Kissa tuli taloon

Ei kai joku naapureista ole muuttanut ja kissa palnnut takaisin kotinurkilleen. Meille kävi kerran näin. Naapurit muuttivat toiselle puolelle kaupunkia, väliin jäi kaksi valtatietä ja rautatie, matkaa oli kilometrikaupalla.
Niin vaan naapurin Kalle-kissa entisen kotinsa nurkille palasi. Oli parvekkeen kautta karannut. Lapset toivat meille huoltoon.Kovasti oli karkulainen nälissään ja surkean näköinen.

Täytyypä tiedustella naaparitaloista kun lenkille lähden. Tuo saattaa olla mahdollista, että perhe olis muuttanut tai jotakin muuta tapahtunut!

Kaipa on tuon *hyyryläisen* annettava pitää kortteeria, jos selviäisi omistajansa. Somahan kissa kyllä on ja hoidettu kotikissa, luulisin sen olevan leikattu uroskissa, pallit on niin tyhjän näköiset:D

Laitan kuitenkin ilmoituksen mennessäni kaupaan ja puhelinnumeroni,--ja taidanpa ostaa sille kissanmuonaa alkajaisiksi:D

Hyvinhoidetulta kotikissaltahan tuo vaikuttaa, on luottavainen ja ihmisrakas. Kevättunteet voi leikattujakin kissoja viedä kotikulmia pitemmille retkille, olisiko teidän lähistöllä jokin ystäväehdokas, jota täytyy piirittää pitemmän aikaa ?
Vähän kaksipiippuinen juttu tuo vieraan kissan ruokkiminen ja huoneisiin päästäminen, mutta heltyyhän siinä . Voi olla, että näet itsekin ilmoituksen karkulaisesta pylväissä, kaupan ilmoitustaululla tai lehdessä.

Kissalle on tyypillistä haikailla kotikulmilleen muuton jälkeen, kymmeniä kilometrejäkin ne voivat vaeltaa. Kerran meille yritteli sisään seuran puutteessa oleva kissa, jonka isäntäväki oli matkoilla. Sillä oli luukku kotiovessa, paljon ruokaa ja vettä varattuna, mutta hellyyttä ja juttelua se kaipasi.

u,,,,,,,


Jos joku ohikulkija autostaan on pannu kissan ulos autostaan, ajatellu että on tarpeeksi kaukana osatakseen kotiin takasin,
ikävää nämä lemmikki eläinten heitteille jätöt,
luulempa että jos et aio itse sitä pitää on sinun kuskatava se jonnekki hyljättyjen eläinten laitokseen.

Santtu kissan kohtalo selvisi nopeasti. Läksin pienelle tiedusteluretkelle naapuritaloihin, ja lapset kertoivat sitä haetun jo 4 päivää joka ilta.

Pieni mies sanoi *se on Pentin Ukin kissa* ja kertoi sen karanneen kuljetushäkkiin laitettaessa. Kissa ei kuulemma ole tottunut olemaan ulkona lainkaan, on ihan sisäkissa.
Annoin *hoitotädille?* puhelinnumeroni ja sain jo soiton. Illalla 4 jälkeen se haetaan ja viedään omaisten hoitoon, kun Ukki kuulemma on sairaalassa.
Hyvä että selvisi noin pian ja pääsee omaisten hoitoon, jos Ukki vaikka on huolissaan kissastaan :)

Olisin saattanut sen pitääkin, rauhallinen tuntui olevan ja ihmisrakas!

Vieraileva kissa Santtu lähti sitten kuljetushäkissään. Olihan tuo kodikas asettuessaan taloksi. Häkkiin se ei olisi mennyt millään, säntäsi sängyn alle ensi yrityksellä, mutta mentävä oli kun kaksi ihmistä sen päätti.

Voi voi, naukui tosi surkeasti, mutta mikäpä siinä auttoi. Sain tulppaanikimpun *hyyryläisen* pidosta, ja kuulemma sen omistaja Ukki pääsee kotiinkin sairaalasta, kissakin pääsee sitten omaan kotiinsa.

Siihen päättyi se vierailu, joka oli oikeastaan ihan mukava, kun sentään loppui onnellisesti,..moikka
Tulppaanit vain nyt hehkuvat punaisina pöydällä :D

Voi, tulisipa meillekin. On nyt niin tyhjää, kun oma koirulimme lähti lemmikkien taivaaseen. Pyhästi olemme sopineet, ettemme enää uutta ota, mutta tuolla lailla olisi ihan mukavaa, jos joku vaikkapa kisuli tulisi meille.

Kissasi pääsi sitten kotiinsa takaisin.
Meillä käppäilee silloin tällöin pihamaalla komea fasaanipariskunta.

Täytyy myöntää, että tyhjältä tuntuu nyt hetken, kun se oli niin kotoinen ja luoksetuleva. Eläimet on mukavia seuralaisia, lemmikkejään suree, kun niistä aika jättää, niistä kun tulee perheen jäseniä.

Kissa on kuulemma tärkeä sille ukillekin kertoi mies, kun on leskeksi jäänyt ja yksinäinen.

Merkillinen hiiritarina. Autotalliin laittamaani rottagiljotiinipyydykseen oli jäänyt pulska hiiri. Vein pyydyksen uuteen paikkaan, talousrakennukseen.
Seuraavana päivänä pyydys oli napannut taas hiiren. Ei tavallisen, sillä oli lumivalkoiset silmät. Jätin kuolleen samaan paikkaan pihamaalle, jonka waltteri varis tarkistaa joka päivä makupalan toivossa.

No waltterilla oli jo muita kiireitä, koska ettosten jälkeenkin hiiri oli samassa paikassa. Nyt saman hiiren silmät napittivat taas kirkkaina tummina.
Ehkä tunnin päästä hiiri oli häipynyt...waltteri vieraillut.

Nyt on asiantuntijan paikka. Olen pyytänyt jyrsijöitä kaiken ikäni, mutta tätä valkosilmäistä luulin sokeaksi hiireksi. Näin ei sitten ollutkaan.

Eikä vähän mitään; tänä aamuna autotallin oven takana, sisäpuolella oli kuollut hiiri, ilman mitään pyydystä. Tuskinpa ne suruun kuolevat, kun kaverit häipyy...

Eläin on vietävä löytöeläinten vastaanottoon, sitä ei saa noin vain ottaa itselleen jos omistajaa ei ilmesty tai löydy, siitä on hyvä ilmoitella naapureille.
Kissat ovat tuollaisia kulkevaisia.

Tuli minullekin nyt illalla saunan lattian pesu. Kissa oli käynyt merkaamassa lattialle, kun eihän minulla mitään kissahiekkaa ollut. Se ilmeisesti on tottunut siihen, harmitti hieman, kun piti vain kytkeä lämpö päälle, niin hajusta huomasin tilanteen.
No letkulla ja harjalla sen sain puhtaaksi, meni vain myöhäsemmäksi kylpeminen.
Kissaikävä haihtui samantien:D

Tosi on, matoille olohuoneessa olisikin ollut hankalaa, ne kun ei ole vesipestävät:D

Onko se tyttäresi kennelikin kerrostalossa ?

Ihana juttu tuo Texanellin kissa juttu.

Minä ole vieläkin kissahullu,vaikka nyt olen tullut niille allergiseksi.
Mutta pillereiden avulla voin tuttujen kissoja paapoa,hrrrr ihania otuksia.
Siis ihminen koulutta koiran,mutta kissa kouluttaa omistajansa ja se on ihan tosi asia.

Luulisin , että nykyisin useilla kissoilla on mikrosirut. Eläinääkäri sen voi koodata ja on niitä laitteita kai muillakin. Se on helppo laitattaa eläinlääkärin käynnin yhteydessä. Onpahan sitten misulla oma henkilötunnus ja omistaja.
Ne kuljetuslaatikkoon panot vaativat oveluutta, taikuutta, näyttelijän lahjoa, nopeutta, ja saataa sittenkin tulla kahden voimahengen
fyysiseksi voimankäytöksi, josta kiitokseksi raosta raapaistaan haavat.
Kun kuljetus lähtee , niin vielä on yksi tapa, oksentaa ne äsken saadut herkut ja ruilauttaa takapää tyhjäksi...............
Suurella rakkaudella ja hellällä sydämmellä Juliuksen ja Caesarin nöyrä palvelijatar. Hanna

Niinpä! Kissan palvelijaksi olen kai nyt ryhtymässä:D Onneksi on minulla ollut kissoja ennenkin, mutta vain maalaistalossa, missä ne ovat saaneet liikkua vapaasti.
Koemielessä tämän teen, jos ei oikein luonnu voin perua ja se palautetaan tyttärelleni, kunnes Afrikankävijä palaa.

Se vaan ihmetyttää, jos siihen kiinnyn, niin on vaikea taas luopua. Tupaan kyllä kiintymään kaikkiin eläimiin, jotka on olleet.

Lähiluontohavainnotkin ovat hauskoja. Pienetkin No. Talomme puusta tehdyt, maalatut raput ovat aamupäivä auringon puolella.
Kärpäset ja hyönteiset ovat heränneet kylmähorroksestaan. Runsaan puolen sentin kokoinen musta hämähäkki pyörähtää ketterästi lautojen väliin kun siitä kuljen.
Kun suljen oven, pikku hämpsy kiipeää ketterästi takaisin aurinkoon.

Sitruunaperhosta en ole vielä nähnyt, mutta pienempiä perhosia jo lentelee. Vasta tänään kuulin peipposen laulua. Ainakin viikon myöhässä tavallisesta.

Tuolla lailla seurasin minäkin elämää sen kaikissa muodoissa mökillä.
Molloin ampiaiset parveilivat ikkunaluukkujeni kukkamaalauksissa, tai puseroni kukkakuvioissa, toivoen saavansa mettä :D

Ikinä en unohda kokeiluamme, kun viinilasiin hakeutui muurahaisia, alta aikayksikön. Siellä ne kävelivät ympyrää lasin reunoissa koko illan, ja aamullakin vielä suloisessa hiprakassa!

Kissat ovat suuri rakkauteni, kun muitakaan ei ole ilmaantunut.
Parast`aikaa minulla on aikuisena tullut ns ongelmakissa. Mutta häntä pitää vaan rakastaa yhä enemmän. Vieläkin herkistyn ajatellessa erästä:
Lili sielukissanen,
meni maahan maahisten.
Arka oli luonnoltaan
kaunis luonteeltaan.....................
Minä vähän karrikoin noita pienen pieniä vaikeuksia. Ilonpäiviä ne ovat kun voi asustella karvaisen kaverin kanssa.

Hädän tullen kissa pelastettiin ensimmäisenä muinaisessa Egyptissä.
Bastet-Jumala, jonka henkeä kunnioitettiin, enemmän kuin ihmisen.

Mikäpä ihmekään, kissan arvoituksellisista silmistä ihminen voi nähdä tulevan ja olleen. Sen venyvällisistä jäntereistä näkee liikkuvuuden, mitä monilla muilla ei olekaan.

Kissa antaa palvella itseään, koira-polo palvelee.
Kissa katselee ylhäältä nenäänsä pitkin, koira kellii ja alistuu.

Tässä sitä nyt istutaan kissaystävän kanssa konelle. Tarkkaan se tutkii liikkuvaa ruutua, tassullaan kokeili sitä.
Afrikasta tuli facebookiin terveisiä, että: *nautihanhan nyt mummi, kun kukkaruukut putoilevat*
Ehh'ei Neela on jo nätisti kuin balleriina kulkenut kukkaruukkujen ja patsaiden välissä pudottamatta mitään.

Ruokakin on maittanut ja Vessapaikkaansa käyttänyt, joten taloksi on asettunut.

Emmeköhän tule toimeen kaunotar ja minä palvelijana :D

Hei, kuule,

jospa Kohtalo nyt tarkoitti niin, että sinä ja Ukki tutustustuisitte...Kävisit nyt vaikka hänen luonaan katsomassa, miten kissa jaksaa, jooko jooko? Ihan tosissaan ja asiallisesti minä Romantikko tätä nyt ehdotan. Mars mars siitä matkaan, pliiiiiiis!

Luonnon pieniä murhenäytelmiä eli käpytikka tuli taloon. Laitoin pesintäkuntoon muutamia pönttöjä.
Erääseen pyöreästä puusta porattuun pönttöön oli murtautunut tunnettu pesärosvo, käpytikka. Luontoilloissakin kuultu ikävä vieras.

On karmeaa ajatella miltä lintuemosta ja -isukista ja pesässä peloissaan kyyhöttävistä linnunpoikasista tuntuu kun pesärosvo hakkaa niiden pesää rikki.
Isot tikkalinnut syövät poikaset tai vievät ne omille poikasilleen. Orava tekee samaa.

Terroristeja luontokappaleet eivät silti ole. Isommat saalistajat syövät pienempiään niin vedessä kuin vaikkapa metsässä.

Jaaha, mikäpä ettei :D Ensin täytyy saada valjaat Neelalle, olenkin lähdössä ostamaan niitä pikapuoliin. Onhan tuon Ukin koti lenkkireittini varrella, joten paljon mahdollista, että näenkin hänet.
Liikkuuhan täällä silloin tällöin vanhempiakin herrasmiehiä, ties vaikka olisin jo nähnytkin.

Romantiikkaa on ilmassa näin keväällä:D

PS. En voi pitää kissaa vain sisällä, kyllä sen pitää saada tutkia ympäristöäkin hieman,. Se on 4 v. eikä ole ollut ulkona koskaan.