koiran kurittaminen/ojentaminen

En ymmärrä kysymystä!

Kun mennään tietyntyyppisiin rotuihin, kuten rotikka, corso yms yms alkaa koiralla olla kipukynnystä ja massaa takana siinä määrin, ettei niitä fyysisin konstein edes hallita. Tällöin auktoriteetin pitää olla henkistä. Olkoon sitten kukkahattumaista kun koiraan ei kosketa fyysisesti välttämättä lainkaan taikka vain hyvin kevyesti... ;) Nuo rodut ovat sellaisia, että niiden kanssa ei tohdi alkaa painia. Siinä jää äkkiä kakkoseksi.

Tarkoitinkin tuolla kukkahattutäti -jutulla siis ihan sieltä, että ollaan suurinpiirtein (anteeksi jos joku ottaa nokkiinsa) ''Hyi Fifi noin ei saa tehdä, otappa namunen siitä''.

Katsotaanko se esim jo eläinrääkkäykseksi, jos ojennus tapahtuu ottamalla niskasta kiinni?

Tuota tekstiä lukiessani, minua vain alkoi mietityttämään tuo sana ''ojennus'', mitä sillä tässä tarkoitetaan

Itsellä on teini-ikäinen corsonpenikka ja me ollaan välillä jouduttu käyttämään fyysistäkin ojentamista. Se on kuitenkin se viimeinen keino, jos mikään muu ei enää yksinkertaisesti auta: eikä silloinkaan se ojentaminen ole mitään hakkaamista tai turhaan ojentamista, vaan lähinnä nyt tällä tarkoitan sitä, että jos tarve on, niin minä kyllä voin ottaa koiraa esimerkiksi niskanahasta kiinni ja kuljetan/ohjaan sen sinne, minne haluan.

Toisaalta sitten olen huomannut tämän kohdalla, ja jutellut myös muiden corsojen omistajien kanssa, että pahin mahdollinen rangaistus tuolle on se, kun se häädetään pois laumasta ja aloite paluuseen tulee minulta eikä tuolta - eli tarpeen tullen se häädetään yhä uudestaan ja uudestaan kauemmas kunnes Sinä ihmisenä päätät, että nyt on sopiva aika tulla takaisin.

Kun kyseessä kuitenkin on isompi koira, niin se ei mene rikki pienestä fyysisestä ojentamisesta. Toisaalta totta kai koiran luonne ja sen "pehmeys" täytyy ottaa huomioon ja toimia sen mukaan - mutta jos on tilanne, että koira pitää saada tilanteesta pois HETI, eikä mikään muu tehoa, niin silloin täytyy ottaa se niskaperseote ja kuljettaa koira pois. Tärkeintä tässäkin lienee kuitenkin se, että niitä fyysisiä keinoja ei käytä turhaan eikä silloin, kun on huomannut, etteivät ne toimi (lähinnä tarkoitan sitä, että jos kerran on fyysisesti ojennettu, niin seuraavan kerran samanlaisessa tilanteessa ojentamisen pitää olla fyysisesti rajumpaa jne. jne., jolloin olisi paikallaan miettiä, että onko siitä oikeasti mitään hyötyä vaan pitäisikö kokeilla jotain muuta).

Toki positiivinen vahvistaminen on se pääpaino koirasta riippumatta, mutta kaikille pelkällä positiivisella menetelmällä ei saada tuloksia, vaan tarvitaan myös sitä "negatiivista" siihen vastapainoksi: siis keppi ja porkkana -meininkiä sovellettuna. Toki joillekin koirille pelkkä positiivinen vahvistaminen on riittävästi, mutta se ei riitä tekemään siitä ainoaa oikeaa ja hyväksyttyä koulutusmenetelmää vaan pitäisi ottaa huomioon se, että koiratkin ovat yksilöitä ja jollekin toimii kyseinen koulutusmenetelmä, mutta toiselle se voi olla täyttä hepreaa.

Tämä on niin koirakohtainen juttu. Yritä ensin selvittää millainen koira sinulla on kova-pehmeä -akselilla.

Jos sinulla on herkkä ja pehmeä yksilö, riittää oikein tuima EI -sana, ja vaikka esim. nykäys hihnasta, jos lenkillä ollaan, tai pelästyttäminen lyömällä jalan maahan koiran viereen niin että paukahtaa. Pehmeä koira muistaa tällaisen kauan, OLE TARKKANA siinä, että teet sen oikea-aikasesti, sillä koira yhdistää ikävän äänen tai ei-sanan siihen mitä se juuri SILLÄ HETKELLÄ tekee. Eli tässä pitää olla tarkkana.

Oma koirani on melkoisen kova uros, joka ei esim. muista ikäviä juttuja juurikaan jälkeenpäin. Olen joutunut omalle koiralleni ehdollistamaan ei -sanan niinkin rajuun juttuun, kuin laumasta karkoittamiseen.
Se on koiralle kun koiralle niin kova juttu, että siinä on sen elämisen mahdollisuudet uhattuna, koirahan ei luonnossa selviäisi ilman laumaa. Minulla siis ei-sana kyllä tehoaa rangaistuksesta. Koirani siis on keskivertoa kovempi yksilö.

En yleensä joudu käyttämään minkäänlaisia rangaistuksia enää nykyään kun koirani on 4-vuotias. Se on ns. "kiltti" koira, eli käytännössä kunnioittaa minua johtajana, ja tietää, mitä ei saa tehdä, ja ei myöskäään tee. Tärkeintä on luoda koiraan hyvä suhde, jossa sitä kohtaan toimitaan oikeudenmukaisesti, reilusti ja ennen kaikkea JOHDONMUKAISESTI ja jämäkästi. Tämähän ei tarkoita sitä että koiralle pitäisi olla v-mäinen.

Koiralle on tärkeää antaa jonkun verran "löysiä" ei-vakavissa jutuissa. Esim. jos koirani ottaa vaikka pipon tai hanskat ja alkaa itsekseen leikkimään niillä, sanon sille tiukkaan sävyyn "mitäs otit!, tänne ne heti" ja katson tuimasti, ja otan pois, mutta en rankaise, ja koirani kiltisti luovuttaa ne tässä vaiheessa. Olen sallinut sille tällaiset pienet "kurittomuudet", ei kannata ihan kaikkea kieltää 100% tiukasti ja edellyttää ettei koira koskaan tekisi niitä.

Palkitsen sitä joskus yllättäen hyvistä suorituksista ylimääräisellä huomiolla, kehulla tai namupalalla.

Toisaalta joillekin koirille myös täydellinen natsikuri on ehdoton, niissä "pienissäkin" rikkeissä ja jutuissa. Esimerkiksi hihnassa moikkaaminen - joillekin toimii, että hihnassa moikataan silloin kuin Sinä ihmisenä sitä haluat ja se tapahtuu luvan kanssa, toisille se taas on merkki siitä että jokaikistä koiraa moikataan hihnassa ja sitten kun Sinä et haluakaan moikata, koira alkaa joko rähistä, kiskoa tai muuten perseillä kun haluaa sinne luokse; pääsihän se viimeksiksin.

Eli sekin pitää suhteuttaa koiran luonteeseen, salliiko sille "pieniä" erivapauksia, rikkeitä tai lepsuilua vai onko se sitten sitä, että kaikesta ilkityöstä tulee jotain ikävää seurausta - eli ainakin se kielletty juttu lopetetaan saman tien vaikka mitään isompaa meteliä asiasta ei pidettäisikään.

Jos lapsia ei saa lyödä enää tai kurittaa niin miksi sitten koirille saa tehdä niin?

Tämä asia tulee jokaisen koiranomistajan eteen ennemin tai myöhemmin.

Tutustumalla laumakäyttäytymiseem niin selviää nopeasti menetelmät. Sinä olet se lauman johtava yksilö ja sinut kyseenalaistetaan määrä ajoin ellet osoita johtajuutta.

Koiraa ei tarvitse lyödä tai potkia vaan koira painetaan selälleen maahan ja annetaan lupa nousta siitä vasta alistumisen jälkeen. On se koira ollut iso tai pieni niin on keikahtanut jouhevasti.

Aikuisen koiran koulutuksessa on monesti ongelma, jos on oikei iso kokoinen. Pitää ottaa huomioon, että on koiria jotka ovat niin kovapäisiä, että on parempi vaihtaa koiraa.

On pari tapausta joissa keskikokoinen koira on ottanut talon hallintaan ja pariskunnalla ei ollut asiaa omaan makuuhuoneeseen. Nämä olivat niitä pokkeuksia.

Itselläni on 3 koiraa joista 2 on isoja sekarotuisia, (Dogo argentino / Amstaffi) sekä yksi mäyräkoira ja kaikki oppivat tosi hyvin kun saivat oikeanlaista koulutusta.
Voin suositella tätä kyseistä tuotetta, ainakin kannattaa tarkistaa jos on koiran käytöksen kanssa jotain ongelmia tai epävarmuutta kasvatuksen suhteen.
https://24a9fo32yo2ueo6lvq-jlsew88.hop.clickbank.net/