Umpikujassa!!!

Kysykää lapsilta, miten he omasta mielestään ovat tulleet kohdelluiksi.
Minunkin exäni käytti tahallaan lasta kiistakapulana, mutta lapsen ei annettu puhua.
Toiset tekivät työt ja hän erehtyi kerskumaan yksinhuoltajuudellaan, oikaisin ettei hän ole päivääkään ollut yksinhuoltaja, hän jäi suuttomaksi sanattomaksi.
Yhteiset palaverit ovat paikallaan, kaikkien on pakko puhua tai lakata kiukuttelemasta.
Et varmaankaan ole ollut epäoikeudenmukainen, kehoita vaimoa puhumaan suoraan mistä oikeasti on kyse.

Kun on minun, sinun ja meidän lapset, on samalla minun, sinun, meidän, teidän, heidän ja niiden säännöt, tavat ja aikataulut. Sitä saa mitä tilaa, eipä tähän oikein muuta voi sanoa. Kun kaksi aikuista sättää ensin tahoillaan perhe-elämänsä erokuntoon ja päättävät sitten vielä keskenään lyödä hynttyyt yhteen, mitä muuta siitä voi seurata? Molemmat mokanneet jo kerran, miksi tämä liitto olisi poikkeus? Varsinkin kun sitä rasittaa jo aiempia liittoja hankalampi alkuasetelma...

Ala sinäkin kurittaa samaan malliin hänen muksujaan, muuten omasi alkaa tuntea olonsa syrjityksi. Ei se niinkään voi mennä, että yksi viidestä on syntipukki ja eukon omat kakarat ovat aina etusijalla. Kysy eukolta miten sitten olisi jossain kyseisessä tilanteessa tullut toimia. Jos ei sinun alpsesi ole mukana pahanteossa, miksi komentaisit tai miksi hänen pitäisi saada osansa? Jos taas on, tietysti saa läksytystä siinä missä muutkin. Kysy myös pitäisikö sinun jättää kokonaan noteeraamatta eukon jälkikasvu, että sitäkö hän sitten toivoo? Koska jos komentamisesta ja kasvattamisesta tulee aina riitaa, hoitakoon rouva itse omat mukulansa. Ehdota tällaista järjestelyä, luulisi sillä äänen muuttuvan kellossa.

Miten te toimitte yhteisten lasten kanssa? Eikö sitä tapaa voisi soveltaa näihin "ylimääräisiin"?

Heh, siis ihana vaimo, kun ei petä eikä juo eikä käy baareissa. Ja sitten on vielä lapsirakas, paitsi tälle yhdelle. Toisin sanoen, ei ole tippaakaan lapsirakas. En sano lapsirakkaaksi ihmistä, joka ei pysty kohtelemaan hyvin toisen lasta, vain omiaan.

Vaimosi selvästikin inhoaa lastasi. Hän ei ole sitä sinulle tietenkään sanonut, mutta kohtelu kertoo sen. Tämän lapsen hän kokee ylimääräiseksi, mutta itse asiassa, hänellähän on peräti kaksi "ylimääräistä" sinun kannaltasi katsottuna.

Tämä yksi lapsesi on todella onnettomassa asemassa. Käsitin, että lapsi asuu luonanne, kun kirjoitit että sättiminen on jokapäiväistä. Lapsella ei ole oikeasti äitiä läsnä lainkaan, kaikilla muilla perheenne lapsilla on.

Minusta on käsittämätöntä, että vaimoa kehutaan aivan ihanaksi ja samalla tuskaillaan, kun tämä aivan ihana vaimo kohtelee huonosti miehen lasta. Mitä ihanaa sellaisessa vaimossa on?

Ongelma on tietysti se, että on ne kaksi yhteistä lasta, joiden takia sitä perhe-elämää haluttaisiin jatkaa. Eli yksi joudutaan sitten uhraamaan?

Sulla on tässä nyt melkoinen juttu selvitettävänä. En usko, että vaimosi ikinä muuttuu. Hän voi tietysti näennäisesti yrittää olla jotain muuta kuin on, mutta ei oikeasti muutu miksikään. Hän ei siedä lastasi ja sillä siisti.

Lapsen kanssa on puhuttava. Miten lapsi kokee asian.

Luin tässä taannoin erään hyvin seisauttavan yleisonosastokirjoituksen. Vanhempi nainen purki tuskaansa. Hän oli naimisissa miehen kanssa, ja heillä yhteisiä lapsia. Perheeseen kuului myös naisen poika edellisestä liitosta. Mies kohteli poikaa erityisen ankaralla kädellä, suosi omiaan ja nyysi tätä vaimon lasta koko ajan. Nyt kaikki lapset olivat jo pesästä lähteneet. Ongelma oli se, että tuo vaimon poika lähti hyvin nuorena ja katkaisi kaikki välinsä, myös äitiinsä. Kun äiti yritti ottaa poikaan yhteyttä, tämä ilmoitti tylysti, ettei anna äidilleen ikinä anteeksi sitä, että tämä antoi isäpuolen kohdella häntä niin ilkeästi koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. Tämäkin mies oli muuten niin fiksu ja ihana ja omia lapsiaan kohtaan todella rakastava. Isompina nämä sisaruspuolet olivat hekin nousseet isäänsä vastaan ja puolustaneet velipuoltaan, kun tajusivat eriarvoisen kohtelun. Eli nyt tilanne oli se, että äidillä ei ollut enää mitään kontaktia poikaansa, tämä hävisi totaalisesti äitinsä elämästä, ja välit näihin muihinkin lapsiin olivat kankeat tästä syystä.

Haluatko tällaista? Vai olisiko syytä tehdä asialle jotain nyt, kun lapset ovat vielä siinä kotona? Kun lapsi kokee lapsuudessaan rakkaudettomuutta ja kylmyyttä, ketä silloin voidaan syyttää, jos elämä menee alamäkeen?

Puutu joka ikinen kerta tilanteeseen, kun vaimosi kohtelee lastasi huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. Puutu silläkin uhalla, että asiasta nousee riita. Et saa painaa asioita villaisella vaan sinun pitää osoittaa lapsellesi, että et hyväksy hänen kohteluaan. Vai olisko parempi sittenkin erota ja laittaa lapset "jakoon?" Mieti sitäkin ihan tosissasi. Sillä kun asiaa oikein ajattelee, niin miten ihmeessä voit rakastaa ihmistä, joka ei hyväksy lastasi ja vielä kohteee tätä huonosti?

Sinä tulet tästä vielä maksamaan, lapsesi ei ole aina lapsi. Kymmenen vuoden kuluttua voit katua montaa asiaa.

Kyllä! Tuo tilinteko voi olla edessä jo paljon nopeamminkin. Nuoretkin teinit voivat oireilla itsetuhoisuudella ja hankkiutua tahallaan huostaan, jos kotona on sietämättömät olot. Yhtäkään lasta ei voi uhrata.

Olen samaa mieltä aiempien kirjoittajien kanssa siitä, että mitä ihmeen ihanaa on ihmisessä, joka hylkii yhtä perheenjäsentä noin räikeästi? Mieti nyt tilannetta ja erityisesti sitä, että kumpi on loppupeleissä sinulle tärkeämpi, vaimo vai tämä hyljeksitty lapsesi? Koska lapsi on sinun lopun elämääsi, vaimo voi nostaa kytkintä milloin vain. Olet tämän lapsen huoltaja ja velvollinen huoelhtimaan hänen hyvinvoinnistaan. Olet perheessä ainoa, joka käytännössä voi nousta vaimoa vastaan puolustamaan häntä. Jos sinä et sitä tee, niin kuka sitten?

Surettaa tämä hyljeksitty lapsi kovasti :(. Miten voi aikuinen ja vieläpä omiakin lapsia omaava nainen olla noin kylmä ja sydeämetön, että jättää yhden lapsista ulkopuoliseksi. Miten käy lapsen itsetunnolle? Kokeeko edes kuuluvansa perheeseen?

Sinuna kyllä nyt erittäin napakasti ottaisin asiat puheeksi. Jos ei nainen kuuntele, ota kovemmat panokset käyttöön. Sanot, että nyt kuuntelet tai sitten on pakko ruveta jo miettimään lusikoiden jakoa, tilanne on nyt sellainen. Et toki voi pakottaa naista hyväksymään lastasi ja mitä enemmän asia nousee esille, sitä epätodennäköisempää itse asiassa varmaan on,että hän pitää lapsestasi. Mutta käytöstään hänen on pakko muuttaa, halusi tai ei. Lapsi on nimittäin täysin riippuvainen sinun avustasi, mutta nainen pystyy pärjäämään omillaankin. Näytä nyt lapsellesi, että hän on tärkeä ja rakas sinulle ja että olet valmis puolustamaan hänen oikeuksiaan tarvittaessa myös vaikka vaimoasi vastaan. Koska muuten menetät lapsesi henkisesti nyt ja fyysisestikin kunhan tulee siihen ikään, että tulee toimeen omillaan. Tuollainen sorsiminen kasvattaa katkeruutta koko perhettä kohtaan. Mieti kumpi on tärkeämpi, vaimo vai lapsi?

Itse ottaisin eron tuossa tilanteessa jos tilanne ei pian kohene. Lapsen mielenterveys on tärkeämpi kuin teidän aikuisten parisuhde.

olen itsekkin miettinyt asiaa että onkohan hän ollenkaan lapsirakas. Laitoin vain sen koska näen että omia lapsia kohtaan hän on sellainen kuin äidin pitää olla. Olen miettinyt eroavani koska lapseni ilmi selvästi kärsii tästä suhteesta. Ja vaimo avoimesti haukkuu lapseni äitiä omien lasten kuullen samoin kuin lastani kohtelee ilkeästi omien lastensa nähden. Tässä tilanteessa taitaa olla parasta se ero. Hän ei suostu keskustelemaan näistä ongelmista edes perheneuvolassa vaikka ollaan useampaan otteeseen siellä käyty. Kaivaa aina vain omien lastensa ongelmat ja vääryydet miten he ovat kärsineet edellisen avioliiton aikana. Minulle on kuitenkin erittäin tärkeitä kaikki meidän perheen lapset mutta ei tätä perhettä yksinkään pysty pystyssä pitämään :(

ei pojan äiti mikään "maailman paras ihminen" ole mutta lapsen äiti kumminkin. Ei minun mielestä toisten lasten vanhempia saa mennä arvostelemaan, oli ne millaisia tahansa. Lojaalius omaa isää ja äitiä kohtaan on kumminki lapsella todella syvä.

Olet oikeilla jäljillä. Inhottavaa suositella ihmiselle eroa, mutta jotain on kyllä tehtävä.

Vaimosi on jotenkin kierolla tavalla mustasukkainen exällesi ja kostaa lapsellesi koska hänen kauttaanhan exä on niinkuin paikan päällä. Torjunta ja sättiminen, eriarvoon asettaminen voisi johtua siitä.

Ongelma on vaimon tunne- elämässä, ei lapsen. Vaikeassa paikassa olet, mutta tunnut järkevältä kaverilta. Muuta oman lapsesi kanssa vähäksi aikaa erilleen. Suojele lastasi, muuten käy huonosti ja lapsen tunne-elämä, itsetunto jopa alakuloisuus, arkuus astuu hänen elämään.

Ei lapsen tarvitse tuollaista sietää. Seuraukset eriarvoisesta kohtelusta ovat lapselle elinikäisiä. Asetuppa välillä lapsesi asemaan, väheksytyksi ja mielivaltaisen äitipuolen komenneltavaksi.

Äitipuoli ei muutu, rakkauteen lastasi kohtaan ei voi pakottaa. Tee ratkaisusi ennenkaikkea suojatonta lastasi ajatellen. Vaimosi kyllä porskuttaa eteenpäin, aikuinen ihminen, jo yhdestä (?) erostakin selviydyttyään.

Eroa!

Jos tietäisin missä asutte, soittaisin poliisit paikalle. Syyllistytte meinaan rikolliseen toimintaan. Pakkaahan pakaasit ja liukkaasti pois se lapsesi tuollaisesta tykistökeskityksestä. Itse saman kokeneena olen hyvin ansaitulla sairaseläkkeellä.

Uusioperheessä teini-ikäiset mukulat näpistelevät kaupoissa saadakseen edes jotakin huomiota.Sielläkin kun on ne sun,mun ja sitten se yhteinen ILTATÄHTI.Kaikki ne edellisistä liitoista pökityt penskat tuossakin uusioperheessä ovat ylimääräisiä.UUSIOPERHE ON PERHEEN IRVIKUVA.

kiitos teille neuvoista ja kommenteista. Kävin eilen kirjoittamassa eropaperit ja ens viikolla muutto. Jospa tämä elämänlaatu paranisi. Oikeus taistelu alkaa yhteisistä lapsista kenen luona asuvat. Hyvää kevään jatkoa kaikille.