Miten toimia ensitapaamisilla?

Noh. Ensimmäisellä tapaamisella kasvattajan kanssa varmaankin kavattaja haluaa tutustua teihin, perheeseen ja keskustelette siitä. Ja sillä perusteella kasvattaja sitten valitsee teille sopivan pennun.
Eipä siellä mitään ihmeellistä tapahdu, katsellaan ja rapsutellaan koiria ja keskustellaan.
Kavattaja on varmasti halukas tietämään, mitä meinaatte koiran kanssa alkaa harrastaa ja miten ulkoilut hoidetaan ja sen sellaista.

Ja heti alkuun tietysti / tai jo puhelimessa ennen käyntiä, täytyy varmistaa se, että aikoohan kasvattaja rekisteröidä pennut. Mikäli vastaus on - ei- , niin unohtaisin koko tapauksen.

Jos kasvattaja on kunnollinen eikä pentutehtailija, joka esittää kasvattajaa, niin hän kyllä "vetää" tapaamista.

Katsellkaa ympärille, onko siistiä, miten koirat suhtautuvat kasvattajaan, varoen, peläten, väistäen, tms? Vai reippaasti, avoimesti, iloisesti. Onko koirat hyvin hoidettuja, terveen ja energisen oloisia. Va´stasynnyttänyt on tietysti väsynyt.

Fiksu kasvattaja kyselee teiltä eikä heti noin vain lupaa pentua.

Kyselkää terveydestä, rodun ja ko emän ja isän sukujen terveydestä, rodulle tyypillisistä sairauksista, miten niitä hoidetaan, jne. Ruokintaohjeet kuuluu saada. Rokotusohjeet, harrastu ja koulutusneuvoja jne. Turkinhoito-ohjeet. Aktioinnista ja liikunnasta kannattaa aina jutella. Koirien luonteesta, sehän on tärkein eikö?

Jeps tuossa tulikin jo suurinosa, että kasvattaja todellakin on tämä ''puheen vetäjä/ylläpitäjä'', kyselee teiltä miljoona ja yksi kysymystä ;D Ja antaa kyllä teillekkin mahdollisuuden kysyä mahdollisia mieleen tulevia kysymyksiä.

Normaalisti myös kasvattaja itse kertoo kysymättä miten hoidetaan pentu/aikuinen, juurikin ruokintaohjeet, mahdolliset turkinhoito-ohjeet (jos sellainen rotu), sairaudet tosiaankin ja että miten ne ilmenee ja noi muutkin mitä bhdet kertoi :D

SAATTAA mahdollisesti tapaamisen jälkeen kertoa sopimuksesta (jos teette jonkun sopimuksen) millainen on ja mitä sisältää ja mitä teidän pitää tehdä (PEVISA ym).

Kuten edellä olevat kertoivat, kasvattaja kyllä "vetää" keskustelua. Olette siellä niin kauan kuin siellä olo tuntuu sopivalta ja asiaa riittää. Olkaaa avoimia ja kertokaa itsestänne kaikkea mahdollista. Jos kyseessä on vastuuntuntoinen kasvattaja, haluaa hän varmistaa, että hänen pentunsa menee oikeanlaiseen kotiin, ja sopiiko ko. rotu tulevalle perheelle. Jos haluatte vierailulle mennessänne viedä jotain tuliaisia, voi viedä esim. kukkakimpun, kahvipaketin tai jotain puruluita pennuillle. Itse ainakin tarjoan aina kahvia jotain pientä syötävää vieraille.

Jos olosuhteet tai kasvattajan tyyli kasvattaa pentuja eivät tunnu teistä itsestänne oikealta, älkää ottako pentua ko. paikasta.

Meillä pennunostajat vierailevat yleensä useamman tunnin kerrallaan siinä vaiheessa, kun pennuista on jo seuraa. Yleensä olemme tavanneet ostajat jo ennen pentujen syntymää ekan kerran, jolloin olemme jo päättäneet, hyväksymmekö heidät tuleviksi pennunsaajiksi.

Onnea tulevasta pennusta!

Ostimme ekan koiran n. 2 v. sitten. Ekaks kävin katsomassa sitä yksin ja sitten mieheni kanssa. Mukana oli minun hajuinen vaate jonka jätin sinne. Niinpä kun menimme myöhemmin hakemaan pentua, niin se juoksi vastaan ja piti heti minua omanaan. Ei ollut mitään itkuja lapsuuskotiin.
Kasvattajan kanssa teimme kauppasopimuksen Kennelliiton kaavakkeelle. Hän oli siruttanut ja rekisteröinyt sen.
Tänään yritin käyttää sen luonnetestissä.
Vaativat minulta REKISTERITODISTUSTA. No kun ei ole kuin Kennelin omistajatodistus ja koiran passi, niin testiä ei voinut pykälien mukaan tehdä.
Kuulema kasvattaja on velvollinen sen minulle toimittamaan ja sisältyy kauppahintaan. Pikkusen meinas nyppiä hermoon tuo 250 km turha ajo testiin.Jos siis aikoo kasvattaa, niin kantsii ekaks käydä kasvattajakurssi. Että mitä on pakko tehdä.
Jos ostaja haluaa joskus matkustaa ulkomaille koiransa kanssa, (vaikka olis monirotuinen), niin ainakin se pitää olla sirutettu, omistajatodistus ja lemmikkipassi jossa kaikki rokotukset voimassa ja joihinkin maihin vielä rabieksen vasta-ainetesti tehtynä.

Mitenkähän pennunottajat mieltävät termin virallinen kennel? Ite oon ainakin ottanut jokaisen pentuni ns virallisesta kennelistä. Siis kasvattajalta jolla on kennelnimi.
Kaikki nämä kasvattajat on ihan tavallisia ihmisiä eikä mikään ole ollut niin hirveän virallista heidän kanssaan jutellessa. Ihan tavallisia ihmisiä nää on ollu.
Pennut on heillä kaikilla kasvaneet perheen parissa sisätiloissa,kellä keittiössä,takkahuoneessa tai olohuoneen nurkassa omassa pentuaitauksessaan eikä missään erillisessä kennelrakennuksessa jossa on useampi pentue yhtäaikaa kasvamassa.
Kannattaa minun mielestä suosia juuri näitä kasvattajia jotka paneutuvat jokaiseen pentueeseensa kunnolla. Kun on yksi pentue kerrallaan,niin jokaiselle pennulle riittää aikaa yksilölliseen käsittelyyn.

Minusta on tärkeää millaisissa oloissa pennut ovat saaneet viettää ensimmäiset viikkonsa. Hyvä kasvattaja käsittelee pentuja paljon ja viettää niiden kanssa aikaa. Pennut tottuvat tavallisiin kodin ääniin,imurointiin,ovikelloon jne. Kasvattaja on saattanut kuljettaa pentuja jo autollakin pikkumatkoja ja totuttaa niitä erilaisiin asioihin jo ennen luovutusikää.

Emokoiraa kannattaa tarkkailla. Onko se agressiivinen ,arka tai hermostunut,sillä se siirtää pentuihinsa samaa toimintamallia.

Hyvä kasvattaja on pennunostajan turvana ja tukena koko koiran eliniän eikä kiinnostus koiraan häviä samalla hetkellä kun saa rahat kouraansa. Hänen puoleesa pitäisi voida kääntyä kaikissa ongelmatilanteissa ja jos pennusta jostain syystä joutuu jossain vaiheessa luopumaan,niin silloinkin ensimmäinen yhteyden otto on kasvattajalle ennen kuin laittaa koiran kiertoon. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Mulla on ainakin edelleen hyvät suhteet kaikkiin koirieni kasvattajiin. Vanhin koirani on jo täyttänyt 14 vuotta ja joka syntymäpäivä tulee onnittelut ja hän haluaa kuulla koiran kuulumiset. Toiseksi vanhin koirani on kohta 7-vuotias ja aina nähdessään kasvattajan se vetää naamansa virnistykseen. Se osaa hymyillä. Nuorimman koiran kasvattaja järjestää kasvateilleen leirin joka vuosi. Siellä on monen eri harrastuslajin koulutusta ja rentoa yhdessäoloa.

Nämä kaikki kasvattajat tekevät kasvatustyötänsä rakkaudesta belgianpaimenkoiraan eikä vaan rahasta.