Mies ei halua kihloihin

Olen ollut mieheni kanssa suhteessa yli 10-vuotta. Suhteen alussa oltiin teinejä ja mies sanoi, että ei aio koskaan naimisiin. Asialla ei silloin ollut minulle mitään merkitystä, koska naimisiin menoa en ollut edes ajatellut. Nyt vuosien myötä olen tajunnut, että minä todellakin haluan naimisiin ja se on luonnollinen asia suhteessa. Asiasta ollaan puhuttu ja mies puhuu välillä, että voitais mennä naimisiin joskus ja sitten taas, että ei. Vetoaa häiden kustannuksiin ym ja tämäkin on puhuttu läpi, sillä kustannukset ei maistraatin kautta kovat ole. Eli tästä kaikesta voi päätellä, että mies ei halua naimisiin minun kanssa.

Paljon olen sivusta seurannut, ystäviä ym, että kun se "oikea" löytyy niin asioista ei tarvitse taistella, vaan naimisiin meno tulee luonnostaan ja sitä todella haluaa tehdä toisen onnelliseksi. Minä en teidä, että mitä tekisin..vuosia olen yrittänyt mieheni päätökseen sopeutua, mutta ei ota onnistuakseen. Pohdin asiaa usein ja tulen varmasti katkeraksi ajan myötä, jos annan tässäkin asiassa miehelle periksi..olenkin alkanut pohtimaan, että ehkä tämä mies ei sitten olekaan minua varten ;( Oma moka..tiedän, mutta opiksi olen ottanut :(

kaupassa on niitä automaatteja mistä saa purkkaa ja kaikenlaista. pistä sinne euro niin sieltä saa varmasti sormuskenkin. ei ole kallista ainakaan

Me ollaan oltu yhessä 8 vuotta. 5 avoliitossa ja alusta asti puhuttiin, että sitte joskus mennään naimisiin. Kihloja ei vaan oo kuulunu ja sopimusta ei oo tehty, teinejä oltiin ku alettiin seurustelemaan. Jossain viiden vuoden paikkeilla annoin takarajan, millon täytyy viimeistään kosia jos mun kans naimisiin joskus haluaa. Että en aio ikuisesti odotella. Saa nähä miten käy, pari vuotta vielä aikaa. Ja mullakaan ei oo mitään prinsessahäätoiveita, eli siitä ei pitäis olla kiinni.

Oletko varma, että miehesi haluaa perustaa perheen? Itselläni ainakin naimisiinmenoa jarruttaa se, että en todellakaan halua lapsia ikinä (olen 27, joten ehkä tiedän tämän jo). Ehkä miehesi haluaa olla kanssasi, muttei jälkikasvua, ja siksi jarruttaa.

Minusta kihlautuminen ja avioituminen tosiaan ovat asioita joista ei pitäisi joutua taistelemaan, tai alkaa taistella. En ole itse vielä kihlautunut avokkini kanssa (pari vuotta yhdessä ja ollaan 30 ), mutta en ikipäivänä voi kuvitella kihloihin menosta tulevan joku väsytystaistelu. En edes haluaisi väen vängällä kihloihin asettamalla aina uusia ja uusia deadlineja johon mennessä miehen on pakko kosia mua. Tuntuu älyttömältä ajatukselta. Kuitenkin mulla on alusta asti ollut turvallinen olo siitä että mies on tosissaan, ja ollaan puhuttu selväksikin toi asia, että tän suhteen kanssa ollaan tosissaan ja jos jompi kumpi huomaa hengaavansa suhteessa "paremman puutteessa", pitää kertoa heti toiselle. Siksi, että tiedämme että molemmat haluaa perustaa perheen ja mennä naimisiin. Mies kosii jos tuntee haluavansa tehdä niin, en todellakaan pyydä sitä häneltä tai aseta asian suhteen deadlineja. Jos sitten alkaa näyttää siltä että aika kuluu eikä häät tunnu tulevan ajankohtaiseksi, niin tottakai asiasta sitten kannattaa ja pitää keskustella että missä mennään. Ja muutenkin, eihän avioituminen tietysti sellainen asia ole, jossa nainen vain passiivisesti odottaa koska mies päättää olevansa valmis naimisiin. Ei nainenkaan välttämättä ole valmis, mutta molemmilla pitäisi olla käsitys siitä mitä toinen ajattelee/tuntee asiasta ilman mitään vääntöjä.

Hei, Lil85, mulla on ihan samanlainen ukko. Aina asettaa deadlineja, ensin piti mennä kun hän olisi valmistunut amk:sta eli vuonna 2009, sitten deadline siirrettiin kun hän saa työpaikan, mut ei, nyt ollut vakipaikka jo 2 vuotta. Mä kyllästyin ja kosin ukkoa 29.2., mut ei sieltä tullut oikein oikeeta vastausta, vaan, "ei naiset saa kosia". Hän kuitenkin suostui siinä pelossa, että joutuu hamekankaan mulle maksamaan. Tähän päivään asti ei olla sormuksia haettu, vaikka on ollut monta hyvää päivää ja tilaisuutta hakea ne, mutta ei, aina siirretäänn seuraavaan tiliin tai jotain. Omakin katkeruus alkaa jo kasvaa kun parhaimmat kaverit päivittelevät omiin profiileihin kihlautumisesta ja lähettelevät hääkutsuja, ja ovat olleet yhdessä noin vuoden verran. Mutta me ollaan oltu yhdessä 6½ vuotta ja jotain parempaa tässä odotellaan, mitä?

Mies kyllä menee kihloihin ja naimisiin, kun löytää sen oikean. Sori vaan naiset, mies vaan pitää teitä sen aikaa kunnes löytää paremman ja sen oikean.

Ihme pakkomielle teillä, jäätte vielä roikkumaan. Nuo teidän kertomat syyt ovat aivan naurettavia tekosyitä, miehenne ei halua teitä ikuisesti

Hei te kaikki, jotka sanotte "mies kyllä tietää, että en mitään prinsessahäitä halua..." Oletteko ihan varmoja, että se oikeasti tietää ja uskoo sen? Mulle tuli yllätyksenä, kun mies (kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen) kosittuaan kuitenkin tavallaan odotti, että minä haluaisin isot kermakakkuhäät. Olisin luullut hänen siinä vaiheessa tuntevan minut paremmin, mutta ilmeisestikin on niin, että vaikka monet naiset sanovat olevansa ihan OK vaatimattomampien häiden suhteen, niin "tosipaikan tullen" sittenkin haluavat ne värikoordinoidut alushousut morsiusneidoille. Eli miehet kuitenkin pohjimmiltaan pelkäävät, että siitä ihanasta naisesta kuoriutuu hirviömorsian, joka pistää hääparin velkavankeuteen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi!
Meillä oli mies ilmeisestikin helpottunut, ja useamman kerran kiitollisuutensa ilmaisi siitä, että kun käytännön järjestelyjä alettiin tekemään, niin minä ihan oikeasti en halunnut polttaa niihin ylenmäärin rahaa. Eli siis tämäkin voi olla taustalla miehen näennäisen häähaluttomuuden kanssa.

Sain viestin tytöltä, joka on kihloissa. Riidellyt omansa kanssa, halusi mua halata. Kun oma ei ymmärrä. Viikko vierähti. Kävin hänen mökillä, kun pyysi hän. Saunasta tuli hän vain pyyhe ympärillä. Paha paikka, ma kuumenin. Tohtinut en halata, arka kun olen,voi pyyhe pudota. Tunnelma taivaissa takkatuli ja kynttilöitä ei mökillä sähköjä. Pusun aran lähtiessä annoin ja karkasin paikalta. Tuli paljon viestejä. Osa aika rohkeita. Pyysin kotiini kahville. Hän tuli viikon päästä. Otti kiinni ja halasimme pitkään ja suutelimme. Keitin kahvit ja juttelimme pitkään. Kaiken kerroin itsestäni, helpottaa kun saa avautua. Kun kauan yksin ollut on. Sohvalla halailtiin ja suudeltiin. Hän kävi aika kuumana. En tohtinut häntä riisua. Kihloissa kun oli. Parin tunnin päästä hän palasi kotiinsa. Hullaannuin ja rakastuin menin aivan sekaisin. Soittelimme ja laitoimme viestejä. Olin taivaissa!Yöllä soitti hän itkien. Sulho soittanut et häntä rakastaa. Ja palasi luokse armaansa. Rakkaus tekee kipeää !!!

Kosi kerran ja jos tulee jotain jupinaa, häivy ja kerro että tämä vätystely on se häipymisen syy. Te poljette paikoillanne, ja siinä tramppaatte ellet ryhdistäydy. Jos on rahaa olla avoliitossa on rahaa mennä ilmaiseksi naimisiin. Vätys mies. Sorry. Hae parempi tai herätä jannu lähtemällä ja kertomalla syy.