nyt se on ohi..lopullisesti.

Kuitenkin varmasti olet tehnyt oikein.Miehesi alkonkäyttö ja väkivaltaisuus olisi varmasti vain pahentunut ajan kanssa.Se mies on tehnyt vain pahaa sinulle, itsetunnon vieminen on iso asia.Keskity nyt itseesi tee asioita joista nautit.Älä pidä yhteyttä mieheen jos jostakin syystä ei ole pakko.Älä anna hänen haukkua tai käyttäytyä tökerösti sinua kohtaan.Hyvä että tapaat kavereitasi.Mutta älä mene enää takaisin millään houkutuksilla äläkä makaa miehen kanssa vaikka mielesi ehkä tekisikin.Itselläni aikalailla sama tilanne.3 vuoden suhde ja minä lähdin viikko sitten.Yritän nyt keskittyä itseeni.Pahaa tekee.Uskon siihen että ajan kuluessa alkaa helpottamaan.Mies on laitellut viestiä ja soitellut.Aika usein pelkkää haukkumista.Ei ollut mukamas ymmärtäny että olemme oikeasti eronneet.erot on rankkoja mutta älä anna periksi, tulet varmasti olemaan tyytyväinen ratkaisuusi kevään kuluessa ja löydät itsesi jälleen.Tsemppiä:)

Ihan varmasti olet tehnyt oikean ratkaisun, vaikka nyt elätkin vaikeita aikoja.
Väkivaltainen ja viinaan taipuvainen mies ei hevillä muuta tapojaan, koettu on.

Itse lähdin tällaisesta suhteesta kuuden vuoden yhdessäasumisen jälkeen alkuvuodesta ja nyt olo alkaa helpottamaan. Monia yksinäisiä ja itkuisia iltoja olen viettänyt ja kokenut epäonnistuneeni. Mutta, toista ihmistä ei pysty muuttamaan ja itse olet itsellesi se tärkein. Olet vastuussa vain omista teostasi ja vain itsellesi.

Jos nyt olo tuntuu pahalle, niin tee jotain hyvää itsellesi. Painoa saa pudotettua liikkumalla, henkistä hyvinvointia parannettua erilaisilla harrastuksilla. Puhu rohkeasti asiasta ihmisille, uskomattoman monet ymmärtävät tilanteesi vaikeuden.

Vaikka seuraava lause onkin klisee, niin se on totta: Aika parantaa!
Tsemppiä ja voimia sulle! Usko itseesi ja katso tulevaisuuteen rohkeasti.

Taas yks esimerkki et naiset rakastuu juoppoihin ja niistä on vaikeeta erota.

Täällä sama tapaus. Teen tässä tuskaisesti päätöstä, että lopetan tämän suhteen kuuden vuoden yhdessä olon jälkeen. Mieheni on aivan ihana selvinpäin, mutta tekee minut hulluksi kun on humalassa, vaikka ei olekaan väkivaltainen. Olen lopen väsynyt jatkuviin katteettomiin lupauksiin. On luvannut mennä AA-han ja myöntää, että hänellä on alkoholiongelma, mutta petti tänään taas kaikki lupaukset ja on kännissä kun ankka ja hävinnyt jonnekin, eikä vastaa puheluihin. Katkaisee heti puhelun kun näkee mun soittavan. Tiedän, että jos hän olisi paikalla, hän kaivaisi haukkumiselleni syyn vaikka tikusta. Selvinpäin olen hänelle maailman ihanin ja rakkain ihminen.

Tätä päätöstä olen tehnyt ennenkin, mutta huonolla menestyksellä. Päivän parin ryyppäämisen ja katoamisen jälkeen, on aina kuten mitään ei olisi tapahtunut, pyytelee anteeksi ja myöntää tehneensä väärin. Mutta syvempää keskustelua hänen kanssa ei saa. Sitten menee jokunen viikko hyvin, joskus jopa kuukausi ja taas sama peli. Ne hyvät ajat on niin ihania, tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Mutta tämä luottamuksen puute. Parin hyvän viikon jälkeen alan pelätä, että milloin se taas alkaa. Enkä edes tiedä mitä hän tekee katoamisensa aikana. Itse sanoo olleensa kavereiden luona ryyppäämässä.

Olen miettinyt mikä vaakakupissa painaa eniten. On se niin vaikeaa. Jos olisikin täysi sika, niin päätös olisi helppo. Tiedän, että kuolen ikävään jos heitän hänet ulos. Tiedän myös, että tulen hulluksi hänen kanssaan. Minne on kadonnut iloinen minäni. Tuntuu, että hänen häiriökäyttäytyminen pitää hyväksyä jos jatkamme yhdessä.

Ensimmäiselle kirjoittajalle sanoisin, että ota laiduttaminen tavoitteeksesi. Siitä saat ensimmäisen oljenkorren ja tavoitteen tueksesi. Laihdutus alkaa sujua noin viikon kituuttamisen jälkeen kun vatsalaukku on kutistunut. Itse olen myös lihonut ja aloitin laihduttamisen parisen viikkoa sitten, joten olen jo kidutuksen yläpuolella. Se tuntuu tuovan vahvuutta. Olo on keventynyt ja virkistynyt, eikä enää ole pahemmin nälkä. Laihdutus on minulle tukikeppi tässä päätöksessä.

Pelkään, etten pysy päätöksessäni ja pelkään tehdä tätä päätöstä. Pelkään tulevaa ikävää ja ahdistusta. On niin paljon hyvää mitä jää paitsi kun eroaa.

Niinpä, pahintahan tossa on et alkaa itsekin juomaan joka viikonloppu ja ehkä useamminkin ei hyvä.
Kannattaa miettiä onko suhteessa oikeesti rakkautta, vai ollaanko käytännön syistä yhdessä?

Jos mies lyö kännissä mut selvinpäin ei lyö niin onko se muka silloin parempi ihminen ja ihanampi. Minusta ei ole vaan se on se sama pas.ka ihminen. Selvinpäin vaan ei kehtaa tehdä mitään ja känniä on sit hyvä syyttää jos alkaa lyömään ja ei muista mitään vaikka. Eli turha lässyyttää et on muka ihana jos selvinpäin kohtelee hyvin ja kännissä on täys kusi.pää.

Minä olen myös ollut suhteessa, jossa miehellä alkoholinkäyttö ajautui ongelmaksi asti. Viiden vuoden yhdessäolon aikana viimeinen vuosi oli aikamoista ruljanssia; kävin töissä ja koulussa, elätin meidät kun miehen rahat katosivat pääasiassa pelikoneisiin ja kurkusta alas sekä velkojen maksuun. Hänen jäädessä työttömäksi kesällä 2010 (halvan tuontityövoiman vuoksi) voisi sanoa että meidän loppulaskenta alkoi.

Oli tiistai 4.1.2011 ja mieheni ei vastannut puhelimeen, josta tiesin heti, että hän on ryyppäämässä. Tähän tottuneena hoidin kotiaskareeni ja kävin nukkumaan.

Keskiviikkona tullessani töistä kotiin oli mies sammuneena sohvalla. Nielin kiukkuni jälleen ja lähdin siskolleni evakkoon, meillä kun ei "darrapäivinä" puhuttu mitään.

Loppiaispäivänä torstaina kylättelin päivän ja illalla kuuden maissa tullessani kotiin otin juomisen taas puheeksi ja monet puheet katkolle lähtemisestä. Kerroin että en jaksa enään tätä menoa että jos hän ei hakeudu hoitoon ni ehkä meidän pitäisi alkaa miettimään erilleen muuttoa. Tämän lauseen jälkeen asuntomme hiljeni, ainoat äänet tulivat hyvin hiljasesti tv:stä.

Perjantai aamuna keitin kahvit ja kerroin juuri herännelle miehelleni että vielä on kahvia jäljellä jos hän haluaa, että minä olen nyt lähdössä töihin. Lähdin hieman yli seitsemän aamulla ja vaihdoin tekstiviestit mieheni kanssa puolen päivän aikaan. Hieman vaille neljä saapuessani kotiin oli asunto pimeenä, ainut valo tuli makuuhuoneen tv:stä oven raosta. Riisuin ulkovaatteeni ja meinatessani purkaa kauppakassin löysin mieheni kuolleena keittiöstä.

Masennuin, kärsin pelkotiloista, en saanut nukutuksia ilman lääkkeitä, en voinut olla yksin ilman rauhottavia. Ei puhettakaan että oisin viettänyt viikonloppuillat kotona. Seuraavat puoli vuotta meni käytännössä sekavissa kuvioissa, arjet lääkehuuruissa ja viikonloput ryypätessä. Kesällä aloin tottua yksin olemiseen ja pystyin jättämään rauhoittavat pois jatkuvasta käytöstä ja näin ollen pystyin palaamaan työelämään ja loppukesästä sain jo nukutuksi ilman lääkkeitä. Suoritin opintoni loppuun ja pääsin 8kk aikataulusta jäljessä juhlimaan valmistujaisiani ja sain uuden työpaikankin heti. Arkielämä alkoi rullaamaan vaikka edelleenkin kaipasin miestäni.

Vuoden vaihteessa masennuslääkitykseni lopetettiin. Tammikuun loppuun mennessä tarvitsin jo joka ilta jälleen unilääkkeitä nukahtaakseni ja mielenkiintoni kaikkea kohtaan romahti. Ystävänpäivänä olin aivan romahduspisteessä ja jäin taas sairaslomalle. Lääkitys aloitettiin uudelleen ja unen turvaamiseksi on nyt toinen lääkekokeilu (muu kuin unilääke) menossa. Töihin olen voinut palata mutta lääkkeitä tarvitsen edelleen oman jaksamiseni ja mielenrauhani vuoksi.

Lyhyt yhteenveto; rakastuin, kihlauduin ja mieheni alkoholisoitui.. Hautasin siis ensirakkauteni kohteen 25-vuotiaana. Elin itse puoli vuotta milloin lääkkeistä tai alkoholista päihtyneenä ja täysin holtitonta elämää, kovaa vauhtia siis ajamassa itseäni samaan pisteeseen kuin mieheni. Ystävieni, perheni ja mieheni perheen tuella nousin sieltä ojasta, suoritin opintoni loppuun ja pääsin takasin kiinni työelämään. Vaikka vielä reilu vuodenkaan jälkeen en elä "ongelmitta" niin olen hengissä ja elämäni jatkuu.

En tiedä onko minun tarinastani mitään hyötyä sinulle, mutta ajattele niin, että olen vielä täällä, kertomassa tarinaani sinulle. Taistelen elämästäni. Vuoden päästä se voit olla sinä, joka kerrot tarinaasi, jollekkin ketä käy sillä hetkellä läpi vaikeita asioita kuningas alkohiln tuomien ongelmien vuoksi. Rakkaus ei kuole hetkessä, todellinen rakkaus ei edes pitkässä hetkessä. Kuten minun, sinunkin elämä jatkuu ilman sitä miestäkin. Kliseistä, mutta niin totta.

On kahdenlaisia juoppoja. Fiksuja sosiaalisia jotka ajattelee muitakin. Sit se toisenlainen on sellanen ketä ei osaa tai halua lopettaa vaikka sitä kuinka autettaisiin ja vietäisiin hoitoon. mun äiti oli ainakin sellanen ja on yhä. Mun äiti on juonut alkoholia siitä lähtien kun jouduin lastenkotiin eli olin silloin alle 10 vuotias. Siitä on nyt yli 26 vuotta ja se yhä juo. Henki ei ole lähtenyt mut kerran on ollut lähellä ja ei mene varmaan kauaa kun äitini kuolee.

Niin paljon surullisia tarinoita, mut harva sellasesta tarinasta oppii mitään. Itse en asuisi juopon kanssa edes kolmee kuukautta, koska olen omin silmin nähnyt että se ei ole elämisen arvoista elämää kestää sitä joka päivä.

Kyllä minua on henk.koht. välillä harmittanut kun tuli lopetettua, ehkä oltaisiin vieläkin yhdessä ja kaikki yhteydenotot mitä häneen otin olisi voinut laittaa kännin piikkiin ja jotenkin ymmärrettäväämpää, ehkä?
Nyt olen ollut vain säälittävä hänen mielestään ..naiset tykkäävät juopoista joita on kiva hoivata kun lasta.

Kyllä juoda saa mut jos alkaa juomaan joka viikonloppu tai monta kertaa viikossa niin sellasta en ala kattelemaan. Monella menee sen juomisen kanssa yli äyräiden ja siitä tulee helposti tapa jos vaikka on työtön eikä ole muuta tekemistä. Tunnen monia miehiä jotka juo ja niillä on tyttöystävä tai vaimo. Ne vaimot on ihan hajalla eivätkä tiedä mitä tehdä kun mies juo joka viikonloppu. olisi vaan helpompaa erota heti kun se juominen menee yli eikä odottaa vaikka sitä 5 vuotta ja katsella vaan kun mies juo.

Yritän lukea päiväkirjaani, jotta muistaisin kaikki kauheat päivät. Jos siten pysyisin tässä eropäätöksessä. Mutta ihmettelen kyllä miten kauheita riitoja ja katastrofeja meillä on ollut ja paljon. Joku ulkopuolinen sanoisi, että miten voit olla noin kauhean miehen kanssa.

Mutta jos kysyn tuttavilta. He sanoisivat, että sinulla on maailman ihanin mies. Eikä kukaan tule käsittämää, että jättäisin näin hurmaavan miehen. Ja näinhän se on. Hänen toinen puolensa selvänä, on mitä ihanin.

Tässä se kauheus onkin, kun eroamall on jätettävä myös se hyvä puoli.