Kysymys kaikille :)

Onnea sinulle myös ja muista vehnäallergia

-Niin kauan kuin muistan, on meidän perheessä ollut koiria ja aina enemmän kuin 2. Joten ''kasvoin koirien ympäröimänä'' ja minusta vain tuntui normaalilta että myös itse hankin koiran, kun en ole enään asunut kotona.
-Tiesin sen jo kotona asuessani, että kun pois muutan niin jossain vaiheessa koiran ostan. 8 vuotta siinä meni että ostin ensimmäisen koiran kun kotoa muutin pois mutta ostinpa kuitenkin.
-ensimmäinen on yksityiseltä ja toinen kasvattajalta
-olen molempiin todella tyytyväinen. Ovat perustottelevaisia ja harrastan myös agia, tottista, jälkeä, hakua ja näyttelyitä
-varautukaa siihen, että pennut ovat yksilöllisiä :D toisen pentu saattaa olla kiltti kuin enkeli ja toinen täystuholainen :D voi joutua uusimaan huonekaluja pahimmassa tapauksessa :P mutta on se kaiken vaivan arvoista, kun pennut ovat aikuisia itse koulutettuja ''hyviä kansalaisia'' joita kehtaa viedä ihmisten ilmoille :)

Sellaista kysyisin, miksi sinä hankit koiran?
Minulle on ollut aina selviö, että oma koira tulee, kunhan oma elämä on sen verran tasaantunut, että se voi tulla. Lähes aina on ollut jotain eläimiä koko elämän ajan.

Suunnittelitko hankintaa kauan?
Suunnitellut läpi elämän. Rotu löytyi kaksi vuotta ennen hankintaa.

Hankitko koirasi kasvattajalta vai yksityishenkilöltä tms?
Kokeneelta kasvattajalta, jonka jalostusperiaatteet täsmäävät omieni kanssa.

Oletko tyytyväinen koiraan jonka sait?
On lopulta juuri oikeanlainen koira minulle. Ei mikään helpoin ja täydellinen harrastuskoira, mutta erittäin potentiaalinen kaikkeen. Harrastetaan agilitya ja hakua, hiukan tokoa. Tarkoitus joskus(?) laajentaa paimennukseen ja ehkä raunioille...ja vaikka mitä :D veteen tämä ei suostu menemään.

Onko jotain mistä haluaisit varoittaa ihmistä joka on hankkimassa koiraa?
Pennussa voi olla paljon enemmän töitä kuin mitä aluksi luulisi. PALJON enemmän :) Riippuu juurikin yksilöstä, toiset on helppoja. Älä ota sikaa säkissä, perehdy siihen mitä otat.

Vastatataan myös. :)

Olen aina ollut eläinrakas ja kun perhekoiramme kuoli kun olin kymmenen vanha halusin uuden koiran tilalle, vanhemmat ei olisi enään halunneet.

Kinusin koiraa kaksi vuotta ja vein silloin muiden koiria ulos. Perheemme päätyi pienempään koiraan ja ehdotuksena oli joko foxi tai sheltti. Päädyimme foxiin. Joka sinällään vanhemmilta oli oudompi valinta koska on rotuna vaativampi kuin sheltti. Ja entisaikaan vastuuta annettiin muksuille joten koiran pito ja koulutus oli lähes täysin minun harteillani. Hieman liikaakin. :)

No lapsuus oli ihanaa koiran kera ja kun tuli opiskeluaika en voinutkaan koiraa ottaa mukaani koska ei sopeutunut paukkuarkuuden takia. Asuin armeijan lähellä.

Kun aika jätti vanhasta päädyin jälleen foxiin joka oli oudosta valinnasta huolimatta hyvä valinta. Siinä on huumoria ja särmää ja kykyä niin pitkälle kuin vain omistaja haluaa. Harrastin tokoa kakkosen kanssa eka oli enemmän villikko joka oli minun kanssa vapaana hiihtoja uimaretkillä.

Tyytyväinen olin koiriini lähes täysin, paukkuarkuudesta(ainoa asia minkä olisin muuttanut) huolimatta. Ikävä niitä on kovasti kun molemmat edesmenneitä, elivät pitkän elämän...ja ensi syksynä tulee taas uusi koira jos kaikki menee niinkuin aattelin. :)

mutta varoittaisin että katsokaa paperit kunnolla ettei sisäsiitosta(nykyisin paljon luovuttu siitä kyllä) ja että terveet tasapainoiset vanhemmat..yllättävän huonoa hermorakennetta ja stressiherkkyyttä nykyisin monessa rodussa. Eli terveys ja luonne A ja O. :) Ja jos päädytte sekoitukseen on oltava vieläkin huolellisempi. Eli katsokaa molemmat vanhemmat että näette onko arkuutta tai terveysongelmia, yrittäkää selvittää taustat ja kuuluuko rodut pevisaan onko tarvittavat rodunomaiset lonkkatutkimukset jms.tehty.

Halusin itselleni bicon rotuisen koiran,mietin rotua n. vuoden, ennen kun otin Coton de tulearin.Rotu on todella ihana,siitä reilun vuoden päästä otin havannankoiran,kovin ihana on tämäkin rotu. Mulla ollut aina isoja koiria, tanskandoggi,rottis kultsu ja landseer, siksi halusin nyt pienen turkkirodun. Rakastan nyt niitä kumpaakin pikkukoiraa ja vielä sitä isoa lansuakin,joka on jo niin 11v. vanha,sekin on näiden pikkukoirien ansiosta saanut kovasti virtaa, kun ennen halusi vaan makoilla, sai uloskin ihan houkutella.Nyt innoissaan välillä leikki näiden kanssa.Olen älyttömän tyytyväinen valintoihini :)