koulukypsä

Yksilöllisyys on päivän sana - puheissa. Siellä luokassa se tahtoo unohtua kun siellä on ne 20-24 muutakin oppilasta. Mietipä itse kuinka helppoa on jokaista kohdella yksilöllisesti oppimisessa (jokainen lapsi on yksilö, mutta oppimista ei voi tehdä jokaiselle eri tavalla). Heikoimmat saavat tuen, keskitason mukaan mennään ja lahjakkaat jätetään selviytymään. Siinä tämän päivän koulun sanomaa.

Lapsen EI tarvitse osata kirjaimia tai numeroita kouluun mennessään. Toki helpottaa jos osaa, mutta se ei ole välttämätöntä. Hahmottamisongelmaan on olemassa erilaisia keinoja helpottaa ja toisekseen lapsi kasvaa ja kehittyy varmasti vielä kevään ja kesän aikana. Voi tapahtua isojakin muutoksia.

Menkää sinne perheneuvolaan, kuunnelkaa korvat ja mieli avoimina ja miettikää rauhassa. Ei lykkääminen ole aina oikea päätös, joskus kyllä. Noilla tiedoilla on vaikea antaa vinkkejä (ja erkkaopen pätevyyskin on nykyään kyseenalaista, nimenomaan muodollisen pätevyyden omaavia puuttuu paljon).

Jos lapsi lukee jo hyvin kouluun mennessä, siitä voi olla enempi haittaa kuin hyötyä. Koulussa aloitetaan aivan alusta kirjainten ja numeroiden opettelu, koska siellä on lapsia, jotka eivät ole olleet eskarissa tai muuta. Tasoerot ovat huikeita tuossa vaiheessa, ja hyvät lukijat pitkästyvät ja alkavat keksiä pahantekoa luokassa :/.

Koulukypsyys on kiinni ihan muista asioista kuin numeroiden ja kirjainten osaamisesta. Tärkeintä on, että lapsi osaa itsenäisesti pukea päälle, hoitaa vessakäynnit, odottaa omaa vuoroaan, keskittyä yhden asian tekemiseen jo jonkin aikaa ja hallitsee esim. sellaiset perushienomotoriset taidot, että kirjoittamaan oppiminen on mahdollista.

Hahmottamisen vaikeudet ovat muuten hieman eri juttu, kuin se, ettei lapsi opi numeroita ja kirjaimia. Kuvaamasi ongelma kuulostaa enemmän nimeämisen vaikeudelta, joka taas on liitoksissa muistitoimintoihin. Menkään ihmeessä sinne psykologille, niin saat tietää asiasta enemmän.

Oppimisvaikeuksien kuntouttamista varten on erityisopetus, mutta kouluvalmiudet (joita kuvasin) tulisi olla kunnossa. Eskariopeilla lienee aika hyvä näkemys siitä, millaiset taidot lapsellasi kyseisissä asioissa ryhmän tasolla on.

Kauheen paljon on nykyisin näitä ongelmia lapsilla. Veikkaanpa että sen aiheuttaja on pitkälti avioerot, lapsella ei ole paikkaa vanhempien elämässä, kun joutuu muuteleen viikottain ja sopeutumaan niin moniiin asioihin tuossa iässä.

Mutta nämäkin ongelmat on lapsen omaa syytä, kukaan ei tutki mitä perheessä oikeesti taphtuu, miten lasta riepotellaan paikasta toiseen ja vaaditaan enemmän kuin aikuinen itsekkään pystyy käsittämään. Lapsen niskaan on helppo laittaa häirikön leima.

Hei!

Jos on tunnistettu, että saattaa olla tai on oppimis- ja keskittymisvaikeuksia, kannattaisi asiaa toki tutkia. Jos vaikka olisi ihan sairaus, jolloin osattaisiin (ja viitsittäisiin) asiaan suhtautua oikein. Jos syytä on, voithan selvittää mahdollisuutta saada koulunkäyntiavustajan tai saada poikasi erityisopetukseen. Mutta kuten täällä edeltävissä vastauksissa jo käykin esiin, ekalla luokalla ei vielä tarvitse osata lukea yms. koska sielä käydään asiat alusta asti kuitenkin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos osaa koulussa lukea ja laskea hyvin, tekee sielä vaan lisätehtäviä ja auttaa muita... Niin minä tein ja jälkeenpäin ajatellen oli kaksi ensimmäistä kouluvuotta aika turhaa!

ps. Tuntuisi myös, että eskarista on tullut uusi ekaluokka, opetetaan kirjaimia ja numeroita, lukemista ja laskemista.