Kenelläkään kokemusta Taysin lasten/nuorten psykiatrisesta puolesta liittyen lapsen/nuoren huostaanottoon. Suositeltiinko sijoitusta Tays:n kautta, tutkittiinko lapsi/nuori kunnolla. Saiko diagnoosia vai saiko myöhemmin kun jo sijoitettuna? Millaista apua/tukea Tays antoi?
Tays
kyselyä
4591
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin tunnettu lastensuojeluasioita tunteva juristi varoitti minua paikasta eli ilmeisesti useitakin väärinkäytöksiä on sattunut.
Monet lastenpsykiatriset hoitoyksiköt nojaavat edelleen psykoanalyysiin ja näkevät lasten vaikeuksien syyt vain vanhemmissa eli syyllistävät mielellään vanhempia.
Myös huostaanottoja tehdään hätiköiden ja hatarin perustein.
Joskus lastenpsykiatrit kirjoittavat huostaanottosuosituksen lapsia tai tämän vanhempia tapaamatta tai tutkimatta.
Kysy asiakaskokemuksia paikallisilta huostaanotettujen yhdistyksiltä tai HOL, Sukupuu yms., Anu Palosaarelta, lastensuojelujuristeilta tai ADHD tai Asperger-vanhempien yhdistyksistä. Edellämainituilta saat luotettavaa kokemustietoa ko.paikasta.
Itselläni lapsi tutkittiin kyseisessä paikassa ja diagnoosina tuli perheen tuen riittämättömyys. Elämä perheessämme muuttui vuosien jälkeen niin hankalaksi, ettei voimat enää riittäneet ja näin lapsi sijoitettiin. Oltuaan sijoituksessa 8kk käytettiin lapsi yksityisellä lääkärillä joka diagnosoi adhd:n . Lapsi sai lääkityksen ja aloittaa terapian. Ja on täydellisen muuttunut. Itse tein lääniin kantelun asiasta ja nyt sitä aletaan tutkia.. Vuoden päästä potilasasiamies kahotti vielä tekemään potilasvahinkokeskuskseen ilmoituksen asiasta. Josko silloin jo olisi tietoa, miten lääni suhtautui..
Uskoisin, että edellä kirjoittavan kertomus ei ole ainoa laatuaan. Lastenpsykiatrisissa yksiköissä lapsille ei haluta antaa lähetteitä neurologisiin tutkimuksiin. Psykiatrinen diagnoosi kun ilmeisesti oikeuttaa raaemman vallankäytön ja sillä voi paremmin perustella aiheettoman huostaanoton johonkin yli 100 000 euroa vuodessa maksavaan valvomattomaan laitokseen, jonka osakkaana lähettävä taho saa Suomen lain mukaan olla.
Edelleisen kirjoittajan kommentti, että Suomessa on vastaavia tapauksia paljon, pitää todella paikkaansa. Kun psykiatrian hoidossa ei tunnisteta autismin spektrin häiriöt, niin ei niitä diagnoosejakaan pystytä antamaan. Se ei ole veteen piirretty viiva, mikä kuuluu psykiatrian puolelle ja mikä neurologian puolelle.Pitää olla vedenkestävä diagnoosi, jotta lääkkeiden käytöstä on hyötyä. Väärän diagnoosin saaneen lapsen lääkitys on kemiallinen kaltoin kohtelu ja lapsen "käytöshäiriö" lisääntyy.
Suomessa ei ole riittävästi esim. neuropsykologeja. "Käytöshäiriö" riittää syyksi sijoittaa lapsen laitokseen. Lapsi saattaa psyykkisen oirehdintansa ja sijoituksen myötä joutua itseään pahentavaan kehään, jossa sijoitus lisää mielenterveysongelmien määrää.
On arveuttavaa, millä tavalla voidaan osoittaa, että hoito laitoksessa onnistuisi paremmin kuin lapsia arvioi esim. laitosten kouluttamaton ohjaaja.