Heippati!
Oiskos ketään kohtalokavereita? Oon 41 vuotias uuden ihanan miehen eron jälkeen löytänyt nainen...mulla on kolme lasta ed.liitosta ja miehelläni yksi... puol vuotta sitte vakinaistettiin meän suhde ja nyt on iskenyt aivan mahdoton vauva kuume...pahempi kuin koskaan ennen...ikää on jo mut sou me halutaan vauva! Tässä sitä jännätään...5 kk sitte poistatin hormooni kierukan ja nyt kolmisen kuukautta ollaan yritetty...vielä ei oo tärpänny...ainakaan tietääkseni ;). Onhan se vissiin hankalampaa tulla raskaaksi tän ikäsenä ja riskejäkin on mutta...haluaisin niin kovasti lapsen tuon miehen kanssa jota niin kovasti rakastan...kummalista :) onkos ketään yli nelikymppisiä jotka ois tullu raskaaksi...kuinka kauan ootte yrittäny ja oliko raskaus aika synnytys ja elämä vauvan kanssa rankkaa vaikeaa tai muuten hankalaa?... ihan vaan ois kiva kuulla
Oiskos ketään kohtalokavereita? Oon 41 vuotias uuden ihanan miehen eron jälkeen löytänyt nainen...mulla on kolme lasta ed.liitosta ja miehelläni yksi... puol vuotta sitte vakinaistettiin meän suhde ja nyt on iskenyt aivan mahdoton vauva kuume...pahempi kuin koskaan ennen...ikää on jo mut sou me halutaan vauva! Tässä sitä jännätään...5 kk sitte poistatin hormooni kierukan ja nyt kolmisen kuukautta ollaan yritetty...vielä ei oo tärpänny...ainakaan tietääkseni ;). Onhan se vissiin hankalampaa tulla raskaaksi tän ikäsenä ja riskejäkin on mutta...haluaisin niin kovasti lapsen tuon miehen kanssa jota niin kovasti rakastan...kummalista :) onkos ketään yli nelikymppisiä jotka ois tullu raskaaksi...kuinka kauan ootte yrittäny ja oliko raskaus aika synnytys ja elämä vauvan kanssa rankkaa vaikeaa tai muuten hankalaa?... ihan vaan ois kiva kuulla
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samallailla se pohjaan palaa nelikymppisenä jos et ihan rappeutumaan päästänyt itseäsi. Mutta onhan sulla ko lapsia!
Olisit malttanut odottaa "sitä oikeaa", sitten olisi asia erikseen.
no ei ehkä kuiteskaan ihan yhtä helposti kuin nuorempana. :)
Ja on mulla kolme rakasta ja ihanaa lasta jotka alkaa jo olla aikuisia enkä ikinä sitä kadu että heidät oon saanu ... mut elämä muuttuu ja ihmiset muuttuu... oon itekin aika yllättynyt siitä miten kovasti haluaisin yhteistä lasta mieheni kanssa vaikka oon jo tän ikänen, toi sun kommentti :olisit malttanut oottaa... kuulostaa siltä niinkuin paheksuisit ...aina ei elämästä tiä etukäteen...pitää ottaa päivä kerrallaan ja elää täysillä sitä hetkeä missä on... vai?
Kyllähän lapsia näyttää hankkivat ihan samallailla vanhemmat kuin nuoremmatkin, ilman mitään oggelmaa. Jos joku pukkaa vammaisa maailmaan, niin nämä nuoret pilleristit.
Julkkiksissakin moni alta nelikymppinen tekee lapsia, ja hyvä niin. Mutta nämä pisupäät saisivat jättää aina lapset hankkimatta, olipa kyse sitten julkkiksisita tai nuorista kilahtaneista mötiköistä. Vaikka julkimoissa vaikka joku Vappu Pimiä hankki miehen ja lapsen nyt vanhempana, ja varmasti hommansa häitinä osaa hoitaa, niin en oikein ymmärrä sitä, kun vajaa pari vuotta tuntenut miehen ja heti piti lapsia hankkia todisteeksi muille.
Hello there! ;)
Täällä 45-vuotias mamma... 41-vuotiaana synnytin kuopuksen, joka siis täyttää ensi kuussa 4 vuotta. :) Minulle on siunaantunut neljä lasta ennestään, joista kolme jo lentänyt pesästä.. Ja toiseksi vanhin lapseni, 21-vuotias tyttäreni odottaa esikoistaan. Elän niin ihanaa aikaa kaikin puolin! :)
Olen aina tullut helposti raskaaksi ja raskaudet ovat olleet vähävaivaisia ja synnytykset "helppoja". Mutta tosiaan kuopuksen kohdalla (raskaaksi tullessani olin 40-vuotias) sainkin sitten kohdata kaikki ne kauhut jotka edellisten lasten osalta jäi kokematta, hehheh.
Alkuraskaus sujui hyvin, olin tosin valtavan väsynyt ja kiukkuinen.. Oli rv 9 kun aloin vuotaa valtavasti verta ja lääkäristä sitten todettiin keskenmenoksi.. Ultrassa tosin näkyi sydänäänet. Olin sairaalassa muutaman päivän jalat kohti kattoa ja tilannetta seurattiin. Luojan kiitos sydän äänet säilyivät kohdussa ja veren vuoto loppui.. Sain sairaslomaa ja jäin kolmeksi viikoksi kotiin. Voin kamalan huonosti, oksentelin ja olin hirvittävän väsynyt.. Selkä alkoi kiukutella enkä meinannut päästä sängystäkään ylös.. Lisäksi minulla muodostui hirvittävästi suonikohjuja, joista töihin palattuani yksi puhkesi. Ei muuta kuin takasin lääkäriin ja uudelle sairaslomalle. Down-riskiluku oli myös suuri ja muihinkin riskeihin lääkärt keskittyivät tutkimaan.. Huoli oli kova vanhalla äidillä.
Tältä sairaslomalta en enää palannut töihin vaan jäin suoraan äitiyslomalle. Synnytys oli vaikea, lapsi ei meinannut millään tulla ulos (isot sisaruksensa kun kaikki tulivat parin minuutin ponnistuksella.) ja sektiota suunniteltiin. Poika kuitenkin lopulta normaalisti alateitse syntyi. :) Olen huomannut sen, että mitenkään ei tässä iässä enää jaksaisi pientä lasta yksin hoitaa, ellei olisi noita kultaakin kalliimpia vanhempia sisaruksia jotka auttoivat mielellään mahdollisuuksiensa mukaan lapsen hoidossa. Tämä poika tosiaan sai jäädä minun viimeisekseni, nyt jään odottamaan lapsenlapsia joista ensimmäisen on määrä syntyä lokakuun alussa. :)
Voi vttu...huhhuh...
Ihan samalla tavalla kuin nurten pentujen tulisi teidän vanhojen kymmenen kertaa eronneiden hullujen lapsitehtailijoiden lapsenhankintaa rajoittaa...Vttu mitö itsekkyyttä!