Koira pelkin vastoin muka ?

Jos ihmisellä, kuten tuolla tontulla, ei ole koiraa, niin saattaisi kuvitellakin että vaistojensa varassa ne vaan kulkee ilman älynhäivää.

Mutta kyllä siihen aina liittyy myös älyä. Mistäs ne vaistomaiset reaktiot muuten sinne vaistoihin olisivat ilmaantuneet? Koiran nähdessä jäniksen tai linnun tai muun saaliiksi kelpaavan, niin ellei älyä juosta perään, ei myöskään saalista kiinni saa. Esimerkissä on kyse silmän ja muun kropan yhteistyöstä sekä tavasta hahmottaa maailmaa.

Tämä oppi saadaan jo hyvin nuorena pentuna vaikka pallon perässä juostessa. Kun se ensimmäisen kerran on opittu, se on helppo siirtää muihin asioihin. Tähän perustuu se että niitä "vaistoja" voidaan myös sammuttaa tai hiljentää. Ettei joka kanin perään ookata.

Jos oikein näiden "vaistojen" ydintä lähdetään etsimään, niin se ainoa vaisto saattaisi olla eloonjäämishalu. Niin koira, susi, kuin ihminenkin tietää automaattisesti että vain ruo'alla pysyy hengissä. Vai tietääkö sittenkään? Eikö tämä ole ihan ensimmäinen oppi joka saadaan, kun mamma työntää tissiä suuhun. Kun sitten tissi ensimmäisen kerran jää tulematta opitaan että on muutakin ruokaa, ja edelleen että sen joutuu sitten hankkimaan itse kun siihen kykenee.

Elikkä vaisto on opittu kyky, jota siirretään uusiin asioihin jotka muistuttavat aiemmin opittua asiaa. Tähän perustuu myös nuorten koirien nk. häiriökäyttäytyminen. Että kehitetään niitä omia saalistustaitoja ja tutkitaan onko vaikka autot, moottoripyörät, mopot, skeittarit, hiphopparit, rollaattorimummot sun muut öttiäiset syötäväksi kelpaavia. Aikuisikään mennessä, kun koiralle on riittävän monta kertaa selvitetty että ne eivät ole syötävää(ja vaikka olisivatkin, niin eivät kuulu Fifien ruokavalioon), niin nuo "vaistot" yleensä sammuvat.

Jos siis haluaa sanoa että toimii 100% vaistojen varassa niin ei toki ole väärässä, mutta ei aivan oikeassakaan. Vaiston syntyminen on oppimisen tulos joka vaatii älyä jotta tietää mitä on tekemässä.

Pitää paikkansa kirjoitti:

Jos ihmisellä, kuten tuolla tontulla, ei ole koiraa, niin saattaisi kuvitellakin että vaistojensa varassa ne vaan kulkee ilman älynhäivää.

Mutta kyllä siihen aina liittyy myös älyä. Mistäs ne vaistomaiset reaktiot muuten sinne vaistoihin olisivat ilmaantuneet? Koiran nähdessä jäniksen tai linnun tai muun saaliiksi kelpaavan, niin ellei älyä juosta perään, ei myöskään saalista kiinni saa. Esimerkissä on kyse silmän ja muun kropan yhteistyöstä sekä tavasta hahmottaa maailmaa.

Tämä oppi saadaan jo hyvin nuorena pentuna vaikka pallon perässä juostessa. Kun se ensimmäisen kerran on opittu, se on helppo siirtää muihin asioihin. Tähän perustuu se että niitä "vaistoja" voidaan myös sammuttaa tai hiljentää. Ettei joka kanin perään ookata.

Jos oikein näiden "vaistojen" ydintä lähdetään etsimään, niin se ainoa vaisto saattaisi olla eloonjäämishalu. Niin koira, susi, kuin ihminenkin tietää automaattisesti että vain ruo'alla pysyy hengissä. Vai tietääkö sittenkään? Eikö tämä ole ihan ensimmäinen oppi joka saadaan, kun mamma työntää tissiä suuhun. Kun sitten tissi ensimmäisen kerran jää tulematta opitaan että on muutakin ruokaa, ja edelleen että sen joutuu sitten hankkimaan itse kun siihen kykenee.

Elikkä vaisto on opittu kyky, jota siirretään uusiin asioihin jotka muistuttavat aiemmin opittua asiaa. Tähän perustuu myös nuorten koirien nk. häiriökäyttäytyminen. Että kehitetään niitä omia saalistustaitoja ja tutkitaan onko vaikka autot, moottoripyörät, mopot, skeittarit, hiphopparit, rollaattorimummot sun muut öttiäiset syötäväksi kelpaavia. Aikuisikään mennessä, kun koiralle on riittävän monta kertaa selvitetty että ne eivät ole syötävää(ja vaikka olisivatkin, niin eivät kuulu Fifien ruokavalioon), niin nuo "vaistot" yleensä sammuvat.

Jos siis haluaa sanoa että toimii 100% vaistojen varassa niin ei toki ole väärässä, mutta ei aivan oikeassakaan. Vaiston syntyminen on oppimisen tulos joka vaatii älyä jotta tietää mitä on tekemässä.

Lue lisää

Liian monimutkaista minulle!