh- ja pihanhoitoon liittyvät asiat. Pyykinpesu, asiat ym. pienet hommathan hoitaa koneet ja niihin liittyvät valmistelut tehdään kumpi nyt sattuu tekemään.

Emme ole laskeneet paljonko aikaa menee mihinkin. Uskoisin, että minulla menee kotitöihin enemmän aikaa kuin miehelläni mutta toisaalta hän on aina toiminut kuljettajana kaikenlaisissa menoissa kaikille perheenjäsenille ja kavereille kans.

Nykyään kun lapset ovat isoja ja osa jo maailmalla, kotitöitä on todella vähän ja niistä ei kyllä ainakaan kinastella. Siivoaminen ja ruuanlaitto vie nykyisin todella vähän aikaa. Mies tykkää puuhastella ulkosalla ja minä taas sisällä, joten siinäkään ei ole ongelmaa. Tässä iässä aikaa on yllin kyllin, ellei sitten itselleen järjestä kiirettä.

Kuulun siihen onnelliseen väestönosaan, ettei kotitöitä tarvitse jakaa. Ne kotityöt mitä itseltäni ja lapsiltani tulevat, eivät koskaan ole minulle liikaa. Jollei jaksa tänään niin sitten huomenna.

En ole myöskään avioliitoissani niitä jaeskellut (poikkeus, autoon en ole koskenut), eipä miestenikään ole tarvinnut pestä esim. ikkunoita tai tampata mattoja. Olen kiltisti tehnyt kaiken mitä on eteen tullut. Jos jaahaa puoli tuntia jostakin, on se samalla tullut jo tehtyä kun vain aloittaa ja tekee.

Emme ole jakaneet emmekä jaa kummankaan mainitsemasi asian perusteella!

Jakomme on liikkunut äärestä toiseen.
Ollessani lasten kanssa kotona tein kaikki sisätyöt.
Mentyäni osa-aikaiseen työhön olin töissä kaikki lauantait ilptapäivälle 3:een.
Mieheni teki lasten kanssa viikonloppusiivouksen.
Tietenkin myös kaikki talon pihatyöt ympäri vuoden.
Mieheni komennustyövuosien aikana hänen ei tarvinnut tehdä mitään.
Jäätyämme kumpikin kotiin on mieheni tehnyt valtaosan kotitöistä.

Kaikki tekniikkaan liittyvän on mieheni hoitanut, tavalla tai toisella.
Paljon on tehnyt itse mutta jotain on teetättänytkin.

Työnjakoa emme ole koskaan suunnitelleet eikä siitä ole koskaan syntynyt erimielisyyttäkään.

Työnjako?

Kotihommat nyt on kotihommia, jonkunhan ne on hommailtava jokatapauksessa. Tää ei mun mielestä ole mikään sukupuolikysymys, toisekseen yksinhuoltajia, homo- lespopareja paljon, hankala ajatella kotihommia minään roolitöinä.

Käytännössä tietenkin on asioita, jotka menee kykyjen ja osaamisen mukaan. Mä kyllä teen remontit ja kokkaan, ne sujuu hyvin, Vessan pesemiseen tai kissan toaletin siivoamiseen olen kykenemätön :D

Ah, olen onnellisessa asemassa. Ei ole omakoti tai rivi tai paritaloa eikä kesämökkiä jota joutuisi remppaileen ja maalaileen. Ei tarvitse ajatella kuka sotkuni siivoaa, joskus tulee se omatunto kolkutteleen ja patistelemaan notta jouduppas nyt siitä laittamaan sapuskaa tai tiskaamaan ne vähät kipposet.
Siivoan kunnolla silloin kun huvittaa ja säitä piisaa. Auton vien käsipesuun, sillä aikaa kun pojat sen ovat putsanneet (heh) sisältä ja päältä olen käynyt hyvän lenkin omaksi terveydekseni.

Toinen sotkee ja toinen siivoo.