Heippa!
Te vanhemmat jotka ette ole naimisissa tai olette mutta molemmilla on omat sukunimet, kumman sukunimen olette antaneet lapsillenne? Olisin vaan utelias tietämään nimetäänkö lapsia nykyään paljon äidin mukaan!?
Meillä on ristiäiset parin viikon päästä ja sukunimestä on vielä vähän vääntöä. Miehelläni (avomies) on yksi suomen yleisimmistä sukunimistä (Saarinen) ja minulla taas harvinainen nimi joita löytyy vain muutama koko maasta ja niinpä haluisin myös lapsemme minun nimiin.
Te vanhemmat jotka ette ole naimisissa tai olette mutta molemmilla on omat sukunimet, kumman sukunimen olette antaneet lapsillenne? Olisin vaan utelias tietämään nimetäänkö lapsia nykyään paljon äidin mukaan!?
Meillä on ristiäiset parin viikon päästä ja sukunimestä on vielä vähän vääntöä. Miehelläni (avomies) on yksi suomen yleisimmistä sukunimistä (Saarinen) ja minulla taas harvinainen nimi joita löytyy vain muutama koko maasta ja niinpä haluisin myös lapsemme minun nimiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi lapselle pitäisi antaa äidin sukunimi vain sen vuoksi, että se on hienompi? En voi käsittää tätä asiaa. Miksi lapsi ei voi saada isänsä sukunimeä, kun se kerran kuitenkin hänelle "kuuluisi"?
Voisitko perustella, että miksi lapselle kuuluisi isän sukunimi? En ymmärtänyt...
Avomiehet yleensä tulevat ja menevät, sukunimi mukanaan. Anna lapselle siis se sukunimi.
miettisin siltä kantilta, oletteko joskus menossa naimisiin ja minkä sukunimen silloin mahdatte ottaa? Voisitko siis vaihtaa oman nimesi avioliiton myötä? Tällöin olisi ehkä "helpompaa" että lapsi olisi jo sen niminen. Vai haluatko että miehesi vaihtaa sinun nimeesi?
Olen ehkä vanhanaikainen, mutta minusta perheellä kuuluu olla yhteinen nimi. Siis siinä tapauksessa, että pari on naimisissa. Kieltämättä minulle kyllä tulee mielee heti, jos lapsella on äidin nimi, että lapsi on jonkun toisen miehen. Ja tämä oli vain minun mielipiteeni, kukin tehköön juuri niin kuin itse haluaa.
Keskustele miehesi kanssa, mitä mieltä hän on tilanteesta.
Jos ja kun (toivottavasti) menemme joskus naimisiin aion pitää oman nimeni. Olemme kyllä puhuneet myös siitä, että mieheni ottaisi minun nimen, mutta hän ei oikeen ole innostunut asiasta. Ymmärrän kyllä, että ei miehen ole helppo noin vain mennä nimeä vaihtamaan.
No täytyy keskustella nimiasiasta nyt vielä kunnolla ennen kuin ristiäiset koittaa!!!!!
Harrastan sukututkimusta ja olen kovasti tykästynyt harvinaiseen sukunimeeni.
Esikoisemme ristiäispäivän aattona vedimme avomieheni kanssa pitkää tikkua siitä, kumman sukunimi lapselle annetaan. Minä hävisin ja lapsi sai isänsä sukunimen. Isä olisi hyväksynyt myös minun sukunimeni.
Naimisiin mennessämme pidin oman nimeni. Jokin aika sitten lopetin puhelimeen vastaamiseen sukunimelläni, kun lasten kaverit luulivat soittaneensa väärään numeroon. Muuten elämää ei ole hetkauttanut suuntaan ei toiseen se, että vanhemmilla on eri sukunimi.
Tee rohkeasti oma päätöksesi. Naisen sukunimi on ihan yhtä hyvä kuin miehenkin, joskus jopa parempikin.
Eikös se sukunimilaki mene sillei että, lapsi saa automaattisesti äidin sukunimen jos vanhemmilla on eri nimet naimisiin menon jälkeen. Vai miten se oli? Perustelen sen sillä koska, lapsi saa aina automaattisesti äidin uskontokunnan. Niin jotenka se pitäisi mennä samalla tavalla sukunimikysymyksissä. Ja vaikka tuo ei pitäisi paikkaansa niin lapsen kuuluisi saada minun mielestäni se kummalla on harvinaisempi nimi.
Voihan olla niin että, naisella on tosi yleinen sukunimi ja miehellä tosi harvinainen. Tai molemmilla on harvinainen, silloin se on vähän vaikeampi juttu. Siinä tapauksessa lapselle voi antaa kaksoisnimen. Oletteko te harkinneet sitä?
Lapselle ei voi antaa yhdysnimeä. Siis jos tässä tapauksessa parit ovat vaikka Saarinen ja Laine, niin lapselle tulee nimeksi JOKO Saarinen TAI Laine.
Yhdysnimen voi saada siten, että naimisiin mennessä koko perhe ottaa uuden sukunimen. Eli tässä tapauksessa Saarinen-Laine tai Laine-Saarinen. Silloin koko perheellä on sama nimi, ja molempien vanhempien nimet on saatu säilytettyä.
Ilmeisesti tuo yhdysnimen ottaminen koko perheelle ei olekaan mahdollista. Eli vain toisella puolisoista voi olla yhdysnimi ja lapsella ja toisella puolisolla yksi sukunimi.
Avoliitossa syntynyt lapsi saa automaattisesti äitinsä sukunimen.
Sain itse syntyessäni äidin sukunimen, koska vanhempani eivät olleet silloin naimisissa. He menivät kuitenkin naimisiin ollessani noin 3-vuotias ja äiti otti isäni sukunimen ja niin myös minun sukunimeni muuttui. Pidin / pidän ensimmäisestä sukunimestäni kovasti (ei nykyinenkään paha ole), mutta en ole koskaan kokenut ongelmaksi sitä, että sukunimeni muuttui, ehkä osaltaan siksi, että olin niin nuori silloin...
Nykyään tulee lähinnä hauskoja tilanteita varsinkin äitipolilla, kun minua rouvitellaan ja neuvolassa kysellään kovasti parisuhteestani, kun luullaan minun olleen jo naimisissa kerran ja kerron kuitenkin seurustelleeni avopuolisoni kanssa yli 10 v. ja ikää minulla on vasta 26 vuotta...
Olisin itse pitänyt mielelläni ensimmäisen sukunimeni, mutta kuitenkin nyt ensimmäistä lasta odottaessani, olen tullut siihen tulokseen, että haluan lapsellemme avopuolisoni sukunimen. Tosin avopuolisoni vanhemmatkaan eivät ole naimisissa ja heidän kaikilla lapsilla on äidin sukunimi...
Et siis ole naimisissa vai?? Jos ette vielä ole niin lapselle annetaan aina isänsä sukunimi-nimi!
Ja jos olette naimisissa lapselle annetaan vanhempien sukunimi! Jos ette ole naimisissa ja sun sukunimi ois vaikka nyt vaahtera ja miehesi saarinen ja sitten kun menette naimisiin niin sinusta tulisi Saarinen kanssa12 Ja lapsellasi olisi sun vanhasukunimi1 Ni jotku voi ajetalla että se on otto laps tai vastaavaa