Vanhaan hyvään aikaan

Vanhaan hyvään aikaan, silloin kun hallitukset muodostettiin vielä vaalituloksen pohjalta, toimittajat joutuivat jättämään aivot narikkaan töihin tullessaan. Silti julkisuuteen pääsi toisinaan jopa tosiasioita, ainakin rivien välissä, koska kapallista kirppuja on helpompi paimentaa kuin älyperäistä toimittajaa.

Lopulta valtaapitävät (ja poliitikot) kyllästyivät jatkuviin vuotoihin ja rekrytointisääntöjä paranneltiin niin, ettei toimittajia tarvitse enää vahtia. Ammattitaitoiset toimittajat jotka ymmärsivät asioiden taustat ja tarkoitusperät, savustettiin ulos.

Nyt ei ole enää pelkoa vuodoista mutta ei niin hyvää ettei jotain pahaakin, huumorintaju ei ole näiden uudenajan toimittajien vahvimpia puolia. Viimeaikoina tahaton väärinymmärrys on mm. Turun Sanomissa yltänyt Hesarin tasolle, ehkä ylikin, se on tietysti lehdelle ja toimittajille noloa.

Väärinkäsitysten ja lukijain kokeman myötähäpeän välttämiseksi ehdotan, että humoristisiin blogi-kirjoituksiin lisätään hakasuluissa sanat [vitsi vitsi] sekä alkuun että loppuun ja varmuuden vuoksi pitkin juttua muutaman rivin välein. Ikävä kyllä, sekään ei vielä takaa mitään. Varminta onkin kirjoittaa selkokielellä mahdollisimman yksinkertaisin sanakääntein, toivoa parasta ja pelätä pahinta. Ei nimittäin ole ihan samantekevää mitä paskaa media sisuksistaan suoltaa, koska omanpesänlikaajat levittävät kaiken heti ulkomaille jos luulevat siitä olevan itselleen vähänkin hyötyä. Ja suomi on muutenkin jo kuilun partaalla, oikeastaan jo syöksymässä kuiluun.