Kulkuri ja joutsen

Oot anustajaksi syntynyt sä vainen
Ja paljaal jalal halluut anustaa.
Näit kerran unta: lutka antavainen
Sun antoi hetken peräänsä panostaa.
Näit pakarat ja karvat, reiän anuksesi armaan,
Sen kaiken sinisilmin sä näit.
Anustuuli lauloi laulujaan,
Kalun nuppi liippas mahlojaan,
Ihanampaa et sä koskaan nähdä saata.

Ja laulun tämän lauloi sulle muuli:
"On kaikkein varmin aina oma perä,
Niin moni muuta paremmaksi luuli,
Mut tullimiehet niskaahansa saa.
Ei missään kama varmemmin kulje,
Ei missään koirat lastia perän haista.
Kamat pakkaa anukseen,
Niin on taivas aina sees,
Ja sun taipaleeltas murhe kauas kaikkoo."

Niin päättyi uni, mutta vielä vuotat
Sä kohtaavasi kerran anus-annan,
Ja siihen asti unelmiisi luota;
On helppo anustaa ihmisen.
Siks' paljain pelein Onniasi soita,
Se terskas kielellään puhdistaa.
Elämä on ihanaa,
Kun sen perään roiskauttaa
Ja kun lentää reiäs kumeton peli ashtubeless.