murkkuikäisen uhittelu

Vaikea tuollaisen kuvauksen perusteella antaa mitään fiksua neuvoa tai ymmärrystä tilanteelle. Mikä mahtaa olla sen kieltämisen tyyli? Mitä tämä uhittelu pitää sisällään?

Murkkuikäisen koiran tuleekin aina välillä potkia yli aisan. Tärkein neuvo minkä voit saada: Älä pelkää ja tämä koskee kaikkia jotka koiran kanssa ovat tekemisissä. Rauhallinen ja määrätietoinen kielto, sen toisto kerran ja toisen. Sitten kiellon toteutus manuaalisesti. Jos/kun hälväsee tai yrittää sitä, salamannopea sieppaus niskavilloihin ja siitä nurin kyljelleen maahan. Siellä pito kunnes uho rauhoittuu. Pieni löysäys jolla tunnustellaan onko rauhoittuminen todellista vai näyteltyä ja takaisin mikäli jatkuu. Tämän toimenpiteen aikana oltava itse äärettömän rauhallinen ja määrätietoinen. Kun tilanne on ohi, mikäli siihen asti on jouduttu, yhtä tärkeää on sen oikeaoppinen purkaminen. Se tapahtuu tekemällä välittömästi koiran kanssa jotain maan perusteellisen kivaa. Siis täsmennän vielä: Ei mitään hermoilua, kiukuttelua, hyvittelyä, paapomista, vaan sen jälkeen elämä jatkuu kuin välikohtausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan, mukavan yhdessä tekemisen merkeissä.

Kyllä se aika normalia on että koiralle tulee tietyssä iässä uhoamista, ja rajojen kokeilua. Mielestäni on turha lähteä lähteä syylistämään "tapakasvatusta"....

Mutta kuten yllä jo mainittiin, määrätietoisesti näytät koiran paikan.

P.s tuo kaapin paikan näyttökö poistaa ongelman?..ei minusta. Sanon rehellisesti miten asia on..

Toki, koulutus on tärkeää, mutta on silti täysin luonnollista koiralle sen rajojen kokeilu tietyssä iässä. En minä yritä tässä koulutusta vastaan väittää, mutta koulutuskaan ei poista koiran murrosikää, vaikka sen kuinka määrätietoisesti olisi suorittanut - tulee silti aika jolloin koira yrittää päästä niskan päälle. Silloin on oltava määrätietoinen. Me emme tiedä kuinka aktiivisesti aloittaja on koiraansa kouluttanut, mutta sinä itse annoit viestissäsi ymmärtää että vika olisi KOKONAAN omistajan.

Jos koira ei tottele ei-sanaa, voisit kokeilla murahdusta. Omalle nuorelle urokselle murahdus on paljon tehokkaampi kuin ei. Lisäksi miehen kannattaa antaa huomiota koiralle vain silloin, kun itse kutsuu koiran vaikka rapsutettavaksi. Ei koskaan silloin kuin koira itse hakee huomiota. Muutenkin vähentäisin huomion ihan minimiin, niin alkaa kiellot mennä paremmin perille.

Nuoren uroksen kokeilut on varmasti ihan normaaleja, mutta koira ei saa koskaan saada tahtoaan läpi, vaan kielto täytyy saada perille.

Kaapin paikan näyttö ei poista ehkä ongelmaa, mutta sen vaivan se poistaa että koiran on asiasta tehtävä tilanne että kukas täällä onkaan pomo =) Kun kaapille on löydetty paikkansa, on aikas helppoa sitten opettaa koiralle että mitäs siitä kaapin nurkan kaluamisesta onkaan sanottu... itse olen toiminut koirien kanssa niin, ja eipä niiden kanssa nyt ole isompia ongelmia ollut.
Meillä on myös pennusta asti koiran kanssa leikitty paljon, ja vatvottu ja vaivattu vaikka miten päin. Koirat ovat tottuneet siinä samalla siihen ettei kellistämisessä mitään uhkaa ole, eikä tassujen puristelussa, eikä nenästä puristelusta tai korviin koskemisessa. Niistä on tullut sellaisia lällly kynnysmattoja, jotka ei pienestä hetkahda.

No en kyllä ehdottaisi nurin heittämistä,kun ei tiedä mikä rotu on kyseessä...
Voi tulla pipi,jos menee tietyntyyppisiä noin kohtelemaan,kun ei tiedetä,mikä suhde on muuten.
Vielä vähemmän kannattaa vieraitten tehdä.Jos ei tiedä mitä tehdään,niin mennään aika riskaabeleilleurille.
Myöskin se,että tuolla tavalla annetaan koiralle huonoja muistikuvia vieraista/muista ihmisistä,mikä ei myöskään ole kovinkaan järkevää(vielä vähemmän,kun ei rotua tiedetä).Voi meinaan käydä niin,että jos on tietyntyyppinen rotu/koira,niin aikuisena voi alkaa katsoa kieroon muita ihmisiä,kun muistista pukkaa,että nuorena on härskisti vieraat kohdelleet.

Kyllä tuo on omistajan tehtävä,jos fyysisesti ollaan puuttumassa.
Kyllä minäkin sanoisin,että koulutuksen tehostamista,suhteen tarkastamista ja riittävästi aktiviteettejä.
Jos noilla eväillä ei homma tule kuntoon,niin sitten joku ulkopuolinen pätevä tarkastamaan tilanne.

Järjestäisin asiat niin, ettei kenenkään vieraan tarvitse koiraa ojentaa. Eli silmät takaraivoon ja jos koira tekee jotain kiellettyä, olen siellä itse kieltämässä. Tietty koiraa voi vieraatkin kieltää sanallisesti tai blokkaamalla, jos koira on esim viemässä jotain pöydältä... Miehellesi opettaisin, miten koiraa kuuluu komentaa. Muutenkin mies enemmän lenkittämään ja tekemään koiran kanssa hommia, jolloin yhteispeli selkeytyy ja koira oppii kunnioittamaan myös miestäsi.

Rotua et tosiaan tuossa mainitse, mikä on näissä aikalailla olennainen asia. Joiltain roduilta se kunnioitus pitää ansaita pitkällä juoksulla eikä vierailla ole siinä kohtaa mitään arvoa koiran silmissä.

Labradorinnoutaja on kyseessä. Selvät rajat sill on ollu iha pienen ikänsä. Minä oon kieltämättä kouluttanut ja touhunnut sen kans enemmän, mut on miehenikin ollu kyll suht aktiivisesti sen kans. Tilanne voi siis esim. olla tällainen:mieheni kieltää sanallisesti koiraani, jonka jälkeen koira voi alkaa hyppimään ja hyökkäilee mieheni päälle. Sama voi tapahtua myös jos mieheni pitää kauan aikaa koiraa pannasta kiinni(pitääkseen koiraa paikallaan).Muuten tällaista ei tapahdu ja minulle koira ei tosiaan tuollaisia merkkejä osoita. En tiiä voiko syynä sit olla se et minä oon yleensä ohjannut koiraani vieraissa tilanteissa(luottamuspula mieheeni?)?Vai onko se sit "vaan" murkkuiän uhittelua?Koira kokeilee mite mieheni reagoi sen käytökseen?

Jos kielto ei mene perille mieheni ottaa leuasta kiinni ja katsoo silmiin nii kauan et koira kääntää katseensa pois. On joskus joutunut ihan selättämään,mutta senkin hyvin rauhallisesti ja määrätietoisesti. Tämä on yleensä auttanut hyvin.Myös eristäminen on tehonnut hyvin, mut paikasta riippuen sitäkää ei aina voi tehdä.

Tänään oli taas "kiva" tapahtuma. Oltiin mieheni vanhemmilla ja koirallamme on aikaisemminki ollu uhittelua apelleni ja näin myös tänään. Appiukko ei siis huomioinut koiraa, josta alkoi tämä uhittelu. Appi kielsi, ei tehonnut. Tästä sitten minä kielsin, josta perääntyi hetken ja taas alko alusta. Tästä sit kielsin uudestaan ja otin sit pannasta kiinni ja rauhotin tilanteen. Koira pääsi irti kun oli täysin rauhottunut.

Oon miettiny et vieraiden kohalla, koira tosiaan kohdistaa erityisesti appiukkooni tämän uhittelun. Muille vieraille se ei oikeastaan uhittele. Appiukko on kuulemma(mieheni mukaan) joskus ottanut koiraamme niskasta kiinni kun se on riekkunut. Ite en ole tällöin ollut paikalla. Voisko se olla syynä siihen et se just sille uhittelee vieraista ihmisistä? Vai voiko tämä liittyä jotenkin miessukupuoleen yleensä kun vissii pitää minua enemmän johtajanaan?