mitä tehdä?

Olen joskus itsekin ollut samassa tilanteessa. Minulle auttoi uusi koira. Tiedän monta muuta samalla tavalla autettua.

Ikävä kyllä et oikein voi varsinaisesti "auttaa" mitenkään.. Aika parantaa haavat. Ja varmasti ystäväsi arvostaisi eniten sitä kun olet siinä, kuuntelemassa ja tukemassa. Voisitte yhdessä tehdä jotain jolla hän saisi asian hetkeksi pois mielestään. Jos siis tuntuu siltä että kaverisi mieli on todella todella maassa. Jaksamista.

tehdä on kuunnella! Jos kaverisi haluaa puhua koirastaan, niin kuuntele, myötäelä ja kuuntele! Paras apu on ystävän läsnäolo ja vaikka kuinka itseäsi ottaisi kupoliin toisen saman asian jankkaaminen eestaas, niin älä näytä sitä, vaan kuuntele! Itse menetin rakkaimman jokin aika sitten ja paras apu, mitä sain oli se, että sain kelata asioita jatkuvasti suuntaan ja toiseen ja minua kuunneltiin ja lohdutettiin, kun olin varsin pitkään siinä uskossa, että mitään tulevaisuutta ei kalleimpani poismenon jälkeen yksinkertaisesti voi olla, eikä myöskään tulla! Kuitenkin kaikkien kohdalla se paras lääke on aika. Vanha sanonta kuuluu, että aika parantaa haavat, ja se pitää paikkansa vaikka voi kestää hyvinkin pitkään. Sanotaan myös, että uusi pentu korvaa menetetyn, mutta valitettavasti se ei aina pidä totaalisesti paikkaansa. Ei varsinkaan silloin, jos edesmenneen koiran ja ihmisen välinen suhde on ollut poikkeuksellinen, kuten meilläkin oli. Kukaan ei vain yksinkertaisesti voi milloinkaan korvata, mutta lohtua voi antaa! Toivon voimia!!!

Jouduin itse jokinaika sitten lopettamaan saksanpaimenkoirani, joka oli minulle mielettömän rakas ja tärkeä! Voi olla ettei ystäväsi edes heti "osaa" surra menetystään.. asia voi olla niin vaikea ettei sitä halua edes ajatella ja sen ehkä kieltää.. minulle kävi niin! Mutta olen muiden vastanneiden kanssa täysin yhtämieltä siitä, että parastapa miten voit ystääväsi auttaa on kuuntelu. Voimia ja hyvää kesää!