Koirien kouluttamisesta

Siviilisaation(esim. länsimaisen) yksi lopun alun oireista on koirien kohtelu liian ihmismäisellä tavalla ( kuulin muinaisiin siviilisaatioihin kohdistuvasta tutkimustuloksesta radiosta mutten löydä millään sitä lähdettä netistä :) ) Alati lisääntyvä koirien kohtelu ihmisten kaltaisena eläimenä kun on oire jostain, usein jonkin asteisesta henkisestä pahoinvoinnista ja sekös meillä lisääntyy räjähdysmäisesti. Luonnosta erkaantuminen ei tee hyvää ihmisen psyykkeelle.

Minusta koirien kouluttamiseen ja lasten kasvattamiseen sopii hyvinkin pitkälle samat periaatteet. Pieniä kohtaan pitää olla pitkäpinnaisempi ja ymmärtäväisempi kuin vanhempia. Alkuun opetetaan ja kasvatetaan siihen miten meillä toimitaan, kehutaan ja kannustetaan oikeaan suuntaan ja jätetään mahdolliset virheet/mokat huomiotta tai ohjataan oikeaan suuntaan toimintaa, tapauksesta riippuen. Kun sitten toimintavat ja säännöt on opittu ja ne on hallussa, niin niitä myös oletetaan noudatettavan. Aikuinen/omistaja on se joka säännöt sanelee ja niistä myös päättää, lapsen kanssa voidaan joskus asioista neuvotella koiran kanssa homma on mustavalkoista. Teoilla on myös seurauksensa, jos toimii niin kuin kuuluu niin seuraukset on positiivisia, toiseen suuntaan mennessä taas negatiivisia. Väkivaltaa ja fyysistä kurittamista en hyväksy, mutta seurauksien pitää olla sellasia että ne myös vaikuttaa vastaisuudessa toimintaan, on itse kunkin asia päättää ihan itse mitä ne on.

Meillä mennään sillä periaatteella (niin lasten kuin koirien kanssa), että minä olen se joka säännöt sanelee ja lapset ja koirat niitä noudattaa. Jollei hyvällä niin sitten pahalla. Ja se mitä sanotaan ja vaaditaan niin siitä myös kiinni pidetään, aina ja ehdottomasti. Hyvin on toiminut. Tällä samalla periaatteella on kasvatettu myös minut ja sisarukseni, ja ihan täyspäisiä, fiksuja ja lapsuustraumattomia aikuisia meistä on tullut. Itse olen jopa kiitollinen omasta kasvatuksestani vanhemmilleni, koen siitä elämän aikana hyötyneeni enemmän kuin jos olisin ns. vapaan kasvatuksen tuotos.

Maalaisjärki on se paras ohjenuora ja toimintaperiaate lähes asiassa kuin asiassa, valitettavan monelta se tuntuu nykyään vain olevan melko lailla hukassa.. Ja ehkäpä tässä juuri onkin se ongelmien suurin syy, kun ei omaa päätä osata käyttää niin hyväksytään purematta ja kyseenalaistamatta mikä ja mistä tahansa saatu oppi, pohtimatta lainkaan sen sopivuutta itselle.

Säännöllisyys, huolenpito ja rajat...mitä sitä muuta, kikkailemaan.