Tää ei ole totta..
Avopuolison veljen tyttökaveri oottaa vauvaa..mä en kestä tätä..
Eivät olleet kuulemma edes yrittäneet, vaan ihan "vahinko" on..
Asuvat vielä ihan meidän naapurissa ja nyt mä joudun vierestä seuraamaan niiden odotusta ja näyttämään iloiselta..ei onnistu..
Meillä itsellä 6v.yritystä takana ja aika toivottomalta vaikuttaa :(
Itkettää ja masentaa niin pirusti :,(
Avopuolison veljen tyttökaveri oottaa vauvaa..mä en kestä tätä..
Eivät olleet kuulemma edes yrittäneet, vaan ihan "vahinko" on..
Asuvat vielä ihan meidän naapurissa ja nyt mä joudun vierestä seuraamaan niiden odotusta ja näyttämään iloiselta..ei onnistu..
Meillä itsellä 6v.yritystä takana ja aika toivottomalta vaikuttaa :(
Itkettää ja masentaa niin pirusti :,(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttu juttu tuo! Itselle käynyt noin jo aikamonta kertaa.
Olin juuri läpikäynyt 3 epäonnistunutta IVF:ää ja saanut "lopullisen" lapsettomuustuomion, kun paras ystävättäreni tuli pillereistä huolimatta raskaaksi, alkoi harkita aborttiakin koska mies ei halunnut lasta. Aikansa kriiseltyään tää pariskunta päätti jäädä yhteen ja ottaa lapsen vastaan, nyt ovat "onnelliset" vanhemmat.
Kului 2 kk tämän vahinkovauvan syntymästä kun TOINEN läheinen ystäväni(se viimeinen ystävistäni jolla ei ole lapsia) tuli MYÖS vahinkoraskaaksi 1 illan suhteesta.
Minä annoin itselleni luvan olla kateellinen, surullinen ja katkera, sekä kerroin tunteistani myös ystävilleni.
Ensiksi mainittu ei halua enää olla kanssani tekemisissä koska "katkeruus tarttuu", toinen on edelleen sydänystäväni, kaikesta huolimatta.
Suru ei välttämättä koskaan poistu mutta asian myöntäminen ja ääneen puhuminen auttaa edes vähän. Etsiydy kohtalotovereiden seuraan(esim.www.ltry.fi) vaikka netin kautta, olen sitä kautta saanut vertaistukea.
Voimia sulle!
että jos alkavat mulle raskaudestaan juttelemaan, niin sanon, että puhua jollekkin muulle ja selitän meidän tilanteen.
Ei mitenkään läheisiä olla vaikka naapureina asutaankin.
Tiedän, että tästä seuraa taas se "millonkas teille on perheenlisäystä tulossa"-kyselyrumba sukulaisten taholta :(
Meillä ihan sama juttu, miehen sisko tuli onnessaan kertomaan mulle et hän odottaa, mulla ollu toinen keskenmeno pari viikkoa sitten, et ei paljon naurata eikä jaksa iloita heidän puolestaan, kun vielä hänkin kertoi et ei oo yritetty se vaan tärppäs...nyt saan sitten joka päivä kuulla miten on huono olo ja oksettaa..no eilen mulla sitten paloi pinna ja huusit et ole onnellinen kaikesta tuosta, mä ainakin olisin! no menihän se vähän hiljaseksi.
Ihmettelen miten hän mulle kertoi asiasta kun vallan hyvin tiesi keskenmenosta ja siitä, että ollaan lasta yritetty jo pitkään....
Kauhulla ajattelen aikaa kun hänen vatsansa alkaa kasvaa, saatikka sitten sitä kun lapsi syntyy....mä en kestä, mut pakkohan se on!
Voimia myös sulle
Tiedän tuon tunteen paremmin kuin hyvin. Olemme yrittäneet lasta reilut 4 vuotta ja takana on 6 tuloksetonta icsi-hoitoa...Tuona aikana pikkusiskoni on saanut KAKSi lasta ja isosiskoni yhden (hänellä yksi jo ennestään). Mikä pahinta, minulle EI KERROTTU siskojeni raskauksista (odottivat vieläpä SAMAAN AIKAAN) Olin TOSI loukkaantunut ja kerroin siskoilleni tunteistani. Toinen ymmärsi ja toinen piti mua ihan pimeänä, hienoa eikö?!
Tiesin jo kokemuksesta, että raskausaika on kaikista pahinta aikaa....miten se sattuukaan katsoa toisten kasvavia vatsoja *nyyh* ja tuntea itsensä jokseenkin vajaalloiseksi vikojensa kanssa :(
Meidän viimeinen hoitomme oli maaliskuussa ja samaan aikaan, kun "piinailin", isosiskoni synnytti pienen tyttövauvan....ja tästä 6 viikon päästä pikkusiskoni sai suloisen poikavauvan. Olin mukana pikkusiskoni synnytyksessä ja kokemus oli aivan mahtava!!!! Olen "ylpeä" itsestäni, että pystyin moiseen ja että sain kunniatehtävän päästä mukaan noin upeaan tapahtumaan :)
Kuten jo aiemmin sanoin, raskausaika oli pahinta aikaa ja nuo molemmat pikkuiset sulattivat tädin sydämen aikasta nopiaan :) Olen muutenkin tuon viimeisen hoidon jälkeen selvitellyt ajatuksia lapsettomuuden suhteen ja minun on ollut hyvä olla. Olen huomannut, että meillä on mieheni kanssa kahdestaankin ihan kivaa....vaikka toki se lapsi täydentäisi tätä onnea :) Tilanteemme hoitojen osalta on se, että olemme viime joulukuusta jonottaneet luovutettuja munasoluja ja ensimmäinen hoitomme lähestyy pikavauhtia ollen jo elo-syyskuun vaihteessa. Ei auta kuin toivoa parasta!!!
Haluan sanoa teille, että älkää peitelkö tunteitanne,älkää tunteko syyllisyyttä tunteistanne (katkeruus, kateus jne.) ne ovat enemmän kuin oikeutettuja tilanteessamme emmekä me piruuttamme halua väistellä vauva-aihetta jne.
Kaikkea hyvää teille jokaiselle ja muistakaa: vielä se aurinko paistaa meillekin :)
Mukavaa kesän jatkoa!
Tuntuu kuin "kaikki muut" onnistuvat ja me ei vielakaan......tunnen tuskasi myos, ja miten pitaa teeskennella olevansa iloinen heidan puolestaan.... tsemppia!
Olen sitä mieltä ettei kannata teeskennellä iloa toisten vauvauutisista, ellei sitten todella OLE iloinen niistä. Itse kärsin lapsettomuudesta ja epäonnistuneista hoidoista useamman vuoden joiden aikana läheisille syntyi lapsia pilvin pimein.
Jossain vaiheessa aloin ottaa avoimen linjan; sanoin suoraan mikä tilanteeni on ja kuinka koville ottaa kuunnella muiden valituksia yövalvomisista ja siitä kuinka se KOLMASKIN vauva olikin sitten TAAS tyttö. Aika moni ymmärsi yskän...