Kommentteja: Kyllä, kiitos!
A/N: Ha haa! Saatte taas luettavaksenne uuden (karmean) ficin.
Kappale on Cranberries:sien Zombie. Kaunis kappale!
Ai niin... Noitten kappaleitten alussa on aina suluissa joko (Sirius) tai (Peter)
Siitä te näette, kumman näkökulmasta asiaa kerrotaan.. Sekavaa... xD
Laulun sanat löydätte taas noiden ----> ~ välistä.
Kirjoitus virheitä löytyy, sillä tää on betaamaton versio.
Enjoy!
~Another heads hangs lowly, child is slowly taken
And the violence causes silence,
Who are we mistaken?~
(Sirius)
Jokin oli vialla. Tunsin sen luissani. Hyppäsin siltä seisomalta moottoripyöräni selkään, ja lensin sillä Godrigin notkolle, parhaan ystäväni luo. Tai niin minä luulin.
”James!! Lily!!” karjahdin yläilmoista. En saanut vastausta, joten laskeuduin niin äkisti kuin suinkin. Ryntäsin avonaisesta ovesta sisään…. ja sain silmiini yhden pahimmista painajaisistani. Jamesin liikkumattoman ruumin.
”Ei” nyyhkytin, ja polvistuin ystäväni viereen, ”EI!” ”ME LUOTIMME SINUUN PETER!” karjaisin kovaa, kyyneleitten valuessa poskillani.
Lily. Ajatus pomppasi mieleeni. Olisiko hän vielä elossa? Kompuroin portaat ylös, harpaten välillä ammottavien aukkojen yli. ”Lily?” sanoin, ja jäin odottamaan vastausta. En kuullut sitä, mutta kuulin kyllä jotain muuta. Joku itki. Muistin Harryn, ja kiirehdin kummipoikani huoneeseen. Siellä hän itki. Yksin, vailla vanhempia. Ruma arpi otsassa. Kuolleen äitinsä vieressä. Lilyn punaiset hiukset olivat sekaisin, ja naisen silmät tuijottivat kauas tyhjyyteen. Ne kauniit vihreät silmät.
”Tule” ,sanoin ja nostin pojan syliini, ”mennään pois…”
Olin astunut keskelle pahinta painajaistani…
~But you see, it’s not me, it’s not my family
In your head, in your head, They are fighting
With their tanks, and their bombs, and their bombs, and their guns~
(Peter)
Minä tiedän Sirius. Tiedän, että vihaat minua nyt. Mutta et sinä ymmärrä. He eivät olleet minun perheeni, Voldemort ja muut kuolonsyöjät ovat. Minä tunnen sinut. Tiedän tarkalleen mitä päässäsi liikkuu. Näet heidät. Näet Isäntäni. Näet kuinka he yrittävät vastustaa Herraani. Mutta eivät he voi. Kukaan ei voi. Eivät sen jälkeen, kun olen saan vain tuon pojan, Harryn, hengiltä. Odotan vain tilaisuutta… Niin siinä käy… Hän kukistaa vielä sinutkin, meidät apunaan. Uskolliset kuolonsyöjänsä.
~In your head, In your head, they are cryin’
In your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie
What’s in your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie~
(Peter)
Olisit sinäkin nauttinut siitä ylpeydestä, minkä minä sain osakseni, kun kavalsin Potterit Herralleni. Nyt tilassani ei kyllä ole hurraamista. Isäntäni on kukistunut. Mutta minä en luovuta! Autan häntä parhaani mukaan. Lupaan sen.
He itkevät. Pääsi sisällä, sinun rakkaat ystäväsi itkevät. Itkevät sitä kauheaa kohtaloaan. No ei Lilyä pakotettu suojelemaan Harrya. Hän voisi elää. Mitäs meni kuolemaan! Hölmö…
”Se Piskuilan. Se pahainen luopio!” kuulin sinun huutavan. Hymyilin itsekseni. Et sinä minua löytäisi. Et koskaan.
Mutta toinen puoli minusta on sitä mieltä, että en tunne sinua tarpeeksi hyvin….
~Another mother’s breakin’ heart is takin over
When the violence causes silence
We must be mistaken
It’s the same, old theme, since 1916~
(Sirius)
Tiesin Hagridin tai jonkun muun Dumbledoren lähetin tulevan pian. He eivät antaisi minun pitää Harrya. Miksi Dumbledore ei pysäyttänyt Voldemortia ajoissa?! Miksi? Tätä on jo kestänyt jo monta vuotta! Joku on erehtynyt! Miksi kukaan ei tehnyt mitään? Kaikki vain vetäytyivät ja hiljentyivät väkivallan lisääntyessä…
Katsoin Harrya. Poika tuhisi unissaan. Puristin poikaa tiukemmin itseäni vastaan. Haluan pitää hänet. En halua antaa häntä kenellekään muulle. James ja Lilykin haluaisivat minut hänen huoltajakseen.
~In your head, in your head, they still fighting’
With their tanks, and their bombs, and their bombs, and their guns
In your head, in your head, they are dyin’~
(Peter)
Minä haluaisin nauraa. Nautin niin paljon sinun kärsimisestäsi. Ah-niin-ihana-Sirius ulisevana itkupillinä. Kerrankin sinä olet avuton, enkä minä, niin kuin aina Tylypahkassa.
Tiesitkö Sirius, sinun kasvosi kuvastavat vaarallisen paljon ajatuksiasi. Näkisin jo viiden metrin päästä, mitä aiot tehdä. Siksi sinua onkin niin helppo haavoittaa. Tälläkin hetkellä, käyt uudestaan ja uudestaan, Pottereiden ja Isäntäni taistelun. Ja koko ajan, päässäsi he kuolevat. Yhä uudestaan, ja uudestaan.
~In your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie
What’s in your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie~
(Sirius)
Ovi lennähtää auki. Vihreä välähdys. Tyhjää tuijottavat silmät. Kolkko nauru.
Ovi lennähtää auki. Anelua. Vihreä välähdys. Kiljuntaa. Tyhjää tuijottavat silmät. Kolkko nauru.
Hautasin kasvot käsiini ja annoin kyynelten valua. James, paras ystäväni, kuollut. Tämän oli pakko olla painajainen. Tämä ei voinut olla totta…
Havahduin pienen pieneen rasahdukseen. Käännähdin silmät, kyynelistä sumeina, näkemättä kunnolla. Erotin minä kuitenkin jotain. Pienen rotan. Pienen kapisen rotan… En mitään ihmeellisempää. Katsoin hetken sen juoksua. Sillä näytti olevan kova kiire. Seuratessani sen menoa, näin jonkun tulevan… Tajusin sen olevan Hagrid. Nyt he veisivät Harrynkin. Suljin silmäni, ja painoin tämän rintaani vasten. Uskoakseni viimeisen kerran…
A/N: pidittekö?
Kommentteja?!
A/N: Ha haa! Saatte taas luettavaksenne uuden (karmean) ficin.
Kappale on Cranberries:sien Zombie. Kaunis kappale!
Ai niin... Noitten kappaleitten alussa on aina suluissa joko (Sirius) tai (Peter)
Siitä te näette, kumman näkökulmasta asiaa kerrotaan.. Sekavaa... xD
Laulun sanat löydätte taas noiden ----> ~ välistä.
Kirjoitus virheitä löytyy, sillä tää on betaamaton versio.
Enjoy!
~Another heads hangs lowly, child is slowly taken
And the violence causes silence,
Who are we mistaken?~
(Sirius)
Jokin oli vialla. Tunsin sen luissani. Hyppäsin siltä seisomalta moottoripyöräni selkään, ja lensin sillä Godrigin notkolle, parhaan ystäväni luo. Tai niin minä luulin.
”James!! Lily!!” karjahdin yläilmoista. En saanut vastausta, joten laskeuduin niin äkisti kuin suinkin. Ryntäsin avonaisesta ovesta sisään…. ja sain silmiini yhden pahimmista painajaisistani. Jamesin liikkumattoman ruumin.
”Ei” nyyhkytin, ja polvistuin ystäväni viereen, ”EI!” ”ME LUOTIMME SINUUN PETER!” karjaisin kovaa, kyyneleitten valuessa poskillani.
Lily. Ajatus pomppasi mieleeni. Olisiko hän vielä elossa? Kompuroin portaat ylös, harpaten välillä ammottavien aukkojen yli. ”Lily?” sanoin, ja jäin odottamaan vastausta. En kuullut sitä, mutta kuulin kyllä jotain muuta. Joku itki. Muistin Harryn, ja kiirehdin kummipoikani huoneeseen. Siellä hän itki. Yksin, vailla vanhempia. Ruma arpi otsassa. Kuolleen äitinsä vieressä. Lilyn punaiset hiukset olivat sekaisin, ja naisen silmät tuijottivat kauas tyhjyyteen. Ne kauniit vihreät silmät.
”Tule” ,sanoin ja nostin pojan syliini, ”mennään pois…”
Olin astunut keskelle pahinta painajaistani…
~But you see, it’s not me, it’s not my family
In your head, in your head, They are fighting
With their tanks, and their bombs, and their bombs, and their guns~
(Peter)
Minä tiedän Sirius. Tiedän, että vihaat minua nyt. Mutta et sinä ymmärrä. He eivät olleet minun perheeni, Voldemort ja muut kuolonsyöjät ovat. Minä tunnen sinut. Tiedän tarkalleen mitä päässäsi liikkuu. Näet heidät. Näet Isäntäni. Näet kuinka he yrittävät vastustaa Herraani. Mutta eivät he voi. Kukaan ei voi. Eivät sen jälkeen, kun olen saan vain tuon pojan, Harryn, hengiltä. Odotan vain tilaisuutta… Niin siinä käy… Hän kukistaa vielä sinutkin, meidät apunaan. Uskolliset kuolonsyöjänsä.
~In your head, In your head, they are cryin’
In your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie
What’s in your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie~
(Peter)
Olisit sinäkin nauttinut siitä ylpeydestä, minkä minä sain osakseni, kun kavalsin Potterit Herralleni. Nyt tilassani ei kyllä ole hurraamista. Isäntäni on kukistunut. Mutta minä en luovuta! Autan häntä parhaani mukaan. Lupaan sen.
He itkevät. Pääsi sisällä, sinun rakkaat ystäväsi itkevät. Itkevät sitä kauheaa kohtaloaan. No ei Lilyä pakotettu suojelemaan Harrya. Hän voisi elää. Mitäs meni kuolemaan! Hölmö…
”Se Piskuilan. Se pahainen luopio!” kuulin sinun huutavan. Hymyilin itsekseni. Et sinä minua löytäisi. Et koskaan.
Mutta toinen puoli minusta on sitä mieltä, että en tunne sinua tarpeeksi hyvin….
~Another mother’s breakin’ heart is takin over
When the violence causes silence
We must be mistaken
It’s the same, old theme, since 1916~
(Sirius)
Tiesin Hagridin tai jonkun muun Dumbledoren lähetin tulevan pian. He eivät antaisi minun pitää Harrya. Miksi Dumbledore ei pysäyttänyt Voldemortia ajoissa?! Miksi? Tätä on jo kestänyt jo monta vuotta! Joku on erehtynyt! Miksi kukaan ei tehnyt mitään? Kaikki vain vetäytyivät ja hiljentyivät väkivallan lisääntyessä…
Katsoin Harrya. Poika tuhisi unissaan. Puristin poikaa tiukemmin itseäni vastaan. Haluan pitää hänet. En halua antaa häntä kenellekään muulle. James ja Lilykin haluaisivat minut hänen huoltajakseen.
~In your head, in your head, they still fighting’
With their tanks, and their bombs, and their bombs, and their guns
In your head, in your head, they are dyin’~
(Peter)
Minä haluaisin nauraa. Nautin niin paljon sinun kärsimisestäsi. Ah-niin-ihana-Sirius ulisevana itkupillinä. Kerrankin sinä olet avuton, enkä minä, niin kuin aina Tylypahkassa.
Tiesitkö Sirius, sinun kasvosi kuvastavat vaarallisen paljon ajatuksiasi. Näkisin jo viiden metrin päästä, mitä aiot tehdä. Siksi sinua onkin niin helppo haavoittaa. Tälläkin hetkellä, käyt uudestaan ja uudestaan, Pottereiden ja Isäntäni taistelun. Ja koko ajan, päässäsi he kuolevat. Yhä uudestaan, ja uudestaan.
~In your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie
What’s in your head, in your head, Zombie, Zombie, Zombie~
(Sirius)
Ovi lennähtää auki. Vihreä välähdys. Tyhjää tuijottavat silmät. Kolkko nauru.
Ovi lennähtää auki. Anelua. Vihreä välähdys. Kiljuntaa. Tyhjää tuijottavat silmät. Kolkko nauru.
Hautasin kasvot käsiini ja annoin kyynelten valua. James, paras ystäväni, kuollut. Tämän oli pakko olla painajainen. Tämä ei voinut olla totta…
Havahduin pienen pieneen rasahdukseen. Käännähdin silmät, kyynelistä sumeina, näkemättä kunnolla. Erotin minä kuitenkin jotain. Pienen rotan. Pienen kapisen rotan… En mitään ihmeellisempää. Katsoin hetken sen juoksua. Sillä näytti olevan kova kiire. Seuratessani sen menoa, näin jonkun tulevan… Tajusin sen olevan Hagrid. Nyt he veisivät Harrynkin. Suljin silmäni, ja painoin tämän rintaani vasten. Uskoakseni viimeisen kerran…
A/N: pidittekö?
Kommentteja?!
Vastaukset 1
Vanhimmat
oli aiva hyvä jätit vain hyvään kohtaa