Vieläkö teette?
Entä toteutus?
Vaimoani on alkanut riivaamaan sohvavihamielisyys.
Sohvakalustomme on tyydyttänyt mukavuuden tarpeemme 24 - 30 vuotta.
Oman, kahden istuttavan, olen paikannut nahkapuseron selästä leikkaamallani, nätillä suikaleella.
Nyt vaimon 3:n istuttava ( = puolimakuulla loikoiltava ) on samanlaisen huollon tarpeessa.
Olemme 68 / 64 ikäisiä ja nyt vaimo on ryhtynyt vaatimaan minua sohvakauppaan.
Onko tässä enää mitään järkeä?
Entä toteutus?
Vaimoani on alkanut riivaamaan sohvavihamielisyys.
Sohvakalustomme on tyydyttänyt mukavuuden tarpeemme 24 - 30 vuotta.
Oman, kahden istuttavan, olen paikannut nahkapuseron selästä leikkaamallani, nätillä suikaleella.
Nyt vaimon 3:n istuttava ( = puolimakuulla loikoiltava ) on samanlaisen huollon tarpeessa.
Olemme 68 / 64 ikäisiä ja nyt vaimo on ryhtynyt vaatimaan minua sohvakauppaan.
Onko tässä enää mitään järkeä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse ajattelisin, että olisi mukavaakin vaihtaa kalustoa toisinaan.Kaikki se pöly ja elämisen lika pesiytyneenä hajoavaan vaahtomuoviin. Hyh hyh.
Jos kalustosi on jo niin vanhaa että kuluu puhki, niin kyllä vaino (heh, kirjoitusvirhe, vaimo piti olla, mutta onhan tuokin osuva) on oikeassa,
Totuttelet vain vartalosi uuden kaluston epämukaviin muhkuroihin.
Nyt ei ole järkevää enää vitkastella asian kanssa, Lasse
Varmimmin uusi sohva ja/tai lepotuolit ehtivät tienata hintansa, kun mahdollisimman pian suostut vaatimukseen ja lähdet sohvakauppaan.
Kyllä se näyttäisi edessä olevan kuitenkin. Mutta ettei nyt vain tulisi liikaa hötkyiltyä, niin voithan ruveta räknäämään ihmisten ja sohvien (ja nättien paikkojen) elinajan odotteita, talletusten korkoja ja odotuksia yms., ehkä voit sitten järkisyillä perustella hankinnan.
Viimeinen virkkeesi sisältää minunkin ymmärtävän viisauden.
Kaluston kesto >< elinikäennusteemme.
Esimerkiksi keskiluokkaista, 15-vuotta vanhaa autoamme olen pitänyt sillä mielellä, että se on meidän viimeisin.
Tai sitten sekin olisi vaihdettava pikimmiten, se auto? Että uusi ehtii hintansa tienata? Onhan siinäkin tiety taas kova laskeminen:) Muistanko oikein, kustansitko itsellesi kaihileikkauksen? Jos, niin et varmaankaan pelkän autolla ajamisen takia, mutta sekin pitäisi kai ottaa laskelmissa huomioon...
Omalla kohdallani olen ajatellut, että yhden auton joudun vielä ostamaan. Ellemme sitten päädy jonkinlaiseen kimppa-auto systeemiin miniäni kanssa. Ajattelen sillä tavalla, että vanhemmiten ei niinkään tule aina julkisia käytettyä vähänkin enemmän matkatavaroita vaativilla reissuilla ainakaan. Auto - vaikka vähemmänkin käytettynä - toisi mukavuutta ja enemmän valinnan varaa elämään. Se tässä vähän sotkee, etten ole oikein hanakka vaihtamaan autojani uusiin ja nykyisellä kyllä ajaisi vielä vuosia. Näin sanoi helmikuussa katsastusmieskin, kun erikseen asiasta kysyin.
Ammattikäyttöä lukuun ottamatta auto ei koskaan tienaa hintaansa!
Nykyinen, 130000km ajettu kestää, oikein hoidettuna, minun loppuikäni.
15-vuotta sitten alkanut työttömyys- pätkätyökausi vähensi kilometrejä radikaalisti.
Viimeisen automatkan Eurooppaan teimme yli 10-vuotta sitten ja Espanjassa käyntiinkin on aikaa 12-vuotta.
Viimeiset 11 täysjoutilasta vuotta ovat kulkeneet 3000 - 5000:lla vuosikilometrillä.
Yksityiset terveydenhuoltopalvelut eivät ole ylellisyyttä vaan elämän laatua kohentavia tekijöitä.
Nopeat keihileikkaukset ( tulos erinomainen ), olkapääleikkaus, yksityislabra ( kunnallinen kieltäytyi ), naapuritalon urheilulääkärin palvelut tarvittaessa, toukokuinen pikapaluu Espanjasta bisneksessä ja muuta pientä.
Pidän näitä tärkeämpinä kuin uutta autoa tai sohvien vaihtoja.
En toki tarkoittanutkaan, että yksityiset terveydenhuoltopalvelut olisivat ylellisyyttä. Kuten sanoit, ne ovat elämän laatua kohentavia tekijöitä - ja niin on autokin useimmille, myös minulle.
Tuo kaihileikkaus tuli mieleeni heti aloituksesi avattuani (viimeinen kappale), nimittäin äitini kaihileikkaus. Hän kieltäytyi itsepäisesti menemästä yksityiseen kaihileikkaukseen, koska epäili ettei elä enää niin kauan että se kannattaisi.
Väkisin emme häntä siis yksityiselle raijanneet. Aikansa jonotettuaan pääsi julkiselle puolelle. Leikkauksesta ei ollut hyötyä, koska kaihin alta paljastui silmänpohjarappeuma tai joku sen tapainen.
Otin sitten kaihileikkauksen mukaan leikkimieliseen ostaako vaiko eikö räknäilyyn.
Itse joudun aivan vakavissani pohtimaan tuota auton hankkimisen ajankohtaa, ja olen tullut siihen tulokseen että ehkä noin viiden vuoden kuluttua seuraava auto ja sillä sitten loppuun asti.
Kalusteista kauas kaihiin.
Olin pitänyt sankalaseja 52-vuotta.
Viimeiset vuodet -6:n vahvuuksilla = terävän näön etäpiste noin 40cm.
Tuttavat tunnistin kasvonpiirteistä alle 1,5m:n etäisyydeltä.
Silmien kaihileikkausten bonuksena sain näköni muutenkin takaisin.
Terävämpi näkö ilman laseja kuin aikaisemmin laseilla korjattuna, tuntui ylellisyydeltä.
Koko touhu vei 3-viikkoa eikä kunnallisella puolella olisi ehkä leikattu kumpaakaan, ainakaan puolen vuoden puitteissa tai sitten vain huonompi silmä.
Kadun vain sitä etten leikkauttanut aikaisemmin.
Ihmisten puheet kaihin "kypsymisestä" on harhaan johtavaa potaskaa!
Meidän sisustuslinja on selkeä: meille kärrätään kaikki se, mistä muut luopuvat.
Edellinen (siskon poistama) sohva oli meillä parikymmentä vuotta, mutta kun siinä ei koskaan ollut hyvä istua ja se vei liikaa tilaa, siitä luovuttiin.
Sen jälkeen perin naapurilta kahdenistuttavan vuodesohvan ja sillä mennään nyt.
Kun olen kokeillut näitä uusia sohvia muualla, jaksan aina ihmetellä sitä, miksen koskaan löydä sellaista sohvaa, mikä tukee oikein selkää. Miksi istuinosa on usein liin pitkä, miksi sohva on liian matala/korkea. Olen itse standardimittainen, joten en usko, että vika on pelkästään minussa. Eniten ihmettelen näitä divaanimallisia sohvia joissa ei voi kuin löhötä...
Tämä nykyinen on "yleismallia".
Hyvä istua ja käsinojien muotoilu ja mitoitus houkuttelee löhäämään.
Hyvin suuri osa valveillaolosta kuluu sohvalla.
Varsinkin viime kevään jälkeinen aika on ollut hyvin sohvavoittoista vaikka käyttöaste on pienemään päin.
No sitähän minäkin, ettet sinä sohvaperuna ole, Lasse. Rautaa nousee edelleen - niin olen ymmärtänyt - vaikka vähän vähemmän...
Ja olethan sinä kokki, eikä sitä sohvalta kokata. Mutta vaimoväkeä kannattaa aina kuunnella..))
Naisen kavaluutta. Myönteinen painostus!
Jos minulta ryhdyttäisiin suu sahanterällä vaatimaan niin reaktioni olisi ehdottoman kielteinen.
Nyt olen oikeastaan alistunut jo etukäteen koska tiedän lievän, myönteissävyisen hivutuksen jatkuvan.
Kuntoilussa tuli salin vaihto ja sen myötä viikkokerrat vähenevät 3:een.
Uusi paikka on ilmainen (oman seuran sali) ja käyttäjälleen vaativampi.
Varustelu on rakentunut "oikeiden" painonnostajien tarpeisiin.
Kokkaukseen tulee aina joskus poikkeamia. Viime lauantai-iltana vaimo valmisti iltapalaksi pekoni-punasipuli piirakan.
En olisi uskonut, että minustakin - laiskojen lajien harrastajasta - tulee kuntosalin käyttäjä. Pari kertaa viikossa käyn, toisella uin vielä puolisen tuntia päälle.
Jos meillä olisi salilla oikein hektinen ilmapiiri se tuskin kiinnostaisi, mutta tällä senioriporukalla on keskenään ihan kivaa. Kuntoilu tulee kuin sivutuotteena, rupattelun ohessa.
Salin sosiaalinen ulottuvuus.
Se jää uudella salilla pois koska päivisin olen siellä yksin.
Vajaa 10-vuotta käyttämälläni on aina eri ikäistä väkeä ja tälläisen huonokuntoisen 1,5 - 2min palautukset kuluivat rattoisasti rupatellessa koska joku oli aina huilivuorossa.
Treenin jälkeinen kahvituokio oli tärkeä osa treeniä. Vaimo oli samaan aikaan viilettämässä ulkona entisen työkaverinsa kanssa.
Kesäkuun jälkipuoliskolla saatan palata sinne sosiaaliseen ympäristöön.
Mm.kaksi jenkkityttöä on juttukavereita vailla ja muutenkin siellä on lukuisa joukko tuttavia joita joku kutsuisi kavereiksi.
Mulla on kans ns. peritty sohva ja siinä on hyvä istua ja maata, selkänoja tukee hyvin. Tyttäreni oli sen joskus kierrätyskeskuksesta ostanu 20 markalla. Viime vuonna ostin uudet tyynyt ja saa kelvata. Nyt siin on vaan 2 pitkää tyynyä. Uusiin vaahtomuoveihin vanuun meni alle 60€. Kangas 20€. Onneks ei ole nahkasohva.
Taitaa olla ikää yli 20v, tytär on joskus moittinu, että voisit sä jo uudenkin hankkia.
Kaupois kun kattelee niitä matalaselkänojallisia, niin en ostas. Noja jonku 20-30 senttiä korkee....kelleehän ne tehty, pitäs koemaata ainaki torkkujen verran.
Uus telkku pitäis joskus ostaa, kun tuo vanha alkaa ryppyileen niin usein, mut sitte vasta kun on täysin pimee.
Mä olen huono asiakas kaupoille.
Suunnitteluun silloin tällöin ajaudun, toteuttamisesta, viimeisimmästä, on jo kauan aikaa.
Sohvaryhmä on öpauttiatrallaa 30 vuotta vanha.
Nahkaa, kulumaton, vähänistuttu. Isokokoinen.
Emme ole kumpikaan sohvaperunoita.
Onko missään mitään järkeä, jos sitä suhteellisen syvällisesti asettautuu ajattelemaan?
Onhan se ihan mukavaa saada jotain uutta ilmettä kotiinki:) Mie haluisin kans uudet kalusteet olkkariin mut nyt on ostettu makkariin sängyt, tulevat muutaman viikon sisään:) Sitä ennen haluan viel uudet tapetit ja verhot sinne. Joten uusi makkari syntyy kohta tuota pikaa:))))
Pääasia, että pystyy toteuttamaan mielitekojaan!
Viihtyisäksi koettu koti on tärkeää elämän sisällön kannalta!
Sus siunakkoo sunt Lasse ! Kuljeks sää ny hiki-aukko seljäs siin puseros ?
Meilläki on yli 20 vuat vanha nahkasohva.Mutku köyhä ei osta halpaa,ni kulumii ei ol viäläkä.Kotimaine,viininpunane,iso muhkia kulmasohva.Neljään vuateen en ol eres paikkaa vaihtanu.Sijainti paikkaa !
Muuten tykkään kotii sisustella.Verhot tarttee vaihtaa taas suvisemmaks jne.
Makuuhuaneen yks seinä maalaattiin viime kesän tiilenpunaseks.Pääl heittelin kultahippui sinne-tänne.Siit tuli hiano,ihanku jottain kallist maalii.Eikä näytä silt,että puuttuu vain peili katost.
Olohuanees yks seinä ei maistu,mut näyttää maitosuklaalt.
Keittiön päätyseinä onku emännän hiukset ilman färjäyst.
Pst.Järkevä vaimo sulla,ans painuu sohvakauppaan vaa ja ostakki kotimaist ;)
Joo. Olen mukana vain silmänlumeeksi.
Vaikka vaimo tekee valinnan niin minulla se teetättää muodollisen hyväksyttämisen.
Korjaussuikaleet olen ottanut vaimon käytöstä poistetusta nahkapuserosta.
Minä käytän vaatteeni loppuun.
Paikkaan vaimon sohvan tänään iltayöstä, hänen vetäydyttyään nukkumaan.
Eipä aamulla onnistuisi kunnolla liimatun, tyylikkään nahkasuikaleen irtirepiminen.
Eipä tuo muutenkaan sitä yrittäisi.
vielä luopua, jalan ku ei kauppaan viitti mennä, ku ei jaksa kantaa.
ON siinä järkee, ei ku kauppaan,
mäki tykkäisi vaihtaa kaikki uusiksi, mutta ny on pussi pohja tyhjä ei oo pennin hyrrää,
velaksi tietenki voisi ostaa, mutta pitää harkita.
Auto pitää viedä katsastukseen, ehkä kesä renkaat pitää ostaa uudet, kaskovakuutus tuli maksuun 600 euroa, kyllä ihminen pannaa vällilä tiukoille, noitten rahamenojen kanssa.
Ei kyllä ole yli 10v vanhempaa sohvaryhmää ollut, Maalaukset, tapiseerit ja uudet verhot ´vaativat´ jo uuden sohvankin :)) Edelliset annan kierrätykseen poishaulla.
Pienemmällä sinä pääset :) jos kuuntelet elämäsi sulostuttajaa... ja jos siihen mahdollisuutta on. Se vaan ei taida jäädä siihen..:)))
Verhoomo kunnosti "veltostuneen" nahkasohvan ja käsitteli sen vielä nahanhoitoaineella 130 eurolla. Ihan on kuin uusi (20 vuotias).
Nooo, kotirauhan turvaamiseksi on kai joskus suostuttava johonkin.
Tämmöinen yksineläjä taitaa tehdä isommat sisustusremontit samalla kun koti vaihtuu. Ei koti kodilta tunnu jos se vaihtuu vähän väliä ties minkä näköiseksi...
Hetken tyydytys.
Vaimo tilasi mieleisensä sohvan. Minä saan siinä sivussa 2:n istuttavan.
Toimitusaika noin 1kk.
Siinä hupeni joku vaihtoehdoista, minun loppuikäni salikortit, muutaman vuoden Espanjan lennot, loma-asunnon muutaman vuoden hoitovastikkeet, sinne ikkunaremontit uudet vuoteet tai hiivatinmoinen määrä viskipulloja.
Listaahan voisi jatkaa.
Jin minussa vaatii tamppaamaan matot, jang on Manjana-tyyppi.
Jang on vahvempi ollut, toistaiseksi.
Vaimoa ei ole josta voisin lässyttää.
H.