Mulla menee kaukki huonosti nykyäään, kaikki mitä en haluis niin se tapahtuukin jne..
Mä viiltelin ennen itteän,s iitä on kyllä jo jonku aikaa, mut mä en saa sitä ajatusta pois mielestä et haluisin vieläkin..
Mut en voi jatkaa enää viiletelyä koska mulla on niin kauheet arvet edellisistä kerroista, mutta se auttaa mieltä! Miten saan sen viiltelyn pois ajatuksista??? Auttakaaa mua.....!!
T: Surullinen Tyttö.. :(
Mä viiltelin ennen itteän,s iitä on kyllä jo jonku aikaa, mut mä en saa sitä ajatusta pois mielestä et haluisin vieläkin..
Mut en voi jatkaa enää viiletelyä koska mulla on niin kauheet arvet edellisistä kerroista, mutta se auttaa mieltä! Miten saan sen viiltelyn pois ajatuksista??? Auttakaaa mua.....!!
T: Surullinen Tyttö.. :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viillät oikein syvään ranteittesi kohdalta. Kohta loppuu viiltely lopullisesti.
alkuperäis teksti on ilmi selvä feikki!
no tota.. mä oon ollu tollases tilanteessa jo noin 8 vuotta, ihan ala-asteelta lähtien. lääkkeitä on tullu syötyä mut niissä on se huono puoli et ei kyllä pysty mitään hirveen pahaa tuntee mut ei sitte hyvääkään.. mulla on sama että viiltelin ennen mutta lopetin koska häpeän arpia enkä halua niitä lisää! ne on rumia.. nykyään jos menen oikein alas sekoan jollakin tavalla päästäni ja alan lyömään itseäni ihan mustelmille saakka, ja sitten jotenkin vain lasittuu ja tulee semmoinen virne- ihan kuin joku muu ottais vallan itsestä, se on pelottavaa.. en ole koskaan vielä ollut yksin kun noin käy mutta se päivä kyllä pelottaa, se voi olla viiminen päivä..
oikeesti tää kaikki tämmönen on vaan kiinni mielen vahvuudesta, siitä pitäis oppia kasvamaan yli! mut se on kyllä helpommin sanottu ku tehty.. se on ainakin mulla auttanu et hankkii sisältöä elämään mitä ihmeellisimmistä asioista eikä murehdi- ottaa vaan rennosti ja on ihan vaikka väkisin onnellinen! pikkuhiljaa sitä siitä sitten vahvistuu.. tää on kyl nyt ehkä joittenkin mielestä tyhmä neuvo- mut jos oikein vituttaa ni juo vaikka pullo siideriä (ei känneihin asti..) ni sen jälkeen ei enää ees osaa olla maassa! okei mä oon tyhmä:)!
Elämä on julmaa, joillekin. Se tiedetään. Kyllä varsin hyvin. Joillain menee todella hyvin toisilla huonommin ja jotkut (en todellakaan tarkoita kaikkia) ei ymmärrä sitä että joillain voi mennä huonosti. Todella huonosti. Eikä jotkut ymmärrä että viiltely voi auttaa... Tietenkin sen pitäisi loppua. Se ei tee hyvä'ä. Mieluummin yrittää itkeä murheet pois. Minullakin monta kertaa viiltely käynyt mielessä. Mutta kun minä yritän ei siintä tule mitään. En pysty. En vain pysty ja se on itseasiassa ihan hyvä asia. Esim. Minä en jaksa murheistani kavereille puhua vaikka se ehkä auttaisi. Jotenkin tuntuu että ne ei pysty ymmärtämään. Apua saan esim. netistä saaduista ystävistä. he tuskin kerttovat ulkopuolisille koska ei siinä ole mitään ideaa. Jaksamisia sinulle! Jos haluat kertoa esim murheistasi niin minä kyllä kuuntelen. Sano vain jos haluat niin sanon mailiosotteeni...
mulla on ollu kans sama ongelma. mä oon viillelly itteeni vain muutaman kerran, mutta sitte mä tajusin purkaa suruani yhteen mun rakkaaseen ystävääni. se helpotti oikeesti...
mun mieleen ja sydämeen jäi sanat jotka se sano mulle: lupaa että et koskaa enää tee noin, oot mulle tosi tärkee... tee se edes mun takia...?"
sen jälkeen en oo tarttunu puukkoon viiltely mieles... että ongelmista kannattaa puhua...
hyvää kesää kaikille (:
Joo, puhuminen tosiaankin auttaa. Ja kirjottaminen myös. Monet on kirjotellu esim. runoja ja sillä tavalla purkanu tuntojaan. Voi joistakin kuulostaa tyhmältä, mutta tiedän joiltakin viiltelyn loppuneen, kun ne on alkanut kirjoittaa noita ja saanut mietittyä asiat sitä kautta.
taas yks tollane säälii kerjäävä paska-kasa!!!iha suoraan sanottuna1!!!"mä viiltelen itteeni yhyyy,se tuntuu hyvältä"
no vittu viillä sit kurkkus auki jos tuntuu nii hyvält...eipä tartte sen jälkee surra!!!!
Hankkisit miehen ja panisit sitä mielummi ku viiltelisit,se tuntuu hyvältä!!!
Kuuntele iloista musiikkia, urheile, piirrä tai maalaa, kirjoita.
Itsensä lohduttamiseen on lukuisia keinoja.
Tai sitten otat yhteyttä lähimmälle nuorisopsykiatriselle poliklinikalle ja rupeat ammattiauttajan kanssa käymään läpi ongelmiasi.
Kyllä se siitä, mutta älä kasvata tietoisesti masennusta. Yritä ylös, älä alaspäin.