Sinulle ystäväni

Eipä ole pahitteeksi kauniitkaan sanat

On niiiiiin helppoa olla Virtuaali Ystävä.
Älyttömän helppoa, vaivatonta.
Sitä kun voi lähestyä silloin kun itseä huvittaa,
sen voi jättää milloin tahansa.

Siitä voi tehdä ihan oman mielensä mukaisen.
Sen voi hylätä silloin
kun se on poikkiteloin,
sen voi haukkua ja kutistaa,
jos se luulee olevansa Joku Tärkeä,
minua isompi ja viisaampi.

Se pysyy sopivan kaukana,
mutta on aina aina käytettävissäni.
Sitä ei tarvitse ottaa tosissaan,
sillä sehän on mielikuvituskaveri,
eideettinen kuva,
joka lapsille
tietyssä kehitysvaiheessaan
sallitaan.

Ymmärrätköhän minua nyt,
Ystäväni Virtuaali.
Jos et, ei se haittaa,
vitsi vitsi.

Miten kaunis kirje luettavaksi näin illansuussa. Miten toivoisikaan saada olla ystävä josta kerrot. Edes pienenä osana. Samalla tavoin koen, jos en näe mukanaoloasi palstalla, niin tuntuu se tyhjältä.

Voi kuinka toivonkaan, että jäisi kaikki epäsopuisat ajatukset ihmisten mielistä, ja löytyvän ymmärrystä toisilleen.
Minusta kun olet vain halunnut pitää yllä jonkinlaista tasoa kirjoittelussa, en minä ole kokenut pomotteluna sitä ankaruuttakin, jolla joskus suhtaudut.
Onnellista on lukea noin kauniita ajatuksia! Ole taas mukanamme Ruuneperi rakas, onhan meitä monia ystäviäsi täällä!

Virtuaalituttavia on muutama, ei yhtään ystävää. En voi ystävystyä täällä henkilöön, nimimerkkiin, joka on vain minun mielikuvitukseni tuote lukemistani sanoista.
Sanoista, joita ehkä luodaan, kuin kirjailija manipuloiden halutessaan tarinaansa.

Ystävällisyyttä olen saanut kokea, ja olen omin omaamieni edellytyksin sitä samaa yrittänyt antaakin.

Olen kokenut, mitä on samalla nicillä keskustella tutun nicin kanssa, josta jo on oma mielikuva. Joskus vain on helpompaa viestitellä asiansa, ilman sen enempää tarvetta ystävystymiseen. Joskus ei vain edes jaksa.

Minulle riittää pieni ihminen ja hänen pienet sanansa, silloin tunnen olevani samalla tasolla, tunnenpa itseni ihan kotikutoiseksi.

Aloittajalle hyvin ajatuksin hyvistä aloituksista!
Täällä on ulkona Joulumaisema.

Kadehdin kaipuutani. Se saa olla luonasi päivin ja öin - aina.

Jokaisen kirjoituksen takana on ihminen, ajatuksineen tekoineen ja toiveineen, odottaen jotain vastausta tai myötämielisyyttä osakseen tälläkin sivulla.
Kuinka moni onkaan yksin tai vaikka puolison kanssa, sitä vain tuntee olevansa seuran tarpeessa ja kirjoittaa antaa ajatustensa tulla toisten luettavaksi.
Täällä kirjoittaessa on kuitenkin muistettava että se illusio jota kauniiksi kutsutaan särkyy joskus palasiksi ja rumasti ettei tavalisuudesta tai edes arjesta ole kysymys, joillekin se on näköjään elämän tehtävä.
Noihin ilkeyksiin ei totu, mutta ne voi sivuuttaa, olen opetellut lukutekniikan onneksi se on toiminut.
Toivotan kauniita ja virkistäviä unia, toivon että huominen on taas se hyvä päivä meille kaikille.
Varomme rikkomasta omaa mielenrauhaa,

Näin yötä kohti matkatessa on mukava lukea leppoisia, ystävällismielisiä viestejä. Kauniisti Ruuneperi ketjunsa aloitti. Oikein mukava, että sinulla riittää sitkeyttä huolimatta noista sivistymättömistä heitoista, mitä noihin ketjuihin ilmestyy. En usko, että meidän ikäluokkamme ihmiset syyllistyvät noin halpamaisiin juttuihin.

Samoin kuin Kukkahame, olen opetellut ohittelemaan kaikki ikävyydet, mitkä mielen pahoittaa, sillä kyllähän ne satuttavat meitä kaikkia. Kaikkinainen ruma kielenkäyttö suorastaan saastuttaa ilmapiirin ja lukijan mielen.

Jatkakaamme rauhaisaa kirjoittelua välittämättä asiattomista heitoista.
Hyvää Yötä!

Kiitos tytöt! Siinä te kirjoittelitte, te kaksi "minun kanalaumastani".

Varmaan koko palsta ihmettelee käytöstäni ja kirjoitusintoani. Kuten tiedätte, kirjoitan mielelläni mielikuvituksestakin, tai ainakin pyrin kirjoittamaan. Kyllä varmaan muistatte seikkailuni Römpsänperällä ym.

Kovin oli hempeämielinen tuo "kirjeeni", ikäänkuin rakstamalleni naiselle. Eipä silti, olen noita rakkauskirjeitä muutaman kirjoittanut ja niihin kyllä löytyy ylisanojakin, minultakin, vähäsanaiselta. Hempeimmät hetket ohitettuani ja vastakaiun puututtua olen kyllä pyytänyt kirjeitteni hävittämistä. Mitäs vielä! säästää ovat uhanneet kuin aarteina - molemmat.

Mehän emme kärsi, ohitamme tuonkaltaiset luokittelut. Osaamme kyllä valikoida ne, joiden teksti on rehellisyydessään arvokasta. Emme nyt silti " lankea " ihan mihin vaan, mutta sellainen miehisyys, joka arvostaa naisiakin on aina hyväksyttävää !

Taas olen lukenut mitä muut ovat kirjoittaneet .
Ja me kanathan ollaan etupäässä täälläkin äänessä niinkun luonteellemme sopiikin Kaakattaa,että huomattaisiin minutkin .

Eikös isotkin sana-sepot ja sana-liisat ole aina aikojen alusta käyttäneet "nimimerkkiä" mönet valtiomiehetkin ,nimiä mainitsematta.
Mutta jos tarkoittaa kohdentaa sanansa jollekkulle määrätylle henkilölle ,on kivampi aina käyttää nimimerkin sijasta Rekattua nimimerkkiä.

Rakkauskirjeitä ei täällä kyllä ole tullut ,vaikka puhelin on kyllä joskus pirahtanut ja olen saanut puhua ihan livenäkin jonkunkanssa

. Aikojen alussa jopa kohtasinkin erään ,joka nyt onkin onnellisessa aviossa , miehillä on tarve hakea vaki kumppania --mikä onkin oikein . Niin sitä nuoempana itsekkin ajattelin ,että jos vielä-

Pitkästä aikaa ketju jossa pysytään asiassa alusta loppuun, mielipiteitä on mielenkiintoista kirjoittaa, ja myös lukea tämä ketju on hyvä esimerkki siitä.

Minusta on sama kirjoittaako joku samalla nimimerkillä aina vai vaihtaako vain salaisuuksien säilymisen kannalta, eri asia on se mihin täälläkin on kiinnitetty jatkuvasti huomiota, tahallinen häirintä.

No miten on ruuneperi oletko saanut asiasi näillä vastauksilla selitettyä?

Kaunista päivää ja reipastusta ulkoiluun...!

Ainahan asiallisessa keskustelussa jotain selviää! Parasta kuitenkin on, että edes yksi ketju saa olla ainakin hetken rauhassa.

Ihan mielipiteiden vaihtoa käytiin mielipiteiden vaihtoa käytiin nikeistä, joka ehkä hiukan raotti vallassa olevia käsityksiä aiheesta.

Minulla kun on noita erilaisia pohdintoja, niitä aion jatkaa vielä ainakin jonkin aikaa.

Kiitän asiallisesta osallistumisesta ja toivotan kevätpäivien kimallusta päivällenne!

Otan toivotuksestasi kiinni ja kerron että kimalluksessa olin noin pari tuntia.
Aurinko porotti poutapilvien seasta aivan kiitettävästi, rannat olivat sulia n 5 m verran, puhdas lumi ja jää vahvistivaat auringon kilon voimakkuutta, tuntuu otsassa kuumotusta!
Kävin paljasvarpain seisomassa hetken vedessä ja hitto olihan kylmää, kyllä verenkierto sai vauhtia, vieläkin mukava kihelmöinti vaikka jo muutamia kymmeniä minuutteja on aikaa.
Olin varustautunut kastelemaan jalkani, oli oikein pyyhe mukana.
Kevätpäivän harmittomia hetkiä kaikille.

Tämä päivä on lempeän kaunis
paistaa aurinko hymyillen.
kunpa koskaan tää valkea aika
ei haihtuisi pimeten.
nyt sinulle kaihoisat mietteet
mä keräilen kimppuhun
ja kauneimmat mieleni haaveet
luokses lämmöllä lähetän.

tuolla jossain sinä olet elämää omaasi eläen.
vaan missä kuljet missä on määränpääsi.
elätkö odottaen , vai joko olet luovuttanut.
onko polkusi suora ja mutkaton
vai kulkeeko kiertoteitä yli kivien ja kumpareiden.

minäkin kuljen, odottaen haaveillen etsien ,
mutta aina kompastellen.
missä lienee suora tie, missä risteyskohta,
yhtyvätkö suorat ja mutkaiset tiet koskaan
onko risteystä missään.
ja jos sellainen olisi, niin osaisinko valita suoran tien.
tietäisinkö , mikä on minun tieni, missä olisi portti,
joka aukenisi minun avaimillani.

ovatko porttien saranat jo vanhuuttaan ruostuneet,
vai kitisevätkö omaa raihnaisuuttaan.
olisiko kenties joku porttejamme huoltanut
vai saisimmeko jäädä porttien ulkopuolelle
ruostuneiden saranoiden kitistessä
ja löytymättömän avaimen kätköissään
nauraessa pilkka nauruaan.

Ehdimpä vielä mukaan,tähän mainioon ketjuun.Olen lukenut silloin tällöin lukenut
ja kaivannut RUUNE sinua,mihin kadonnut meidä, joidenkin suosittu ja välillä kiusattu Ystävämme. Völillä meillä kaikilla on vaikeuksia,mutta kyllä me voiton puolelle aina kipuamme. Kyllähän Kanat ja Kukot aina kevät hekumoissaan olemme . Kiitos ystävät,,,mukavasta ja rimukkaasta huulen heitosta. Kauniita unia.

Istuskelin tuolla meidän oleskelupihalla keinussa ja katselin sepelkyyhkysten kuherteluja vai oliko tuo vielä parinvalinta vaiheessa. Puusta puuhun ja oksilta oksille lenteli kahdeksan sepelkyyhkyä. Jonkinmoinen jahtaaminen oli kyseessä ja kujertelu.
Tätäkö se on nyt ilmassa täällä palstallakin, se on kevät se kun saa vanhankin sydämen rinnassa sytkyttämään. Runoratsutkin on siivilleen saatu, voi kun somaa.

No, eräs parhaista aloituksista Ruuneperiltä joka tapauksessa!

Kiitos Ruune

Kyllä Runella runosuoni vielä sykkii ihan kauniisti,samoin kuin
tässä monella vastausrunoilijallakin! Onko tää kuhertelua?

Hauskaa, - 'naisten päivänä', kun kolme miestä lauloi meille tytöille serenadin, ja sitten vielä yksi miehistä halusi laulaa: "Sua vain yli kaiken mä rakastan..."
niin koko ajan kaikki me toivoimme, että hän olisi katsonut vain minua silmiin!

:)

Kyllähän nyt saa moni joka luulee, ettei Suomalainen MIES osaa olla romanttinenkin ,kun sillepäälle rupee