asuntomarkkinapolitiikkaa

Lama 90-luvulla ei ollut mikään totaalinen rommaus. Pallolta on aiemmin kadonnut kokonaisia kansoja ja sellaista voi jo pitää totaalisena rommauksena.

Olin hyvinkin syntynyt jo noihin 90-luvun aikoihin. Ostin 70/80-luvun taitteessa kaksion Vantaalta omaan käyttööni kun olin silloin siellä päin töissä. Muistan kyllä kuulleeni 80-luvun lopulla höpinöitä siitä miten asuntojen hinnat silloin olisivat nousseet hurjasti, mutta ei ne jutut minua liiemmin kiinnostaneet. En myöskään uskonut että sen oman asuntoni hinta olisi tuolloin niin paljon noussut, ja tuskin se olikaan. Ei yleensäkään tavallisten käyttöasuntojen hinnat niin kovin paljon nousseet, paitsi mitä tuolloin raju inflaatio vähän vaikutti niihinkin.
Sitten tulikin se Kulberginaikainen juttu, ja 'tämä hallitus ei devalvoi' juttu, ja korot nousivat todella korkeiksi, ja neukkukauppa romahti ja lama ja suurtyöttömyys. Se on selvä että jos siinä tilanteessa oli pakko asuntoa myydä niin ei siitä niin paljon saanut. Mutta harvan silloinkaan oli pakko asuntoaan myydä.
Kun itseltäni päättyi työt sielläpäin 90-luvun puolivälin jälkeen, niin siinä jo ennenkin tätä piruuttani kysyin yhdeltä välittäjältä hinta-arviota omasta asunnostani. Oli se hinta-arvio sen verran huono, että en ainakaan sillä olisi myynyt, mutta ei se minua niissä oloissa yllättänyt. Päätinkin jättää tuon asunnon vuokralle kun sieltä lähdin, ja se on siellä vuokralla edelleenkin vaikka laman mentyä siitä olisi saanut jo paremman hinnankin.